Vilkas taapero

[Epätoivoinen]

Miten jaksatte päivittäin taaperon kanssa? Meillä lapsi juoksee, kiipeilee ja sekoittaa koko ajan paikat. Saa olla siivoamassa lapsen sotkuja.
Lapsi lisäksi vaatii melkein koko ajan huomiota eikä paljon leiki yksikseen. Kun laitan lapsen ruokaakin valmiiksi, lapsi ehtii sillä välin jo sekoittaa paikkoja tai tehdä muuta kiusaa.

Lapsi ei usko kun sitä kielletään vaan käy vääntämässä hellan nappuloita.

Oletteko itse töissä vai kotona lapsen kanssa? Paljonko miehenne on lapsen kanssa ja tekee kotitöitä? Saatteko yhtään omaa aikaa?

Miten palaudutte ja jaksatte taas seuraavan päivän?

 

[KooKoo]

Täällä vilkas 1v5kk tyttö tekee tuhojaan sillä aikaa, kun yritän tehdä edes vähän kotihommia. Ne ovat kyllä aika huonolla hoidolla, kun lapsi vaatii niin paljon huomiota. Mies tekee kotihommia iltaisin, kun tulee rakentamasta, mutta ymmärrän, kun häntä ei hirveästi enää pitkän päivän jälkeen kotihommat kiinnosta. Lapsen kanssa hän ehtii olla pari tuntia päivässä. Aamulla ennen lähtöään vähän aikaa ja illalla kotiin tultuaan hetken. Lapsi selvästi ikävöi isäänsä välillä ja kokeileekin tämän hermoja, koska isä on niin paljon pois. Selvästi huomaa, että mä saan tytön tottelemaan paremmin, kun mulla on selvät säännöt miten toimitaan ja päivittäin noudatan samoja rutiineja. Kunhan talo on valmis, mies ehtii taas olla lapsen kanssa enemmän.

Omaa aikaa ei jää nimeksikään tällä hetkellä ja palautuminen seuraavaan päivään on hankalaa. Välillä ei millään jaksaisi aina olla taaperon kanssa ja tuntuu, että hermot menee, mutta en mä osaisi olla pitkään erossakaan lapsestani.

 

[Epätoivoinen]

Mitä selviä sääntöjä sulla on toimimisen suhteen? Tuntuu että meidän taapero ei usko mitään kun sille sanoo. Huutamisesta ei ole hyötyä ja tuntuu jälkeen päin pahalta huutaa lapselle.

Onko miehesi aktiivisesti lapsen kanssa esim. leikkii vai välillä silmäilee lapsen touhuja ja tekee itse samalla muuta?

 

[Maaruska]

Meillä on myös oltava todella selvä päivärytmi vilkkaan poikamme kanssa. Minä lähdin töihin lapsen ollessa 1 v 9 kk ja olen ollut tyytyväinen ratkaisuun. Päiväkotiin meno oli pojalle melko helppoa sillä kotona olimme noudattaneet juuri samanlaista rytmiä. Uskon just tosta rytmistä olevan yksi parhaita apuja vilkkaalle lapselle koska hän oppii tietämään mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

[Suhinalempi harmaana]

\

Mitä selviä sääntöjä sulla on toimimisen suhteen? Tuntuu että meidän taapero ei usko mitään kun sille sanoo. Huutamisesta ei ole hyötyä ja tuntuu jälkeen päin pahalta huutaa lapselle.

Onko miehesi aktiivisesti lapsen kanssa esim. leikkii vai välillä silmäilee lapsen touhuja ja tekee itse samalla muuta?

Oletko kokeillut huutamisen sijaan selittää lapselle asioita? Vaikka kyseessä onkin pieni lapsi, hän todella tietää, mitä ei saa tehdä ja mitä saa. Johdonmukainen käytös aikuiselta JOKA kerta saman asian yhteydessä auttaa kummasti, samoin se , kun puhut ja selität lapselle, laskeudut hänen tasolleen maahan ja katsot häntä silmiin ja varmistat, että asia on kuultu ja ymmärretty. Tätä on vaan toistettava kunnes menee perille.

