vieraan lapsen komentaminen

[Mamseli harmaana]

\

En tiedä kyselenkö nyt oikeasta ikäryhmästä, mutta kirjoitanpahan tänne.

Mitä mieltä olette tällaisesta asiasta: Meillä oli kylässä ystäväperhe, joilla 3-vuotias lapsi. Oma lapsemme on 1,5-v. Nähtävästi pikkuisten luonteet eivät oikein käyneet yksiin tai sitten ikäero on juuri tällä hetkellä tosi huono.

1,5-v. halusi tietenkin koko ajan leikkiä samoja leikkejä kuin 3-vuotias, ottaa leluja, yms. 3-v. siitä suuttuneena ryhtyi melko kovakouraisesti tönimään ja repimään tukasta pienempää. Tämä on varmaankin ihan normaalia, eikä tietenkään muuttunut miksikään lukuisista kehoituksista huolimatta.

Eniten tässä ihmetyttää vanhemmat, jotka eivät - ainakaan minun mittapuuni mukaan - komentaneet lastaan, vaan rauhalliseen ja ystävälliseen sävyyn kyselivät, että no teitkö pahaa pienemmälle ja lapsen myönnettyä jatkoivat kyselemistä, että mitä pahaa teit. Sen jälkeen ystävällisesti todettiin, että ei niin saa tehdä. Sitten tultiin pyytämään anteeksi. En tiedä ymmärsikö 1,5-vuotias anteeksipyynnön merkitystä, mutta oppi tietenkin esimerkkiä siitä, että ensin voi lyödä ja asia korjaantuu sillä, että pyydetään anteeksi. Lopulta jo pelkäsi päästää isompaa lähelleen edes anteeksipyynnön ajaksi.

Itse yllätin 3-vuotiaan tukkapöllyttämästä kaksin käsin pienempäänsä ja komensin aika tiukasti. Oppi meni perille ainakin hetkeksi, mutta vanhemmat tuntuivat siitä suuttuvan. Mitäs mieltä olette? Eikö kyläilyssäkin päde sääntö, että "maassa maan tavalla" eli meillä komennetaan vieraita lapsia kuten omia, eikä lähdetä ensin kyselemään vanhemmilta "kasvatuslinjoja".

Kaikkein ikävintä tässä oli se, että vieraana ollut äiti alkoi huomautella minulle, kuinka pienempi lapsi koko ajan haluaa samoja leluja kuin isompi (ja sillä siis selittyy isomman käytös). Minä en kylläkään huomautellut hänen lapsensa väkivaltaisesta käyttäytymisestä, vaan komensin siis lasta suoraan. Molempien lasten käytös lienee ihan normaalia.

Yleisesti ystäväpiirissä kyllä ojennetaan toistemme lapsia, eikä siitä kukaan suutu - päinvastoin!

Teit kyllä ihan oikein mutta muistitko huomauttaa myös omalle lapsellesi, että kädestä ei saa ottaa. Vaikka onkin pienempi, niin samat säännöt pienestä pitäen. Näin vanhempi lapsi ei välttämättä olisi tuntenut oloaan "uhatuksi", vaan ymmäetänyt, että myös hänellä on oikeus leikkiä. Ei sillä, että töniä olisi kuitenkaan saanut.

 

[Kolmevuotiaan äippä]

Hankala tilanne. Tässä kiukkuinen kirjoitus toiselta kantilta:

Itse nieleskelen kiukkua, kun tuttavat eivät mitenkään kiellä 2v lastaan viemästä leluja toisilta. Oma kolmevuotiaani karjuu koko ajan "Äiti, "kalle" vei mun lelun" ""Kalle" otti kädestä" jne. Tuttavaani selvästi ärsyttää tuo "kantelu". Hän ei puutu tilanteeseen mitenkään. Joskus saattaa todeta, että anna lelu takaisin, mutta ei pistä sitä käytäntöön. "Kalle" saa tehdä juuri niin kuin lystää.

Oma kolmevuotiaani taas on oppinut, että toiselta ei saa lelua viedä. (Ja osasi sen jo kaksivuotiaana.) Hän lienee ymmällään, miksi "Kalle" voi tehdä jotain, mitä hän itse ei. Eikä hän selvästikään tiedä, mitä muuta voi tehdä, kuin pyytää äitiä apuun. Hän ei koskaan käy kiinni "Kalleen" tai edes revi leluaan takaisin.

Ja tottakai yritän puuttua näihin tilanteisiin. On tosi hankalaa, kun huomaan, että puuttumiseni kiukuttaa tuttavaa entisestään. Olen yrittänyt olla dioplomaattinen, mutta kieltämättä tekisi mieli sanoa lapselleni, että senkus otat takaisin vaan.

Täytyy näköjään opettaa lasta pitämään kunnolla puolensa. Joidenkin aikuisten mielestä kun kaikille lapsille ei päde samat säännöt. Vähän niinkuin liikennesäännöt muuttuisivat ajajan iän mukaan, eikö niin?


