Viihtyvätkö lastenne ystävät teillä, ovatko tervetulleita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "viola"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"viola"

Vieras
Olen pannut merkille yhden asian. On perheitä, joissa lapset (jo vähän isommat/teinit) eivät saa leipoa tai kokkailla, ettei keittiö sotkeudu tai tarvikkeita mene "hukkaan". Olen aina kuvitellut, että tyttäreni kaverin perhe olisi poikkeus noin ajatellessaan, mutta keskustellessani asiasta työkavereitteni kanssa moni muukin oli sitä mieltä, että eivät pidä siitä, että lapsi ja varsinkaan lapsi yhdessä jonkun kaverinsa kanssa ei ole tervetullut keittiöön vaikkapa leipomishommiin :/ Meillä tytär usein yhdessä ystäviensä kanssa leipoo tai kokkailee ja yleensä me muu perhekin päästään nauttimaan tuotoksista. Muutenkin tyttärellä (lukiolainen) on lähes joka päivä ystävätär meillä lukuseurana/lenkkiseurana/muuna seurana.
Ja sama juttu yläkouluikäiseten poikiemme kanssa - kaverit ovat lähes aina meillä, harvoin poikamme ovat heidän kodeissaan (ainakaan yötä, enemmän arki-iltoina), vaikka asumme maalla ja syrjässä kylältä. Lähes joka viikonloppu meillä on yökyläläisiä ja tänäkin aamuyönä klo 3 vielä yläkerrasta kuului naurua, kun molemmilla pojilla oli siellä kaverit yökylässä.
Eiköhän muita vanhempia sureta, että omat lapset ovat niin usein muualla/ystävät eivät vastavuoroisesti ole heillä? Vai eivätkö kaverit sitten ole tervetulleita? Itse ainakin nautin täydestä sydämestäni siitä, että lapset viihtyvät meillä ystävineen, eikä siinä sotkeentunut koti/keittiö haittaa mitään!
Ja tämä siis koskee isompia lapsia (koululaisia), ei mitään vahdittavia pikkuisia.
 
Kyllä meille ovat lasten kaverit tervetulleita, ja tälläkin viikolla on varmaan päivittäin jollakin lapsistani ollut kaveri/t meillä. Ja ovat ihan tervetulleita keittiöömme, niin syömään kuin joskus leipomaankin. Tosin jälkimmäiseen puuhaan ryhdyttäessä toivon asiaa konsultoitavan ensin kanssani.

Mitä leivotaan, onko aineita jne?


Ja kyllä joskus toivon myös työpäivän jälkeen pääseväni kotiin, jossa ei ole laumaa kavereita. Ja joskus, juu, on ottanut sekin päähän, että vaikka toki meillä saakin välipalaa syödä ja ruokaakin, että eilen ostettu leikkelepaketti ja juusto ja leivät ovat hävinneet kokonaan, vaikka niiden on ajatellut kestävän sen pari päivää, ettei tarvitsisi mennä kauppaan.


Osan kavereiden luona lapset ovat vastavuoroisesti, osan luo ei pääse, ja osassa ei tarjota lapsille ruokaa/ välipalaa. Kukin perhe tavallaan, mutta juu, joskus sekin vähän ärsyttää.
 
meillä on samalla lailla kuin ap:lla, välillä useampikin "lapsi" (vanhimman kaverit, kuten itsekkin on, ovat jo 20v )
tuo 16v usein kokkailee ja leipoo kavereineen, onneks osaavat itse hakea puuttuvat tarvikkeet ja tuovat muutakin mitä sattuu tarvitsemaan.
aika usein myös yökyläläisiä on täällä.On kyllä vastavuoroisesti sit noi omat lapset muuallakin.
itse oon tykänny aina siitä et kavereita tuodaan kotiin, oppii tuntemaan kaveripiirin ja tässä vuosien aikana myös kavereiden vanhemmat on tullu tutuiksi.Ja hyvä niin.
 
