Vielä lahjoista...

[mie]

Me vanhemmat ostetaan lapsille lahjat eikä oleteta että isovanhemmat ostaa
Isovanhemmat tekee kaikkia kivoja juttuja lasten kanssa eli antavat erittäin paljon aikaa heille , parempi niin kuin että saisivat joka vuosi vaan ne "pakkolahjat".

 

[Keittiönoita]

Pieni lapsi oppii kyllä välittämään jos hänestä välitetään ja ollaan kiinnostuneita, mutta jos ei anna aikaa eikä mitään pientä tavaraakaan (lapset ovat konkreettisia, heille ne pienet muistamiset merkitsee aika paljon) niin eipä se kiinnostus synny.

Totta tuokin. Mä uskon omien lasteni välittävän musta, mutta silti varaudun viettämään vanhuuteni yksin. En halua lapsilleni harteilleen mitään "velvollisuuksia" mua kohtaan vaan toivon, että he elävät oman elämänsä itselleen. Valitsevat puolisonsa, lastensa lukumäärän, lastenhankinta ikänsä, työnsä ja asuinpaikkansa itselleen eikä miettien, että pitäis kai vanha mutsikin saada jotenkin hoidettua. Kumpikin lapsistani ansaitsee vapauden toteuttaa omat unelmansa enkä halua olla heille kivenä reessä. Saatan hukuttaa lapsenlapseni - jos sellaisia mulla joskus on - jouluisin lahjaröykkiön alle, mutta teen sen siksi, että haluan tehdä niin. En siksi, että omat vanhempani ovat ostaneet lapsilleni lahjoja, enkä siksi, että koittaisin sillä tavoin saada lapsenlapseni välittämään minusta.

 

[jenni]

Tunnen itseni ahneeksi, kun tunnen vanhempani ja tiedän miten HE ajattelevat! Toivon että jos oma poikani saa joskus lapsia ja teen samoin, niin minulta voi kysyä, ilman että syytän poikaani ahneudesta! Tietysti tätä kaikkea on kovin vaikea selittää kun kukaan ei tiedä tilannetta tarkemmin.
Siis syyt on isommat kuin pelkka raha/joululahjat. Viitaten em. kirjotukseeni.

 

[Täh?]

parempi niin kuin että saisivat joka vuosi vaan ne "pakkolahjat".

Kiva, että viettävät aikaa, mutta mitkä ihmeen pakkolahjat? Minulla tuollainen sana on ihan vieras, minusta lahjat ostetaan ilolla ja halulla ilahduttaa saajaa. Omituinen ajattelutapa, että vaihtoehto sille, että isovanhemmat välittävät ei-rahallisesti on se, että he ostaisivat kerran vuodessa "pakkolahjan".

 

[tuttua]

parempi niin kuin että saisivat joka vuosi vaan ne "pakkolahjat".

Kiva, että viettävät aikaa, mutta mitkä ihmeen pakkolahjat? Minulla tuollainen sana on ihan vieras, minusta lahjat ostetaan ilolla ja halulla ilahduttaa saajaa. Omituinen ajattelutapa, että vaihtoehto sille, että isovanhemmat välittävät ei-rahallisesti on se, että he ostaisivat kerran vuodessa "pakkolahjan".

Näin. Yleensä ne, jotka antavat aikaa, antavat myös lahjoja. ja sitten on ne, jotka ovat kiinnostuneita omasta navasta ja se ajatus kulkee sen ympärillä.

 

[Keittiönoita]

Kiva, että viettävät aikaa, mutta mitkä ihmeen pakkolahjat? Minulla tuollainen sana on ihan vieras, minusta lahjat ostetaan ilolla ja halulla ilahduttaa saajaa. Omituinen ajattelutapa, että vaihtoehto sille, että isovanhemmat välittävät ei-rahallisesti on se, että he ostaisivat kerran vuodessa "pakkolahjan".

