Viinapiru

[Mamma vain]

Tälläista ei varmaan haluaisi kukaan itselleen tai muille käyvän. Vaan meillä tämä on ongelma. Huh huh. Aiheesta ei ole mitenkään erityisen helppoa kirjoittaa vaan pakko on, josko helpottaisi omaa v.tutusta. Meillä on tosi suloinen pieni vauva ja kivat isovanhemmat, ainoa ongelma on vain heidän viinanjuontinsa. Muistavat aina vannoa ja vakuuttaa kuinka meitä rakastavat ja tykkäävät...toki toki. En epäile. Mutta voisiko tuota kuulla selvinpäin!? Voisi olla hiukka uskottavampaa. Mieheni onkin useasti pyytänyt vanhempiaan olla juomatta se viikonloppu kun mennään kylään,mutta ei auta. Viina kuitenkin on kai sitten se tärkein. :ashamed:
Ja mekin käydään kylässä tosi harvoin ihan juuri juopottelun takia. Ei jakseta kumpikaan sitä siemailua vierestä ihmetellä ja näyttää lapsellekkin että katsoppas kulta kun nyt sammui ukki ja kohta sammuu myöskin mummi. Huh! Että ärsyttää! Viina elämän keskipisteenä!!!???
Nyt ei sitten huvita enää käydä ollenkaan. Tai jos mennään en päästä lastani silmistäni ikinä. Viimekerralla kun käytiin, mentiin miehen kanssa saunaan ja viivyttiin ehkä puolisen tuntia. Appi ja anoppi vahtivat vauvaa. Silloin oli mummi vielä selvinpäin. Ja kun tultiin pois saunasta, mummi oli sammumispisteessä meidän silmäterä sylissä. Ja oli tosi lähellä ettei tipahtanut sylistä. Tämän jälkeen en tosiaankaan lastani heille jätä ja siihen ei auta itku eikä hampaitten kiristys. Luottamus meni ja pysyvästi. Olen itse tosi surullinen silti mieheni puolesta, ovathan he sentään hänen vanhempansa. Tietäisivätpä vaan kuinka surulliseksi oman poikansa tekevät. Ehkä tietävät mutta eivät välitä!? Alkoholistithan on tosi itsekkäitä ja kaikki on aina toisten vika!! Tämän olen oppinut omasta isästäni joka myös on juoppo. Varmaan olisi voittanut "Vuosisadan Juoppo"- tittelin jos sellainen vain olisi.
Öh! nyt alkaa juttu jo karata pitänee lopettaa! Vaan kiva jos joku luki. Ja jos jollakulla sattuu olemaan samankaltainen tilanne niin pistä osoitetta niin olis kiva kirjoitella. Ärsyttää niin kovin kun ei oo ketään kuka ymmärtäis tilannetta. Ärsyttää edelleen!!!! :headwall:

 

[anoppi ja alkoholi]

Ymmärrän hyvin. Meidän kohdalla tilanne ei ollut ihan noin paha, mutta samat tunteet varmaankin. Lasi oli aina edessä, mutta sehän oli hienostunutta appivanhempien mielestä. Appiukko ei koskaan kännissä suorastaan keikkunut, pahasti ainakaan. Mutta anoppi: ensimmäisen kerran kun pahassa työpaineessa laskin lapseni sinne yksin yökylään kesällä lapsi soitti ensimmäisenä että haluaa kotiin, koska ilmeisesti pelkäsi. Lupasin aamulla hakea kun kilometrejä oli melkein 500 välissä. Kahdeksan aikaan seuraavana aamuna oven tuli avaamaan krapulainen anoppi, joka olikin sitten viinaa ja rahoittavia ottaneena puhunut mitä sattuu lapselle, mm. haukkunut kaikki sukulaiseni. Lapsi oli jo niin iso että tiesi kertoa mitä illalla oli tapahtunut. Seurauksena olikin sitten se, että appiukko läsnäolleena yritti painaa kaikki villaisella ja lapsi sekä minut haukuttiin. Olen pahoillani puolestasi. Ikävintä on se, että he tuskin muuttuvat. Meidän lapsemme ovat kasvaneet ilman isovanhempia sen jälkeen.

