Vietiin sitten isä hoitoon....

Nyt se on pari kertaa saanut soittaa meille ja on kysellyt vähän tekemisiään, kun ei se itse kaikkea muista ja siellä pitää kertoa kaikenmoista, valehdella ei saa.
Rankkaa on, mutta sanoi olevansa loppuun asti.

Huippu on se, että isän puolen sukulaiset on nyt soittaneet mun veljelle ja sanoneet, että kyllä he on aina sanoneet sille juomisesta ja että kyllä he tulee omaisviikonloppuun....
Veli sanoi, ettei teitä välttämättä edes kutsuta.
Suku kun on ollut sitä mieltä, että ei se nyt niin paha ole ja että vika on meidän äidissä.
He asuu kaukana ja ovat sitten puhelimitse muka kuulleet että onko se päissään vai ei, vaikka me oltais itse omin silmin nähty ja kuultu.
Me ollaan suvun mielestä kohdeltu isää väärin, kun kiellettiin käymästä meillä. ollaan oltu liian ankaria ja kohtuuttomia.....
Nyt, kun isä on niille soittanut sieltä, niin nyt he onkin sitten AINA olleet samaa mieltä meidän kanssa..... Veli kertoi niille. että pakolla se nytkin sinne hoitoon meni, me vietiin, ei se itse olisi sinne päässyt.
Tukea ei ole sieltä puolen sukua tullut, vaan meidät on jätetty yksin asian kanssa.
Hyvä sieltä nyt on tulla kun paskin homma (kolme vuotta) on tehty.
Se on nyt isästä itsestä kiinni tarttuuko se ojennettuun apuun vai ei.

 

Vietiin veljen kanssa isä eilen hoitoon alkoholismin takia.
Oli ukko kyllä vihainen autossa, mutta sinne jäi.
Kuukauden päästä kai sitten pois.
Olipahan homma, mutta tulipahan tehtyä tuokin...
Onko muita saman kokeneita tai asiaa miettiviä?

Et voi auttaa muuten kuin ymmärtämällä! Kun ymmärrät niin voit auttaa. Joillekin se vaan on elämä.

 

ei pysy, just. juuri laitoin viimeisessä enemmään infoa asiasta. pysyy se!
Ja kyllä tässä on ymmärretty jo ihan tarpeeksi nyt yritetään auttaa, ja olla sitten tukena jos päättää selviytyä.
Jos hoidosta huolimatta päättää toisin niin saa sitten tehdä sen homman ilman meitä.

 

Oikein paljon tsemppiä teille!!

Itselläni on alkoholistiäiti ja vieläkin aina välillä pilkahtaa ihan pienen pieni ajatus että josko sekin joskus raitistuisi vielä. Vaikka harvemmin niitä pilkahduksia enää tulee.. Taitaa pian olla elämänsä päässä koko äiti.. On itse hyväksynyt täysin olevansa alkoholisti, ei todellakaan kiellä sitä, mutta ei mitenkään kuvittele parantuvansa siitä, lähinnä odottelee hautaan pääsyä..

 

Tuo on niin surullista.
Mulla itsellä on ystävä, jonka isä oli alkoholisti ja myönsi olevansa se mikä on. Sanoi ettei aio eikä halua siitä muuttua ja että hän viinaan kuolee mutta koita hyväksyä se asia sellaisenaan kuin se on.
Ystävä löysi sitten isänsä kuolleena kotoaan ja sanoi että osasi sitä odottaa.
Hänen mielestään isä teki reilun teon kun myönsi ja sanoi suoraan mikä oli eikä valehdellut tai yrittänyt ollakkaan muuta kuin oli.
Olen kyllä samaa mieltä.
Voimia sulle :hug:

 

Hei, olen riepuriia ja olen alkoholistin tytär :wave:
Minun isäni on nyt kotona ja me läheiset opetellaan elämään raittiin alkoholistin kanssa.
opetellaan ja opitaan itsestäkin uusia asioita.
Jos haluatte jotain kysellä Minnesota hoidosta tai muusta niin voin vastailla.

 

Hei. Olen alkoholistin läheinen.
Sain elää raittiin alkoholistin kanssa muutamia kuukausia, sitten retkahti taas
Hän kävi myös Minnesota-hoidon.

 

:hug: tuo on juuri se mitä me pelätään, onko hänellä ryyppääminen nyt rajumpaa ja olitko sinäkin siellä läheisviikonlopussa silloin? Missä oli hoidossa? Ei ole pakko vastailla mun uteluihin, olen vain pahoillani teidän puolesta.