Joskus on mukavaa kun on kotona enemmän porukkaa ja lapsilla seuraa.
En tykkäisi jos meillä asuisi lauma ylimääräisiä, isommat lapset kun syövät paljon ja kallista, ei ole halpaa kestitä.
hyvä jos teillä on rahaa ostela jugurtteja ja leikkeleitä ja hedelmiä tai sitten maalla asuvana saatte metsistä ja vesistä ruokaa ja pellosta ilman kaupan välikäsiä.
En mielelläni päästä omiani kovin usein muuallekaa, ksoka olen huomannut, että aina ei olekan siitä kyse, että vanhempia se ei mitenkään häiritsisi, vaan siitä, että oma lapsi ei osaa olla ilman seuraa ollenkaan ja vanhemman hermo menee kun joutuu itse olla seurana omalleen koko ajan ja tällöin tuntuu pienemmältä pahalta se joku kaveri siellä koko ajan mutta loppupeleissä odotetaan kuitenkin vastavuoroisuutta. Ei vain ole opittu sanomaan omalle lapselle ei. Ja opetettu tätä viihdyttämään itsensä. Eli rajat hukassa.

On ok viihtyä koko ajan muidenkin kanssa, mutta aika harvassa ne aikuiset ihmiset kuitenkin ovat, joille se on ok ja ovat kuin kotonaan kun vieraita kylässä.
 
Joskus on mukavaa kun on kotona enemmän porukkaa ja lapsilla seuraa.
En tykkäisi jos meillä asuisi lauma ylimääräisiä, isommat lapset kun syövät paljon ja kallista, ei ole halpaa kestitä.
hyvä jos teillä on rahaa ostela jugurtteja ja leikkeleitä ja hedelmiä tai sitten maalla asuvana saatte metsistä ja vesistä ruokaa ja pellosta ilman kaupan välikäsiä.
En mielelläni päästä omiani kovin usein muuallekaa, ksoka olen huomannut, että aina ei olekan siitä kyse, että vanhempia se ei mitenkään häiritsisi, vaan siitä, että oma lapsi ei osaa olla ilman seuraa ollenkaan ja vanhemman hermo menee kun joutuu itse olla seurana omalleen koko ajan ja tällöin tuntuu pienemmältä pahalta se joku kaveri siellä koko ajan mutta loppupeleissä odotetaan kuitenkin vastavuoroisuutta. Ei vain ole opittu sanomaan omalle lapselle ei. Ja opetettu tätä viihdyttämään itsensä. Eli rajat hukassa.

On ok viihtyä koko ajan muidenkin kanssa, mutta aika harvassa ne aikuiset ihmiset kuitenkin ovat, joille se on ok ja ovat kuin kotonaan kun vieraita kylässä.

Minkäikäisiä lapsia sinulla on?
 
[QUOTE="viola";29091070]Minkäikäisiä lapsia sinulla on?[/QUOTE]

Ymmärsin, että puhuit kouluikäisistä. Näitä meillä.
Loppupeleissä kyse on joskus siitä kurlingista. Halutaan suojella omaa lasta yksinäisyydeltä ja pedata omalle lapselle sileää polkua kaikin puolin ja sen takia viihdytetään niitä yökyläläisiä, vaikka tosiasiassa ne häiritsevät ihan siinä kuin muitakin ihmisiä.
Mutta voi toki olla että maalla on perheitä, joissa ylimääräiset eivät haittaa, on eläimiä ja tekemistä paljon.
 
On perheitä, joihin toivotaan muita lapsia kylään, mutta heidän saavuttua vanhemmat poistuvat aina. Eli jo aika pieniä vieraita koululaisia käytetään lastenvahteina tai seurana omille.

En oikein käsitä, että ne vieraat lapset eivät sitten haittaisi tai ärsyttäisi mitenkään. Jos itse aina poistutaan.
Joissakin perheissä omat lapset riitelevät vähemmän jos on ylimääräisiä. Toisissa taas toisinpäin.
 
Ymmärsin, että puhuit kouluikäisistä. Näitä meillä.
Loppupeleissä kyse on joskus siitä kurlingista. Halutaan suojella omaa lasta yksinäisyydeltä ja pedata omalle lapselle sileää polkua kaikin puolin ja sen takia viihdytetään niitä yökyläläisiä, vaikka tosiasiassa ne häiritsevät ihan siinä kuin muitakin ihmisiä.
Mutta voi toki olla että maalla on perheitä, joissa ylimääräiset eivät haittaa, on eläimiä ja tekemistä paljon.

