Vihoviimeisen kerran...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LJAV
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
" Mua on kiusattu yläasteella. Mä oon päässyt siitä suurimmalta osin yli, mitä nyt itsetunto on ehkä vähän keskitasoa heikompi. Mutta voin kertoa, että kun olet aikuinen ja alat ymmärtää minkälaiset asiat elämässä on tärkeitä ja luot kypsiä ystävyyssuhteita, niin sä tajuat että noilla
kouluaikaisilla "kavereilla" ei oo oikeasti mitään merkitystä ja sun ei tarvi niitä enää murehtia. "

Ja kiva kun mä olin sillain päässy yli tossa jokunen aika sitten, aika hyvinkin itseasias tosta kiusaamisesta, kun ei enää tarvinnu koulussa olla ja sillain niiden ilkeiden ihmisten naamoja nähdä ja tälleen... rupes pääsee pikku hiljaa rauhaan niistä. :) vaikka tota eihän ne mua nii hevillä unohtaneet... peruskoulun jälkeen sillon kun olin 16. vielä, rupesin saamaan niinku muutamii pilasoittoja joskus ja varmasti kaavailtiin sitä et jos oisin jatkanu lukioon tai amiskaan nii mun kiusaamista ois edelleen jatkettu ja siinä mielessä pyrin tekemään järkevän ratkasun et nyt lyödään tää paska poikki sillä tavalla etten mä mene enää kouluun ja sillon se kierre katkee...

Olin tehnykki nii, et päätin etten mä enää IKINÄ aio kertoa niille paskapäille missä mä asun ja mitä mä teen. Sillon koin, et oon niskan päällä ja vahvempi mun kiusaajia ja ähäkutti niille vaan kun eivätpä enää tiedä mun elämästä mitään ja et nyt minä rupean menestymään kaikilla rintamilla: niin koulutuksessa kuin sosiaalisissa suhteissa.

No...

Mut sit tulikin tämä "ystävä". En tiiä tuliko näiden kiusaajien käskystä, udella multa jotain et mites mun elämä nykysin luistaa kun minusta oo oikeen mitään enää näiden paskojen korviin kantautunu vai ottiko muuten vaan yhteyttä. Ehkä muuten vaan. Mut on se aina pelannu kahden väliä, minun ja näiden kiusaajien kanssa. Siinä mielessä, et ollu hyvää ystävää mulle mut myös ystävä näille mun kiusaajille. Et AUTS.

No mut saapahan sitä jokainen ihminen ite ystävänsä päättää, et kenen seurassa viihtyy, tollanen tilanne on vaan aika ristiriitanen ja inhottava et on molempien kaveri... 8)

Sitten mä sinisin silmin luotin tähän ihmiseen kun hän on aina niin lohduttanu ja tukenu mua ja ollaan käyty pitkii hyvii keskusteluja läpi, mitä ei kaikkien kanssa pysty käymään, hän on siis hyvin avoin ja mukava ihminen muuten... mut mikä ongelma hänellä sitten on, niin ai helvetti kun hän ei osaa pitää turpaansa kiinni salaisuuksista!! :C ja en oo aina minäkään osannu, mut nyt pyrin olee luottamuksellinen kaikkia ihmisiä kohtaan nii saan itellenikin arvon tuntoo siitä et en oo mikään löysäleuka peränen häntäheikki.. ja tää mun muutto juttu oli isompi salaisuus kun koskaan ja eipä se sitä oikein sillain vakavasti ottanu vaikka me käytiin hirmunen riita siitä läpi...

:(
 
Kahtoo nyt et miten nää asiat vois vielä tässä ajassa järjestyä ja rauhottua mun päänkin sisällä. :)

Toi vainoharhasuus vaan kasvo ton jutun jälkeen kun menin luottaa väärään ihmiseen...

Mut jos se on ollu tollanen hyvä mulle nii mistäpä mie oisin voinu sen arvata. :( just tuollaset ihmiset on jopa enemmän ehkä perseestä kun ne minun kiusaajat!!!!!!!!!!!!

Mut vainoharhasuus ja pelot varmaan kasvo niihin lukemiin et kyttään aina olkani yli et liikkuuks kukaan niistä hirviöistä lähelläkään mua...