 

Hei, olen Iita alkoholistin sisar.
Veljelläni ei ole ongelmaa vaan meillä kaikilla läheisillä joten olemme jo luovuttaneet. Ryypätkööt ja kuolkoon siihen viinaan jos kerran itse niin haluaa.

 

:hug: tuo on juuri se mitä me pelätään, onko hänellä ryyppääminen nyt rajumpaa ja olitko sinäkin siellä läheisviikonlopussa silloin? Missä oli hoidossa? Ei ole pakko vastailla mun uteluihin, olen vain pahoillani teidän puolesta.

Entinen meno jatkuu. Ei pahempana mutta ei hänellä hyvinkään mene. Olin läheisviikonlopussa mukana, oli ihan ok viikonloppu, Lapualla.

 

Riepuriia, tsemppiä- Ei kaikki retkahda.

 

onko sun veljesi käynyt tuon hoidon?

 

Jaksamista! Oma äitini kävi tuon hoidon ja on ollut nyt 6v raittiina. Sitä ennen oli kerran katkaisuhoidossa ja AA-kerhossa, mutta retkahti vajaan vuoden jälkeen. Mutta nyt tosiaan ollut 6v raitis. Edelleen pelkään välillä varsinkin kun liikkuu ihmisten ilmoilla ja sitä alkoholia paljon käytetään. Mutta avoimesti puhutaan ja on sanonut että ei enää aio juoda.

 

Riepurii - tsemppiä ja jaksamista. Toivotaan että kaikki sujuu hienosti. Mutta päivä kerrallaan.

 

Hei olen Peppari, kahden alkoholistin lapsi. Äiti on jo kuollut (onnettomuudessa, ei viinaan) ja isä on toipuva alkkis. Itse en ole kokenut koskaan riippuvuutta mihinkään päihteeseen.
Olen myös seurustellut toipuvan alkoholistin kanssa, mutta hänellä on riippuvuussuhde AA-kerhoon, siellä saa puhua tarpeeksi keskeyttämättä joten normielämässä ei sitten tarvitsekaan puhua juuri mistään.
En usko että haluan koskaan elämääni ihmistä joka on riippuvainen jostain.

 

[QUOTE="aave";24333830]Jaksamista! Oma äitini kävi tuon hoidon ja on ollut nyt 6v raittiina. Sitä ennen oli kerran katkaisuhoidossa ja AA-kerhossa, mutta retkahti vajaan vuoden jälkeen. Mutta nyt tosiaan ollut 6v raitis. Edelleen pelkään välillä varsinkin kun liikkuu ihmisten ilmoilla ja sitä alkoholia paljon käytetään. Mutta avoimesti puhutaan ja on sanonut että ei enää aio juoda.[/QUOTE]

kävitkö sinä silloin siellä jatkohoidossa myös?
Meillä on nyt tosiaan ihan eka viikko hoidon jälkeen menossa ja nyt on viikonloppuna ensimmäinen jatkohoitokerta. Ollaan menossa sinne veljeni kanssa isän ja äidin mukaan, minun ja veljeni "siipat" jää kotiin lapsia katsomaan. Mulla on olo nyt onnellinen mutta vähän epäileväinen. Isä itse on ihan eri mies, onnellinen ja nauravainen ja avoin...

 

Hei olen Peppari, kahden alkoholistin lapsi. Äiti on jo kuollut (onnettomuudessa, ei viinaan) ja isä on toipuva alkkis. Itse en ole kokenut koskaan riippuvuutta mihinkään päihteeseen.
Olen myös seurustellut toipuvan alkoholistin kanssa, mutta hänellä on riippuvuussuhde AA-kerhoon, siellä saa puhua tarpeeksi keskeyttämättä joten normielämässä ei sitten tarvitsekaan puhua juuri mistään.
En usko että haluan koskaan elämääni ihmistä joka on riippuvainen jostain.

:hug:

 

Voi kun sun isäsi pysyisi selvänä!!! Mun oma isä kuoli viinaan, oli viimeisen puoli vuotta selvänä mutta lopetti liian myöhään, elimistö ei jaksanut kuin puoli vuotta Mutta se puoli vuotta on mun muistoissa ja sitä vaalin. Itkettää ja tekee pahaa, voi kun meidän isä olisi lopettanut aikaisemmin ja nyt lapsenlapsillaan olisi pappa.