No en muista ikinä viihdyttäneeni yhtään yökyläläistä (tai muutakaan lasten vierasta, ei sen puoleen), ei meillä ainakaan lapset tai heidän kaverit meitä aikuisia kaipaa seuraansa milläänlailla :) Ja ehkä ollaan sitten poikkeus, mutta ei mua (eikä miestä vissiin sen enempää) häiritse nämä lasten kaverit lainkaan. Eilenkin illalla katsottiin miehen kanssa leffa ja syötiin pizzaa ja sitten mentiin aikaisin nukkumaan, ei siihen poikien kaverit vaikuttanut millään tavalla. En koe joutuvani rajoittamaan mitään tekemistä kotona sen vuoksi, että meillä on lasten kavereita kylässä. Olisiko sitten luonnekysymys?
 
[QUOTE="viola";29091157]No en muista ikinä viihdyttäneeni yhtään yökyläläistä (tai muutakaan lasten vierasta, ei sen puoleen), ei meillä ainakaan lapset tai heidän kaverit meitä aikuisia kaipaa seuraansa milläänlailla :) Ja ehkä ollaan sitten poikkeus, mutta ei mua (eikä miestä vissiin sen enempää) häiritse nämä lasten kaverit lainkaan. Eilenkin illalla katsottiin miehen kanssa leffa ja syötiin pizzaa ja sitten mentiin aikaisin nukkumaan, ei siihen poikien kaverit vaikuttanut millään tavalla. En koe joutuvani rajoittamaan mitään tekemistä kotona sen vuoksi, että meillä on lasten kavereita kylässä. Olisiko sitten luonnekysymys?[/QUOTE]

Ja lisään vielä, että varsinkin näin teini-ikäisten vanhempana annan arvoa sille, etteivät lapseni notku koko aikaa kylillä tai roiku netissä, mitkä olisivat ne vaihtoehtoiset tavat olla ystävien kanssa yhteydessä ja tekemisissä. Ja kommentoin vielä tuotakin, että vanhemmat lähtevät heti jonnekin, kun lapselle tulee kavereita. Kuulosti oudolta. Lähtevät minne? Eivätkö olisi lähteneet, jos tätä kaveria ei olisi tullut? Me ollaan käytännössä lähes aina kotona, siis jos ei olla töissä. Tietysti kaupassa käydään ja lenkillä jne, mutta yleensä ollaan paljon kotona. Oudolta tuntuis ajatus, että pitäisi lähteä karkuun lasten kavereita.
 
Mä tykkään kun lasten kaverit viihtyy meillä. Tutustun samalla heihin ja pysyn kartalla missä omani ovat. Vanhin lapsi (12 v) on jo pari vuotta kokkaillut kavereidensa kanssa millon mitäkin herkkuja ja saa kokatakin. On ihanaa tulla töistä kotiin kun täällä tuoksuu suklaakakku. :)

En juurikaan häiriinny vierasta lapsista ja meille saa pääsääntöisesti tulla aina. Myös yökyläläisiä meillä on usein ja sekin on kivaa. Lapsilla on seuraa toisistaan ja me miehen kanssa puuhaillaan omia juttujamme. Meillä tämä tietysti onnistuu suht kivuttomasti kun kaikki lapset on jo koululaisia. Alle kouluikäisten kanssa on sitten omat kuvionsa.
 
Minun mielestä tässä tullaan siihen että kokevatko nuoret/lapset olevansa hyväksyttyjä? He viihtyvät siellä missä on hyväksyntää/rakkautta..itse haluaisin että lapset viihtyvät meillä, haluan luoda sellaisen kodin. Enkä tarkota vaan sellasta ruoan eteen passaamista, vaan sitä että teinitki vois kokea että on joku aikuinen jolle jutella jne. Itse ajattelen näin.. Todellaki mieluummin kotona ku jossain ostarilla!
 
Mä tykkään kun lasten kaverit viihtyy meillä. Tutustun samalla heihin ja pysyn kartalla missä omani ovat. Vanhin lapsi (12 v) on jo pari vuotta kokkaillut kavereidensa kanssa millon mitäkin herkkuja ja saa kokatakin. On ihanaa tulla töistä kotiin kun täällä tuoksuu suklaakakku. :)

En juurikaan häiriinny vierasta lapsista ja meille saa pääsääntöisesti tulla aina. Myös yökyläläisiä meillä on usein ja sekin on kivaa. Lapsilla on seuraa toisistaan ja me miehen kanssa puuhaillaan omia juttujamme. Meillä tämä tietysti onnistuu suht kivuttomasti kun kaikki lapset on jo koululaisia. Alle kouluikäisten kanssa on sitten omat kuvionsa.