Mietin vaan joskus kans, et tekeekö tai tekikö ihmiset tän mulle senkin takia kun oon koittanu olla aina niin vahva ihminen ja sit kun saatan sanookki jossain vaiheessa et " hei! nyt muhun oikeesti jo sattuu, lopettakaa!! " niin sit naureskellaan et se puhuu paskaa ja kerjää sääliä, teeskentelee..

Vai mitä toi on?
 
Mä suosittelen, että meet terapiaan siellä uudessa asuinpaikassasi mahdollisimman nopeasti, että pääset noista peloista eroon etkä kokoajan vello mielessäsi noita. Toi ei kuulosta terveeltä. Muutenkin, sä oot kokenut liikaa kaikenlaista ihan liian nuorena, tuntuu siltä. Koska sulla on se muutto?
 
" Mä suosittelen, että meet terapiaan siellä uudessa asuinpaikassasi mahdollisimman nopeasti, että pääset noista peloista eroon etkä kokoajan vello mielessäsi noita. Toi ei kuulosta terveeltä. Muutenkin, sä oot kokenut liikaa kaikenlaista ihan liian nuorena, tuntuu siltä. Koska sulla on se muutto? "

Ja joo, voin sanoo itekkin et oon kokenu ihan liian paljon ja ihan liian nuorena. Mut siks ehkä kypsyny nopeemmin ihmisenä (kun jotkut ainakin joskus sanoo et vaikutan paljon kypsemmältä) kokemuksethan ne kypsyttää ja ei siinä muuta... ois vaan pari asiaa mitkä pääasias haluisin muuttaa: ehjä perhe, eli ei vanhemmat tappelis koko ajan ja niillä ois jotain omiaki probleemia, joita ratkotaan sit itsekkyydestä lapsenki kuulen ja ei pyritä eroamaan oman itsekkyyden takia vaikka lapsi kärsii tosta ruljanssista... sit kun on asiat muutenki jo nii persiillää ja epätasapainos koko perheessä, et kaikki saa siinä perheessä ahistusta kaikista ihmisistä (äiti saa mm. ahdistusta selvästi minusta ja minä äidistä) minä vaiston, tunnen ja nään. Oon nähny usean vuoden nää tilanteet. Siitä lähtien kun oon ollu pieni. Kulissia meillä tietysti pidetään yllä ja muille mun vanhemmat teeskentelee aina niin mukavia, mut sisällä päin meillä on persiillään tietty kaikki ja oikeen kukaan ei usko mua mun kotioloista varmaan... kavereistakaan tai tälleen, mitä niitä nyt sillon oli. Ja toisen asian minkä haluaisin jättää mun elämästä pois, on toi kiusaaminen ja et ei terveys ois sen takii menny...

Nää kaikki asiat tuntuu menevän syy > seuraukset > syy > seuraukset > syy > seuraukset
suhteella minun elämässä ja niinku negatiivisellä tavalla vaan.....

Ei mulla oo sellasta ihan KUNNOLLISTA vakaata ja vankkaa jaksoo ollu ikinä elämässä millon ois menny tosiaan hyvin. Kun vauvasta lähtien perheessä menny persiillään ja isovanhemmat ollu taas toista luokkaa, niillä ei puolestaa mitään saanu tehdä (eli tosi tiukkoja) ja sitten jos tein väärin jotain lapsempana mua lyötiin, annettiin tukkapöllyä, luunappia ja sen sellasta...

Sitten kun yritän saada mun vanhemmatkin tajuamaan, että missä asioissa ne on mokannu lapsen kasvatuksessa.

A) jatkuva riitely lapsen kuullen
B) alkoholi ongelma
C) rajojen asettaminen, kasvatus ja hellyyden anto puuttuu

Nii ei se vittu riitä se et äitikin sanoo joskus että " sä oot mulle kaikkein tärkein maailmassa. rakastan sua eniten " ja sitten vollottaa sitä et miten se on paskonu omillaan tempauksillaanki minun elämää näin jälkeenpäin ja nyt siitä on kun nää kaikki asiat lasketaan yhteen niin näiden monien juttujen takia menny paljon pilalle..

Minut on yritetty pienenä myöskin huostaanottaa. Ja toivon vaan et ois otettu. Mutta jotenkin mut saatiin puhuttua siitä irti ja jäin tähän paskaan perheeseen.

