Meille kanssa vielä yksi kiitos! Mies vain ei ole lämmennyt asialle (vielä...). Mutta siinä kun moni kaipaa sitä "omaa elämää", on mun oma elämäni niiden lasten kanssa olemista. Ja ajattelen neljänkympin lähestyessä, että töitä ennätän tehdä vielä 25 vuotta, mutta nyt olisi se viimeinen hetkin saada se lapsi vielä.
Mieheni ei siis liioin sinänsä kyllä valita "oman elämän" puutteesta, vaan nauttii yhtä lailla lasten kanssa touhuamisesta.
Mieheni ei siis liioin sinänsä kyllä valita "oman elämän" puutteesta, vaan nauttii yhtä lailla lasten kanssa touhuamisesta.