Viimeisillään raskaana olevien pitäisi voida pysäköidä invapaikoille

Mulla varmaan tää ylipaino totuttanut kroppaa, sillä en ole kokenut moista missään raskauksissa. Ja kahdessa ekassa olin normipainoinen vaikkakin toisessa painoa tuli varmaan +30kg :/ Mutta mä kyllä olen pystynyt toimimaan loppuun asti suht normisti. Toki on välillä tehnyt kipeää, supistanut, painanut kovastikin tuonne alas. Mutta sitten on vaan hetkeksi pysähdytty ja jatkettu matkaa.. Kuopusta synnyttämään lähtiessä olin vajaa 1,5v sisaren kanssa kirppiskierroksella ja sinnehän lattialle ne vedetkin solahti Syntyi viikon-pari etuajassa.

 

Etkös sinä ole mies? Että ehkä olet vähän jäävi sanomaan..

Mitä viimeksi kävin vessassa, niin näin olin toteavinani.

Kuinka noin pieni asia tekee minusta jäävin invaparkkiasiamielipiteessäni?

 

Heh. Todellakin! Ma tulee 37 rv täyteen, ja tänäänkin olin niin uupunut koko päivän että tuntui kun olisin juossut 2 maratonia peräkkäin.

Mutta kerronpa nyt, että parkkeerasinkin invapaikalle töissä viimeiset pari kk . Oli kyllä yhdistetty inva ja vieraspaikka. Ja parkkitilaa oli todella runsaasti. Ei vaan huvittanut raahautua yhtään pidemmältä töihin.

Jaksuja Kenku:hug:
Ja kyllä todellakin pitäisi saada pysäköidä invapaikalle!
Muistan miten turvoksissa olin toisessa raskaudessa, voi luoja. Mun jalkaterät oli kuin sämpylät. Särki ihan sikana!

 

jos raskaana oleva tarvii invaparkin niin sama oikeus pitää olla reilusti ylipainoisilla. Ja erityisesti jos on molempia. Oikeastaan isot parkkipaikat pitää jakaa viiteen eri vyöhykkeeseen ja ruuhka-aikaan terveiden hyväkuntoisten pitää parkkeerata viitosvyöhykkeelle. neloseen saa mennä eläkkeellä, isoilla ostoksilla ja flunssaisena. kolmonen on perheellisille ja sairaslomalaisille. kakkonen ylipainoisille, odottaville äideille ja keppien kanssa kulkeville. ykkönen on jos jalka on kipsissä tai 2 lasta per aikuinen mukana. Samoin jos laskettu aika ylittyy tai odottaa kaksosia. invapaikka sitten invakortillisille. Eikö olis kätevää?

 

Mitä viimeksi kävin vessassa, niin näin olin toteavinani.

Kuinka noin pieni asia tekee minusta jäävin invaparkkiasiamielipiteessäni?

 

Onko noin paha päivä?

Ihan vilpittömästi ehdotin, kun vaikutit niin vakaasti olevan sitä mieltä että sulla on oikeus invapaikkaan. Ei se olisi ensimmäinen kerta, kun noita lupia lainaillaan. Anteeksi, jos minulta jäi jokin ironian sävy tavoittamatta.

 

Ei se että joutuu kävelemään - hiljaa hyvä tulee. MUTTA:
Vielä jos oma ukko tajuais sen että nyt ei käy mikään pikajuoksijan vauhti. Vituttaa huudella toiselta puolelta kauppaa ukolle et voisitko hilata sen korin/kärrin takasin tänne leipäosastolle kun et ite kuitenkaan ite tajunnu ottaa leipää.

 

Olen viikoilla 20 ja voin vaan kuvitella miltä tuntuu loppuraskaus. Nyt jo tunnin salikäyntiin menee tuplasti aikaa kun puuskuttaa kuin virtahepo pyörällä ja puntti ei nouse vaikka kuinka äkistäisi. Happi loppuu ja meinaa taju lähteä jos liikaa huhkii.

Toisaalta olen ajatellut kuitenkin niin, että on aina parempi kävellä vaikka se loppuraskaus onkin hankalaa. Uskon että se on terveellistä sekä vauvalle että äidille, että liikutaan vaikka H-hetki onkin lähellä. Siksi en haluaisi invapaikkoja itselleni. Pitää vaan järjestää enemmän aikaa ja enemmän lepotaukoja, vaikka käy penkillä istumassa hetken että jaksaa taas. Tosin vaikeaa se on lapsen ja ukon kanssa...