Mun äiti ja isä ei ees kunnolla suostu tiedostamaan sitä et ne on ollu aika paskoja vanhempia välillä !!!!!!!!!!!

Kai se ottaa hieman omantunnon päälle...

Mua vituttaa vaan niin suunattomasti tollanen ja oon senkin takia niin hajalla ettei mulla oo ees ehjää perhettä mihin tukeutua :(
 
Nyt oikeesti.
Hankit sitä ammattiapua. Ei sun pää selkene täällä kirjoittelemalla.
Sun ajatukset ei todellakaan ole realistisia ja ymmärräthän, että nyt aikuisena sulla pitäis olla keinot estää kiusaaminen. Hanki sitä ammattiapua NYT, ei sit joskus. Ihan terveyskeskuksesta voit kysyä minne hakeutua!
 
" Nyt oikeesti.
Hankit sitä ammattiapua. Ei sun pää selkene täällä kirjoittelemalla.
Sun ajatukset ei todellakaan ole realistisia ja ymmärräthän, että nyt aikuisena sulla pitäis olla keinot estää kiusaaminen. Hanki sitä ammattiapua NYT, ei sit joskus. Ihan terveyskeskuksesta voit kysyä minne hakeutua! "

Mistäs tiiät...

Mut sit mietin tota virallista terapiaa. En tiiä millasii keinoi ne siellä käyttää vai oonks mä kohta siinä jamassa et kiskon pilleriä pillereiden perään helpottaakseni omaa oloani ja sit oon joku lääkeriippuvainen, kun ne tuottaa hyvää oloa. Niihän se alkaa monen lääkeriippuvaisenki elämä, et halutaan paeta sitä arjen tuskaa kun siitä ei enää muuten pois pääse kun vetämällä pään sekasin...

Nykyään musta varmaan puhutaan ennemmin hulluna kuin huorana. Ja sit vaan haukutaan et " no kun se on niin vitun hullu! psyko! oikeesti! " ja ei niinku tajuta et sil kiusaamisella vois olla syynsä mun päänsekoomiseen ja eristäytymiseen ja ihan kaikkeen... ?

hei ihan niinku oikeesti..
 
Kyllä mä uskon, että kirjoittaminen ja purkaminenkin omalta osaltaan auttaa, mutta sun elämä on ollut niin vaikeaa, että sä tarvit sen ammattiavun että susta tulee tasapainoisempi aikuinen.

Mitä sä ylipäätään nyt elämässä teet (sori jos meni ohi), meinaatko opiskella?
 
Voi olla että sä tarvitset myös jonkinlaisen lääkityksen, mutta painota itsekin sitä, että sä tarvit nimenomaan sitä keskusteluapua, koska sulla on niin paljon ollut sitä tuskaa ja painolastia kotona ja koulussa koko elämäsi. Sitä ei pelkkä pilleri paranna tuosta vaan.
 
" Kyllä mä uskon, että kirjoittaminen ja purkaminenkin omalta osaltaan auttaa, mutta sun elämä on ollut niin vaikeaa, että sä tarvit sen ammattiavun että susta tulee tasapainoisempi aikuinen.

Mitä sä ylipäätään nyt elämässä teet (sori jos meni ohi), meinaatko opiskella? "

Muuta elämää mulla ei enää ole...

Ei ystäviä.............
Ei poikaystävää................
Ei perjantai illan bileitä.....................

Ei vittu yhtikäs mitään normaalia.

Ollu enää 3 vuoteen, kun päsähin rikki ja rupesin masentumaan ja eristäytymään.

Enkä mä tiedä pystynkö menemään koskaan enää ees kouluun. Kun katon jotain noita amiskoita tai lukioita ne näyttää vaan isoilta ja pelottavilta paikoilta mun silmissä... mä pelkään kouluja! ja ylikaiken ihmissuhteita koska multa on tuhoutunu ne kaikki. :(

Vähän aikaa sitten... yritin lämmitellä yhteen ihanaan kundiin juttua, tosi mielellä, et tää vois olla se loppuelämän homma, jonka kanssa hankkisin 20-30v. pari lastaki myöhemmässä vaiheessa, kunhan yhteisiä elon vuosia on kertyny ainaki 5 !

Mut joo....

