vieraat synnytyksen jälkeen?

joo...elikkä sitä kysyisin et miten ootte jaksanu vieraita heti synnytyksen jälkee? itselläni kolme viikkoa synnytyksestä...kaksi päivää mennyt niin ettei vieraita ole käynyt....taas olisi sunnutaina miehen vanhemmat tulossa (3.kerran synnytyksen jälkee....) sanoin jo viimeksi vähän vihjaten että olisi kiva olla joskus ihn rauhassa....

 

Vieraille on sanottava ihan suoraan, että nyt ei käy, että joku toinen kerta sitten! Oman kunnon mukaan!

 

kyllä sun kannattaa sanoa ihan reilusti,ettei nyt jaksais ottaa vieraita vastaan!mulla on aina niin että heti ku tuun laitokselta kotia,mulla on hirvee into ja energiaa vaikka muille jakaa ja minusta on kivaa ku vieraita käy,mutta sitte ku vaavi on sen 2viikkoa,mulle tulee joku ihme stoppi!! ei jaksa mitään eikä ketään...levätä vaan!!!!

 

En jaksanut ja tämä oli sanottu jo ennakkoon kaikille potentiaalisille kävijöille (jotenkin sen sanominen oli helpompaa ennen synnytystä tyyliin: luultavasti ollaan niin väsyneitä synnytyksen jälkeen, että ei kannata heti pyrkiä käymään...). Olen sen verta vieraskorea, etten olisi kehdannut päästää vieraita meille kun ei kukaan ollut viitsinyt vauvan syntymistä seuranneina ekoina viikkoina imuroida, pestä vessaa tms. saati sitten että olisi ollut pullaa tarjolla.

 

Mulla kävi heti samana päivänä vieraita kun olin synnyttänyt. Ja hyvin jaksoin. =)

 

kiitos vastauksista...kyllähän mäkin otin vieraita vastaan heti samana päivänä ku olin synnyttäny mut nyt alkaa tympiä ku miehen isyys loma menee tässä vieraita passatessa...olisi kiva jos saisi ees joskus olla rauhassa ja tutustua uuteen perheen jäseneen....jos ei ole vieraita ni pitäisi tehdä koti töitäkin (vaikka mies tekee kotitöitä kanssa)...perheeseen kuuluu myös 2-vuotias tyttö....jolle ei aika riitä ni tulee huono oma tunto....

 

sano vaan suoraan ettei passaa nyt. itellä kans että haluaa rauhassa laata akkuja alussa ennen kuin alkaa se jatkuva rumpa...ja jos miehesi vanhemmat tulossa jo kolmatta kertaa

 

Mä sanoin kaikille et tervetuloa laitokselle kattoo vauvaa. Siellä ku on hoitajat apuna mut kotona sit ei oo. Ymmärsivät vieraat vinkin ja kysyivät sit jälkeenpäin aina et saako tulla käymään. Ihan fiksua mun mielestä! Ja pitää sanoa suoraan jos ei tosissaan jaksa ottaa vieraita vastaan!

 

no nythän toi anoppi oli keksinyt että voisi vaikka tulla auttamaan koti töissä jos olen väsynyt...mies on niin "hieno"varanen ettei kehtaa sanoa et ei tarvitse....minulle kun riittäisi että saisi olla paripäivää ihan rauhassa...käsittämätön akka!

 

mä olin niin pirteä että mulla oli tylsää kun kaikki kaverit ja sukulaiset kohteilaina ajatteli ettei voi tulla, että pitää antaa levätä.
tosin, mä en ikinä joutunu keksimään mitään tarjottavia tai muuta, kaikki toi rotinat tullessaan.
mut mun mielestä jos ei oikeesti jaksa alituista ramppaamista, pitää se suoraan sanoa ja on vieraitten ongelma jos eivät tajua. ei tarvi avata ovea. kyllä ainaki jokaisen synnyttäneen naisen pitäis muistaa että synnytyksen jälkeen kaipaa jotain rauhaa että saa tutustua vauvaan, ja pitää saada levätä. jos on yhtään tilannetajua tai tunneälyä, sen jokainen varmaan muistaa tai vihjailuista tajuaa. ainaki pitäis.

