Vihaan rakastumista!!

Olen rakastunut minua 20 vuotta vanhempaan ukkomieheen! Meidän juttu on todella vaikeasti selitettävä.Meidän välillä ei ole varsinaisesti tapahtunut mitään. molemmat tietää että tunteita on, mutta niistä ei puhuta.Näen enemmän kuin mitä mies sanoo..jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tämä mies on komennuksella tällä paikkakunnalla, ja on lähdössä pois parin viikon päästä. Tää tilanne on ihan kamala! Mun sydänparka särkyy tuhanneksi palaseksi! Ahdistaa ja itkettää! Mullakin on oma mies ja lapset..pitää vaan yrittää unohtaa

Huh, kiva kun sain johonkin purettua..

 

Oisko sittenkin kyse pelkästä ihastumisesta?

 

Helppo sanoa, mutta unohda! Mieti oman miehen hyvät puolet ja kärsi eron tuska! Säästyt monelta pahalta - uskon...
Nimin kokemusta on..... :'(

 

Saattaa olla..oon pyöritellyt näitä tunteita päässä niin kauan että tuskin erotan ihastumista ja rakastumista toisistaan. Paha mieli on kuitenkin ja tämä mies on tehnyt minuun tosi lähtemättömän vaikutuksen.*huokaus*

 

Helppo sanoa, mutta unohda! Mieti oman miehen hyvät puolet ja kärsi eron tuska! Säästyt monelta pahalta - uskon...
Nimin kokemusta on..... :'(

En mie omaa miestäni ole jättämässä. Tuntuu vaan niin pirun pahalta kun on vahvoja tunteita toista miestä kohtaan. tottakai osaan ajatella järjellä ja tiedän ettei siitä koskaan tulis mitään...mutta silti...voi kun tietäsitte miltä tuntuu aamulla töissä kun mies astuu ovesta sisään.Sydän jättää muutaman kierroksen välistä..huh!

 

Minulla vähän vastaava tilanne, mutta sillä erolla, että joudun joka päivä työskentelemään tämän "ihastukseni" kanssa. Paljon helpompi olisi jos se tuosta joskus lähtisi, irtipääseminen olisi paljon helpompaa.

 

Voi se olla kumpaa vaan, mutta silti. Ei kannata riskeerata, jos kaikki on hyvin muutenkin. Minä tein niin ja seurauksena suuria murheita ja lapselle ikäviä asioita... Myös hyviä juttuja, mutta silti tällä kokemuksella kehottaisin miettimään muut vaihtoehdot ensin. :headwall:

 

Saattaa olla..oon pyöritellyt näitä tunteita päässä niin kauan että tuskin erotan ihastumista ja rakastumista toisistaan. Paha mieli on kuitenkin ja tämä mies on tehnyt minuun tosi lähtemättömän vaikutuksen.*huokaus*

Voin lohduttaa. Minulla on aivan samanlainen tilanne tällä hetkellä! Olen rakastunut varattuun mieheen jolla on pieni lapsikin. Kerroin miehelleni rehellisesti olevani rakastunut toiseen ja nyt olen tavallaan helpottunut kun ero vireillä. Emme ole vuosiin olleet onnellisia. Tuo rakkauteni kohde elää myös huonossa suhteessa ja aikoo erota pian. Tiedän ettei ole mikään helpoin tilanne mutta tämä on todellista, molemminpuolista rakkautta. Ei mitään ihastusta. Moni asia yhdistää meitä enemmän kuin koskaan on ehdistänyt tämänhetkisten puolisoiden kanssa eläessä. Elämä on joskus ihmeellistä ja yllättävää.

 

En mie omaa miestäni ole jättämässä. Tuntuu vaan niin pirun pahalta kun on vahvoja tunteita toista miestä kohtaan. tottakai osaan ajatella järjellä ja tiedän ettei siitä koskaan tulis mitään...mutta silti...voi kun tietäsitte miltä tuntuu aamulla töissä kun mies astuu ovesta sisään.Sydän jättää muutaman kierroksen välistä..huh![/quote]

Tiedän tunteen! Nyt kun aikaa on kulunut, ei sitä tunnetta enää ole... Tiedän senkin, kuinka epätoivoiselta tuntuu ajatus luopua ihanasta tunteesta tai siitä ihmisestä. Tiedän myös kuinka pahalta tuntuu jälkeenpäin, kun on tehnyt inhottavasti kumppanilleen, ystävälleen, lapsensa isälle. Se omantunnon kolkutus ei jätä rauhaan. Mitä teetkin, tee asiat oikeassa jäörjestyksessä. Pitäisikö yrittää puhua omalle miehelle... äh vaikeaa...

 

Voin sanoa että kerrottuani totuuden miehelleni, sain kuulla monet syyllistämiset... olen mieheni silmissä tietenkin kodinrikkoja. Myönsin hänelle hetimmiten tehneeni aviorikoksen. En voinut salata asiaa sen pidempään. Se olisi tuntunut raskaalta. Suhteemme on ollut niin pitkään kuollut että sillä ei olisi ollut mitään tulevaisuutta enää. Olemme miehen kanssa ihan liian erilaisia.