Mitäs siinä taas tyypillisesti kävi, jätkä sai kuulla mun menneisyydestä ja ne asiat on näköjään nii hirveitä ja asetti sille sellaset paineet et paskakshan se juttu meni.

Ymmärrättekö miten pahoja niidenkin sepustamat jutut pitää olla et hajoo tolla tavalla kaikki !

Mihin ne pyrkii? Miksei ne voinu antaa mun jo peruskoulun jälkeen olla ja hankkia ehkä rakkautta..?

Tosta tulee just se olo et mua meinataan kiduttaa koko loppuelämä. Mut ei kai tuo mikään ihme oo et noin meni mun ja sen yhen ihanan tyypin juttuki, kun justhan mulla oli yläaste loppunu ja siellä mua kiusattiin :/
 
Sä tarvit sen uuden alun jossain muualla, että pääset noista jutuista ja tyypeistä eroon. Mutta sä tarvit sen avun myös, että voit aloittaa pääsemään eroon peloista ja masennuksesta. Hoidat itsesi sellaiseen kuntoon, että uskallat ajatella meneväsi oppimaan jonkun ammatin, että voit alkaa rakentamaan aikuiselämääsi.
 
" Voi olla että sä tarvitset myös jonkinlaisen lääkityksen, mutta painota itsekin sitä, että sä tarvit nimenomaan sitä keskusteluapua, koska sulla on niin paljon ollut sitä tuskaa ja painolastia kotona ja koulussa koko elämäsi. Sitä ei pelkkä pilleri paranna tuosta vaan. "

Siihenhän se mänöö.

Sit kun rupee ahdistaa, niin huomaa et aina tyypillisesti napsii jotain nappulaa naamaan. :x

Tajuaakohan ne ihmiset itekkään mitenkä liian yli tuo niiden homma on menny...? vai olikohan ihan tarkotus ajaa mut lapsellisuuden takia tähän pisteeseen ja pilata elämää hyvin pitkälle tai ehkäpä koko loppuelämä.

Herääkö yhtään syyllisyyttä siitä miten hirveitä tekoja ne on itekki tehny?

Vai ovatko edelleen samaa mieltä et me ollaan oikeuden valtiaita ja jaetaan nyt tästä oman käden oikeutta koska toi ihminen on ansainnu sen? < vieläkö ne tosiaan itelleen perustelee tätä asiaa tolla lailla. haloo!

Mietimpähän vaan...

Ja tiiätkö, sinä jonka viestin tuohon kopsasin ja miksei yleisesti kaikki muutkin jotka tätä ketjua lukee.. kun sanoit ettei pilleri paranna tuota kaikkee ees tuosta vaan. Niin minäpä vähän uskon, ettei tälläset haavat parane ikinä kokonaan, ei ihan ees sen takia kun oo tukevaa perheellistä pohjaa siellä alla jotka puskis sut v*ttu ylös.................

Ja kun ei sitä rupee tekee kukaan ulkopuolinen nuorikaan. Kun haluu pilata omaa elämäänsä tälläsen vitun huoran seurassa...

Tajuaakohan ne kiusaajat ees oikeesti miten pahalta mun päässä tuntuu ja se tuntuu niinku tolta
 
Kyllä se kirjoittaminen varmaan vähän auttaa muttei tarpeeksi, sen näkee jo siitäkin että olet kirjoitellut tänne aika paljon ja aina hoet samaa asiaa, et ole päässyt edes pienen pientä askelta eteenpäin ajattelussasi vaikka sulle ois mitä vakuuteltu. Enkä sano tätä pahalla vaan siksi että saisit ihan oikeaa apua tuohon kun tilanteesi tuntuu hyvin hankalalta.

Kyllä julkisella puolella ainakin hyvin usein tyrkytetään ensin lääkkeitä ja sitten vasta terapiaa tms. mutta kun sanot ettet lääkkeitä halua niin ei ne voi pakottaa. Tietääkseni kyllä tuollaisella taustalla on ihan oikeus saada jotain muutakin apua.
 
" Sä tarvit sen uuden alun jossain muualla, että pääset noista jutuista ja tyypeistä eroon. Mutta sä tarvit sen avun myös, että voit aloittaa pääsemään eroon peloista ja masennuksesta. Hoidat itsesi sellaiseen kuntoon, että uskallat ajatella meneväsi oppimaan jonkun ammatin, että voit alkaa rakentamaan aikuiselämääsi. "

Mut tajuskohan sitä tämä "ystävä" esimerkiks joka levittelee mun juttuja ja suhtautuu niihin sellasella hälläväliä asenteella.