 

Mulle tuli vieraita käymään jo 4 tuntii synnytyksen jälkeen...
Siitä eteenpäin niitä vaan virtas.. kukaan ei kysyny et saako tulla, vaan tulivat vaan.. Tosin suurin osa oli miehen sisarruksia perheineen ja vanhemmat.. Mutta ne vaan tuli... Itsellä ei ollut voimia yhtään (leikattiin).. kävivät kattomassa poikaa, mies "esitteli" ja minä nukuin.. Ei paljoo ollu kiinnostusta keskustella.. Itse en ollut kunnolla saanut edes pitää vielä poikaa, ni joku taas tuli ja vei sen.. Onneks olin illat ja yöt yksin ni sain pojan kanssa ja tutustua siihen...

 

Meillä sovittiin jo ennen lapsen syntymää että ensimmäiseen kuukauteen ei tule ketään. Lapsen kannalta kaksi ensimmäistä viikkoa ettei saa mitään muita pöpöjä ja sitten että itse kerkeän päästä rytmiin vauvan kanssa ja palautua. Tosin omat vanhempani halusinkin sitten nähdä kun kunto oli hyvä, eikä se stressannut kun näki omia tosi hyviä tuttuja piristi vain ,mutta muut saivat odottaa. On hyvä tehdä selväksi se heti vaikka miehelle ja pyytää hänen kertomaan asia eteenpäin niin ei tule turhia kyselyitä "voiko tulla" eikä ainakaan yllätyskäyntejä. Mutta pitää sanoa suoraan kaikki eivät ymmärrä hienoja vihjailuja tai olen huomannut että kaikki ihmiset eivät kunnioita eivätkä pidä ollenkaan itsestäänselvänä että äiti tarvitsee lepoa, jotenka pidä puolesi.

 

\

Mulle tuli vieraita käymään jo 4 tuntii synnytyksen jälkeen...
Siitä eteenpäin niitä vaan virtas.. kukaan ei kysyny et saako tulla, vaan tulivat vaan.. Tosin suurin osa oli miehen sisarruksia perheineen ja vanhemmat.. Mutta ne vaan tuli... Itsellä ei ollut voimia yhtään (leikattiin).. kävivät kattomassa poikaa, mies "esitteli" ja minä nukuin.. Ei paljoo ollu kiinnostusta keskustella.. Itse en ollut kunnolla saanut edes pitää vielä poikaa, ni joku taas tuli ja vei sen.. Onneks olin illat ja yöt yksin ni sain pojan kanssa ja tutustua siihen...

Siis kuinka jaksoit? TOSI TÖRKEÄÄ että tullaan vaan!!
Mä olisin heittäny tyynyllä (vaikken kyllä itsekään olisi jaksanut) heti kun ovensuuhun olis ilmestynyt joku ja huutanut että painukaa...
Heh...
Ihan tosi ihmiset on niin sairaan ajattelemattomia ja itsekkäitä nykyään!! Kun MINÄ MINÄ MINÄ haluan nähdä vauvan... minä minä.... minä minä.... MINÄ!!!!
Ei vauvan väliä kunhan MINÄ.... Eikä perheen niin väliä kun MINÄ!!! MINÄ!!!

...Olipas ilkeästi sanottu. Mutta tollasta toi on ollut meidänkin kohdalla. Pistä puhelin kiinni äläkä vaan avaa ulko-ovea kotonakaan niin ne kyllä uskoo pikkuhiljaa... ja närkästykööt jos tahtovat, sulla on nyt rankkaa ja tärkeää saada Teidänkin olla ihan vaan oman perheen kera, vaikka sitten kymmenen vuotta jos niin tahdot!
Ei vauva ole mikään näyttelyesine.
Ne jotka pitävät "julkisuudesta" niin tottakai saavat sen hyväksyä, mutta ei noin saisi tapahtua että kysymättä tullaan vaan. Ja vielä noin pian synnytyksen jälkeen.

Otan osaa..