Eilenkin käytiin ukon kanssa kävelyllä niin jatkuvasti sai sanoa että hidasta kun en minä jaksa... :/ Raskaus ei ole sairaus mutta kova koettelemus se on naisen elimistölle. Miksi ei luonto viisaudessaan suonut lapsen synnyttämistä miehelle, niillähän olisi siihen vahvempi keho!

 

Ei se että joutuu kävelemään - hiljaa hyvä tulee. MUTTA:
Vielä jos oma ukko tajuais sen että nyt ei käy mikään pikajuoksijan vauhti. Vituttaa huudella toiselta puolelta kauppaa ukolle et voisitko hilata sen korin/kärrin takasin tänne leipäosastolle kun et ite kuitenkaan ite tajunnu ottaa leipää.

Ei sitä varmasti oikein voikaan tajuta jos ei itse ole kokenut tai koe. Samon kun raskauden ajan uupuminen. Alussa tai lopussa.

Olen hyvässä mielessä kateellinen kaikille jotka selviää raskauden loppuun lähes normaalissa olotilassa. Mulla on viimeisellä kuukaudella jalat nuo Lisbetin sämpylät, ja tähän raskauteen on mahtunut vielä matkan varrellekin kipuja kun taitaa olla ollut kiinnikkeitä edellisestä sektiosta josta on vaan 1v 7kk.

Uskon että suuri osa miehistä/puolisoista tekee parhaansa kuitenkin. Ja kun raskaus ei ole se kuuluisa sairaus vaan tavallaan luonnollinen ja pääosin onnellinen tila, niin sitä hankalampi sitä on sitten ymmärtää niitä hetkiä ja aikoja kun on kipuja ja vaivoja. Mulla ainakin ne tulee ja menee.

 

Olen viikoilla 20 ja voin vaan kuvitella miltä tuntuu loppuraskaus. Nyt jo tunnin salikäyntiin menee tuplasti aikaa kun puuskuttaa kuin virtahepo pyörällä ja puntti ei nouse vaikka kuinka äkistäisi. Happi loppuu ja meinaa taju lähteä jos liikaa huhkii.

Toisaalta olen ajatellut kuitenkin niin, että on aina parempi kävellä vaikka se loppuraskaus onkin hankalaa. Uskon että se on terveellistä sekä vauvalle että äidille, että liikutaan vaikka H-hetki onkin lähellä. Siksi en haluaisi invapaikkoja itselleni. Pitää vaan järjestää enemmän aikaa ja enemmän lepotaukoja, vaikka käy penkillä istumassa hetken että jaksaa taas. Tosin vaikeaa se on lapsen ja ukon kanssa...

Eilenkin käytiin ukon kanssa kävelyllä niin jatkuvasti sai sanoa että hidasta kun en minä jaksa... :/ Raskaus ei ole sairaus mutta kova koettelemus se on naisen elimistölle. Miksi ei luonto viisaudessaan suonut lapsen synnyttämistä miehelle, niillähän olisi siihen vahvempi keho!

Tuo on kyllä totta että kannattaa pysyä liikkeessä. Tässä raskaudessa olen liikkunut enemmän kun aiemmassa, jo siitäkin syystä että olen tuon puolitoistavuotiaan kanssa raahautunut parin kilsan päähän leikkipuistoon joka päivä, ja vähän paremmin jaksan kun silloin kun häntä odotin.

 

Jaksuja Kenku:hug:
Ja kyllä todellakin pitäisi saada pysäköidä invapaikalle!
Muistan miten turvoksissa olin toisessa raskaudessa, voi luoja. Mun jalkaterät oli kuin sämpylät. Särki ihan sikana!

Kiitos . Se kipu on kamala mikä tulee turvonneista raajoista. Mulle se oli sektion jälkeen pahempi kuin haavakipu. Tuntui että jalat halkeaa ihan just.

 

Ei se että joutuu kävelemään - hiljaa hyvä tulee. MUTTA:
Vielä jos oma ukko tajuais sen että nyt ei käy mikään pikajuoksijan vauhti. Vituttaa huudella toiselta puolelta kauppaa ukolle et voisitko hilata sen korin/kärrin takasin tänne leipäosastolle kun et ite kuitenkaan ite tajunnu ottaa leipää.

:heart:

 

Kiitos . Se kipu on kamala mikä tulee turvonneista raajoista. Mulle se oli sektion jälkeen pahempi kuin haavakipu. Tuntui että jalat halkeaa ihan just.

Jotakin yrttilinimenttejä hieroin päivittäin jalkoihin. Siitä oli apua, mutta ei kovin pitkäksi aikaa.

