villakoira
- Viestiketjun aloittaja MaTu
- Ensimmäinen viesti
Hei Matu!
Ei ole omakohtaisia kokemuksia villakoirista, mutta ystäväni kasvattaa toy-ja kääpiövillakoiria. Mitä olen heillä käynyt, niin tosi näsäkkä pakkaus. Ainakin heidän koiransa. Ei ole arkoja eikä ujoja. Tulevat syliin ja antavat meidänkin poikien rapsuttaa oikein olan takaa!
Itse olen aina ollut henkeen ja vereen palveluskoiraihminen, mutta nyt oman ajan ollessa aika rajallinen, niin voisimpa itsekin harkita villiksen ottoa....
Ainut miinus lienee se turkki, vaatii viikottain huoltoa.
Ystävältäni olen myös kuullut, että väreissä on eroa. Valkea turkki lienee se haasteellisin...
Ei ole omakohtaisia kokemuksia villakoirista, mutta ystäväni kasvattaa toy-ja kääpiövillakoiria. Mitä olen heillä käynyt, niin tosi näsäkkä pakkaus. Ainakin heidän koiransa. Ei ole arkoja eikä ujoja. Tulevat syliin ja antavat meidänkin poikien rapsuttaa oikein olan takaa!
Itse olen aina ollut henkeen ja vereen palveluskoiraihminen, mutta nyt oman ajan ollessa aika rajallinen, niin voisimpa itsekin harkita villiksen ottoa....
Ainut miinus lienee se turkki, vaatii viikottain huoltoa.
Ystävältäni olen myös kuullut, että väreissä on eroa. Valkea turkki lienee se haasteellisin...
mun tutulla on myös villakoira uros, eikä se tuttuni sitä harjaa, vaan leikkaa sitä silloin tällöin. ja hyvänä on koiran iho pysynyt vaikka ei sitä turkkia niin hoidakkaan kuten pitäisi oikea oppisesti. koira on tosi ihana mutta lapsien kanssa ei osaa olla, luulee niitä leluiksi. (pieniä lapsia).
mulla on keskikokonen villakoira 5v. tosi ystävällinen ja seurallinen koira. meillä on ainakin todella energinen koira ja sillä pitää päästä juoksee päivisin liiat energiat pois. turkin hoito kyl vie paljon aikaa.
suosittelen on aivan ihania!
niin ja meillä on vähä yli vuosikas lapsi ja tulee toimeen sen kanssa. vieraista lapsista se on aina varuillaa eka mut ei oo kyllä vihainen ollu.
suosittelen on aivan ihania!
niin ja meillä on vähä yli vuosikas lapsi ja tulee toimeen sen kanssa. vieraista lapsista se on aina varuillaa eka mut ei oo kyllä vihainen ollu.
Meidän perheessä on ollut villakoiria niin pitkälle kun muistan. Ensimmäinen keskikokoinen villakoira, vanha rouva nyt jo oli säyseä kuin lammas: aina kaikille kiltti, hirveän herkkä huomioimaan muiden tunnetilat. Jos jotakuta suretti oli ensimmäisenä lohduttamassa. Ilman juuri minkään moista koulutusta oppi todella nopeasti hyville tavoille. Piti lapsista suunnattomasti. Sen jälkeen on tullut kaksi urosta: toinen myös jo vanhus, toinen nuorempi. Molemmat kääpiövillakoiria. Vanhempi hyvin tämän rouvan kaltainen mutta leikkimielisempi: on vieläkin kova vanhasta iästä ja kuuroudestaan leikkimään ja touhuamaan etenkin lasten kanssa. ystävällinen koira. Nuorin kaveri on oikea sylivauva, ja omistansa niin mustasukkainen ettei toista samanmoista löydy. Mutta kaiken kaikkiaan ovat kyllä varsin ihana rotu, meidän suvusta niitä tulee löytymään kyllä ihan aina.