Heipsan!
Kaikille vuodoista kärsiville jaksuja stressauksen kanssa ja toivotaan, että ne pian loppuvat. Eä llä oli mukavia uutisia =)
Kyllähän sitä km koko ajan miettii, vaikka ei syytäkään olisi. Mulla on ainakin joka päivä pelko, jos vähänkään masu kipeä. Keskiviikkona olin neuvolassa, ei siellä mitään ihmeempiä, samat jutut. Uutena oli, että meiän synnärillä on 4d ultra ja katsovat sillä rakenneultrassa. Ihanaa päästä sekin kokemaan....toivottavasti. Rv 11 viikolla on se np ultra sitten, eli kolme viikkoa on vielä jaksettava odottaa, että näkee onko siellä edes ketään.
Vaikka vielä onkin turhan aikaista miettiäkään kummiasiaa, mut miten teillä muilla, oletteko löytäneet kummit helposti? Meillä alkoi vaikeus jo kolmosen kohdalla. Nelosella oltiin jo ihan paniikissa,mut sit saatiin vielä ihanat kummit. Mulla on suuri suku, mut sieltä löytyy vain murto osa keitä edes on voinut pyytää ja ne on nyt jo käytössä. Muille koko kummius onkin sitten jo ikävä velvoite ja muutenkin ne on niitä, joille ei edes perheenlisäysestä viitsi puhuakaan.Miehen suku on niin pieni, ettei sieltäkään löydy ketään. Kolmoselle pydettiin aikanaan yhtä siskoistani, hän kieltäytyi valehdellen, että oli eronnut kirkosta...vaikka vasta mulle selvisi, että oli pari vuotta myöhemmin eronnut. Parempi kuitenkin, että kieltäytyikin, ettei sitten väkisin tarvinnut alkaa.
No nyt pitää mennä laittamaan pienemmille ruokaa....
-tianna