U
M
Mariska
Vieras
Hyvää maanantaita!
Onpas meillä aika hiljaista tässä meidän ketjussa...
Mulla tänään kp17/28-34..vielläkään en ole tikuttanut semmoista vahvaa plussaa ovistestillä
...normaalisti se on voimistunut kp 16-17...Tietääkö kukaan et jos ei ovuloi ollenkaa ko kuussa niin laittaako se silloin siihen testiin edes niitä haaleita viivoja??
En haluais heittää kirvestä kaivoon, mut näyttäis pahasti siltä et en täs kuussa ovuloisikaan, mikä on sinänsä normaalia, mutta todella masentavaa. Tai sitten jos se ovis tulee vielä niin taitaa sitten se luteaali vai mikälie aika jäädä liian lyhyeksi!!! Voi vee kun mua sitten taas korpee tää oma kroppa!!! Miksi se ei voi toimii normaalisti???
Mites muilla on viikko alkanut?
Onpas meillä aika hiljaista tässä meidän ketjussa...
Mulla tänään kp17/28-34..vielläkään en ole tikuttanut semmoista vahvaa plussaa ovistestillä
...normaalisti se on voimistunut kp 16-17...Tietääkö kukaan et jos ei ovuloi ollenkaa ko kuussa niin laittaako se silloin siihen testiin edes niitä haaleita viivoja?? En haluais heittää kirvestä kaivoon, mut näyttäis pahasti siltä et en täs kuussa ovuloisikaan, mikä on sinänsä normaalia, mutta todella masentavaa. Tai sitten jos se ovis tulee vielä niin taitaa sitten se luteaali vai mikälie aika jäädä liian lyhyeksi!!! Voi vee kun mua sitten taas korpee tää oma kroppa!!! Miksi se ei voi toimii normaalisti???
Mites muilla on viikko alkanut?
H
Hektikko
Vieras
Huomenta kaikille!
Viikko alkoi vasta nyt, kun tulin iltavuoroon. Viikonloppuna oli niin paljon kaikkea hauskaa tekemistä, ettei paljoa kiertoon liittyviä tuntoja ehtinyt kuulostella. Eikä niitä kyllä nyt ole oikein ollutkaan (kp25/24-29 tai 30). ALkaa olla jo vähän jännät paikat. Olen muutaman päivän yksin kotona, kun mies on työreissulla, joten varmaan menee hermoiluksi.
Mitenkäs muilla menee? Kertokaa jotain hauskoja juttuja!
Viikko alkoi vasta nyt, kun tulin iltavuoroon. Viikonloppuna oli niin paljon kaikkea hauskaa tekemistä, ettei paljoa kiertoon liittyviä tuntoja ehtinyt kuulostella. Eikä niitä kyllä nyt ole oikein ollutkaan (kp25/24-29 tai 30). ALkaa olla jo vähän jännät paikat. Olen muutaman päivän yksin kotona, kun mies on työreissulla, joten varmaan menee hermoiluksi.
Mitenkäs muilla menee? Kertokaa jotain hauskoja juttuja!
P
Piukki
Vieras
Mulla ei ole kyllä mitään hauskaa kerrottavaa. Ei oikeastaan mitään.
Nyt on kp 16. Pitäs jo ovisoireet olla alkaneet. Vaan onko? No ei!! Ehkä en sitten ovuloi joka kuukausi! v*ttu! Alkaa tosissaan hermot mennä! Ylihuomenna lääkäri, jumankauta minkä raivarin saan jos se ei ultraakaan.
Tekis mieli tosissaan heittää hanskat tistiin. Olen aatellut, että haluanko oikeesti sittenkään lasta. Mutta vähän ajan päästä tajunnut kuitenkin, että yritän vaan nyt saada itseni olemaan haluamatta, jotten aina pettyisi. Jos kysyn asiaa iteltäni niin, että aletaanko sitten käyttää ehkäisyä, niin en todellakaan halua. Miksi elämän pitää olla välillä niin vaikeeta. Miksei voi tietää täydellisesti haluaako vaiko eikö halua. Tai mitä haluaa elämältään.
Pelottaa aina välillä, että jos erotaankin miehen kanssa joskus. Sit jään yksin lapsen kanssa. Tuntuu kamalalta ajatukselta, paljon mieluummin sitten olisin yksikseni ja matkustelisin ja heivaisin itteeni paikasta toiseen. Kävisin kavereitten kanssa kahviloissa ja välillä viihteellä. Mutta oikeesti, minkä kavereiden?? Ja oikeesti, mikä ero???! Ei olla eroamassa tai mitään, meillä menee vallan hyvin. Joskus vaan pelottaa. Tai aika useinkin. Voi kääk. Kivaa olla aikuinen
Nyt on kp 16. Pitäs jo ovisoireet olla alkaneet. Vaan onko? No ei!! Ehkä en sitten ovuloi joka kuukausi! v*ttu! Alkaa tosissaan hermot mennä! Ylihuomenna lääkäri, jumankauta minkä raivarin saan jos se ei ultraakaan.
Tekis mieli tosissaan heittää hanskat tistiin. Olen aatellut, että haluanko oikeesti sittenkään lasta. Mutta vähän ajan päästä tajunnut kuitenkin, että yritän vaan nyt saada itseni olemaan haluamatta, jotten aina pettyisi. Jos kysyn asiaa iteltäni niin, että aletaanko sitten käyttää ehkäisyä, niin en todellakaan halua. Miksi elämän pitää olla välillä niin vaikeeta. Miksei voi tietää täydellisesti haluaako vaiko eikö halua. Tai mitä haluaa elämältään.
Pelottaa aina välillä, että jos erotaankin miehen kanssa joskus. Sit jään yksin lapsen kanssa. Tuntuu kamalalta ajatukselta, paljon mieluummin sitten olisin yksikseni ja matkustelisin ja heivaisin itteeni paikasta toiseen. Kävisin kavereitten kanssa kahviloissa ja välillä viihteellä. Mutta oikeesti, minkä kavereiden?? Ja oikeesti, mikä ero???! Ei olla eroamassa tai mitään, meillä menee vallan hyvin. Joskus vaan pelottaa. Tai aika useinkin. Voi kääk. Kivaa olla aikuinen
M
Mariska
Vieras
Joo ymmärrän tunteesi Piukki...mä en ilmeisesti tässäkuussa myöskään ovuloi? Testeillä olen yrittänyt sitä metsästää..tuloksetta...ärsyttävää!!
Vatsassa oli pientä ovisjomotusta, mutta tikku näytti negaa...elikkä se tästä kierrosta!
Vatsassa oli pientä ovisjomotusta, mutta tikku näytti negaa...elikkä se tästä kierrosta!
P
Piukki
Vieras
No kiva jos meillä kaikilla on jotain ovis-ongelmia...
Luin ton viestini ja tajusin, että musta tuntuu oikeesti ihan hemmetin pahalta tää tilanne. Haluan enemmän lasta kun tunnustankaan, paljon enemmän. Yritän aina olla niin cool, että ei meillä mikään kiire ole ja onhan tässä aikaa yms. Se tosiaan varmaan on joku kuori, jolla yritän lieventää ainaisia pettymyksiä. Etenkään muille ihmisille en halua kertoa, että kärsin tästä tilanteesta. Tai no riippuu ihmisestä, yhdelle olen vähän vihjannut. Taidan tänään pirauttaa sinne lääkärille ja varmistaa, että se kanssa varaa ne ultra-systeemit valmiiksi.