 

[harmaalehmu]

Täälläkin yksi touhutaapero. Tänään ollut varsin kiukkuinen sellainen: on räkinyt lattialle, kiukunnut vähän väliä jostain ja ainakin jokaisesta äidin käskystä (vaipanvaihto, syöminen, pukeminen). On kiivetty pöydille, väännetty hellaa päälle, yritetty paistaa mikrossa leluja, räjitty lattialle,matolle, tuolille ja äidin housuille, juostu kaupassa sinne tänne ja varsinkin tiskin taakse, juostu pihalla takaisin tielle, lapettu ruokaa lasiin, tyhjätty keitiön laatikoita ja kaappeja, laitettu tiskikonetta ja pyykkikonetta päälle...

Joka päivä ei ole näin vaikea, juuri viime viikolla hehkuttiin miehen kanssa miten ihana tuo on. Ja nyt kaikki tuntuu ottavan takapakkia. Jaksan sillä, että nukun itsekin päiväunet. Mies rakentaa kotia aina iltaisin, joten ehtii kovin vähän olla pojan kanssa. silti touhuaa kyllä mielellään tuon kanssa aina kun ehtii - noin tunnin päivässä.

Koti ei pysy tiptop-kunnossa. Teen kaikki kotityötkin pojan kanssa. ne sujuvat hitaammin ja huonommin kuin yksin, mutta me selviydytään niistä - yleensä ihan hyvin. varjopuolena on tuo, että poika osaa "käyttää" kaikkia kodin laitteita ja onkin niistä aivan suunnattoman kiinnostunut. Parin huoneen ovessa on ylhäällä haka ja ihan kaikkia ovia taapero ei osaa vielä avata. Keittiön laatikoston saa tarvittaessa lukittua. Mutta keittiö on kaikkein vaikein paikka. ruuanlaiton ohessa joutuu kieltämään ja sulkemaan milloin mitäkin.

Rytmi on meilläkin helpottanut kummasti elämää. Aamulla reippaasti ylös ja aamutouhut kodin siistimisine sisällä. Sitten ulos ja mahdollisesti kävellen kauppaan, sisälle ruuanlaittoon josta ruuan jälkeen joskus suoraan päiväunille tai jos ei näytä kovin väsyneeltä niin sitten touhutaan taas sisällä. Parin tunnin päikkärit, vähän ruokaa, taas ulos tai jotain muuta ohjelmaa ja sitten ulos/uimaan/rakennukselle/leikkimistä/käynti jossakin kylässä/ naapurin kanssa. ja sitten alkaakin jo iltarauhoittuminen, puurot ja pesut, ehkä vähän lueskelua iskän kanssa tai kainalossa nököttämistä. Ja sitten nukkumaan.

Pinna kestää yllättävän hyvin. Jos oikein väsyn, niin sitten saa esikoinen (13 v) tai isäntä auttaa. Kun en turhista marise, niin uskovat kyllä milloin apua todella tarvitaan. Oman kodin rakentaminenkaan ei lopulta mene perheen edelle. Mutta mulle on kyllä oikeasti itselleni aika tärkeää pärjätä ja jaksaa kodin ja lasten kanssa, jotta mies saa rakentaa rauhassa. Kun se oma koti olisi niin kiva saada valmiiksikin joskus :heart:

 

[Miskan äiskä]

Koita järjestää tavarat niin, että lapsi ei pääse niihin tavaroihin käsiksi joita ei saa ottaa. Kaappeihin lukot jne. Se on kaikkien helpointa. Lapsiperheessä ei kaikkien tavaroiden tartte olla koko aikaa järjestyksessä ja se vain pitää hyväksyä, että sekaista on. Siivoa jäljet vasta illalla ennen nukkumaan menoa, niin pääset helpommalla.

Jotkut lapset tarvitsevat enemmän huomiota ja seuraa kuin toiset ja se on hyväksyttävä. Laita ruoka mahdollisimman valmiiksi mm. päiväuniaikaan ja koita leikkiä ja lueskella lapsen kanssa mahdollisimman paljon ja kun lapsi viihtyy vähän aikaa yksin, niin sitten voi taas tehdä jotain omia hommia.