Tässäkin voi vaikuttaa se jos omia lapsia on monta, ja vaikka kolmella lapsella jokaisella yksi kaveri kotona kylässä = 6 alakouluikäistä lasta alkaa olla aika ahdasta vaikka meillä tilaa onkin.

Toi lapsimäärän tuplaus tuntuu jo välipalabudjetissakin ja on ihan eri asia ostaa jotain hedelmiä syötäväksi 3:lle kuin kuudelle. Ei haittaa sillon jos välipalana on vaikka kiisseliä ja sämpylöitä tai pannukakkua tms mitä ei ole laskettua määrää, kuten saattaa olla tilanne jos käyn ostamassa työpaikan vierestä konditoriasta välipalaksi jotkut pullat tai croissantit.

Eli minusta on kivaa että lapsilla on kavereita, tykkään mieluusti että leikkivät meillä mutta johonkin suklaakakkuun ei välttämättä ole aineksia jos en etukäteen niitä hanki. Saatan olla myös hiukan kärsimätön jos vasta siivoamani keittiö on täysin myllätty ympäri ja leivontatiskit levitetty mun siivottavakseni. Leipomista en vastusta mutta siitä en tykkää ettei jälkiä siivota.

Omasta nuoruudesta muistan yhden kaverin äidin joka leipoi lihapiirakoita koko porukalle ja niitä sai syödä mahansa täyteen. Oli aika poikkeus kaveripiirin vanhemmissa, mutta toisaalta juuri kellään ei ollut siihen aikaan varaa edes ruokkia isoa joukkoa teinipoikia.
 
[QUOTE="vieras";29091303]Tässäkin voi vaikuttaa se jos omia lapsia on monta, ja vaikka kolmella lapsella jokaisella yksi kaveri kotona kylässä = 6 alakouluikäistä lasta alkaa olla aika ahdasta vaikka meillä tilaa onkin.

Toi lapsimäärän tuplaus tuntuu jo välipalabudjetissakin ja on ihan eri asia ostaa jotain hedelmiä syötäväksi 3:lle kuin kuudelle. Ei haittaa sillon jos välipalana on vaikka kiisseliä ja sämpylöitä tai pannukakkua tms mitä ei ole laskettua määrää, kuten saattaa olla tilanne jos käyn ostamassa työpaikan vierestä konditoriasta välipalaksi jotkut pullat tai croissantit.

Eli minusta on kivaa että lapsilla on kavereita, tykkään mieluusti että leikkivät meillä mutta johonkin suklaakakkuun ei välttämättä ole aineksia jos en etukäteen niitä hanki. Saatan olla myös hiukan kärsimätön jos vasta siivoamani keittiö on täysin myllätty ympäri ja leivontatiskit levitetty mun siivottavakseni. Leipomista en vastusta mutta siitä en tykkää ettei jälkiä siivota.

Omasta nuoruudesta muistan yhden kaverin äidin joka leipoi lihapiirakoita koko porukalle ja niitä sai syödä mahansa täyteen. Oli aika poikkeus kaveripiirin vanhemmissa, mutta toisaalta juuri kellään ei ollut siihen aikaan varaa edes ruokkia isoa joukkoa teinipoikia.[/QUOTE]

No, meillä on 3 lasta. Vanhimmalla on sellanen kaverijengi, että usein hänellä tulee kerralla kylään se 2-3 kaveria. Kahdella nuorimmalla on yleensä vain yksi kaveri kerrallaan, joskus kyllä enemmänkin. Helposti täällä saattaa siis olla isokin jengi koolla kun tullaan töistä. Vielä ei olla menty konkkaan välipalojen suhteen.

Kokkailuista sen verran, että alkuun siitä toki tulikin sotkua. Sitten vaan opastin niin omiani kuin niitä kavereitakin, että astiat tiskiin, kamat paikoilleen ja tasot puhtaiksi niin saatte jatkossakin kokkailla. Ja on toiminut, keittiö on usein tyttöjen jäljiltä jopa siistimpi kuin minun. :D Ja perus leivonta-aineet meillä on kaapissa aina. Tyttö osaa myös etsiä semmoset ohjeet, mihin tarvikkeet löytyy ja jos ei löydy niin kipaisee ne kaupasta (ryöstää säästöpossunsa tarvittaessa).
 
