Viisivuotias poika pahoinpitelee perheen pienlemmikkiä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja PatsyStone:
Tuosta olen kyllä eri mieltä, miten lapsi sitten oppii puremaan toisia? Tuskin kukaan omaa lastaan puree ja silti jotkut perkeleet puree toisia. Lapsille on luontaista huitoa ja satuttaa muita, katsos kun ei ole sitä itsehillintää.
Jos jokainen lapsi olisi oppinut lyömään vain kotona niin kyllähän suomikodit ovat täynnä väkivaltaa...

Minä uskon että jotkut ihmiset syntyy vinksahtaneina.

Pureminen on yleistä etenkin lapsilla, jotka eivät kielellisesti pysty ilmaisemaan itseään tehokkaasti. Jos ei osata kysyä "leikitkö minun kanssani?" voi sen korvata innostunut näykkäisy. Se ei tarkoita, että tämä lapsi olisi sen "vinksahtaneempi" kuin kukaan muukaan, se on reaktio, kun puhetta ei pystytä tuottamaan.

Niin, sitä siis tarkotin että purevia lapsia ei ole purtu jotta he osaisivat tuon "taidon"... eikä kaikki purijat varmaankaan ole vinksahtaneita, muttei se toisaalta tarkoita etteikö ne voisi olla.
 
Ihan ensimmäisenä toimena olisin laittanut kanin häkkiin ja vienyt perheestä pois turvaan. Jos perhe olisi pistänyt vastsaan niin olisin soittanut eläinsuojeluvalvojalle joka sitten olisi saanut tulla vaikka poliisin kanssa hakemaan sen. Jos kanin mukana vieminen ei olisi mahdolliusta, tekisin eläinsuojeluilmoituksen, jonka tekisin kyllä joka tapauksessa.
 
Eikö AP huomaa miten pupu saa paljon enemmän huomiota kuin lapsi? Lapsen ainut keino saada huomiota, vaikka ei äidin syliinkään edes pääse, on potkaista pupua.
Ei ole maailma teillä kohillaan
 
Vähän sivuraiteilta... syntymästä saakka vinksahtaneista.
James Bulgerin murhaajista toinen, Robert Thompson, koki väkivaltaa ihan vauvasta asti. Sadisti-isä hakkasi vaimoa ja lapsiaan, ja kun isä lähti, äiti ryyppäsi. Veljessarja jäi omilleen ja väkivalta oli päivittäistä. Robert Thompson oppi hakkaamaan, lyömään ja satuttamaan jo pienenä.
Naapurit tiesivät missä mennään mutta lapsia ei huostattu. Kymmenen vanhana RT ja kaverinsa Jon Venables hakkasivat 2-vuotiaan ja jättivät ruumiin kiskoille.

Koko tarina:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1257614/The-police-sure-James-Bulgers-year-old-killers-simply-wicked-But-parents-dock.html

Voiko sanoa, että edes näin hirveät "psykopaatit" syntyivät vinksahtaneina?
 
Kuka pojastaan psykopaattia toivoisi, mutta jos on olemassa ne merkit, niin ei asiaa pitäisi painaa villaisella ja lakaista maton alle. Nuo kun viimeistään teiniässä puhkee takaisin ja paljon pahempina
 
5-vuotiaalla pitäsi olla jo ymmärrystä syy- ja seuraussuhteista ja empatiakykyä. Joku parivuotias ei välttämättä tajua, mikä satuttaa ja mikä ei.

Pojalla on selvästi jostain syystä paha olla ja purkaa sen kaniin. Kumpaankiin pitää kiinnittää erityistä huomiota, niin poikaan kuin kaniinkin. Poika esim. päiväkodin erityslastentarhanopettajan/neuvolan kautta psykologikeskusteluun ja kani muualle asumaan.
 
Ensiksi kani HETI pois tuollaisesta "kodista." Toiseksi kunnon juttelu kummina äidin kanssa pojan käytöksestä. Kolmanneksi tuki ja auttaminen´.

Noin tilanne ei voi jatkua. Kani vammautuu pahasti tai (toivottavasti) kuolee tuollaisen käsittelyn seurauksena ennemmin tai myöhemmin.

Ja kyllä, ajatelkaapa ihan mitä vaan, mutta jos meidän tyttö potkaisisi marsuaan (tai mitä hyvänsä eläintä) tuollalailla, ihka varmasti ei puhuttelulla ja silittelyllä siitä selviäisi. Ja viimeiseen asti pasifisti olen minä.
 