Musta tuntuu et multa halutaan vaan pilata se uus alku. :(

Ja sit sosiaalinen media... ei vittu, porukka tuntee sieltä täältä ihmisiä, sekös lisää mun ahdinkoo, vaikkei suomessa nyt tietty kaikki tunne toisiaan kuitenkaan

Mä haluisin kuitenkin et pystysin alottaa sen elämän "alusta", niinku täällä suomessa. En haluu kuvitella esimerkiks jättäväni omaa kotimaata ja et joutusin pakenee ulkomaille näiden asioiden takii...

Tässähän alkaa tuntee ittensä ihan kaikkien vihaamaks kotirosvoks tai narkomaaniks, jonka kaikki haluu tappaa, kun perii velkoja ja ei oo rahaa maksaa niitä nii ei auttas kun paeta maasta

Huhheijaa. :(
 
Tämä on usein niin ristiriitaista ihmisissä, joilla on huono itsetunto. He pitävät itseään mitättömänä, mutta samaan aikaan luulevat, että muiden ihmisten elämä pyörii heidän ympärillään.

Oikeasti sä olet täysi nolla sun kiusaajille. Sä et kiinnosta niitä pätkän vertaan, ne vaan halus kiusata jotakuta ja sä satuit paikalle. Ei ne muuta mihinkään sun perässä, koska uusia kiusattavia löytyy aina omaltakin paikkakunnalta.
 
" Kyllä se kirjoittaminen varmaan vähän auttaa muttei tarpeeksi, sen näkee jo siitäkin että olet kirjoitellut tänne aika paljon ja aina hoet samaa asiaa, et ole päässyt edes pienen pientä askelta eteenpäin ajattelussasi vaikka sulle ois mitä vakuuteltu. Enkä sano tätä pahalla vaan siksi että saisit ihan oikeaa apua tuohon kun tilanteesi tuntuu hyvin hankalalta.

Kyllä julkisella puolella ainakin hyvin usein tyrkytetään ensin lääkkeitä ja sitten vasta terapiaa tms. mutta kun sanot ettet lääkkeitä halua niin ei ne voi pakottaa. Tietääkseni kyllä tuollaisella taustalla on ihan oikeus saada jotain muutakin apua. "

tai et sosiaaliviranomaiset ois ikinä sillain kunnolla tienny vuosiin mitä meidän talon seinien sisällä tapahtuu kato kun muutettiin kerrostalosta, omakotitaloon, nii eihän se mun vanhempien tappelu omakotitalosta enää sit minnekkään muualle kuulu...

ja aina mulle hoettiin kun olin pieni alakoululainen että " sinä et saa kertoa koulussa näistä asioista sitten kellekkään, et kavereille tai opettajille ettei vaan tule vaikeuksia "

tota hoki mulle vanhemmat ja ukki sekä mummo. ja sama paska vaan jatku.

Onks toi lapsesta välittämistä?
 
Ei niiden tartte tietää entuudestaan sun taustoja, se riittää kun kerrot nyt. Ei kuvailemasi käytös ole lapsesta välittämistä. Juuri noita asioita voisit kertoa ja pohtia siellä terapiassa tms...
 
" Tämä on usein niin ristiriitaista ihmisissä, joilla on huono itsetunto. He pitävät itseään mitättömänä, mutta samaan aikaan luulevat, että muiden ihmisten elämä pyörii heidän ympärillään.

Oikeasti sä olet täysi nolla sun kiusaajille. Sä et kiinnosta niitä pätkän vertaan, ne vaan halus kiusata jotakuta ja sä satuit paikalle. Ei ne muuta mihinkään sun perässä, koska uusia kiusattavia löytyy aina omaltakin paikkakunnalta. "

Osa tajuu lopettaa kiusaamisen ja tajuu miten tyhmää ja lapsellista niiden touhu on ollu, ennen kaikkea miten raakaa on kiusata jotain neitsyttä kylän ja koulun pahimmaks huoraks.. , mut kyl se niinku vituttaa kun sitä niinku odotti ihanaa teini-ikää ja näin, kun kotonaki ollu jo vaikeeta, nii ois kiva ollu et toi teini-ikä ois sitä sit tasottanu ja tuonu rakkautta, aitoja ystäviä, kivoja normaaleja nuorten menoja ja näin... mut paskanmarjat, mitä se toi, pelkkää paskaa joista varmaan osa on ihan mun omien kehittymättömien aivojen tulosta

Mut silti.