Ja kun jalat nosti ylös saattoi olla satunnaisesti jopa hyvä, mutta auta armias kun jalat laski alas niin ihan kuin koko kropan nesteet olis valahtaneet jalkateriin.|O

Ooksää koittanu jotakin rohtoa?

 

Invapaikoille on oikeitakin käyttäjiä. Jos loppuraskaus ottaa kovin voimille voi olla menemättä kauppaan tai hankkiutumatta raskaaksi. Raskauden ei tarvitse oikeuttaa mihinkään erityiskohteluun

 

Invapaikoille on oikeitakin käyttäjiä. Jos loppuraskaus ottaa kovin voimille voi olla menemättä kauppaan tai hankkiutumatta raskaaksi. Raskauden ei tarvitse oikeuttaa mihinkään erityiskohteluun

Mikäs sun pipoa kiristää?

 

Invapaikoille on oikeitakin käyttäjiä. Jos loppuraskaus ottaa kovin voimille voi olla menemättä kauppaan tai hankkiutumatta raskaaksi. Raskauden ei tarvitse oikeuttaa mihinkään erityiskohteluun

Kaupan ovien eteen yleensä pysäköin jos ei ollu inva, poliisi tai muu parkki auki.

 

Mikäs sun pipoa kiristää?

Ei mikään, tuo oli ihan vilpitön mielipide. Eihän se loppuraskaus herkkua ole mutta ei sen takia etuuksia tarvitse saada

 

Ei mikään, tuo oli ihan vilpitön mielipide. Eihän se loppuraskaus herkkua ole mutta ei sen takia etuuksia tarvitse saada

Miksi ei?

 

Mikäs sun pipoa kiristää?

Jotkut ajattelee tiukasti että raskaus ei ole mikään sairaus vaan itse aiheutettu olotila, vähän kuin darra.

 

Miksi ei?

Koska se on hyvin luonnollinen olotila naiselle. Jos raskauden takia saa jotain invapaikkoja, kohta niitä vaaditaan menkkakipujen takia tai jonkun muun ei-invavaivan

 

Mä haluisin sen invaparkkiluvan jo nyt, kiitos.
Tässä on kuitenkin viikkoja kasassa huimat 12.

Happi ei kulje, väsyttää ja hengästyttää ja kolottaa ja mun mielestä mulla on jalassa suonikohjukin.
Duunissa alkaa mennä joka asiakkaaseen 2 tuntia, kun ennen on tunti riittänyt.

Kyllähän mä neljättä odottaessa veivasin vielä viikolla 39 niitä 10 kilsan ratsastuslenkkejä, mitä nyt piti naapurissa stopata kusella välillä, mutta sillon mä olin 5 vuotta nuorempi.

Ei tää oo mitään ihmisen hommaa tämmönen tiineenä oleminen....

 

Jos raskauden takia pitää saada invapaikka niin sitten pitää saada myös murtuneen käden tai nilkkakivun takia.

 

Koska se on hyvin luonnollinen olotila naiselle. Jos raskauden takia saa jotain invapaikkoja, kohta niitä vaaditaan menkkakipujen takia tai jonkun muun ei-invavaivan

Mä kyllä ymmärrän kantasi ja itsekin olin vähän niin kuin tätä mieltä ekassa raskaudessa ja ennen sitä, mutta toinen raskaus oli vaikea ja kauppaan oli vaan pakko mennä itse.
Mä lennähdän nykyään hyvin äkkiä hätiin jos näen yksinäisen pallomahan pinteessä.

 

Jotkut ajattelee tiukasti että raskaus ei ole mikään sairaus vaan itse aiheutettu olotila, vähän kuin darra.

Niin varmasti.

En ajattele omalle kodalleni että tarvitsisin mitään jalanhierojia tms., mutta minusta Suomessa ei lasta kantavaa pidetä riittävästi arvossa. Raskaus ja synnyttäminen on isoja asioita, ja vieläkin nainen sysätään jotenkin syrjään synnärillä heti kun vauva on syntymässä tai syntyntyt. Että vain vauva merkitsee kaikkea, nainen on vaan väline.

Onhan raskaus ja lapsen synnyttäminen melko kovaakin työtä ja sitä pitäisi mielestäni arvostaa. Nyt hoetaan vaan ettei raskaus ole sairaus, ja että naisen on kestettävä kaikki plus jaksettava tehdä kaikki mitä muulloinkin arjessa tekee.

 

kova krapulakin niin kyllä senkin pitäisi riittää (itseaiheutettua sekin)