Tuttuja tuntemuksia ja pelkoja, Novalan, vaikka meillä kaikki tutkimukset onkin vielä ihan alussa, mitään tuloksiakaan ei olla vielä saatu.
Ihan näinä päivinä pitäisi menkkojen alkaa. Juuri nyt alkoi kumma kouristelu, enteileekö sitten perinteisesti vai onko kyseessä sittenkin joku muu oire? On se kumma, jos ei tähän ketjuun kohta saada hyviä uutisia. Sen takia tuossa yhdessä aikaisemmassa viestissä laitoinkin että ""kertokaa jotain kivoja juttuja"", kun tuntuu että yhtä murhetta ja piinaa on tää elämä. Mutta hyvä Piukki, otit ja menit varaamaan risteilyn - erittäin hyvä ottaa vähän irtiottoja tasaiseen arkeen, pitäisi itsekin. Se piristää kummasti mieltä, ihan pienikin asia. Vaikka uusi sisustushommeli kotona, niitä mä oon itse suunnitellut (en vielä toteuttanut, pitää vertailla hintoja - mies yleensä ostaa ensimmäisestä paikasta mihin mennään, ei jaksa kierrellä, heh).
Haluan kysyä kaikilta teiltä, jotka olette työelämässä (vakituisessa tai määräaikaisessakin), millainen työmotivaatio teillä on? Musta tuntuu, että tää liki vuoden yrittämisprosessi on saanut aikaan sen, että olisin milloin tahansa valmis pieneen taukoon - eipä vain näy sitä sopivinta mahdollista syytä (siis minulle mieluisin, työnantajalle varmaan ei niinkään) jotta voisi jäädä vähän lomalle. En ole hermoloman tarpeessa, mutta muuten vain on vaikeuksia aika useinkin keskittyä töihinsä (ai mikäs ihme se on, kun täällä pitää roikkua kerran päivässä...) Mulla on aika itsenäinen työ, kieltämättä pieni paine tekisi terää, jos joku vähän hengittäis niskaan, saisi paremmin aikaiseksikin. Joka tapauksessa joka aamu herätessäni mietin, enkö voisi jäädä tänään kotiin ja tehdä etäpäivän - sekin periaatteessa olisi ihan mahdollista, mutta kuitenkin menen mieluummin työpaikalle. No kotona en kyllä totuuden nimessä saisi sen enempää tehtyä, kun olisi kaikkea muuta puuhaa.
Valmistumisen jälkeen kun työelämään siirtyi, ei ole ollut kovin pitkiä taukoja, kesälomatkin välillä rikkonaisia ja pätkittäisiä, senkin takia sitä kaipaisi pientä pysähtymistä. Vuorotteluvapaisiin ja sellaisiin ei vielä kuitenkaan ole mahdollisuutta. Kaikenlisäksi miehelläkin on joku identiteettikriisi ja alan vaihdostunnelmat mielessä - ei ehkä kannata molempien rynnätä vapaaksi taiteilijoiksi tässä kohtaa, kun kerran lapsi on haaveissa ja asuntolaina päällä

Kaipa siitä tulevaisuuden suunnittelemisesta saa jotain voimaa, jaksaa taas puurtaa sitä samaa vanhaa vähän paremmin.
Palataanpas takas näihin kehontuntemuksiin. Olen huvikseni tällä viikolla mittaillut aamulämpöjä. Ei hyvältä näytä siinäkään suhteessa raskautumisen suhteen, matalalla viipotetaan. Tai sitten jos mulla onkin tavallista matalampi peruslämpö, niin voisi olla jotain toivoa, että lämpö onkin nyt koholla... Kaikkea sitä yrittääkin itselleen uskotella, hmph!
No niin, back to work, sisters - kaikesta huolimatta