 

[QUOTE="tilli";24333974]Voi kun sun isäsi pysyisi selvänä!!! Mun oma isä kuoli viinaan, oli viimeisen puoli vuotta selvänä mutta lopetti liian myöhään, elimistö ei jaksanut kuin puoli vuotta Mutta se puoli vuotta on mun muistoissa ja sitä vaalin. Itkettää ja tekee pahaa, voi kun meidän isä olisi lopettanut aikaisemmin ja nyt lapsenlapsillaan olisi pappa.[/QUOTE]

:hug: voin kuvitella täysin sun tunteen, minua on sattunut niin ettei meidän lapsilla ole pappaa ollut, nyt EHKÄ sitten on.
Sinulla on kuitenkin se puoli vuotta isäsi kanssa ja sinä voit lapsillesi kertoa aika hienoa asiaa hänestä, se on jo paljon enemmän kuin monella koskaan ja sinun lasten ei ole tarvinnut nähdä isääsi huonossa kunnossa... he voi rakentaa oman kuvan papasta ja vaalia sitä muistoa lopun ikänsä.
Isäsi teki hienon päätöksen elämälleen ja oli varmasti itse onnellinen siihen, ole sinäkin onnellinen.

 

Isäni kävi Lapuan hoidon läpi reilu 9 v sitten ja ollut raittiina siitä lähtien. Nykyään AA vakiokävijä. Läheisviikonloppu ja sen jälkeen hetken aikaa tuntui uskomattomalta ... mutta samalla unohdin itseni sekä oman perheeni (etenkin vaimoni) joka oli myös kärsinyt isäni juomisesta. Nyt lähes kymmenen vuoden jälkeen ryhdyn purkamaan omia "möykkyjä" ja suurimpana tuskana on napanuoran katkaiseminen vanhempiin. Uskomatonta yrittää kolmekymppisenä aikuistua. Muista siis oma toipumisesi kaiken sen isän raitistumisen riemun keskellä. Tunne voi olla todella hieno mutta minun tuskani ei vain poistunut yhdellä viikonlopulla. Minnesotan ajatukset ovat vapauttavia, onhan se ihanaa kun joku kertoo ettet sinä ole huono eikä se läheinenkään tahallaan sitä tehnyt vaan se sairaus. Pakkohan sen tuskan edes hetkelliseen poistamiseen ja anteksiannon aloittamiseen on jokin motiivi saatava luotua sillä muuten se olisi monelle varmasti liian vaikeaa. On kuitenkin tärkeää kuunnella itseään tai oikeastaan viimeinkin alkaa opettelemaan siihen eikä jatkaa alkoholistin läheiselle tuttua muiden tarpeiden täyttämistä ja itselleen valehtelua. Kannattaa tutustua miten alkoholismi vaikuttaa muuhun perheeseen, se helpottaa kun ryhdyt pohtimaan omia tuntemuksiasi, www.aal.fi voi tarjota vaikka alkupisteen.

Toivottavasti isäsi raitistuu ja te pääsette uuden alun kynnykselle. Matka siitäkin eteenpäin on välillä vaikea mutta itse uskon että joka aamu jos aurinko nousee niin voi mennä paremmin!

 

Kiitos sinulle "yksi muiden joukossa"
puhuit aika lailla samoin mitä minä ajattelen. Möykyistä mulla poistui isääni kohtaan kaikki silloin läheisviikonloppuna, mutta mikä nyt on "vaikeaa" on se, että alan itse tajuamaan itseäni ihan eri kantilta. Mulla onkin paljon uusia asioita itsessäni ja en ole itseäni varmaan kunnolla tuntenutkaan... tai osannut katsoa käytöstäni joissain asioissa tavallaan ulkopuolisen silmin, niinkuin nyt huomaan tekeväni.
Meillä on isä nyt kolmatta viikkoa ollut kotona hoidon jälkeen ja on itse aika innoissaan, lähtee sinne viikottaiselle tapaamisellekkin jo päivää ennen, aikaansa viettämään hyvien tyyppien kanssa niinkuin itse asian sanoo.
Mä ja mun veli on nyt yhden kerran ollut mukana ja meidän äiti tietenkin joka kerta.
Jännä huomata miten paljon vaikuttaa omiin tunteisiin se, että näkee lämpimiä tunteita taas isän ja äidin välillä.... alkaa arvostaa itseäänkin jotenkin enemmän.
Mä olen huomannut muutoksen tuulia omassa habituksessa siinä, että en enää yritä kontrolloida kaikkea ja kaikkia, minä en juurikaan voi tuleviin tapahtumiin vaikuttaa ja siitä mä ennen otin ihan älyttömän stressin ja tiuskin ja äyskin miehelleni ja lapsilleni! Nyt mä otan rennommin, kun asiat ei ole mun käsissäni.
Isän ja äidin on huolehdittava itsestään ja minun itsestäni ja lapsistani. Tukena voin olla ja olenkin, mutta en vastuussa muusta kuin oman perheeni voinnista.
Olen tilannut itselleni sen kirjan sieltä al-anonin sivuilta: rohkeutta muuttua, mutta se ei ole vielä tullut.
Kiitos kaikille jotka jaksoi lukea ( itseäni tässä puran joten ihan sama vaikka ei kukaan lukisikaan ) ja voimia kaikille niille jotka tällaisen asian kanssa painii.
Mä en ainakaan olisi kesäkuussa voinut kuvitella, että nyt syyskuussa olen sopinut meidän kolmelle lapselle yökyläilyn mun isän ja äidin luo, sinne he on menossa yhdeksi yöksi ja kaikki odottaa innoissaan.... mulla on turvallinen ja luottavainen olo.