 

Kauhealta tuntui lukeakin noita teidän juttuja.
Mua on ahdistanut, että jo ennen kuin lapsi on syntynytkään niin tänne vain tulee vieraita. Ja kun kaukaa tulevat niin tottakai vierailut venyvät moneen päivään.
Nyt,kun laskettuaika alkaa olla käsillä niin haluaisin todellakin keskittyä vain siihen, että saan levätä silloin kun minulle sopii!! Enkä jaksaisi passata yhtään ketään!
Mutta yllätys yllätys, taas ollaan yökylään tulossa :headwall:

Sanoisin asiasta päin naamaa, jos kyseessä olisi omat porukat. Mieshän vetää herneen nenään jos menen hänen vanhemmiltaan kieltämään vierailun.
Keskustelimme tästä asiasta viimeksi, kun hänen vanhempansa olivat lähteneet...mutta kuuroille korville taisi mennä minun toivomukseni :headwall:

Auta armias jos tänne tullaan silloin, kun ollaan vauvan kanssa kotiuduttu. Silloin harkitsen muuttavani vaikka hotelliin, että saan olla rauhassa. Kaipaan sitä rauhoittumista jo tällä hetkellä sillä yöt menevät huonosti eli päivällä täytyy yrittää nukkua. Mutta yritä siinä nukkua, kun vieraat heräävät 7 jälkeen aamulla. Sitten alkaa se passaaminen, joka on pakko tehdä sillä muuten annetaan ymmärtää että en tee mitään!!!!!
Ja kun ei jaksaisi millään seurustella. Ei sitä voi olla kuin kotonaan jos on vieraita talossa, eikö vain?

En tiedä olenko itsekäs ihminen, kun en halua vieraita, mutta en vain ole tottunut siihen. Kotona pitäisi minun mielestäni saada olla kuin kotonaan ja vieraita kutsutaan ITSE silloin kun ITSELLE SOPII eikä silloin kun VIERAILLE ITSELLE SOPII. Kaiken huippua on se, että ne itse kutsuvat itsensä. Ilmoittavat vain, että silloin ja silloin ollaan tulossa. Eikä kiire ole pois...ei missään nimessä. Kylässä on niin mukava olla :headwall:

En ymmärrä sitä, että miten niille ei mene jakeluun olla välillä poissa täältä. Kuukauden välein ramppaavat kylään. Raivostuttavaa!!! Ne ei tajua, että meilläkin on oma elämä, johon en todellakaan halua apen tai anopin kuuluvan (liiaksi). Aivan kuin ne kuuluisivat jo kalustoon! Eivät koskaan kysy, että käykö teille tai parenpi olisi kun eivät kysyisikään sillä miehelle se käy aina. Jättäisivät vaan tulematta, ihan kokonaan. Olen niin tympiintynyt :'(

 

Meillä kävi varmaan ekat kolme viikkoo paria päivää lukuunottamatta joku. Yleensä ei ees kahveja keitetty ja niille kenelle keitettiin, paistoin valmispullia pakkasesta. Juurikaan mua ei edes haitannu vieraat. Olin ihan pirtee ja "hyväkuntonen". Kaikkien täytyis osata/pystyä/voida sanoo EttE TuLe TänNe! (Osanottoni kaikille :'( )

 

\

Kauhealta tuntui lukeakin noita teidän juttuja.
Mua on ahdistanut, että jo ennen kuin lapsi on syntynytkään niin tänne vain tulee vieraita. Ja kun kaukaa tulevat niin tottakai vierailut venyvät moneen päivään.
Nyt,kun laskettuaika alkaa olla käsillä niin haluaisin todellakin keskittyä vain siihen, että saan levätä silloin kun minulle sopii!! Enkä jaksaisi passata yhtään ketään!
Mutta yllätys yllätys, taas ollaan yökylään tulossa :headwall:

Sanoisin asiasta päin naamaa, jos kyseessä olisi omat porukat. Mieshän vetää herneen nenään jos menen hänen vanhemmiltaan kieltämään vierailun.
Keskustelimme tästä asiasta viimeksi, kun hänen vanhempansa olivat lähteneet...mutta kuuroille korville taisi mennä minun toivomukseni :headwall:

Auta armias jos tänne tullaan silloin, kun ollaan vauvan kanssa kotiuduttu. Silloin harkitsen muuttavani vaikka hotelliin, että saan olla rauhassa. Kaipaan sitä rauhoittumista jo tällä hetkellä sillä yöt menevät huonosti eli päivällä täytyy yrittää nukkua. Mutta yritä siinä nukkua, kun vieraat heräävät 7 jälkeen aamulla. Sitten alkaa se passaaminen, joka on pakko tehdä sillä muuten annetaan ymmärtää että en tee mitään!!!!!
Ja kun ei jaksaisi millään seurustella. Ei sitä voi olla kuin kotonaan jos on vieraita talossa, eikö vain?