Luin ton viestini ja tajusin, että musta tuntuu oikeesti ihan hemmetin pahalta tää tilanne. Haluan enemmän lasta kun tunnustankaan, paljon enemmän. Yritän aina olla niin cool, että ei meillä mikään kiire ole ja onhan tässä aikaa yms. Se tosiaan varmaan on joku kuori, jolla yritän lieventää ainaisia pettymyksiä. Etenkään muille ihmisille en halua kertoa, että kärsin tästä tilanteesta. Tai no riippuu ihmisestä, yhdelle olen vähän vihjannut. Taidan tänään pirauttaa sinne lääkärille ja varmistaa, että se kanssa varaa ne ultra-systeemit valmiiksi.
M
Minna
Vieras
Moi kaikki! Liityn tähän ketjuun koska tarvitsen hieman apua muutamassa kysymyksessä.
Mihin olette varanneet ajan kun lasta ei kuulu? Onko se ainoa vaihtoehto yksityinen gynekologi vai hoidetaanko noita kaikkia tutkimuksia julkisella puolella? Paljon maksaa yksityisellä?
Mihin olette varanneet ajan kun lasta ei kuulu? Onko se ainoa vaihtoehto yksityinen gynekologi vai hoidetaanko noita kaikkia tutkimuksia julkisella puolella? Paljon maksaa yksityisellä?
M
Mariska
Vieras
No juu, täytyy myöntää et kyl tää rupeaa tuntumaan pahemmalta mitä kauemmin tota lasta yrittää...epätoivon tunne on ihan hirveä...mitä jos ei koskaan?
Mä vielä pahensin omaa oloani käymällä lukemassa endometriosista...(lekurihan epäilee mulla olevan sitä)
AARGH! Taidanpa minäkin soittaa sille lääkärille ajan sinne on yleensä jonoakin niin tiedän etten heti pääse..ehkä vasta lokakuussa tai jotain.
Täytyy toivoa että lääkäriltä löytyisi vastaus tähän ongelmaan. Sitä ennen ei muutakun greippimehua naamariin.
Voimia Piukille ja muillekkin, toivottavasti se aurinko paistaa risukasaankin!!
Mä vielä pahensin omaa oloani käymällä lukemassa endometriosista...(lekurihan epäilee mulla olevan sitä)
AARGH! Taidanpa minäkin soittaa sille lääkärille ajan sinne on yleensä jonoakin niin tiedän etten heti pääse..ehkä vasta lokakuussa tai jotain.
Täytyy toivoa että lääkäriltä löytyisi vastaus tähän ongelmaan. Sitä ennen ei muutakun greippimehua naamariin.
Voimia Piukille ja muillekkin, toivottavasti se aurinko paistaa risukasaankin!!
P
Piukki
Vieras
Voihan kettujen perse. Soitin sinne lääkärille, että kai ne nyt sitten varmana ultraa noi munasarjat ym. Ja just joo, no EI ULTRAA! Se tekee vaan nyt tutkimuksen ja sit pistää lähetteen (jos pistää) ultraan. Niinku mä olin kuvitellut, että nyt selviää onko siellä mitään munasolua kypsymässä. Melkein itkettää kun ottaa niin paljon aivoseen!!
H
Hektikko
Vieras
Voi Piukki, kyllä ottaa taatusti päähän ja rajusti. Miksi ne ei suostu ultraamaan? onko sua milloin viimeksi ultrattu? onpa ihme touhua.
Vaikka minäkin niitä tikkuja oon käyttäny, tässä kierrossa taas ekan kerran piiiitkästä aikaa sain viivan aikaiseksi. En tiedä sitten, saatiinko sopivaan aikaan simpat liikenteeseen. Siihenpä pitäisi vastaus tulla näinä päivinä. Ihme kyllä, nyt mua ei jännitäkään niin kauheesti, mitä tuossa ehdin aikasemmin kuvitella. Eikä niin mitään oireita. Ei mitään.
Mä en ole ennen tätä vauvaprojektia noita limojenkaan koostumuksia kyttäillyt - miksipä sitä.. No siis piti kysyä teiltä ehkä viisaammilta, tuleeko yleensä juuri ennen menkkoja runsaampaa valkovuotoa? Tässä sitä kierto toisensa jälkeen on oppinut kaikenlaista uutta.
Ja joopa joo, taas sain kuulla yhden uuden vauvauutisen. Ei ollut kovin läheinen ihminen, joten aika rennosti pystyin onnittelemaankin - se on muuten outoa, että jos on läheisempi, niin on vaikea pidätellä tunteitaan, jos tämä toinen henkilö ei tiedä meidän yrityksestä ja silti haluaisi huutaa koko maailmalle sen tuskan - vaikkei sitten haluakaan...
Hullua hommaa, hullu maailma.
Vaikka minäkin niitä tikkuja oon käyttäny, tässä kierrossa taas ekan kerran piiiitkästä aikaa sain viivan aikaiseksi. En tiedä sitten, saatiinko sopivaan aikaan simpat liikenteeseen. Siihenpä pitäisi vastaus tulla näinä päivinä. Ihme kyllä, nyt mua ei jännitäkään niin kauheesti, mitä tuossa ehdin aikasemmin kuvitella. Eikä niin mitään oireita. Ei mitään.
Mä en ole ennen tätä vauvaprojektia noita limojenkaan koostumuksia kyttäillyt - miksipä sitä.. No siis piti kysyä teiltä ehkä viisaammilta, tuleeko yleensä juuri ennen menkkoja runsaampaa valkovuotoa? Tässä sitä kierto toisensa jälkeen on oppinut kaikenlaista uutta.
Ja joopa joo, taas sain kuulla yhden uuden vauvauutisen. Ei ollut kovin läheinen ihminen, joten aika rennosti pystyin onnittelemaankin - se on muuten outoa, että jos on läheisempi, niin on vaikea pidätellä tunteitaan, jos tämä toinen henkilö ei tiedä meidän yrityksestä ja silti haluaisi huutaa koko maailmalle sen tuskan - vaikkei sitten haluakaan...
Hullua hommaa, hullu maailma.
P
Piukki
Vieras
Mua ei ole koskaan ennen ultrattu. Ja gynelläkin olen käynyt tasan kerran elämässäni (vajaat pari vuotta sitten kun aloitin pillerit, jotka lopetin sitten vuosi sitten). Sillon kaikki oli ok, vaikka ihan tavallisen tutkimuksenhan ne teki.
Ei mua muuten niin vituttaisi, mutta sitten kun menen uudelleen käymään siellä ultrauksessa, niin sitten ei sitä munista näy kun se on jo häipynyt kypsymästä ja lähtenyt livohkaan... Toivottavasti saadaan miehellekin joku lähete tai simppapurkki mukaan, jotta saatais nekin tutkitettua samalla. Vaikkakin sitä ahdistaa ajatus siitä, mutta pakkohan se on tutkia kaikki mahdollinen.
Tavallaan mä toivon, että vika olis mielummin miehessä kuin minussa, koska siten mun olis helpompi hyväksyä se lapsettomuus. (Kauheeta kylläs sanoa noin, mutta siltä musta vaan tuntuu.) Ei tulis mieleenkään sen takia jättää miestä, mutta jos itsessä on se vika niin suunnilleen varmaan ite jättäisin miehen jossain vaiheessa kun tiedän, että se haluaa myös lapsia. Ja jos se ei oo mun kanssa mahdollista niin sais sitten etsiä jonkun hedelmällisen naisen, jonka kanssa sitten saisi kersoja.