Meillä on käytännössä aina tupa täynnä. Tuon 14-vuotiaan kavereita on joka ilta paitsi pojan treenipäivinä. Viikonloppuina on yökyläkavereita, en muista sellaista viikonloppua, ettei joku olisi meillä ollut.

Pari poikaa on sellaista, joita en meille päästä epäasiallisen käyttäytymisen vuoksi. Yökyläilijät noudattavat meidän perheen kotiintuloaikoja, ja jos eivät noudata, saavat mennä kotiinsa. Kohtuullisen vapaa liikkuvuus on niillä kaikilla pojilla, jotka osaavat ottaa vastuun käytöksestään. Viime viikonloppuna oli molempina öinä poikia, toisena 2 vierasta ja toisena yönä kolme. Saavat kokkailla kyllä, koska tietävät, että siivoavat jälkensä. Ei siinä ole mitään ongelmia ollut. Joskus joudun sanomaan, että tulkaas siivoamaan jälkenne, mä alan laittaa ruokaa enkä aio tässä sotkussa tehdä mitään. Heti ovat aina tulleet.

Pienemmän kavereita käy myös useina päivinä viikossa, ovat enimmäkseen yläkerrassa touhuamassa jos teinit ovat alakerrassa ja päinvastoin. Hyvin mahdutaan. Kuitenkin tuo nuorempi on vielä siinä iässä, että viihtyvät tuossa puistossa jalkkista, keinumattia tai pistettä pelaamassa ja ovat vaan sadepäivinä meillä tai jos haluavat pelata jotakin sellaista peliä, jota ei muilla ole. Mutta kuitenkin linja on molempien poikien kanssa se, että aina saa kaverit tulla, jos ei ole muita asioita sovittuina. Isomman kanssa on myös sellaiset säännöt, että koulun on mentävä hyvin (ei lintsauksia, jälkkiä, myöhästymisiä), sormet ei haise röökille (myöskään siis niillä kavereilla meille tullessa) ja jos joku niistä jätkistä polttaa vaikka vanhempiensakin luvalla (uskokaa huviksenne, on melko yleistä jo 15-vuotiaiden keskuudessa) niin meidän kotona ei polta, juo tai käytä muita päihteitä kukaan alaikäinen. Tietävät säännöt, ja noudattvat niitä, koska se takaa kaikille varman paikan missä saa olla ja viettää aikaansa. Nuoremman kohdalla nyt toistaiseksi ei ole tarvinnut asettaa ukaaseja esim. koulun sujumisen tai röökaamisen suhteen:whistle:

Yhtenä hienoimpana asiana pidän sitä, että kun teinien mielenlaatuun kuuluu vahvana kavereiden kanssa touhuaminen ja ryhmässähän se tyhmyys myös usein tiivistyy, niin kokoontukoon meillä. Tiedän, missä oma lapseni on, kenen kanssa ja mitä touhuavat. Mieluummin katselen meillä viittä teinipoikaa kuin pohdin perjatai-iltana sydän kylmänä, että missähän mun lapseni on. Miinuksena on tietysti "saako tehdä yhden voileivän" -tyyppisen kyselyt, joihin sanon aina että tietysti saat kun siivoat jälkesi. Vaikka yökyläläisille teenkin aina iltapalat ja aamiaiset, niin silti viimeviikonloppuna meni 2 kiloa ranskalaisia pakkasesta, kaksi pakettia ruispaloja, oltermannia 500g, kinkkupaketillinen, 1,5-litran törppö jugurttia, pari litraa maitoa, kahvia ja niin edelleen. Kuitenkin olemme aina laskeneet niin, että jos nuo opikien kaverit nyt syö sitten satasella kuussa meillä, niin se on sellainen raha, mikä mielellään laitetaan siihen, että voidaan olla mukana lastemme elämässä ihan aidosti.