En tiedä olenko itsekäs ihminen, kun en halua vieraita, mutta en vain ole tottunut siihen. Kotona pitäisi minun mielestäni saada olla kuin kotonaan ja vieraita kutsutaan ITSE silloin kun ITSELLE SOPII eikä silloin kun VIERAILLE ITSELLE SOPII. Kaiken huippua on se, että ne itse kutsuvat itsensä. Ilmoittavat vain, että silloin ja silloin ollaan tulossa. Eikä kiire ole pois...ei missään nimessä. Kylässä on niin mukava olla :headwall:

En ymmärrä sitä, että miten niille ei mene jakeluun olla välillä poissa täältä. Kuukauden välein ramppaavat kylään. Raivostuttavaa!!! Ne ei tajua, että meilläkin on oma elämä, johon en todellakaan halua apen tai anopin kuuluvan (liiaksi). Aivan kuin ne kuuluisivat jo kalustoon! Eivät koskaan kysy, että käykö teille tai parenpi olisi kun eivät kysyisikään sillä miehelle se käy aina. Jättäisivät vaan tulematta, ihan kokonaan. Olen niin tympiintynyt :'(

Tosi kamalaa. Suoraan sanoen mä lähtisin melkein ovat paukkuen, pois ellei mieheni kunnioittais toivettani. Eikä mitään "kiukuttelua" huvikseen vaan sä olet väsynyt, omaa rauhaa kaipaava raskaana oleva nainen!! Suutu miehelles kyllä sen kuuluu ottaa sun tarpeet ja toivomukset huomioon, varsinkin raskausaikana. Se pistää nyt kyllä vanhempansa etusijalle. Mua järkyttää...
Muista, että sinulla on nyt lupa saada raskaudenaikainen raivokohtaus!

Se voi toteutua esimerkiksi huutamalla miehelle päin naamaa (käsikirjoitukseen kuuluu, että hän pelästyy hyvinvointiasi ja rientää rauhoittelemaan sinua ja suostuu mitä ikinä pyydätkin...) tai sitten voit kohdistaa sen myös appivanhemmillesi kun he ovat läsnä. Sanoi miehesi mitä hyvänsä, painele pihalle ja lähde pois, vaikka sinne hotelliin tai jonkun tutun luo tai vaikka metsään, senkin saat raskauden piikkiin.
Ja siinä näkyy oletko miehellesi kaikki kaikessa, kuten pitäisi.

Onnea yritykselle. Se auttaa, ole rohkea... Äläkä välitä siitä mitä muut Sinusta ajattelevat. Keskity itseesi niin keskityt samalla vauvaasikin. Ja onneksi olkoon!! :flower:

 

Asiasta olikin kauhea riita, mutta ei sekään näytä auttavan.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta tästä samasta aiheesta.
Olenkin päättänyt sanoa itse, jos minulle soittavat. Kerron oman mielipiteeni ja jos siitä suuttuvat niin sitten suuttuvat. Eivätpähän tule kylään piiiiiitkään aikaan

Siitä olisin enemmän kuin tyytyväinen =)

 

Nyt alkaa Teillä tapahtua!!
Asiat tärkeysjärjestykseen.

ONNEA PÄÄTÖKSELLESI!

Jos miehesi ottaa tuosta nokkiinsa niin sitten ottaa ja näkeepähän kuka on Hänelle etusijalla. Toivotaan parasta.

 

Nyt alkaa Teillä tapahtua!!
Asiat tärkeysjärjestykseen.

ONNEA PÄÄTÖKSELLESI!

Jos miehesi ottaa tuosta nokkiinsa niin sitten ottaa ja näkeepähän kuka on Hänelle etusijalla. Toivotaan parasta.