Nää on ihan sairaita puheita, tiedän. Etenkin kun tiiän, että mies ei jättäisi mua tommosen takia. Ja tuskin mäkään sitä, vaikka tuntuisikin sitten pahalta kun ei voi antaa sille lapsia. (Tai siis saada yhteisiä, mutta kumminkin...) Ollaanhan me puhuttukin, että sitten jos ei tule niin ollaan kaksisteen ja tehdään kaikkea kivaa, matkustellaan, sisustetaan hienosti yms. Ja onhan se adoptio-mahdollisuus, mutta jotenkin en mä tiedä siitäkään vaikka välillä se tuntuu niin hyvältä ajatukselta. Aina nää ajatukset menee tämmöselle mallille kun huomaa ettei oo kaikki kunnossa tai ettei oo napannu tässäkään kierrossa... Plääh. Onneksi kohta pääsee kotiin, tosin yksinäiseen sellaiseen kun mies on töissä... No hölkälle sitten kiduttaan itteensä ja koiran kanssa lenkille tietty. Onneks on koira, se on ihan meijän vauva
Ei mua muuten niin vituttaisi, mutta sitten kun menen uudelleen käymään siellä ultrauksessa, niin sitten ei sitä munista näy kun se on jo häipynyt kypsymästä ja lähtenyt livohkaan... Toivottavasti saadaan miehellekin joku lähete tai simppapurkki mukaan, jotta saatais nekin tutkitettua samalla. Vaikkakin sitä ahdistaa ajatus siitä, mutta pakkohan se on tutkia kaikki mahdollinen.
Tavallaan mä toivon, että vika olis mielummin miehessä kuin minussa, koska siten mun olis helpompi hyväksyä se lapsettomuus. (Kauheeta kylläs sanoa noin, mutta siltä musta vaan tuntuu.) Ei tulis mieleenkään sen takia jättää miestä, mutta jos itsessä on se vika niin suunnilleen varmaan ite jättäisin miehen jossain vaiheessa kun tiedän, että se haluaa myös lapsia. Ja jos se ei oo mun kanssa mahdollista niin sais sitten etsiä jonkun hedelmällisen naisen, jonka kanssa sitten saisi kersoja.
Nää on ihan sairaita puheita, tiedän. Etenkin kun tiiän, että mies ei jättäisi mua tommosen takia. Ja tuskin mäkään sitä, vaikka tuntuisikin sitten pahalta kun ei voi antaa sille lapsia. (Tai siis saada yhteisiä, mutta kumminkin...) Ollaanhan me puhuttukin, että sitten jos ei tule niin ollaan kaksisteen ja tehdään kaikkea kivaa, matkustellaan, sisustetaan hienosti yms. Ja onhan se adoptio-mahdollisuus, mutta jotenkin en mä tiedä siitäkään vaikka välillä se tuntuu niin hyvältä ajatukselta. Aina nää ajatukset menee tämmöselle mallille kun huomaa ettei oo kaikki kunnossa tai ettei oo napannu tässäkään kierrossa... Plääh. Onneksi kohta pääsee kotiin, tosin yksinäiseen sellaiseen kun mies on töissä... No hölkälle sitten kiduttaan itteensä ja koiran kanssa lenkille tietty. Onneks on koira, se on ihan meijän vauva
P
Piukki
Vieras
Mä terrorisoin taas vähän iloisempana Suunnittelen kovasti laivamatkaa, joka on nyt varattu. Tai no ei siinä mitään suunnittelemista ole, mutta kunhan vähän kattelin tarjouksia yms.
Ehkä se ovis muuten sieltä tulee, meinaan tänään iltapäivällä alkoi vähän tulla oireita. Valkovuotoa enempi ja vähän nipisteli vatsaa.
Mutta nyt lähden sinne lenkille. En kuitenkaan kiduta itteeni niinku päivällä sanoin. Hyvällä mielellä lähden ja juoksen sen minkä jaksan ja mistä vielä nauttii. Välillä on kiva painaa veren maku suussa, mutta yleensä ei. Siis hikoamaan!
Suunnittelen kovasti laivamatkaa, joka on nyt varattu. Tai no ei siinä mitään suunnittelemista ole, mutta kunhan vähän kattelin tarjouksia yms.Ehkä se ovis muuten sieltä tulee, meinaan tänään iltapäivällä alkoi vähän tulla oireita. Valkovuotoa enempi ja vähän nipisteli vatsaa.
Mutta nyt lähden sinne lenkille. En kuitenkaan kiduta itteeni niinku päivällä sanoin. Hyvällä mielellä lähden ja juoksen sen minkä jaksan ja mistä vielä nauttii. Välillä on kiva painaa veren maku suussa, mutta yleensä ei. Siis hikoamaan!
N
Novalan
Vieras
Helou!
En ole aikoihin kirjotellutkaan. Pärähti just 12.kierto käyntiin ja huonolta siis näyttää meillä tää lapsosen pakertaminen. Kävin testeissä ja hyvät arvot sain, joiden mukaan siis kaikki ok. Samoin kohtu ja munasarjat ok, ei mitään poikkeavaa. Mies vei myös näytteensä, josta ei vielä vastausta.
Mullahan on myös tuo lyhyt luteaalivaihe, kun oviksen ja tuhrun välillä on noin 10-11 päivää. Normaalivuoto alkaa 12 päivää oviksen jälkeen. Keltarauhasarvot on kuitenkin ok. Kummastuttaakin, et mites sit tuolla luteaalivaiheen lyhyydellä on merkitystä? Koska kuitenkin keltarauhashormonia erittyy tarpeeks, mutta tuhruttaa jostain muusta syystä. Lääkäri sanoi vaan, että tuskin on esteenä raskautumiselle tuo tuhru.
Pelottaa kyllä vietävästi tuo miehen näyte, jos siinä onkin häikkää, niin sittenhän on edessä auttamattomasti hoidot tai lapsettomuus. Musta tuntuu, että miehen simpoissa voiskin olla vikaa, koska oon aina esim. ihmetellyt, miks siemensyöksyssä mun mieheltä tulee niin vähän tavaraa (verrattuna entisiin miehiin). Yllättäen en ole koskaan miehelle ottanut asiaa puheeks.....
Tai jos ei löydykään mitään vikaa ja ollaankin selttämättömästi lapsettomia, se vasta kauheaa ois, kun ei tiedä ees mitä vois hoitaa.
En ole aikoihin kirjotellutkaan. Pärähti just 12.kierto käyntiin ja huonolta siis näyttää meillä tää lapsosen pakertaminen. Kävin testeissä ja hyvät arvot sain, joiden mukaan siis kaikki ok. Samoin kohtu ja munasarjat ok, ei mitään poikkeavaa. Mies vei myös näytteensä, josta ei vielä vastausta.
Mullahan on myös tuo lyhyt luteaalivaihe, kun oviksen ja tuhrun välillä on noin 10-11 päivää. Normaalivuoto alkaa 12 päivää oviksen jälkeen. Keltarauhasarvot on kuitenkin ok. Kummastuttaakin, et mites sit tuolla luteaalivaiheen lyhyydellä on merkitystä? Koska kuitenkin keltarauhashormonia erittyy tarpeeks, mutta tuhruttaa jostain muusta syystä. Lääkäri sanoi vaan, että tuskin on esteenä raskautumiselle tuo tuhru.
