Tiedän,aihe on loppuun kaluttu ja löytyy paljon muitakin samanlaisia tapauksia näistä
surullisista pareista mutta haluaisin kertoa tarinani ja kuulla kohtalotovereilta ja erimieltä
olevilta edes jotain.Onko puolisollani oikeus kieltää seksi liitossa yhdeksän vuoden ajan?
Siinä 9 vuoden jaksossa on noin 10 rakastelukertaa,kaikki niistä minun aloitteesta.Eka 4 vuotta meni täysin ilman.En enää tiedä mikä tässä mättää,hän ei puhu asiasta,siis halua puhua vaan suuttuu.
Hänellä ei ole ongelmaa,hän ei kaipaa seksiä,kuulema.Se ei ole niin hyvää että kannattaisi
uhrautua sen eteen,jos on aikaa niin ennemmin nukkuu tai katsoo tv yms.Tästä johtuen
minä olen nyt ilmeisesti sairastunut.Olen miettinyt niin paljon näitä asioita että psyyke
ei enää meinaa kestää.Masennun,saan ahdistuskohtauksia,välillä yksin ollessa huudan
tuskani ulos minuutin täysillä.Itken kun vituttaa niin paljon.Nyt alkaa ruumiskin pettämään.
Ryhti kumarassa ja selkävaivoja siitä johtuen.Öisin näen painajaisia ja huudan lujaa,hän joskus herättää ja kiukuttelee siitäkin.Ei ole kiinnostunut miksi huudan.Kenellekään en ole kertonut näistä ns sairauk-
sistani,tai ainakaan sitä mistä ne johtuu.Puolisolle joskus olen yrittänyt kertoa,mutta hän
tulee heti silmille kun aina vaan valitan vaikka ympärilläni on paljon kaikkea kaunista.
Rakastan lastamme,välitän vielä puolisostanikin,ainakin arvostan......olen yrittänyt oppia
vihaamaan häntä,jotta olisi helpompi kestää.Kaipaisin edes jonkinlaista huomioiduksi
tulemista.Häntä ei saa esim suukotella,jos seksiä on niin hän vaan on,ei puhu,ei tee
mitään,näen ja tunnen että ei edes nauti.Suuseksi on aivan mahdoton,hän ei halua
että häntä nuollaan,muusta nyt puhumattakaan.Ehkäisy on kondomi,hän ei todellakaan
ala mitää muuta edes harkitsemaan.Siis seksi on hänelle se pakollinen velvollisuus joskus.
Jos minä en saa siitä sitä mitä tarvitsen,ei ole hänen ongelma.No joo,suurin ongelma on
tässä se että minä en osaa enää tehdä mitään ratkaisua.Olen tiennyt jo kauan että näin ei
voi jatkua,mutta olen täysin jumissa.Ei se ole helppoa vaikka sanotaan että miksi et eroa.
Olen liian masentunut aloittamaan täysin alusta uuden elämän.En saa häntä puhumaan
minulle,enkä kenellekään muullekaan.Hän ei jostain syystä lähde itsekään eroon,en tiedä
miksi.En hae tällä kirjoituksella sääliä tai armoa,en tiedä mitä edes mitä haen.Haluan vaan
kirjoittaa sen ulos itsestäni.....jotenkin toivon että vaimoni sen lukisi täältä ja tajuaisi....
onko tämä sitten jäähyväisviesti,tuskin,mutta hirveää toisaalta ajatella että jos jostain
syystä kuolen niin hän ei koskaan saa tietää kuinka hän minua loukkasi ja haavoitti.
surullisista pareista mutta haluaisin kertoa tarinani ja kuulla kohtalotovereilta ja erimieltä
olevilta edes jotain.Onko puolisollani oikeus kieltää seksi liitossa yhdeksän vuoden ajan?
Siinä 9 vuoden jaksossa on noin 10 rakastelukertaa,kaikki niistä minun aloitteesta.Eka 4 vuotta meni täysin ilman.En enää tiedä mikä tässä mättää,hän ei puhu asiasta,siis halua puhua vaan suuttuu.
Hänellä ei ole ongelmaa,hän ei kaipaa seksiä,kuulema.Se ei ole niin hyvää että kannattaisi
uhrautua sen eteen,jos on aikaa niin ennemmin nukkuu tai katsoo tv yms.Tästä johtuen
minä olen nyt ilmeisesti sairastunut.Olen miettinyt niin paljon näitä asioita että psyyke
ei enää meinaa kestää.Masennun,saan ahdistuskohtauksia,välillä yksin ollessa huudan
tuskani ulos minuutin täysillä.Itken kun vituttaa niin paljon.Nyt alkaa ruumiskin pettämään.
Ryhti kumarassa ja selkävaivoja siitä johtuen.Öisin näen painajaisia ja huudan lujaa,hän joskus herättää ja kiukuttelee siitäkin.Ei ole kiinnostunut miksi huudan.Kenellekään en ole kertonut näistä ns sairauk-
sistani,tai ainakaan sitä mistä ne johtuu.Puolisolle joskus olen yrittänyt kertoa,mutta hän
tulee heti silmille kun aina vaan valitan vaikka ympärilläni on paljon kaikkea kaunista.
Rakastan lastamme,välitän vielä puolisostanikin,ainakin arvostan......olen yrittänyt oppia
vihaamaan häntä,jotta olisi helpompi kestää.Kaipaisin edes jonkinlaista huomioiduksi
tulemista.Häntä ei saa esim suukotella,jos seksiä on niin hän vaan on,ei puhu,ei tee
mitään,näen ja tunnen että ei edes nauti.Suuseksi on aivan mahdoton,hän ei halua
että häntä nuollaan,muusta nyt puhumattakaan.Ehkäisy on kondomi,hän ei todellakaan
ala mitää muuta edes harkitsemaan.Siis seksi on hänelle se pakollinen velvollisuus joskus.
Jos minä en saa siitä sitä mitä tarvitsen,ei ole hänen ongelma.No joo,suurin ongelma on
tässä se että minä en osaa enää tehdä mitään ratkaisua.Olen tiennyt jo kauan että näin ei
voi jatkua,mutta olen täysin jumissa.Ei se ole helppoa vaikka sanotaan että miksi et eroa.
Olen liian masentunut aloittamaan täysin alusta uuden elämän.En saa häntä puhumaan
minulle,enkä kenellekään muullekaan.Hän ei jostain syystä lähde itsekään eroon,en tiedä
miksi.En hae tällä kirjoituksella sääliä tai armoa,en tiedä mitä edes mitä haen.Haluan vaan
kirjoittaa sen ulos itsestäni.....jotenkin toivon että vaimoni sen lukisi täältä ja tajuaisi....
onko tämä sitten jäähyväisviesti,tuskin,mutta hirveää toisaalta ajatella että jos jostain
syystä kuolen niin hän ei koskaan saa tietää kuinka hän minua loukkasi ja haavoitti.