 

Kiva kuulla miten teillä menee. Muakin on auttanut kun isän ja äidin välit on, öhöm, 14 vuoden aikana parantuneet niin että esimerkiksi viime joulu 2010 oli ensimmäinen vuoden 1996 jälkeen joka vietettiin yhdessä Aikaahan nämä asiat vie, mutta sipsuta päivä kerrallaan eteenpäin ja jaksamista!

 

Kiva kuulla miten teillä menee. Muakin on auttanut kun isän ja äidin välit on, öhöm, 14 vuoden aikana parantuneet niin että esimerkiksi viime joulu 2010 oli ensimmäinen vuoden 1996 jälkeen joka vietettiin yhdessä Aikaahan nämä asiat vie, mutta sipsuta päivä kerrallaan eteenpäin ja jaksamista!

Sipsutellen tässä mennään joo, kiva kuulla että teillä menee hyvin. :hug:
Olin taas läheistapaamisessa mukana ja ne tekee kyllä hyvää, kaikin puolin.
tykkään kuunnella mitä isä sanoo, mitä äiti sanoo, ja ne muut... ja sitten kun on mun vuoro puhua niin sanon asioita joita en ole edes ajatellut sanovani ja on vaan kiva olo kun tulee kotiin.
Me vietiin isä sinne selkä seinää vasten ja " henkisissä raudoissa".
Hän sanoi mulle ja veljelle että kiitos kun toitte tänne. en voi kuin suositella Rehappia...
Jokaisella on tietenkin omat tarinansa ja syynsä mahdollisesti jatkaa juomistaan... mutta te läheiset jotka painii asian kanssa niin tarttuukaa apuun, ei siinä mitään häviä, voi vain voittaa tavatoman paljon. Minä olen kiitollinen näistä isäni selvistä päivistä enemmän kuin katkera niistä juovista vuosista.

 

Pipsalle Me pidettiin kolmisen vuotta sitten keskustelu jossa oli minä ja mieheni, veljeni vaimoineen ja meidän äiti. Kerrottiin äidille että me ei aiota olla isän kanssa tekemisissä ennen kuin suostuu hoitoon tai itse asialle tekee jotain.
Ei olla käyty meidän vanhempien luona muuta kuin jos on ollut pakko jotain hakea tai toimittaa ja silloinkin on lapset jätetty pois.
Meidän äiti on normaalisti lasten kanssa ollut ja tullut sitten meille tai veljelleni. isä ei ole kutsua saanut ja kerran piti "ajaa" pois.
Jyrkkä linja, kolme vuotta, yhteinen päätös (ei se muuten onnistu) ollaan oltu toistemme tukena.
jossain sukujuhlissa oltiin mutta sielläkään ei meidän lapsia ollut.
Isän suvun puolelta ollaan kuultu arvostelua ja kyselyjä, että miten voimme hyljätä isän....
kerrottu oma kanta, miten voi isä haistateela lapsilleen vuosikaudet ja sekö pitäisi kestää ja ymmärtää? mekö tässä nyt paskiaisia ollaan kun pelastetaan oma ja lapsiemme nahka viinalta?
Ei ole sukulaiset sieltä puolen soitelleet. sisimmässään tietävät tilanteen. eivät vaan omasta veljestään halua sitä uskoa.
Siten se alkoholismi sairastuttaa lähipiisrin ja läheiset.
Voima sulle, puhu sisaruksillesi :hug:

Oletteko puhuneet isällenne asiasta ja ihan suoraan, asioiden oikeilla nimillä. Niin pitää tehdä. Pitää kertoa mitä tapahtuu jos juominen jatkuu. Pitää luoda uhka. Se kuuluu tehdä näin.
Isänne suuttuu siitä ja loukkaantuu teille, niin tuleekin käydä.
Ja sitten kerrotte että näin ei tapahdu jos lähdet hoitoon. Omin voimin ei juoppo selviä, koska on kyse sairaudesta.