Hymiö ei kuulunut tekstiin :( Ja kanin toivottavasti kuolemisella tarkoitin, että parempi sitten, että kuolee heti, kun joutuu kestämään kiusaamista ja kidutusta päivästä toiseen.

En uskaltaisi jättää tuollaista lasta yksin hetkeksikään minkään eläimen kanssa.
 
Mietin tilannetta jatulin siihen tulokseen että otan kanin toistaiseksi, puhun asiasta pojan äidille tänään ja keskustelen ettei tilanne ole normaali, tuntuu siltä että äiti on tilanteeseen jotenkin alistunut eikä ota tilannetta vakavasti koska pupu ei ole vielä satuttanut itseään pahasti.

Poika tuli tänään kovalla innolla huoneeseen jossa kani yön nukkui kanssani ja halusi tulla katsomaan ja silittämään kania, kielsin ja totesin että et saa enää koskea pupuun sillä on sille paha ja lyö.

Täällä on epäilty että lapsen äiti jotenkin pahoinpitelisi lasta... Joopajoo, on se tukkapöllykin joidenkin mielestä rikosjuttu... Voin sanoa että jos lapsi olisi minun, saisi kunnolla tukkapöllyä jokaisen pupulyönnin jälkeen ja myös muita sanktioita mutta äiti on toista mieltä. Eli päänsilittelyksi menee ja itsehillintä on äidillä sellainen etten itse eläimen pahoinpitelyn nähdessäni samanlaiseen pystyisi. Äiti on siis aikuinen, sivistynyt, korkeastikoulutettu ja vieläpä työskentelee lastensuojeluasioissa. Kotona on vinoa pinoa kirjoja lapsen psyykeen kehityksestä ja muusta lempeästä kasvatuksesta. Poika saa yllinkyllin hellyyttä ja syli ei ole milloinkaan kaukana. Suhteet isään myös oikein hyvät. Ei ongelmaa.

Nuo äidin tukkapöllyt ovat lähinnä sellaista pelästyttämistä, napataan vähän etuhiuksista ja samalla komennetaan mutta voimaa ei nyppäisyssä ole, sitäpä ei tarvitse kenenkään pelätä. Itse olin kyllä eilen vähällä jutut nähtyäni, varsinkin sen viimeisen, antaa oikein voimalla tukkapöllyä niin vihainen olin ja niin väärä pojan teko oli sanoisi äiti mitä hyvänsä. Olen aika varma että äiti sitäpaitsi paheksuu jo toimia joita tein eilen pojan suhteen, uskon että äidin mielestä olin tarpeettoman raju.

Näin sitten nyt. Pupu tulee minulle toistaiseksi ja kun tulee pitovaikeuksia (kun en ollut oikein valmistautunut lemmikinottoon, saan sen osahoitoon myös ystävälleni jolla paljon kanikokemusta. Eiköhän tämä tästä pupunkannalta mene hyvin, toistaiseksi kani ei tule siis kohtaamaan pahoinpitelyjä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tällaisissa tilanteissa selkäsaunan pitäisi olla hyväksyttävää..

Poika kyllä oppisi olemaan satuttamatta eläimiä, kun joku tekisi saman hälle.

Itse kyllä miettisin mitä ongelmia pojalla on, kun pitää lemmikkieläintä vahingoittaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Ja jos tuo äiti antaa tukkapöllyjä julkisesti,(vaikka tehottomia) voi vaan arvata, mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei näe. Jossain on jotain mätää.

Enköhän mä siskoni tunne 30 vuoden kokemuksella ja voin sanoa ettei pidä paikkansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Ja jos tuo äiti antaa tukkapöllyjä julkisesti,(vaikka tehottomia) voi vaan arvata, mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei näe. Jossain on jotain mätää.

Enköhän mä siskoni tunne 30 vuoden kokemuksella ja voin sanoa ettei pidä paikkansa.

Oletko sä vai siellä aina kärpäsenä katossa? Ylimielistä luulla, että voit tietää, mitä siellä tapahtuu.

Kerrohan, mistä sitten sen pennun käytös johtuu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Ja jos tuo äiti antaa tukkapöllyjä julkisesti,(vaikka tehottomia) voi vaan arvata, mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei näe. Jossain on jotain mätää.