Minusta "pakkolahja" on juuri sellainen lahja, jota ei osteta ilolla ja halulla ilahduttaa saajaa - tai saajan vanhempia - vaan joka on "pakko" ostaa, koska on joulu. Mä hankin mielelläni joululahjoja, mutta uskon ymmärtäväni niitäkin, joille lahjojen hankkiminen on pelkästään pakkopullaa. Jos lahjan saajaan ei ole kovin läheiset välit, lahjan keksiminenkin voi olla vaikeaa. Varsinkin, jos ei halua mitään krääsää ostaa.

 

[jenni]

Siis itse ostan mielelläni lahoja, en osta mitään pakkolahjoja. Lahjoja pitäisi antaa hyvästä tahdosta, ei mistään pakosta.
Ja jos minä saan apua nyt, niin luulisi minun tietävän ja muistavan miten mukavalta se tuntuu, joten kun oma lapseni on joskus isä ja velat painaa päälle, niin muistan vielä silloinkin miten kivalta se saatu apu tuntui ja annan näin hyvän kiertää. AUTA MIESTÄ MÄESSÄ,ÄLÄ MÄEN ALLA. Vai miten se nyt oli

 

[Täh?]

Minusta "pakkolahja" on juuri sellainen lahja, jota ei osteta ilolla ja halulla ilahduttaa saajaa - tai saajan vanhempia - vaan joka on "pakko" ostaa, koska on joulu. Mä hankin mielelläni joululahjoja, mutta uskon ymmärtäväni niitäkin, joille lahjojen hankkiminen on pelkästään pakkopullaa. Jos lahjan saajaan ei ole kovin läheiset välit, lahjan keksiminenkin voi olla vaikeaa. Varsinkin, jos ei halua mitään krääsää ostaa.

Hmmmm...ymmärrän hyvin pointtisi, mutta minusta se ei oikein sovi tähän tilanteeseen. Lapsenlapsi on mielestäni mitä läheisin henkilö ja jos ei lahjaa keksi niin lapsenlapsen vanhempi on taatusti VIELÄ läheisempi henkilö, jolta voi kysyä neuvoa. Muutenkin - ei käy järkeen tämä vastaus suhteessa tuohon vastaukseen johon itse vastasin. Heillähän isovanhemmat nimenomaan olivat läheisiä lastenlasten kanssa (tekivät kaikkea kivaa yhdessä), mutta lahjat on pakkopullaa??

 

[Keittiönoita]

Hmmmm...ymmärrän hyvin pointtisi, mutta minusta se ei oikein sovi tähän tilanteeseen. Lapsenlapsi on mielestäni mitä läheisin henkilö ja jos ei lahjaa keksi niin lapsenlapsen vanhempi on taatusti VIELÄ läheisempi henkilö, jolta voi kysyä neuvoa. Muutenkin - ei käy järkeen tämä vastaus suhteessa tuohon vastaukseen johon itse vastasin. Heillähän isovanhemmat nimenomaan olivat läheisiä lastenlasten kanssa (tekivät kaikkea kivaa yhdessä), mutta lahjat on pakkopullaa??

Nykyään taitaa olla yhä enemmän vanhempia ihmisiä, jotka tietoisesti pyrkivät pois kuluttamisesta ja materialismista. Lapsenlapselle annettu aika on paras lahja, mitä voi saada, eikä se rasita edes luontoa eikä lasten vanhempien hermoja, kun kaapit on täynnä tarpeetonta tavaraa.

 

[jenni]

Mut voisko olla kyse kokonaisesta sukupolvesta? Vanhemmat sukupolvet ovat tottuneet antamaan apua, mutta omat vanhempani 50-luvun lopulla syntyneet ovat saaneet kaiken kuin tyhjästä. Työpaikkoja, rahaa ym on ollut enemmän saatavilla... Tietysti tätä ei voi yleistää...

 

[Keittiönoita]

Mut voisko olla kyse kokonaisesta sukupolvesta? Vanhemmat sukupolvet ovat tottuneet antamaan apua, mutta omat vanhempani 50-luvun lopulla syntyneet ovat saaneet kaiken kuin tyhjästä. Työpaikkoja, rahaa ym on ollut enemmän saatavilla... Tietysti tätä ei voi yleistää...