Pelottaa kyllä vietävästi tuo miehen näyte, jos siinä onkin häikkää, niin sittenhän on edessä auttamattomasti hoidot tai lapsettomuus. Musta tuntuu, että miehen simpoissa voiskin olla vikaa, koska oon aina esim. ihmetellyt, miks siemensyöksyssä mun mieheltä tulee niin vähän tavaraa (verrattuna entisiin miehiin). Yllättäen en ole koskaan miehelle ottanut asiaa puheeks.....
Tai jos ei löydykään mitään vikaa ja ollaankin selttämättömästi lapsettomia, se vasta kauheaa ois, kun ei tiedä ees mitä vois hoitaa.
H
Hektikko
Vieras
Tuttuja tuntemuksia ja pelkoja, Novalan, vaikka meillä kaikki tutkimukset onkin vielä ihan alussa, mitään tuloksiakaan ei olla vielä saatu.
Ihan näinä päivinä pitäisi menkkojen alkaa. Juuri nyt alkoi kumma kouristelu, enteileekö sitten perinteisesti vai onko kyseessä sittenkin joku muu oire? On se kumma, jos ei tähän ketjuun kohta saada hyviä uutisia. Sen takia tuossa yhdessä aikaisemmassa viestissä laitoinkin että ""kertokaa jotain kivoja juttuja"", kun tuntuu että yhtä murhetta ja piinaa on tää elämä. Mutta hyvä Piukki, otit ja menit varaamaan risteilyn - erittäin hyvä ottaa vähän irtiottoja tasaiseen arkeen, pitäisi itsekin. Se piristää kummasti mieltä, ihan pienikin asia. Vaikka uusi sisustushommeli kotona, niitä mä oon itse suunnitellut (en vielä toteuttanut, pitää vertailla hintoja - mies yleensä ostaa ensimmäisestä paikasta mihin mennään, ei jaksa kierrellä, heh).
Haluan kysyä kaikilta teiltä, jotka olette työelämässä (vakituisessa tai määräaikaisessakin), millainen työmotivaatio teillä on? Musta tuntuu, että tää liki vuoden yrittämisprosessi on saanut aikaan sen, että olisin milloin tahansa valmis pieneen taukoon - eipä vain näy sitä sopivinta mahdollista syytä (siis minulle mieluisin, työnantajalle varmaan ei niinkään) jotta voisi jäädä vähän lomalle. En ole hermoloman tarpeessa, mutta muuten vain on vaikeuksia aika useinkin keskittyä töihinsä (ai mikäs ihme se on, kun täällä pitää roikkua kerran päivässä...) Mulla on aika itsenäinen työ, kieltämättä pieni paine tekisi terää, jos joku vähän hengittäis niskaan, saisi paremmin aikaiseksikin. Joka tapauksessa joka aamu herätessäni mietin, enkö voisi jäädä tänään kotiin ja tehdä etäpäivän - sekin periaatteessa olisi ihan mahdollista, mutta kuitenkin menen mieluummin työpaikalle. No kotona en kyllä totuuden nimessä saisi sen enempää tehtyä, kun olisi kaikkea muuta puuhaa.
Valmistumisen jälkeen kun työelämään siirtyi, ei ole ollut kovin pitkiä taukoja, kesälomatkin välillä rikkonaisia ja pätkittäisiä, senkin takia sitä kaipaisi pientä pysähtymistä. Vuorotteluvapaisiin ja sellaisiin ei vielä kuitenkaan ole mahdollisuutta. Kaikenlisäksi miehelläkin on joku identiteettikriisi ja alan vaihdostunnelmat mielessä - ei ehkä kannata molempien rynnätä vapaaksi taiteilijoiksi tässä kohtaa, kun kerran lapsi on haaveissa ja asuntolaina päällä Kaipa siitä tulevaisuuden suunnittelemisesta saa jotain voimaa, jaksaa taas puurtaa sitä samaa vanhaa vähän paremmin.
Palataanpas takas näihin kehontuntemuksiin. Olen huvikseni tällä viikolla mittaillut aamulämpöjä. Ei hyvältä näytä siinäkään suhteessa raskautumisen suhteen, matalalla viipotetaan. Tai sitten jos mulla onkin tavallista matalampi peruslämpö, niin voisi olla jotain toivoa, että lämpö onkin nyt koholla... Kaikkea sitä yrittääkin itselleen uskotella, hmph!
No niin, back to work, sisters - kaikesta huolimatta
Ihan näinä päivinä pitäisi menkkojen alkaa. Juuri nyt alkoi kumma kouristelu, enteileekö sitten perinteisesti vai onko kyseessä sittenkin joku muu oire? On se kumma, jos ei tähän ketjuun kohta saada hyviä uutisia. Sen takia tuossa yhdessä aikaisemmassa viestissä laitoinkin että ""kertokaa jotain kivoja juttuja"", kun tuntuu että yhtä murhetta ja piinaa on tää elämä. Mutta hyvä Piukki, otit ja menit varaamaan risteilyn - erittäin hyvä ottaa vähän irtiottoja tasaiseen arkeen, pitäisi itsekin. Se piristää kummasti mieltä, ihan pienikin asia. Vaikka uusi sisustushommeli kotona, niitä mä oon itse suunnitellut (en vielä toteuttanut, pitää vertailla hintoja - mies yleensä ostaa ensimmäisestä paikasta mihin mennään, ei jaksa kierrellä, heh).
Haluan kysyä kaikilta teiltä, jotka olette työelämässä (vakituisessa tai määräaikaisessakin), millainen työmotivaatio teillä on? Musta tuntuu, että tää liki vuoden yrittämisprosessi on saanut aikaan sen, että olisin milloin tahansa valmis pieneen taukoon - eipä vain näy sitä sopivinta mahdollista syytä (siis minulle mieluisin, työnantajalle varmaan ei niinkään) jotta voisi jäädä vähän lomalle. En ole hermoloman tarpeessa, mutta muuten vain on vaikeuksia aika useinkin keskittyä töihinsä (ai mikäs ihme se on, kun täällä pitää roikkua kerran päivässä...) Mulla on aika itsenäinen työ, kieltämättä pieni paine tekisi terää, jos joku vähän hengittäis niskaan, saisi paremmin aikaiseksikin. Joka tapauksessa joka aamu herätessäni mietin, enkö voisi jäädä tänään kotiin ja tehdä etäpäivän - sekin periaatteessa olisi ihan mahdollista, mutta kuitenkin menen mieluummin työpaikalle. No kotona en kyllä totuuden nimessä saisi sen enempää tehtyä, kun olisi kaikkea muuta puuhaa.
