Viisi kysymystä kaikille kakkosta odottaville!

Tässä odotan kakkosta ja olen huomannut, että hormonit on laittaneet pään ihan sekaisin. Kysyisinkin, onko muilla seuraavia kokemuksia:

1. toisten lapset ovat alkaneet näyttää "vastenmielisiltä", aivan kuin äidinvaisto ohjaisi keskittymään omaan syntyvään vauvaan.
2. esikoinen näyttää täydelliseltä, ja mietin, voiko toinen olla yhtä rakas
3. valtava läheisyydentarve olla esikoisen kanssa, ja tuntuu, että kohta tämä ainutlaatuinen symbioosi on ohitse
4. paljon vähemmän aikaa ja kiinnostusta keskittyä raskauteen, esikoinen vie huomion
5. onko esikoisesi poika vai tyttö?

Kiitos vastauksista!

 

Odotan jo kolmatta, mutta vastaanpa nyt kuitenkin. (Kun kakkosen odotusaika vielä kohtalaisen tuoreessa muistissa.)

Tuo ykköskohta ei ole tullut mitenkään tutuksi, mutta 2-4 kylläkin. Tietysti riippuu varmaan myös esikoisen iästäkin miten paljon uuteen raskauteen ehtii keskittyä. Omalla kohdallani esikoinen oli pahimmassa "täystuhovaiheessa" oleva taapero kun tulin uudelleen raskaaksi. Varsinkaan toisen kolmanneksen aikana en kaiken touhun keskellä aina edes muistanut olevani raskaana. Toisaalta seuraavalla kertaa raskaus ei muutenkaan ole välttämättä enää niin uusi ja ihmeellinen asia, joten on luonnollista ettei siihen keskity enää samalla tavalla.

Esikoisemme on tyttö.

 

Kiitos kun vastasit, Liljan Kukka!

 

1. En osaa kommentoida... Omat lapset näyttää varmaan aina ihanemmilta, kun "naapurin kakarat"?

2. Kyllä sitä pohtii, että voiko toistakin lasta rakastaa näin valtavasti, kun esikoista.

3. Minulla on aina valtava tarve olla lähellä lastani :heart: Olen kyllä varmasti riippuvaisempi hänestä kohta, kun hän minusta

4. Toistaiseksi ainakin tunnen pystyväni keskittymään molempiin, toki raskaudesta ei niin paljon "vouhota" kun viimeksi ja enimmäkseen päivät menevät ihan normaaliin arkeen ja esikoisen hoitamiseen.

5. Poika.

 

1. Toki omat lapset ovat, mutta kyllä osa toistenkin lapsista.
2. Enemmän mietin, etten koskaan saisi lasta, joten odotin kovasti kakkostakin
3. Samalainen läheisyys kuin ennen kakkosen odotusta ja jatkuu aina vain.
4. Kakkosen odotus oli ihan yhtä ihanaa ja antoisaa kuin esikoisenkin.
5. tyttö

Odotan kyllä jo kolmatta ja samat fiilikset.

 

Kiitos mymosa ja Hömpi, lisää näitä! t. Ap

 

Pakko oli tähän vastata kun suurinosa kysymyksistä oli niin tuttuja!

1. En ole huomannut että muiden lapset olisivat jotenki tulleet "vastenmielisemmiksi".
2.Huomaan miten kokoajan ikävöin esikoistani ja kuinka paljon hänelle (2v) toitotan että "äiti rakastaa sinua, oletko äidin kulta" yms. Pusupusupusu
Niin ja juuri eilen illalla sanoin miehelle että voiko tätä toista oikeasti rakastaa yhtä paljon kun meidän poikaa? Musta tuntuu että mä rakastan sitä niin paljon ettei ole tosikaan, miten sen määrän rakkautta voi jollekkin toisellekkin antaa? Mies kyllä lohdutteli että varmasti neidistäkin tulee ihan yhtä rakas synnyttyään ja niin mä oikeestaan sisimmässäni uskonkin
Olen myös huomannut että olen alkanut pelkäämään hirveästi että mitä jos jotain käy? Esikoisen odotusaikana en osannut pelätä mitään, nyt kokoajan mietin jos tämä toinen vauva kuoleekin kohtuun, jos esikoinen joutuu johonkin onnettomuuteen ja menehtyy yms. hirveitä pelkoja tullut
3.Nyt haluisin viettää kaiken aikani poikani kanssa, juurikin tuntuu siltä että vielä tämä on mahdollista ja kohta on hänelle vaikeaa kun pikkusisko syntyy yms. Eikä hän olekkaan enää äidin ainoa pikku peikonpoikanen.
4.Tavallaan totta, toisaalta taas luulisin että tämä jää viimeiseksi lapseksemme niin haluan jotenkin nauttia näistä ajoista vielä kun voin. Esim. liikkeitä kun tuntuu niin hymy nousee automaattisesti korviin <3
Ja on kiva ostella tulokkaalle kaikkea pientä ja söpöä.
5.Poika

ninanina + pompula 23+4 :heart:

 

Kiitos vastauksista! Voisiko joku tyttöjen äiti vastata myös tähän ketjuun, minusta vaikuttaa siltä että esikoispoikien äidit ovat tässä tunteellisempia, vaikka onhan otanta aika pieni.

 

1. Kaikki vauvat ovat söpöjä, mutta oma tietysti kaikista ihanin
2. Haluan olla tasapuolinen ja haluan ettei esikoinen tunne itseään missään vaiheessa syrjäytetyksi.
3. Haluan viettää esikoisen kanssa nyt mahd.paljon aikaa. Olin häntä odottaessani pitkään kipeänä loppuraskaudesta joten jokainen hetki on tärkeä, jos vaikka joutuukin vuodelepoon tms.toivottavasti niin ei käy!
4. Aika kuluu siivillä tuon lähes kohta taaperon kanssa, en edes huomannut olevani raskaana ennen kuin olin jo aika pitkällä...Ensimmäinen alkoi clomifen avusteisesti, joten tämä on hieman ylläri masuasukas! Ihana ylläri ja olemme yhtä innoissamme uudesta tulokkaasta kuin esikoisenkin kohdalla.
5. poika

 

Minun esikoiseni tosiaan on tyttö. (Niinkuin kakkonenkin.)

En usko että esikoisen sukupuoli kauheasti vaikuttaa tuohon tunteellisuuteen. Aivan samanlaisia tunteita kävin minäkin läpi kuin mitä poikien äidit ovat tässä luetelleet. Ja tavallaan käyn nyt taas tuon nuoremman kanssa. Vaikka kakkonen on nyt jo pari kuukautta vanhempi kuin esikoinen tullessaan isosiskoksi, niin silti hän tuntuu jotenkin niin pieneltä vielä. Huolettaa jo etukäteen tieto siitä että hänkin joutuu sitten luopumaan tuosta pienimmän osastaan. (Ja tietysti hirvittävät ne alkuvaiheen mustasukkaisuusreaktiot ym.)

Voisin kuvitella että luultavasti samankaltaisia tunteita äiti joutuu aina käymään läpi sen hetken nuorimmaisen kohdalla seuraavaa lasta odottaessaan, oli lapsiluku mikä tahansa.