Yksilöitä me about viiskymppisetkin olemme, joten en lähtisi täysin yleistämäänkään. Mutta varsin usein, kun ikätovereideni kanssa jutellaan, moni suhtautuu kuluttamiseen aivan toisin kuin vielä 10 vuotta sitten. Aika monelle viiskymppiset on myös ikä, jossa viimeistään aletaan tekemään oman elämän inventaariota ja pohditaan, miten sen loppuelämänsä käyttää. Tunnen useitakin ikäisiäni, joilla on haaveena saada sen verran säästöjä tai tuottavia sijoituksia kasaan, että voi lopettaa työnteon ja alkaa tehdä asioita, joista oikeasti nauttii. Kuulun itsekin heihin

 

[jenni]

Ehkä yritän päästä yli tästä joulusta ja olla tyytyväinen siitä että poikani oli autuaan tietämätön ja oikein tyytyväinen Nyt tietysti tipahti harteiltani painava taakka kun muina vuosina olen miettinyt mitä ostaisin vanhemmilleni lahjaksi. Nyt en aio minäkään ostaa mitään

 

[Keittiönoita]

Ehkä yritän päästä yli tästä joulusta ja olla tyytyväinen siitä että poikani oli autuaan tietämätön ja oikein tyytyväinen Nyt tietysti tipahti harteiltani painava taakka kun muina vuosina olen miettinyt mitä ostaisin vanhemmilleni lahjaksi. Nyt en aio minäkään ostaa mitään

Eli sinäkin olet joutunut ostamaan "pakkolahjoja" Vanhemmillasi on jokin syy siihen, mikseivät ostaneet lapsenlapsilleen lahjoja. Jos sen syyn haluat tietää, joudut kysymään asiaa vanhemmiltasi. Koita ajatella niin, että nyt nurkissanne ei ole tarpeetonta roinaa.

 

[jenni]

Kai se ostaminen on joskus ollut vähän pakkopullaakin kun kiireessä kiertelee kauppoja ja jos ei ole mitään hyvää ideaa. Mut kun omalle lapselle ostan, niin se on pelkästään mieluisaa. Mietin poikani iloista ilmettä kun hän avaa pakettia. Se ei ole pakkolahjan ostamista!!!!
Ehkä vielä jokupäivä kysyn...tai sitten en.

 

[Keittiönoita]

Kai se ostaminen on joskus ollut vähän pakkopullaakin kun kiireessä kiertelee kauppoja ja jos ei ole mitään hyvää ideaa. Mut kun omalle lapselle ostan, niin se on pelkästään mieluisaa. Mietin poikani iloista ilmettä kun hän avaa pakettia. Se ei ole pakkolahjan ostamista!!!!
Ehkä vielä jokupäivä kysyn...tai sitten en.

Mulla oli parina jouluna tilanne, että en meinannut millään keksiä vanhemmilleni lahjoja. Mutta kun taas aloitin lahjojen hankkimisen hyvissä ajoin, niin onnistuneet lahjat tuli hankittua. Omille lapsilleni on helppo hankkia lahjoja...vielä aatonaattoiltana kudoin peukaloita kuopuksen lapasiin Aika näyttää, onko helppoa vai vaikeaa ostaa lapsenlapsille lahjoja. Mutta jos vaikeuksia ilmenee, konsultoin lapsiani. Ja poikani saa luvan konsultoida vaimoaan, jotta mun ei tarvii täältä palstalta joulupäivänä lukea, miten p**kan lahjan anoppi taas osti

 

[jenni]

Jep, tuo viimeinen lause oli hyvä Mun (uuden) anopin lahjassa ei ollut mitään valittamista;päinvastoin. Ja hän osti minunkin pojalleni paketin, vaikka ovat tunteneet vasta vuoden verran. Hän sanoi, että osti pojalleni paketin, kun poika tuo iloa hänenkin elämään. Siitä tuli hyvä mieli.