Miten selvisit? Häh...siis pitääkö siitä jotenkin selvitä, jos se oma lapsi ei olekkaan omasta mielestä maailman kaunein?
Kun esikoinen syntyi, kiljuivat kätilöt suoraa kurkkua siitä, miten kaunis lapsi hän onkaan. Mun mielestäni ihan saakelin ruma ruttunaama, ehkä enemmän vanhan ukon näköinen, kuin kauniin tyttövauvan.
Keskimmäinenkin oli ihan hassun näköinen...ei yhtään sen näköinen, kuin olin omasta lapsesta ajatellut. Näytti ihan vieraalta. Eikä ollut kauniskaan.
Kolmas se sitten vasta mielenkiintoisen näköinen olikin. Vastasyntyneenä hän oli kyllä pieni ja suloinen, mutta kun ikää tuli muutama viikko lisää, sai hän sattuneesta syystä lempinimen klonkku. Enkä yhtään ihmettele, että miksi.
Mutta kyllä mä olen elämässä eteenpäin silti selvinnyt, vaikkei mun lapseni ole kauniisiin vauvoihin kuuluneetkaan. On ne onneksi sitten vähän kaunistuneet, kun niille on ikää tullut lisää.
Saas nähdä, miten tämän seuraavan lapsiparan käy.