Tiuku kirjoitti mielestäni hyvin ja asiaa. Meillä ollut myös vastaavia tilanteita, kuin Tiukun kirjoituksen lopussa.
\

tuo 3v tuntuu sinusta ehkä tosi isolta, mutta kun omasi on tuon ikäinen huomaan että pikkuisesta lapsesta on kyse.
Sinun olisi pitänyt huolehtia ettei lapsesi ota toiselta tavaroita. Tuon ikäiset ottavat aina, koska ovat vasta siinä vaiheessa jolloin heille pitää opettaa ettei niin saa tehdä. Minusta 3vuotiaan vanhemmat tekivät oikein kun ohjasivat lasta ettei toista satuteta ja pyytämään anteeksi. Eivät he tietenkään voi opettaa lapselleen että hänen on annettava käsistään toiselle tavarat.
Kun meidän esikoinen oli 1v 8kk ja kaverini poika 1v kaveri aina antoi pojan ottaa tytön kädestä tavarat, ja komensi tyttöäni joka tuosta hermostui. Selitti vielä tytölle ettei hänen poikansa vielä ymmärrä koska on niin pieni. Ymmärsikö tuo reilu 1,5 vuotias sitten... Kaverista tyttäreni oli jo iso.

 

[äiti]

Mielestäni teit aivan oikein, kun komensit 3vuotiasta, kun hänen omat vanhempanasa eivät sitä tehneet.
1,5 v lasta ei voi syyttää siitä että vanhempi lapsi kimpaantui. Pienemmät seuraavat aina jalanjäljissä.

 

[Amfritrite]

\

Mielestäni teit aivan oikein, kun komensit 3vuotiasta, kun hänen omat vanhempanasa eivät sitä tehneet.
1,5 v lasta ei voi syyttää siitä että vanhempi lapsi kimpaantui. Pienemmät seuraavat aina jalanjäljissä.

Eikös tämä ollut toisinpäin. Että 3-vuotiaan vanhemmat kyllä puuuttuivat mutta 1½-vuotiaan vanhemmat eivät puuttuneet. jos lapsi on tarpeeksi iso ottamaan toiselta lelun, on hän myös tarpeeksi iso kuulemaan sanan "ei" ja palauttamaan toisen kädestä ottamansa lelun.

 

[juuei]

tuota... Oma lapseni on 1v10kk. Olen kotona ja odotan toista. Vaikka tyttöä komennetaan, niin ei tunnu mikään menevän jakeluun (kukkiin ei saa koskea tms.) Meillä ei oikein ole tuttavia, joilla olisi pieniä lapsia, niin silloin harvoin kun niitä tavataan, niin mites neiti voisi yhtäkkiä osata käyttäytyä? Kun ei täällä kotona kukaan hänen kädestään tavaroita ota.
1,5v on vielä melkein vauva, ei sen ikäisen edes kuulu osata tietää kuinka leikitään toisen kanssa. Paitsi ehkä sitten päiväkotilapset osaavat, mutta ei kyllä ne, joilla ei ole mitään kokemusta asiasta.
Myönnän siis että omani on luupää, mutta en odottaisi sen kummempaa käytöstä yhdeltäkään alle kolmivuotiaalta, kaikille ei tule järki päähän edes 5v, eli vahdittavia ovat.

 

[Amfritrite]

\

tuota... Oma lapseni on 1v10kk. Olen kotona ja odotan toista. Vaikka tyttöä komennetaan, niin ei tunnu mikään menevän jakeluun (kukkiin ei saa koskea tms.) Meillä ei oikein ole tuttavia, joilla olisi pieniä lapsia, niin silloin harvoin kun niitä tavataan, niin mites neiti voisi yhtäkkiä osata käyttäytyä? Kun ei täällä kotona kukaan hänen kädestään tavaroita ota.
1,5v on vielä melkein vauva, ei sen ikäisen edes kuulu osata tietää kuinka leikitään toisen kanssa. Paitsi ehkä sitten päiväkotilapset osaavat, mutta ei kyllä ne, joilla ei ole mitään kokemusta asiasta.
Myönnän siis että omani on luupää, mutta en odottaisi sen kummempaa käytöstä yhdeltäkään alle kolmivuotiaalta, kaikille ei tule järki päähän edes 5v, eli vahdittavia ovat.

no pointti oli just se että kuuluu joka kerta kieltää ja palauttaa lelu sille kenellä se oli niin alkaa vähitellen mennä perille. Ei kukaan väittänyt että pitäisi osata käyttäytyä. mutta jos ei vaadita pienestä pitäen ei varmasti osaa koskaan.

 

[Amfritrite]

Ja lisäksi se, että molemmilta kuuluu vaatia samaa. Ei isommalta saa ottaa kädestä leluja siksi että on isompi. Eli pointtini tässä keskustelussa oli se myös, että ei ole asiallista ja aikuismaista komentaa muiden lapsia jos ensin antaa oman lapsen viedä leluja toisilta. Varsinkin kun isompaa lasta tämän vanhemmat jo kielsivät mutta emäntä ei omaansa ottamasta leluja.

 

[zalalaa]

Meillä kaikki tuttavat ja kaverit tietää että meillä jos ollaan niin "komennan" jos on syytä. Ja en oo koskaan ottanu nokkiini jos joku on omaani komentanu. Ei oo mielestäni mitään syytä kattoo vaan hiljaa vieressä jos muksut pistää paikkoja sileeks.