 

joo kyllä määkin jaksoin oikein hyvin vieraia toisaalta en varmaan jatkuvasti olis jaksanut mutta kyllä se hei rauhottuu

 

Joo-o, meillä poju oli reilun viikon ikäinen, niin anoppi ja appiukko tuli yllättäen kylään 600km ajomatkan päästä, oil puhelimessa sanottu että vielä ei haluta ottaa vieraita vastaan. Tulivat siis vastoin tahtoamme \|O p.erkeleen anoppi :headwall:

 

\

Joo-o, meillä poju oli reilun viikon ikäinen, niin anoppi ja appiukko tuli yllättäen kylään 600km ajomatkan päästä, oil puhelimessa sanottu että vielä ei haluta ottaa vieraita vastaan. Tulivat siis vastoin tahtoamme \|O p.erkeleen anoppi :headwall:

Ja meillä mie spuolustaa aina vanhempiaan ja sukulaisiaan! Minulla ja mielipiteilläni ei ole mtään arvoA KUN ON KYSE HÄNEN ÄIDISTÄÄN TAI VELJESTÄÄN \|O

 

\

Joo-o, meillä poju oli reilun viikon ikäinen, niin anoppi ja appiukko tuli yllättäen kylään 600km ajomatkan päästä, oil puhelimessa sanottu että vielä ei haluta ottaa vieraita vastaan. Tulivat siis vastoin tahtoamme \|O p.erkeleen anoppi :headwall:

Ja meillä mies puolustaa aina vanhempiaan ja sukulaisiaan! Minulla ja mielipiteilläni ei ole mtään arvoA KUN ON KYSE HÄNEN ÄIDISTÄÄN TAI VELJESTÄÄN \|O

 

\

Meillä sovittiin jo ennen lapsen syntymää että ensimmäiseen kuukauteen ei tule ketään. Lapsen kannalta kaksi ensimmäistä viikkoa ettei saa mitään muita pöpöjä ja sitten että itse kerkeän päästä rytmiin vauvan kanssa ja palautua. Tosin omat vanhempani halusinkin sitten nähdä kun kunto oli hyvä, eikä se stressannut kun näki omia tosi hyviä tuttuja piristi vain ,mutta muut saivat odottaa. On hyvä tehdä selväksi se heti vaikka miehelle ja pyytää hänen kertomaan asia eteenpäin niin ei tule turhia kyselyitä "voiko tulla" eikä ainakaan yllätyskäyntejä. Mutta pitää sanoa suoraan kaikki eivät ymmärrä hienoja vihjailuja tai olen huomannut että kaikki ihmiset eivät kunnioita eivätkä pidä ollenkaan itsestäänselvänä että äiti tarvitsee lepoa, jotenka pidä puolesi.

Ensimmäiseen kuukauteen, no huh huh! Ei ne sitten ehdi ihan pikkusena näkeekkään... ja aika itsekästä, että SUN vanhemmat saa tulla käymään \|O Mä ainakin otan laitokselle vieraita vastaa, rajoitetusti kumminkin ja kun kotiudutaan niin sitten seuraavana päivänä saa muutaman päivän ajan käydä vieraita jua sitten rauhoituitaan, ompahan kaikki päässyt näkee VASTASYNTYNEEN ja itekkin saanut hieman nähdä ystäviä ja sukulaisia, sitten on hyvä rauhoittua kivalla mielellä

 

Lapsemme syntyi alle 2.5 kg.na ja vietti viikon vastasyntyneiden teholla. Kun kotiuduimme, mieheni sisar soitti ja sanoi, että hänen lapsensa haluavat nähädä vastasyntyneen serkkunsa.Argh, lapset haluavat ja haluavat!!! Se oli minulle kuin punainen vaate. Olin niin herkkänä koko vauvani voinnista, enkä halunnut niiden lasten antavan vauvalleni mitään pöpöä, kun oli niin pieni ja muutenkin oli ollut ihan kauheaa, kun synnytyksen jälkeen ei saanut pitää vauvaa vierellään vaan joutuu käymään kaukana toisella osastolla hoitamassa vauvaansa. Öisin kuuntelin, kun viereisten vuoteiden äidit imettivät vauvojaan ja minä itkin. Oli järkeni lähteä...Niin, kyllä minunkin mielestäni on ihmisten itsekkyys uskomatonta...