Kai maailmas on tuplasti pahempia ihmisiä jotka ansaitsee oikeesti ton herjan ja tuskan kun joku sekoillut pentu ja neitsyt...? vai nyt mihinkä ikinä halutaankaan verrata, jos halutaan yleisesti verrata useampaankin asiaan nii voidaan tuo neitsyys jättää luvuista pois...

Vaikee sitä on näin viiden vuoden jälkeen miettii, et kuka on pistäny sen paskanjauhamisen ja ne vessapanotki liikkeelle ...... hävettääköhän?

Mut kyllä sitä on varmaan sellasiakin joilla on narsistinen tai muuten vaan ilkee luonne et jatkaa tota hommaa aikuisenaki, toisten kiusaamista työpaikoilla esimerkiks yms.........

Aika lailla ateisti musta on ainakin tullu näiden mylläköiden aikana. Jos ois jumala, nii ei kai se minua pikku vauvasta asti rankasis kun mittään oo kerenny vielä ees tehdä ? ihan tosi.. -.-
 
" Ei niiden tartte tietää entuudestaan sun taustoja, se riittää kun kerrot nyt. Ei kuvailemasi käytös ole lapsesta välittämistä. Juuri noita asioita voisit kertoa ja pohtia siellä terapiassa tms... "

Kun ei näytä niille menevän nuppiin.

Sit hyvä kun tapellaan äidin kanssa joskus vaikka näistä kyseisistä asioista...

Nii äiti vaan että " ruppee elämään sitä ommaa elämääs, susta tulee nyt aikuinenki! " ja läpäläpä.

Tollako äiti voi kuitata vaan kättä heilauttamalla senki, miten paska vanhempi se on ollu?

Jos mä olisin tarpeeks vahvoilla nyt täys-ikäsenä niin katkasisin heti välit mun vanhempiinki. Lopullisesti. Ei mulla jää täältä mitään..
 
Ihan turhaan sä mietit jotain kuka alotti kiusaamisen ja kuka ois ansainnut kiusaamisen sua enemmän. Se on nyt ohi ja sä voit aloittaa uuden elämän. Muutat toiselle paikkakunnalle ja aloitat siellä uuden elämän, menet terapiaan, aloitat uusia harrastuksia ja saat sitä kautta uusia ystäviä.
 
Täällä kun mä avaudun. Kaikki tajuu miten paha mun on olla, mut sit luottamuksen pettäjä tyyppikin.. niin se vaan hokee mulle et " kaikki on sulla kuitenkin ihan hyvin! " ja isä hokee kanssa et sulla kun on terveet jalat ja kädet ja silmät jne. nii sä voit tehdä mitä vaan

Ne ei silti nää tätä lamauttavaa tuskaa mun sisällä. Miksi?

Enkö ymmärrä kertoo tarpeeks hyvin siitä vai onko ne ihan sokeita kun ei nää vai mitä vielä...

Kerran kävi semmonenkin oudon hassu tapahtuma, että yks muija joka oli kiusannu mua.. tuli kännissä ja pyysi anteeksi. Mut hoki edelleen jotain et jauhan paskaa, niihän näillä näköjään semmonen käsitys on. No mut kuitenkin... se pyyti anteeks ja sit seuraavana päivänä selvinpäin se oli kun mitään ei ois tapahtunu.

Mistähän niinku tuokin johtuu...

Ja sit jos joku kundi halus seurustella mun kanssa. Se piti tehdä salaa. -.- ja oikeen kysy vielä multa, et ymmärräks sä mua? joopajoo... voi näitä muistoja...
 