 

[Mamma vain]

Olipas tapahtumat sinullakin. Huhhuh. Kyllä on rajua kun on jotain tuommoista, mutta on siitä itsekin jotain oppinut. Ei tule varmaan pahemmin kupiteltua. Vaan kiitos vastauksestasi. Tietää että muillakin on moista ollut, kun joskus tulee ihan itellekkin syyllinen olo.Tai jotenkin aattelee itsensäkin samanlaiseksi. :ashamed: Tsemppiä teidän perheelle. :flower:

 

[Paju]

Tuntuu todella tutulta!
Meillä vain on toisin päin, mun (äidin vanhemmat) tykkäävät "läträtä" viinan kanssa. Rakastavat poikaamme ja kyselevät aina puhelimessa, että kuinka pojallamme on mennyt ja käyvät aina silloin tällöin katsomassakin. Jos menemme vanhemmilleni kylään, tai he tulevat yhdessä meille on pullo aina pääroolissa. Olen todella surullinen asiasta, mutta en vain pysty suoraan asiasta jostain syystä sanomaan. Tiedän että pitäisi. Muutama viikko sitten he olivat meillä kylässä ja kun poika oli mennyt nukkumaan ei ollut kuin ½ tuntia oli molemmat jo kännissä. Ja mikä pahinta, juovat salaa meiltä, mutta tokihan sen sitten huomaa. Ja sitten ravattiin nukkuvaa poikaa vähän väliä katsomassa, niin että välillä poika jo heräsikin.

Päätettiin että viedään poikamme (½ vuotta) hoitoon vahemmilleni muutaman viikon päästä kun meillä mieheni kanssa menoa, mutta eihän se nyt käykään kun vanhemmilleni tuli yllättäen jokin reissu (ryyppyreissu) johonkin.
Ehdin kyllä jo päättää että jos poikamme hoitoon veisin antaisin kyllä sellaiset ohjeet, että viina ja lapsi eivät sovi yhteen yms. yms. mutta enhän koskaan voi tietää miten olisi mennyt.

Vanhempani eivät todellakaan ole mitään alkoholisteja, ovat molemmat töissä ja ahkeria ihmisiä, mutta viina on tullut tärkeäksi asiaksi vajaa-ajalla, jopa niin tärkeäksi, että se tuntuu menevän kaiken muun edelle. Eivät tosin koskaan ole mitenkään häiriöksi meille tai pojallemme vaikka juovatkin, mutta periaatteesta asia ottaa niin päähän kun ennalta jo tietää miten he vapaat viettävät.

 

[taustalla]

Kurjaa kun näitä on Minunkin äitini on pahemmanlainen juoppo. Hänelle emme mene edes kylään. Hän käy joskus meillä. Yritti pari kertaa tulla kännissä, mutta sanoin suoraan että meidän lapsen ei tarvitse ikinä nähdä kännissä olevaa ihmistä. Kun hänellä on meitä ikävä, hän on juomatta ja tulee käymään. Näytämme silloin kaikin tavoin, kuinka mukavaa hänen seurassaan on

Paras pitää vain lapset ja alkoholi kaikin tavoin erillään. Kotona emme koskaan juo, vaikka saunakaljat tuskin olisivatkaan pahasta. On tärkeää, että lapsi voi luottaa aikuiseen - että aikuinen käyttäytyy uskottavasti, eikä "örvellä" kuin lapsi...

Olen yrittänyt saada äitiäni hoitoon, mutta katkaisujaksojen jälkeen hän aina repsahtaa. Olen luopunut toivosta yhtä paljon kuin hänkin. Hän on ihan hyvä mummo selvinpäin, mutta kylään ei voi mennä kun ei koskaan tiedä milloin hän ottaa sen ensimmäisen huikan taas...

Pysytelkää vain erossa alkoholisteista älkääkä luottako lapsianne koskaan heille! Muuta en valitettavasti osaa sanoa, vaikka olen kasvanut tuon alkoholin varjossa koko ikäni ja yrittänyt ymmärtää...