Hellaan kannattaa hommata liesisuoja, se on ainakin meillä ehdoton juttu, ihan turvallisuussyistä.

Tällä hetkellä olen kotona lapsen kanssa, muutettiin kolme viikkoa sitten uuteen kotiin, mies käy töissä ja potee lievää masennusta. Joten se olen minä joka on "naimisissa" pojan kanssa 24h vuorokaudessa ja omaa aikaa on todella vähän. Mies ei tällä hetkellä kovasti osallistu kotitöihin, joten minä teen lähes kaikki hommat meillä, siivoan, pesen pyykit teen ruuat, hoidan pojan ja teen talonmiehen työt. Välillä sitä ihmettelee mistä kummasta sitä energiaa saa, mutta suomalaiset naiset on sisukkaita. Pojan kanssa käydään päivittäis leikkipuistoissa ja siellä tapaa muita öitejä ja saa jutella, se on mun henkireikä ja tää netti. Tsemppiä ja jaksamista sulle.

 

[MissLEHMÄ]

samoja juttuja täälläkin tehdään :kieh:
Kaksoset 2v2kk ...ja kyllä sit vaan jaksaa ku on pakko, kerran kuussa koitetaan pitää vapaapäivä miehen kanssa kaksistaan ja tehä jotain kivaa :heart:
ja taas ne lapset tuntuu hetken niin "rauhallisilta"

 

[jepulis]

Meidän poju(1v2kk) kans menee niin kovaa, ettei perässä pysy. Mutta ei ne loputtomiin sotke ja tuhoa.
Meillä emäntä on lasten(2kpl) kanssa päivät. Lähtee sitten töihin kun mä tuun töistä(12 tuntii tehneenä). olen sitten illat lasten kans. Kahdeksalta ollaan sitten tutimassa kaikki. Ja taas puol kolme yöllä töihin. hyvin tuota jaksaa.

 

[tara]

Kuulostaa täsmälleen samalta kuin meillä.
Meillä lapsi on kylläkin äärimmäisen kiltti, mutta kyllä hän sitli on aina vääntämässä hellan nappuloita jos vain yritän laittaa ruokaa.

Ja kaikki pitää tutkia, kaikki kiinnostaan niin kovasti. Leluja on monta laatkkoa ja ne on pitkin huushollia koko ajan. Eikä pysy laatikoissa: jos kokoan hän hajottaa heti.
Ajatelen että parepi että levittelee lelujaan kuin pyykkejä tai vaatteita kaapista, saatikka sitten jotain joka ei ole niin turvallinen kuin lelut.. Mutta en pidä tätä ilkeytenä vaan terveen lapsen merkkinä. Olen tosi ioinen kun taapero tutkii kaikkea ja tekee kokeitaan (nakkelee tavaroita lattialle, asettelee eri pinnoille, repii paperia, heittelee kaikkea mitä käsiin saa). Ja tietysti kun on saanut lelut hajalleen niin sitten tarvii huomiota KOKO ajan.

 

[nytkypylly]

meillä varmaankin poikkeuksellinen taapero, on kylläkin kovasti touhukas ja vilkas (oppi kävelemään ja kiipeilemään sohvalle 10kk iässä..) on nyt siis 1v2kk, mutta leikkii kyllä leluilla ja lukee kirjoja ja olen saanut kyllä jotain tolkkua päähän, hellaan ei koske ollenkaan, eikä kukkapurkkeihin, ei pistorasioihin, eikä takkaan... muuten olen koittanut järjestään niin, että esim lasiesineitä ei ole liian alhaalla.. mutta lelujen määrän rajoittaminen on mun mielestä yksi paras konsti saada lapsi todella kiinnostumaan niistä leluista... että on vähän, mutta kunnollisia ja kiinnostavia leluja.. meillä tällä hetkellä duploja, sellainen autoliukumäki puinen ja puinen palikkalaatikko ovat kiinnostavimmat... että lapsiystävällinen ympäristö ja sopivasti kivoja leluja on mun vinkit =)