Valmistumisen jälkeen kun työelämään siirtyi, ei ole ollut kovin pitkiä taukoja, kesälomatkin välillä rikkonaisia ja pätkittäisiä, senkin takia sitä kaipaisi pientä pysähtymistä. Vuorotteluvapaisiin ja sellaisiin ei vielä kuitenkaan ole mahdollisuutta. Kaikenlisäksi miehelläkin on joku identiteettikriisi ja alan vaihdostunnelmat mielessä - ei ehkä kannata molempien rynnätä vapaaksi taiteilijoiksi tässä kohtaa, kun kerran lapsi on haaveissa ja asuntolaina päällä
Kaipa siitä tulevaisuuden suunnittelemisesta saa jotain voimaa, jaksaa taas puurtaa sitä samaa vanhaa vähän paremmin. Palataanpas takas näihin kehontuntemuksiin. Olen huvikseni tällä viikolla mittaillut aamulämpöjä. Ei hyvältä näytä siinäkään suhteessa raskautumisen suhteen, matalalla viipotetaan. Tai sitten jos mulla onkin tavallista matalampi peruslämpö, niin voisi olla jotain toivoa, että lämpö onkin nyt koholla... Kaikkea sitä yrittääkin itselleen uskotella, hmph!
No niin, back to work, sisters - kaikesta huolimatta
P
Piukki
Vieras
Lääkäri takana. Luomet ja varsiluomet ok, eivät lähde niitä poistamaan. (Höh.)
Sisätutkimuksen teki ja siinä kesti noin 15 sekuntia koko hommassa. Jos sitäkään... Eli ei kovin huolellinen ainakaan verrattuna viime kertaan, kun se aika kauankin tonki. Sit tää oli hauska, kun kyseli että kuinka usein on yhdyntöjä. Kerkesin sanoa, että no siis... kun tää jo kysy, että mitä mies tekee työkseen! En oikein ymmärtänyt miksi, mutta vastasin sitten. Sit se sano, että njoo, ei oo siis reissutyössä. No ei oo ei. Sit vielä tarkensin, että jotain pari kolme kertaa viikossa puuhataan, joskus oviksen aikaan useammin. Sit se kyseli kauheesti kaikenlaista muutakin. Ihan hyvä mun mielestä, että kartotti tilanteen. Se vaan jotenkin oli koomista kun se lääkäri näytti enempikin joltain perusduunarilta (rikkinäisellä aluspaidallaan ja kaljamahaltaan) kuin lääkäriltä. Mutta ihan hauska tyyppi, ei tarvinnu jännittää hirmusti.
Aamullahan sain kohtauksen kun tajusin, että sehän voi olla vaikka joku nuorehko mies. Sit oisin kyllä varmaan pyörtynyt... Mutta tää oli ehkä vähän päälle 40, siilitukkainen ja tosiaan jonkun metallimiehen näköinen Mutta rento ja se on parasta.
Ainiin, päällisin puolin kaikki kunnossa. Varasin ajan ultraan, joka on kuukauden päästä. Ja papa-kokeeseen halusin ja sit siinä samalla vielä otetaan joku hormonikoe, josta pitäisi näkyä se, ovuloinko. Vaikka kyllä mä uskon, että ovuloin. Nytkin taitaa tosiaan olla ovis lähellä. Meinaan oireet on jatkuneet. Varmaan viikonloppuna
Jatkoa ajatellen... Sitten kun olen saanut tulokset ultrasta + labrasta, soitan tolle lääkärille ja jos ne on normaalit, niin se pistää lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Eli eipä tässä varmaan tämän vuoden puolella selviä kovinkaan paljoa, koska niihin tutkimuksiin on satavarmasti jonoa. Ja se ei ollut kovin innokkaana sinne laittamassa... Ja sanoi, että ne saattaa siellä sanoa, että yrittäkää vielä toinen vuosi ja sitten tutkitaan.
Nooh kumminkin on sitten kuukauden päästä se ultra, papaan + siihen hormonitestiin varaan ajan seuraavan kierron kp 21:ksi. Kivat kun olis ylihuomenna ollut, mutta se on lauantai ja eihä tk ole lauantaina auki! Varmaan taas mun säkällä osuu seuraavakin viikonloppuun, koska on osunut jo about viimiset kolme kuukautta...
Sisätutkimuksen teki ja siinä kesti noin 15 sekuntia koko hommassa. Jos sitäkään... Eli ei kovin huolellinen ainakaan verrattuna viime kertaan, kun se aika kauankin tonki. Sit tää oli hauska, kun kyseli että kuinka usein on yhdyntöjä. Kerkesin sanoa, että no siis... kun tää jo kysy, että mitä mies tekee työkseen! En oikein ymmärtänyt miksi, mutta vastasin sitten. Sit se sano, että njoo, ei oo siis reissutyössä. No ei oo ei. Sit vielä tarkensin, että jotain pari kolme kertaa viikossa puuhataan, joskus oviksen aikaan useammin. Sit se kyseli kauheesti kaikenlaista muutakin. Ihan hyvä mun mielestä, että kartotti tilanteen. Se vaan jotenkin oli koomista kun se lääkäri näytti enempikin joltain perusduunarilta (rikkinäisellä aluspaidallaan ja kaljamahaltaan) kuin lääkäriltä. Mutta ihan hauska tyyppi, ei tarvinnu jännittää hirmusti.
Aamullahan sain kohtauksen kun tajusin, että sehän voi olla vaikka joku nuorehko mies. Sit oisin kyllä varmaan pyörtynyt... Mutta tää oli ehkä vähän päälle 40, siilitukkainen ja tosiaan jonkun metallimiehen näköinen
Mutta rento ja se on parasta.Ainiin, päällisin puolin kaikki kunnossa. Varasin ajan ultraan, joka on kuukauden päästä. Ja papa-kokeeseen halusin ja sit siinä samalla vielä otetaan joku hormonikoe, josta pitäisi näkyä se, ovuloinko. Vaikka kyllä mä uskon, että ovuloin. Nytkin taitaa tosiaan olla ovis lähellä. Meinaan oireet on jatkuneet. Varmaan viikonloppuna
Jatkoa ajatellen... Sitten kun olen saanut tulokset ultrasta + labrasta, soitan tolle lääkärille ja jos ne on normaalit, niin se pistää lähetteen lapsettomuustutkimuksiin. Eli eipä tässä varmaan tämän vuoden puolella selviä kovinkaan paljoa, koska niihin tutkimuksiin on satavarmasti jonoa. Ja se ei ollut kovin innokkaana sinne laittamassa... Ja sanoi, että ne saattaa siellä sanoa, että yrittäkää vielä toinen vuosi ja sitten tutkitaan.
Nooh kumminkin on sitten kuukauden päästä se ultra, papaan + siihen hormonitestiin varaan ajan seuraavan kierron kp 21:ksi. Kivat kun olis ylihuomenna ollut, mutta se on lauantai ja eihä tk ole lauantaina auki! Varmaan taas mun säkällä osuu seuraavakin viikonloppuun, koska on osunut jo about viimiset kolme kuukautta...
P
Piukki
Vieras
Mä olen ollut töissä noin puolitoista vuotta. Sitä ennen opiskelin. Ihan vakituinen työpaikka on onneksi (ja ihmeeksi) molemmilla meillä. Mies valmistui 2003, minä tänä vuonna työn ohessa...
Jossain vaiheessa haluttaisiin palata kotikaupunkiin, vaikka sanoinkin että kun sieltä pois pääsin en koskaan mene takaisin. Mutta... veri vetää kuitenkin sinne. Johtunee osaksi siitä, että mun vanhempien tilanne on nyt muuttunut aika lailla viime aikoina ja haluaisin olla lähempänä äitiä. Vaikka en sitä kuitenkaan näkisi (omasta tahdostani) kuin harvoin, mutta sillä olisi ainakin turvallisempi olo kun tietäisi, että mä olen lähellä jos tulee jotain. Tässä on vaan semmonen tilanne, että siellä kaupungissa ei paljon töitä ole tarjolla. Ei tosin täälläkään, mutta kun ollaan nyt täältä saatu töitä niin olisi tyhmää lähteä sinne tyhjän päälle. Mutta ehkä joskus. Itse asiassa ollaan silleen mietetty, että jos nyt saadaan se lapsi jossain vaiheessa aikaiseksi niin siinä äippäloman jälkeen lähdettäis. Ei sitä tiiä. Toisaalta meillä on täällä oma (pankin) asunto, joka on niin ihana etten haluaisi luopua siitä. No elämä näyttää
Motivaatio työssä nyt on... välillä on tosi kivaa olla töissä, mutta välillä taas vähemmän kivaa. Niinhän se aina on. Yleensä ottaen kuitenkin on ihan kivaa ja viihdyn täällä. Mutta silti vauva saisi kyllä tulla ihan koska vaan, ei tää mikään semmonen työ ole. Itse asiassa täältä on tosi helppo lähteä äippälomalle, asiakaspalvelussa kun on niin on aina muita paikkaamassa. En siis ole ollenkaan korvaamaton työpaikallani eikä täällä juuri etenemismahdollisuuksia ole, joiden takia tarvitsis odotella lasten hankkimista. Sitten kun jossain vaiheessa haluan edetä, on firman vaihto edessä. Harmi vaan, ettei nykyaikana ole paljoa mihin vaihtaa :/ Ehkä pk-seudulla on mahdollisuuksia, mutta sinne en halua. Nyt on juuri sopiva matka sinne jos haluaa joskus ostoksille tms., mutta asuminen ei siellä oikein innosta.
Taisi taas mennä vähän ohi aiheen, mutta ei kai se ole niin tarkkaa
Jossain vaiheessa haluttaisiin palata kotikaupunkiin, vaikka sanoinkin että kun sieltä pois pääsin en koskaan mene takaisin. Mutta... veri vetää kuitenkin sinne. Johtunee osaksi siitä, että mun vanhempien tilanne on nyt muuttunut aika lailla viime aikoina ja haluaisin olla lähempänä äitiä. Vaikka en sitä kuitenkaan näkisi (omasta tahdostani) kuin harvoin, mutta sillä olisi ainakin turvallisempi olo kun tietäisi, että mä olen lähellä jos tulee jotain. Tässä on vaan semmonen tilanne, että siellä kaupungissa ei paljon töitä ole tarjolla. Ei tosin täälläkään, mutta kun ollaan nyt täältä saatu töitä niin olisi tyhmää lähteä sinne tyhjän päälle. Mutta ehkä joskus. Itse asiassa ollaan silleen mietetty, että jos nyt saadaan se lapsi jossain vaiheessa aikaiseksi niin siinä äippäloman jälkeen lähdettäis. Ei sitä tiiä. Toisaalta meillä on täällä oma (pankin) asunto, joka on niin ihana etten haluaisi luopua siitä. No elämä näyttää
Motivaatio työssä nyt on... välillä on tosi kivaa olla töissä, mutta välillä taas vähemmän kivaa. Niinhän se aina on. Yleensä ottaen kuitenkin on ihan kivaa ja viihdyn täällä. Mutta silti vauva saisi kyllä tulla ihan koska vaan, ei tää mikään semmonen työ ole. Itse asiassa täältä on tosi helppo lähteä äippälomalle, asiakaspalvelussa kun on niin on aina muita paikkaamassa. En siis ole ollenkaan korvaamaton työpaikallani eikä täällä juuri etenemismahdollisuuksia ole, joiden takia tarvitsis odotella lasten hankkimista. Sitten kun jossain vaiheessa haluan edetä, on firman vaihto edessä. Harmi vaan, ettei nykyaikana ole paljoa mihin vaihtaa :/ Ehkä pk-seudulla on mahdollisuuksia, mutta sinne en halua. Nyt on juuri sopiva matka sinne jos haluaa joskus ostoksille tms., mutta asuminen ei siellä oikein innosta.
Taisi taas mennä vähän ohi aiheen, mutta ei kai se ole niin tarkkaa
M
Mariska
Vieras
Hello, Hello!
Kaamea räkätauti päällä...tän ja eilisen maannut sängynpohjalla..ehkä jo vähäsen helpottamaan päin.
Oivista en sitten pongannut tästä kierrosta..tänään tikutin viimeisen kerran Kp19 tässä kierrossa jätän loput tikut odottamaan seuraavia kiertoja!
Mä sain lekurin varattua, se on tossa lokakuun alussa.
Kertokaahan mitä ne tekee ekalla kerralla? Mitä perustestejä/tutkimuksia ottavat...tai mitä voisin pyytää otettavaksi?
Joo samaa mieltä siitä että olisi ihanaa kun joku kertois niitä iloisia uutisia...se että joku plussais ataisi meille muille varmasti toivoa!! Plussaonnea meille kaikille!! : )
Kaamea räkätauti päällä...tän ja eilisen maannut sängynpohjalla..ehkä jo vähäsen helpottamaan päin.
Oivista en sitten pongannut tästä kierrosta..tänään tikutin viimeisen kerran Kp19 tässä kierrossa jätän loput tikut odottamaan seuraavia kiertoja!
Mä sain lekurin varattua, se on tossa lokakuun alussa.
Kertokaahan mitä ne tekee ekalla kerralla? Mitä perustestejä/tutkimuksia ottavat...tai mitä voisin pyytää otettavaksi?
Joo samaa mieltä siitä että olisi ihanaa kun joku kertois niitä iloisia uutisia...se että joku plussais ataisi meille muille varmasti toivoa!! Plussaonnea meille kaikille!! : )
H
Hektikko
Vieras
Mariska: mulla lekuri teki sisätutkimuksen, paineli ja tunnusteli, lisäksi katsoi ultralla (sellainen sauvan muotoinen vehje, no niinpä niin), jolla muun muassa totesi, että munasarjat näyttää normaaleilta (ja huomasi juuri kypsymässä ja irtoamaisillaan olevan munarakkulan, minkä vuoksi toivotteli meille hyvää päivänjatkoa, hih!). Lisäksi jollain nesteellä (oisko ollut suolavettä) ruiskutti testatakseen, onko munanjohtimet auki, ja näyttihän mulla olevan.
Yksi tuttuni kertoi, että hänellä oli jo pelkästään se ""ruiskuttelu"" auttanut, se ikään kuin puhdisti munanjohtimet, ja heillä oli kahden vuoden lapsettomuus loppunut siihen.
Siitäpä minäkin innostuneena olin kovin toiveikas, sekä siitä munarakkulasta, että kyllä nyt tärppää - -
no kuten tuossa aamupvällä kirjoittamassani viestissä kerroin jotain kouristeluja ilmaantuneen mahan pohjalle, niin jotain hailua vuotoa näkyi tulevan - - joten en enää niin toiveikas olekaan tämän kierron suhteen, taitaa menkat olla alkamassa, mutta odottelen että kunnon vuoto alkaa, ennen kuin uskon sen paskamaisen tosiasian jälleen olevan totta.
Heh heh, eipä irtoaisi vitsiä juuri nyt itseltänikään :/ Katsotaan, miten ämmän käy. ""Niin lähti kuin follikkeli limakalvolta"", ai jai sentään kun tulee huonoja juttuja :/
Yksi tuttuni kertoi, että hänellä oli jo pelkästään se ""ruiskuttelu"" auttanut, se ikään kuin puhdisti munanjohtimet, ja heillä oli kahden vuoden lapsettomuus loppunut siihen.
Siitäpä minäkin innostuneena olin kovin toiveikas, sekä siitä munarakkulasta, että kyllä nyt tärppää - -
no kuten tuossa aamupvällä kirjoittamassani viestissä kerroin jotain kouristeluja ilmaantuneen mahan pohjalle, niin jotain hailua vuotoa näkyi tulevan - - joten en enää niin toiveikas olekaan tämän kierron suhteen, taitaa menkat olla alkamassa, mutta odottelen että kunnon vuoto alkaa, ennen kuin uskon sen paskamaisen tosiasian jälleen olevan totta.
Heh heh, eipä irtoaisi vitsiä juuri nyt itseltänikään :/ Katsotaan, miten ämmän käy. ""Niin lähti kuin follikkeli limakalvolta"", ai jai sentään kun tulee huonoja juttuja :/
H
Hektikko
Vieras
Lisäys vielä Mariskalle: sitten sain lähetteen verikokeeseen (prolaktiini-arvo ainakin katsotaan).
(meni tuo äskeinen kirjoitus omalla mittapuullani arvioituna melko ala-arvoisen huonoksi, älkää välittäkö, huono huumori on mun tyyliä..)
(meni tuo äskeinen kirjoitus omalla mittapuullani arvioituna melko ala-arvoisen huonoksi, älkää välittäkö, huono huumori on mun tyyliä..)
P
Piukki
Vieras
Mariska: Kävitkö yksityisellä vai ihan TK:ssa? Kun mulle lääkäri ei tosiaan tehnyt kuin sisätutkimuksen ja laittoi lähetteen ultraan + verikokeeseen + papaan kun halusin. Ja sitten kun noi tulokset on tulleet (menee varmaan marrakuulle), niin sitten mahdollisesti lähete sinne lapsettomuustutkimuksiin. Ei kukaan ole ruiskutellut tai yhtään mitään. Plääh.
Tekis niin mieli mennä yksityiselle, mutta kun ei raaski. Toisaalta, eihän tässä nyt OIKEESTI ole mikään kiire tän asian kanssa kun ikää on aika vähän (24 & 26). Mutta jotenkin semmonen henkinen kiire on, varmaan tiedätte kaikki.
Tekis niin mieli mennä yksityiselle, mutta kun ei raaski. Toisaalta, eihän tässä nyt OIKEESTI ole mikään kiire tän asian kanssa kun ikää on aika vähän (24 & 26). Mutta jotenkin semmonen henkinen kiire on, varmaan tiedätte kaikki.
H
Hektikko
Vieras
Jep jep, ikää jo vähän yli 30 - niin että eipä teitillä hätä taida olla vaikka jokainen tuntee sen oman tuskansa ja hätänsä juuri niin vahvana kuin tuntee, eikä periaatteessa kukaan voi sanoa ettei ole hätä...
Mariskalle: tosiaan me kävimme Väestöliitolla, emme tk:ssa, kun ei se itse asiassa edes tullut mieleen (kuultiin hyviä kokemuksia siitä tutuilta), ja toisaalta jos kerran tk:ssa on tuollaista tuo meininki, että pätkittäin tehdään yksi tutkimus silloin ja toinen vasta tuolloin tai joskus, niin ihan hyvä ettei sinne menty - asutaan pikkukaupungissa, niin voi olla ettei sieltä olisi edes sopivaa apua saanutkaan.
Tsemppiä vaan kaikkiin tutkimushommiin, rennosti vaan!
vaikka jokainen tuntee sen oman tuskansa ja hätänsä juuri niin vahvana kuin tuntee, eikä periaatteessa kukaan voi sanoa ettei ole hätä...Mariskalle: tosiaan me kävimme Väestöliitolla, emme tk:ssa, kun ei se itse asiassa edes tullut mieleen (kuultiin hyviä kokemuksia siitä tutuilta), ja toisaalta jos kerran tk:ssa on tuollaista tuo meininki, että pätkittäin tehdään yksi tutkimus silloin ja toinen vasta tuolloin tai joskus, niin ihan hyvä ettei sinne menty - asutaan pikkukaupungissa, niin voi olla ettei sieltä olisi edes sopivaa apua saanutkaan.
Tsemppiä vaan kaikkiin tutkimushommiin, rennosti vaan!
R
Rizzu
Vieras
Ohhoh, ollaanpas täällä oltu ahkerasti ruudun ääressä kirjoittamassa! Kertooko se jotain työmotivaatiosta
Niin, samalla voisin vastata omasta työmotivaatiostani, joka alkaa olla 0-tasolla. Työskentelen tällä hetkellä äitiysloman-/hoitovapaansijaisena jonka piti alunperin loppua jo viime keväänä, vaan nyt olen ainakin tammikuun puoliväliin asti. Onneksi tämä homma näyttää menevän niin, että kun sitä vauvaa ei kuulu, jatkuu myös mun työsuhde (tai toisinpäin). Eli se äiti ei oikein tiedä, olisko se tulossa takaisin vai ei. Olis niin kiva jäädä suoraan tästä pestistä äippälomalle, ettei tarttis etsiä uutta työpaikkaa. Mutta nythän 9 kk:n pää on jo kesäkuussa 2006, joten taitaa pitää etsiä uusi duuni vielä keväällä... Ellei tää nyt sit taas jatku keväälle! Mutta motivaatiota on silloin, kun on kiire. Jos töissä ei oo tekemistä, mä kylläännyn täysin. Joskus olenkin pitänyt ""etätyöpäiviä"" kotona, olen työskennellyt sinä päivänä ehkä tunnin.
Kaiken lisäksi mulla on opinnot päättämättä. Se olisi lähinnä gradun jättöä ja kypsyyskoetta vaille valmis, vaan se proffan vastaanotolle meneminen ja gradun viimeistely on semmoista puuhaa työn ohessa, että ahdistaa. Olenkin usein miettinyt että tulisiko se lapsi sitten, kun huokaisen helpotuksesta, kun gradun on valmis. Saan sen ehkä tässä jo tämä kuun aikana valmiiksi, joten pian voin huokaista!
Meillä taitaa tämä kierto mennä kuitenkin mönkään. Tänään on siis kp 7 ja mies joutuu ens viikolla työmatkalle ti-pe Tukholmaan! Siis kp:t 12-16! Ovisaika! (Ellei mun ovis tuu taas niin myöhään ku viimeks, kp 18... Ensi viikolla soitan myös ne simppatestin tulokset. Mä jotenkin pelkään ja jännitän niitä paljon enemmän kuin omia tutkimustuloksiani. Naisellahan voi olla se pieni vika jossain, joka voidaan korjata helposti. Miehessä jos on vikaa, niin sit suoraan kalliisiin hoitoihin... Enkä minä miestäni jätä, jos se vika hänessä on!