Sellaisia hienoja asioita tämä linja on poikinut, että moni näistä teineistä tykkää jutella meidän aikuistenkin kanssa. valitettavasti huomaa, että monen omat vanhemmat eivät puhu lapsilleen ihan perusasioista, joita niiden mielenpäällä on. Usein on käynyt niinkin, että pojat tulee ovelle hakemaan tuota vanhempaa lasta, ja kun sanon, että ettekö muista sillä on tänään treenit, niin pojat on ovella vähän vaikeina ja ei oikeastaan sano mitään. Sitten aina kysyn, että no, haluatteko tulla silti meille odottelemaan, ja aina ovat tulleet. Eli jo tullessaan tiesivät, että poika ei ole vielä kotona, mutta haluavat tulla juttelemaan. Aina olen sanonut, että mua henkilökohtaisesti vituttaa lapsille valehtelu, ja vastaan kaikkiin kysymyksiinne ja autan teitä rehellisesti, jos itse olette rehellisiä. Ja voi taivas niitä asioita. Mistä tietää että on homo? Mitä pitää tehdä kun tyttöystävä ei tajua, ettei kiinnosta? Onko totta, että nuorten maksa ei kestä viinaa vai miksi sen ikäraja on 18? Ja sitten kerrotaan, miten ollaan huolissaan jostakin tyypistä, sen on mennyt ihan oudoksi ja joku puhui että sille on annettu lääkäristä kannabista voiko se olla totta? miten jollakin tutulla on ihan hiveesti rahaa käytössään, se väittää että on sossun laitoksessa ja sieltä se saa satasen päivässä käyttörahaa, onko totta? Ja on ihan himoperseestä että joku opettaja aina syyttää vaikka ei ole mitään pahaa tehty ja sille on ihan turhaa puhua kun se ei usko eikä kuuntele, miks ylipätään enää kannattaa käydä koulua kun aina tulee paskaa tuulettimeen? Ja niin edelleen.

Mun neuvoni on (toki ihmiset ja perheet ja lapset ovat erilaisia) että olkaa rohkeasti aikuisia, luottakaa lapsiinne ja niiden kavereihin ja asettakaa selvät rajat. Jos niitä rikotaan, asettakaa sanktiot. Voin kokemuksesta kertoa, että lapsilla ja nuorilla on itselläänkin helpompaa ja turvallisempaa olla, kun he tietävät, mtä heiltä odotetaan. Lisäksi lasten ja nuorten maailma on ihana, niillä on mahtavia oivalluksia ja pidän etuoikeutena sitä, että olen saanut luvan kurkistaa heidän elämäänsä.
 
Minulla on vasta yksi koululainen ja jonkun verran on ollut näitä vierailuja. Minun piti sen verran puuttua asiaan, että ei suoraan koulusta tulla, koska pojan läksyjen tekemisestä ei tullut mitään. Tietysti meille on mukava tulla kun on aikuinen kotona, monilla pojan kavereilla on monta yksinäistä tuntia iltapäivällä. Nyt ovat viihtyneet enemmän kavereilla jotka asuvat omakotitaloissa, tykkäävät pomppia trampoliineilla ja muutenkin ovat mieluummin ulkona, mikä on tosi hyvä mielestäni. Toivottavasti talven tultua näkyy taas enemmän kavereita täälläkin.
 
Viihtyvät näköjään, kun eräs lauantaina tullut vieras jäi vielä eilenkin meille yöksi... :D Mukavaahan se on, että nuoriso on kotona, eikä pyöri ties missä kauppojen nurkilla.
 
Meillä lasten kaverit viihtyy ja musta on yleensä mukavaa kun niitä kavereita meillä käy. Ovat saaneet yleensäkin leipoa jne.. Meille koitti kuitenkin aika ankeat ajat niin taloudellisesti kuin ajan käytön kanssakin, joten rahat oli vähissä lasten kuskaamiseen, leivonta tarvikkeiden ostoon yms, ja aika ei tahtonut riittää siivoamiseen ja eläinten hoitoon kunnolla, joten mua ahdisti lapsi lauma ja keittiössä puuhailu, kun kaikki paikat oli valmiiksi levällään ja tilaa ei oikein missään kun tavaraa joka puolella. Pelejä ei oikein voinu kunnolla levittää ennenkö oli siivottu tavarat ja koirankarvat pois.. ja mun jaksaminen oli vähissä. Silloin opin ymmärtämään myös niitä perheitä joihin ei lapsia kovin pyydelty kyläilemään. Olipahan aika ihmeissään ne lapset ja nuoret, jotka oli meillä tottuneet paljon olemaan, kun minä olin kireenä ja väsyneenä ja tunnelma ei muutenkaan ollut niin vapautunutta meillä kuin mihin olivat tottuneet. Aiemmin minulla oli aikaa ja jaksamista olla kiinnostunut nuorten asioista ja mulla oli aikaa rennosti höpötellä pitempäänkin, ja yht'äkkiä olinkin kiireinen ja väsynyt ja halusin vain omaa rauhaa..
 

Yhteistyössä