Enköhän mä siskoni tunne 30 vuoden kokemuksella ja voin sanoa ettei pidä paikkansa.

Millainen empatiakyky lapsella on? Miten pärjää kavereiden kanssa?
Kannattaisi olla yhteyksissä neuvolaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Ja jos tuo äiti antaa tukkapöllyjä julkisesti,(vaikka tehottomia) voi vaan arvata, mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei näe. Jossain on jotain mätää.

Enköhän mä siskoni tunne 30 vuoden kokemuksella ja voin sanoa ettei pidä paikkansa.

Oletko sä vai siellä aina kärpäsenä katossa? Ylimielistä luulla, että voit tietää, mitä siellä tapahtuu.

Kerrohan, mistä sitten sen pennun käytös johtuu?

Järkyttyneenä luen tätä ketjua. Lähinnä järkyttyneenä aikuisten äiti-ihmisten ajatuksista tämän pienen 5-vuotiaan lapsen voinnista ja mielenlaadusta.
Olisi varmaan parempi olla ihan hiljaa, mutta...

perheemme 4-vuotias poika toisinaan lyö koiriamme. Kielloita, käskyistä, estoista ja selityksistä huolimatta. Tilanteeseen mennä aina väliin, jo koirien ja lapsenkin turvallisuuden vuoksi. Poikamme on terve, mutta tarvitsee tukea tunteidensa käsittelyssä. Arka lapsi, jolla voimakas temperamentti.
Olen järkyttynyt siitä, että minunkin lapseni saattettaisiin tuomita psykopaatiksi ja henkisesti sairaaksi, kun on kyse lapsesta joka tarvitsee tukea tunteidensa käsittelyyn.

Ja ei, ei eläimiä saa lyödä. Se ei ole hyväksyttävää ja teemme kaikkemme estääksemme nämä konfliktit kotonamme.
 
En kommentoi enää vihjauksiin joiden mukaan kyse olisi perheväkivallasta sillä tiedän ettei näin ole ja piste. Toivon siis että mahdollinen keskustelu liikkuu toiseen suuntaan.

Lapsi on muutenkin raju liikkeissään, on viomakasta uhmaa ja äitinsä on käynyt pojan kanssa lapsipsykologinkin luona juttelemassa pariin otteeseen juuri tämän asian takia. Testejä on tehty ja lapsi on todettu täysin normaaliksi mutta erittäin voimakastahtoiseksi. Ei erityistä vakivaltaisuutta muita lapsia kohtaan tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Ja jos tuo äiti antaa tukkapöllyjä julkisesti,(vaikka tehottomia) voi vaan arvata, mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei näe. Jossain on jotain mätää.

Enköhän mä siskoni tunne 30 vuoden kokemuksella ja voin sanoa ettei pidä paikkansa.

Oletko sä vai siellä aina kärpäsenä katossa? Ylimielistä luulla, että voit tietää, mitä siellä tapahtuu.

Kerrohan, mistä sitten sen pennun käytös johtuu?

Järkyttyneenä luen tätä ketjua. Lähinnä järkyttyneenä aikuisten äiti-ihmisten ajatuksista tämän pienen 5-vuotiaan lapsen voinnista ja mielenlaadusta.
Olisi varmaan parempi olla ihan hiljaa, mutta...

perheemme 4-vuotias poika toisinaan lyö koiriamme. Kielloita, käskyistä, estoista ja selityksistä huolimatta. Tilanteeseen mennä aina väliin, jo koirien ja lapsenkin turvallisuuden vuoksi. Poikamme on terve, mutta tarvitsee tukea tunteidensa käsittelyssä. Arka lapsi, jolla voimakas temperamentti.
Olen järkyttynyt siitä, että minunkin lapseni saattettaisiin tuomita psykopaatiksi ja henkisesti sairaaksi, kun on kyse lapsesta joka tarvitsee tukea tunteidensa käsittelyyn.

Ja ei, ei eläimiä saa lyödä. Se ei ole hyväksyttävää ja teemme kaikkemme estääksemme nämä konfliktit kotonamme.

En mä ole psykopaatiksi sanomassa. Mutta kyllä jotain on vialla. ja minusta tuo tukistus ei ainakaan tue lapsen tunteiden käsittelyä. Ja toisaalta, jos lapsi on tuhma, ei häntä tarvitse jatkuvasti päähän silitellä.
 

Yhteistyössä