Sun pitäs ihan oikeasti mennä sinne terapiaan niin oppisit eroon tuosta negatiivesta ajattelutavastasi. Siitä ei ole mitään hyötyä, että sä päivät pitkät pyörittelet mielessäsi jotain worst case scenarioita ja pohdit ikivanhoja juttuja. Terapiassa oppisit keskittymään tulevaisuuteen.
 
ja siks just pohdin mun tulevaisuutta et millanenhan siitä on tullakseen.

ja on minun ajatusmaailma muuttunu positiivisemmaks kun kiusaaminen loppu about pari vuotta sitten koska voin paljon paremmin. :) mut siitä on toisaalta on niin vähän aikaa kans, et ei ihme et mullon haavat näin pinnalla... ja etenki kun elämään tulee jotain suurempii muutoksii, vaikka ne ois ihan positiivisia...

Kiusaajilla on hyvä se, et ne ei varmaan enää ees aattele mua sillain.
Kun kiusatulla taas se, ET NE PYÖRII MONET VUODET VIELÄ MIELESSÄ

Hassua, eikö?
 
Näen työssäni kaltaisiasi nuoria paljon, mutta myös niitä aikuisia, jotka ovat rämpineet tuon elämänvaiheen läpi ilman ammattiauttajia, mutta ovat (yleensä omien lasten kasvettua kouluikään) ajautuneet uudelleen menneisyyden haamujen kanssa vastakkain. Yksi selkeä piirre, joka kaikkia yhdistää, on pelko. Pelko siitä, että menneisyyden kiusaamiskokemukset näkyvät päältä ja aiheuttavat uuden kiusaamiskierteen. Pelko, että omia lapsia tullaan kiusaamaan koulussa. Ylireagoiminen kaikkeen, mikä viittaa vähänkään siihen, että nämä peikot ovat paljastuneet muille. Pelko sosiaalisissa tilanteissa. Rohkeuden puute, kyvyttömyys tunnistaa omia voimavarojaan. Olenkin joskus sanonut, että kiusattu ihminen on kuin ihminen ilman raajoja: kaikki pyörii raajattoman torson ympärillä. Se saa kiusatun vaikuttamaan hyvin itsekeskeiseltä, vaikka todellisuudessa syy on vain selviytymisestä. Kuinka voisi olettaakaan, että ihminen, joka joutuu taistelemaan joka päivä selviytyäkseen seuraavaan päivään, saadakseen vihdoin painaa pään tyynyyn ilman pelkoa ulkopuolelta tulevasta vaarasta, voisi keskittyä johonkin muuhun kuin itseensä?

Joka tapauksessa, käyt nyt läpi vaihetta, jonka jokainen potentiaalinen tervehtyjä joutuu läpikäymään. On varmasti vaikea uskoa, etteivät menneet ongelmat seuraa perässä uuteen kotiin, koska ne ongelmat ovat olleet niin keskeisesti läsnä elämässäsi noin monta vuotta. Olet hirvittävän tärkeässä vaiheessa, koska nyt on aika uskoa. Nyt on otettava irtiotto, lähdettävä pois, vaikka kuinka pelottaisi. Nyt on päästettävä irti niistä asioista, jotka ovat vainonneet sinua koko tähän astisen elämän - niin kiusaamisesta kuin huonoista perheoloistakin. Koska tiedätkö mikä on vaihtoehto? Jos et uskalla päästää irti ja astua askelta eteenpäin, jäät ikuisesti vangiksi tuohon pahaan oloon. Se paha olo muuttaa sinuun niin pysyvästi, ettet enää edes osaa päästää siitä irti.

Ei irtiotto sinua pahalta ololta suoranaisesti pelasta, mutta se auttaa sinua yhden askeleen eteenpäin. Sen jälkeen tulee kapina ja raivo. Paha olo muuttuu uhmaksi ja saatat satuttaa itseäsi monella tavalla, saatat satuttaa läheisiäsi, mutta sekin kuuluu asiaan. Se pitää käydä läpi, jotta voit taas siirtyä yhden askeleet eteenpäin. Raivon jälkeen havahdut, ja alkaa toisinaan hyvinkin kauan kestävä eheytymisvaihe.

Et näe sitä juuri nyt, mutta toivon, että huomaat ottaa ne askeleet, kun niiden aika tulee, koska tiedän niin paljon kurjemman ja vaikeamman tien käydä nuo ongelmat läpi. Kaikkea hyvää sinulle. Ole rohkea, älä pelkää pyytää apua, äläkä pysähdy, ennen kun olet päässyt elämäsi herraksi. Ja mikä tärkeintä: älä hautaudu menneeseen, muista elää.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä