Vaikea sanoa toisen puolesta lapsimäärään. Siihen vaikuttaa niin monet asiat, kuten talous, työpaikat, parisuhde, kotitöiden jakautuminen yms.
Mikäs siinä jos siltä tuntuu, että jaksaa. Itselläni on 2, 4 ja 6-vuotiaat lapset. Vielä vuosi sitten ajattelin, et 4 vois olla tervetullut. Sitten yllättättäen isäni kuoli ja pakersin lasten kanssa kaiken surun keskellä. Imuroin kuolin päivänä ja laitoin ruokaa vaikka olin aivan järkyttynyt. Silloin ajattelin, et jos nykyisistä selviän hyvä niin. Sitten syksyllä mieheni sairastui yllättäen vakavasti, joutui hätä leikkaukseen ja hänen tilansa oli kriittinen. Silloin ajattelin et jos joutuisin yksinhultajaksi, miten selviäisin. Mieheni oli koko syksyn sairaslomalla. Se oli uuvuttavaa aikaa. En uskalla ottaa riskiä enää, elämää ei voi suunnitella kaikilta osin.