Meillä on kaksi yhteistä lasta ja miehellä viisi kaikkiaan. Ei olisi mies (46v)millään lähtenyt enää tätä toista tilailemaan, mutta sain puhuttua ympäri. Ja hyvä niin! Lapset leikkivät jo niin mahtavasti keskenään, 4v ja 2v, jää meillekin vähän kahdenkeskistä aikaa.
Niin ja mies on nyt steriloitu, eli se siittä sit joka tapauksessa =)
Niin ja mies on nyt steriloitu, eli se siittä sit joka tapauksessa =)
epsukepsu
Yksi lapsi on, 3½-vuotias pojan vesseli ja toinen on tilauksessa. Toivon mukaan saamme vielä toisen. Sen enemmästä ei edes haaveilla. 
Ei tule meille enää enempää... Nyt perheessä kaksi ihanaa lasta - 6 v pojan viikari, joka on vilkas kuin mikä ja kova menemään ja sitten ihana pallero, 1 v tytsä, joka kuolaa, räkii ja pussaa märästi! :heart:
Aivan olen onnellinen näistä kahdesta!
Aivan olen onnellinen näistä kahdesta!
meillä on kolme lasta ja tällä hetkellä tuntuu sopivalta määrältä :heart:
mutta ei neljäskään ole täysin pois suljettu ajatus...
mutta ei neljäskään ole täysin pois suljettu ajatus...
Ehkä. Neljä lasta on nyt ( 15v, 13v, 11v ja 3 kk). Minulle tämä voisi riittää, mies toivoisi vielä yhtä. Katotaan nyt mihin päädytään.
Vaikea sanoa toisen puolesta lapsimäärään. Siihen vaikuttaa niin monet asiat, kuten talous, työpaikat, parisuhde, kotitöiden jakautuminen yms.
Mikäs siinä jos siltä tuntuu, että jaksaa. Itselläni on 2, 4 ja 6-vuotiaat lapset. Vielä vuosi sitten ajattelin, et 4 vois olla tervetullut. Sitten yllättättäen isäni kuoli ja pakersin lasten kanssa kaiken surun keskellä. Imuroin kuolin päivänä ja laitoin ruokaa vaikka olin aivan järkyttynyt. Silloin ajattelin, et jos nykyisistä selviän hyvä niin. Sitten syksyllä mieheni sairastui yllättäen vakavasti, joutui hätä leikkaukseen ja hänen tilansa oli kriittinen. Silloin ajattelin et jos joutuisin yksinhultajaksi, miten selviäisin. Mieheni oli koko syksyn sairaslomalla. Se oli uuvuttavaa aikaa. En uskalla ottaa riskiä enää, elämää ei voi suunnitella kaikilta osin.
Mikäs siinä jos siltä tuntuu, että jaksaa. Itselläni on 2, 4 ja 6-vuotiaat lapset. Vielä vuosi sitten ajattelin, et 4 vois olla tervetullut. Sitten yllättättäen isäni kuoli ja pakersin lasten kanssa kaiken surun keskellä. Imuroin kuolin päivänä ja laitoin ruokaa vaikka olin aivan järkyttynyt. Silloin ajattelin, et jos nykyisistä selviän hyvä niin. Sitten syksyllä mieheni sairastui yllättäen vakavasti, joutui hätä leikkaukseen ja hänen tilansa oli kriittinen. Silloin ajattelin et jos joutuisin yksinhultajaksi, miten selviäisin. Mieheni oli koko syksyn sairaslomalla. Se oli uuvuttavaa aikaa. En uskalla ottaa riskiä enää, elämää ei voi suunnitella kaikilta osin.