Niin, samalla voisin vastata omasta työmotivaatiostani, joka alkaa olla 0-tasolla. Työskentelen tällä hetkellä äitiysloman-/hoitovapaansijaisena jonka piti alunperin loppua jo viime keväänä, vaan nyt olen ainakin tammikuun puoliväliin asti. Onneksi tämä homma näyttää menevän niin, että kun sitä vauvaa ei kuulu, jatkuu myös mun työsuhde (tai toisinpäin). Eli se äiti ei oikein tiedä, olisko se tulossa takaisin vai ei. Olis niin kiva jäädä suoraan tästä pestistä äippälomalle, ettei tarttis etsiä uutta työpaikkaa. Mutta nythän 9 kk:n pää on jo kesäkuussa 2006, joten taitaa pitää etsiä uusi duuni vielä keväällä... Ellei tää nyt sit taas jatku keväälle! Mutta motivaatiota on silloin, kun on kiire. Jos töissä ei oo tekemistä, mä kylläännyn täysin. Joskus olenkin pitänyt ""etätyöpäiviä"" kotona, olen työskennellyt sinä päivänä ehkä tunnin.
Kaiken lisäksi mulla on opinnot päättämättä. Se olisi lähinnä gradun jättöä ja kypsyyskoetta vaille valmis, vaan se proffan vastaanotolle meneminen ja gradun viimeistely on semmoista puuhaa työn ohessa, että ahdistaa. Olenkin usein miettinyt että tulisiko se lapsi sitten, kun huokaisen helpotuksesta, kun gradun on valmis. Saan sen ehkä tässä jo tämä kuun aikana valmiiksi, joten pian voin huokaista!
Meillä taitaa tämä kierto mennä kuitenkin mönkään. Tänään on siis kp 7 ja mies joutuu ens viikolla työmatkalle ti-pe Tukholmaan! Siis kp:t 12-16! Ovisaika! (Ellei mun ovis tuu taas niin myöhään ku viimeks, kp 18... Ensi viikolla soitan myös ne simppatestin tulokset. Mä jotenkin pelkään ja jännitän niitä paljon enemmän kuin omia tutkimustuloksiani. Naisellahan voi olla se pieni vika jossain, joka voidaan korjata helposti. Miehessä jos on vikaa, niin sit suoraan kalliisiin hoitoihin... Enkä minä miestäni jätä, jos se vika hänessä on!
O
omena
Vieras
Moikka!
tulin vaan äkkiä töissä kurkkaan mitä tänne kuuluu.
meillä siis muutto viimeviikolla uuteen kaupunkiin ja uutta nettiyhteyttä joutuu oottamaan n.5 viikkoa! kamalaa kun ei kotona iltasin pääse nettiin!!!
No täällä on taas uus kierto käynnissä ja ovisajat tuloillaan. lääkäriaikaakin oon yrittäny varata, tuntuu vaan olevan aivan kamalat jonot!!!
Nyt äkkiä kaikki plussaamaan!!
tulin vaan äkkiä töissä kurkkaan mitä tänne kuuluu.
meillä siis muutto viimeviikolla uuteen kaupunkiin ja uutta nettiyhteyttä joutuu oottamaan n.5 viikkoa! kamalaa kun ei kotona iltasin pääse nettiin!!!
No täällä on taas uus kierto käynnissä ja ovisajat tuloillaan. lääkäriaikaakin oon yrittäny varata, tuntuu vaan olevan aivan kamalat jonot!!!
Nyt äkkiä kaikki plussaamaan!!
M
Mariska
Vieras
Mä oon menossa lokakuussa yksityiselle lääkärille...Täällä Lahden seudulla en ole todellakaan saanut mitään hyvää palvelua TK:n suunnalta. Eikä ne mua varmaan tutkisikaan kun on toi esikoinen (luojalle kiitos hänestä).
Kävin jo yksityisella samaisella lääkärillä maaliskuussa ja silloin se teki uudelleen endometrioosi epäilyn..(saman epäilyn se teki jo ennen esikoistakin), sanoi että jos vuoden yritys ei tuo tulosta niin tule uudelleen tutkitaan paremmin..asian ei kuulemma saa antaa olla koska lieväkin endometrioosi alentaa hedelmällisyyttä. Että Näin!
Mutta yritetäänhän pitää pää pystyssä kaikesta huolimatta!
Mäkin yritän järkeistää että eihän kaikki voi aina tapahtua tyyliin ""Mullehetinytkaikki""...mutta vuosi on niin kovin pitkä aika ja jotenkin tässä rupeaa entistä enemmän kiirehtiä tämän kanssa ja kiire on ehkä yksi lisä syy tohon yksityiselle lekurille menoon..jotenkin tuntuu et kun mä maksan siitä niin mä saan semmoista palvelua kun haluan, eikä mun toiveita ja pelkoja sivuuteta just tolla et kun teilläkin jo yksi lapsi on niin etteköhän yritä viellä ainakin yhden vuoden..
Mehän yritetään vaikka 100 vuotta, mutta olisi kiva että joku ammattilainen auttaisi jo. Ja kertoisi jos joku todellakin mättää.
Sitten mielekiinnolla kysyisin minkälaisissa hintahaarukoissa ne ""kalliit hedelmällisyys"" hoidot pyörii? Mulla ei ole mitään hajua? Tarkoitan just niitä IVF..tms. en edes kyllä tiedä mitä ne tarkoittaa...valaiskaa tyhmää..
Kävin jo yksityisella samaisella lääkärillä maaliskuussa ja silloin se teki uudelleen endometrioosi epäilyn..(saman epäilyn se teki jo ennen esikoistakin), sanoi että jos vuoden yritys ei tuo tulosta niin tule uudelleen tutkitaan paremmin..asian ei kuulemma saa antaa olla koska lieväkin endometrioosi alentaa hedelmällisyyttä. Että Näin!
Mutta yritetäänhän pitää pää pystyssä kaikesta huolimatta!
Mäkin yritän järkeistää että eihän kaikki voi aina tapahtua tyyliin ""Mullehetinytkaikki""...mutta vuosi on niin kovin pitkä aika ja jotenkin tässä rupeaa entistä enemmän kiirehtiä tämän kanssa ja kiire on ehkä yksi lisä syy tohon yksityiselle lekurille menoon..jotenkin tuntuu et kun mä maksan siitä niin mä saan semmoista palvelua kun haluan, eikä mun toiveita ja pelkoja sivuuteta just tolla et kun teilläkin jo yksi lapsi on niin etteköhän yritä viellä ainakin yhden vuoden..
Mehän yritetään vaikka 100 vuotta, mutta olisi kiva että joku ammattilainen auttaisi jo. Ja kertoisi jos joku todellakin mättää.
Sitten mielekiinnolla kysyisin minkälaisissa hintahaarukoissa ne ""kalliit hedelmällisyys"" hoidot pyörii? Mulla ei ole mitään hajua? Tarkoitan just niitä IVF..tms. en edes kyllä tiedä mitä ne tarkoittaa...valaiskaa tyhmää..
R
Rizzu
Vieras
Mariskalle: käypä vilkuilemassa noiden isojen yksityisten klinikkojen nettisivuilla (väestöliitto, felicitas, diacor jne.) Niillä kaikilla on hinnastot esillä. Esim. diacorilla inseminaatio 250 euroa, mutta IVF onkin jo 1800 euroa, huh... Siihen päälle ultrat ja lääkkeet ja poliklinikkamaksut, niin johan hirvittää. Vaikka osan saakin KELAlta takaisin.
Oli muuten tuossa muita keskusteluketjuja vuoden määräajasta. Täytyy mennä sanomaan, että tulis tsekkaamaan tämän ketjun myös.
Oli muuten tuossa muita keskusteluketjuja vuoden määräajasta. Täytyy mennä sanomaan, että tulis tsekkaamaan tämän ketjun myös.