Viallinen, huono ihminen vai 30- v kriisi?

[monstress]

Havahduin eilen siihen, mihin tyyliin kommentoin asioita. Kylmästi ja kyynisesti. Samanlainen olin kun minulla oli pahin teiniangst (joka kesti pitkään). Sitten oli ehkä kolme vähän pehmeämpää vuotta välissä ja nyt taas olen kova ja kylmä bitch.

Ajattelen, että en halua lapsia, koska nainen niistä aina on yksin viime kädessä vastuussa kuitenkin. Miehet vain luistavat. Ajattelen näin, vaikka oma mieheni on hyvin velvollisuudentuntoinen ja huolehtivainen.

En missään nimessä hoitaisi vanhempiani, jos he dementoituisivat. En halua sellaisia velvollisuuksia. En halua mitään velvollisuuksia.

Koen, että minut on jätetty yksin, että en saa tukea tai apua, tai ole koskaan saanutkaan. En tiedä, olenko koskaan pyytänytkään tai olisinko osannut sitä ottaa vastaan.

Suurin osa ihmisistä vain ärsyttää minua. Minusta ihmisen pitäisi olla vahva ja pärjätä, silti kuitenkin samalla ryven omissa menneissä kokemuksissani.

En osaa enää oikein haaveilla. Muiden haaveet tyrmään aina tosiasioilla. Olen oikeassa tosiasoideni kanssa, mutta kai muut sentään saisivat mielikuvitella?

Olen katkera siitä, että mieheni on pienituloinen. Tätä häpeän kaikkein eniten, mutta totta se on. Minulla on säästössä kymmeniä tuhansia, hänellä ei yhtään. Koska hän on pienituloinen, emme tule koskaan saamaan sellaisia asioita, joita olen aina pitänyt selviöinä, kuten omakotitaloa tai kesämökkiä. Kiertelen jos minun pitää sanoa missä mieheni on töissä, koska hän on kunnan virastossa "naisten hommissa".

Olen kyllä mielestäni onnellinen, ihmiset luultavasti ajattelevat että olen tasapainoinen ja rauhallinen, joskin hieman kyyninen ja jyrkkä mielipiteissäni.

Kuitenkin tunnen, että sisälläni asuu joku kylmä hirviö. Välillä tunnen, että sisälläni olisi myös toisenlainen nainen, mutta hänelle ei tunnu olevan tilausta tässä maailmassa.

 

[Kroonisesti]

[viesti moderoitu]

 

[monstress]

Kiitos vain. Seksielämä on varmaan ainoa asia, mikä ei isommin elämässäni mättää.

 

[no]

Kyllä sä siitä pehmenet, kun alkaa ystävät lähtemään ympäriltä, mies pettää ja yksinäisyys vaivaamaan. Rahalla kun et saa mitään aitoa...paitsi tavaraa.

 

[Raha&rakkaus]

Kiitos vain. Seksielämä on varmaan ainoa asia, mikä ei isommin elämässäni mättää.

Sukupuoliroolinne ovat kääntyneet toisin päin. Sillä erotuksella, että nainen pystyy seksillä kuittaamaan pienemmät ansionsa ja suuremmat menot niin, ettei mies katkeroidu. Toisin päin se ei onnistu, jonka seurauksena haluan lähettää terveisiä feministeille.

 

[naapurin tyttö]

Jätä miehesi. Kenenkään ei tarvisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka häpeää häntä. Eli päästä miehesi nyt lentoon ja anna hänelle mahdollisuus löytää joku joka oikeasti kunnioittaa häntä.

 

[äly hoi]

Kiitos vain. Seksielämä on varmaan ainoa asia, mikä ei isommin elämässäni mättää.

Sukupuoliroolinne ovat kääntyneet toisin päin. Sillä erotuksella, että nainen pystyy seksillä kuittaamaan pienemmät ansionsa ja suuremmat menot niin, ettei mies katkeroidu. Toisin päin se ei onnistu, jonka seurauksena haluan lähettää terveisiä feministeille.

Eli naisille on kaikilla aloilla kaikissa tilanteissa maksettava pienempää palkaa, jotta parisuhteet pysyvät kasassa? Juu, tämähän se on universaalisti toimiva ratkaisu parisuhdeongelmiin... Tiedoksesi muuten, että palkan maksun perusteena on ainakin tähän asti ollut työsuoritus, eivät työn ulkopuoliset asiat, kuten parisuhdetilanne.

Entä sitten yksinäiset naiset? Kitkutelkoot tai parantakoot hekin tilannettaan seksillä, esim. toimimalla prostituoituna, niinkö?

 

[Leena]

Ap, sinä voit muuttua mieleiseksesi ihmiseksi jos vain haluat. Kukaan tuskin sinua pakottaa olemaan sellainen kuin kuvailet.Omasta itsestäsi kaikki lähtee, aloita pienistä asioista.

Ja tuo asia, ettette voi hankkia esim omakotitaloa, koska miehesi on pienituloinen...höpönhöpö...Juuri kun pääsit kehumasta että sinulla on säästössä kymmeniä tuhansia! Ottakaa asuntolaina ja maksakaa kumpikin kykynne mukaan!! Harvassa parsuhteessa menot lasketaan tasan puoliksi.Yhteiseen hyvään panostettaessa ei pidä olla pilkunviilaaja...laskekaa menot suhteutettuna kummankin tuloihin, kumpikin maksaa suhteessa omiin tuloihinsa yhtä paljon.Mitä sitten jos sinun palkkasi on suurempi? Sehän se juuri mahdollistaa sen kodin ja muun kalliimman hankkimisen!!!

Ja luulempa että se lapsi pehmentäisi sinun kylmäkiskoista ajattelumaailmaasi suloisesti...toisi pehmeämpää näkökantaa...harkitse asiaa, kerroithan että miehesi on huolehtivainen. =)

Sinulla on moni asia elämässäsi hienosti, ole iloinen elämän pienistä asioista ja harkitse ennen kuin kylmästi tuomitset jonkun toisen haaveet.(kuten sanoit tekeväsi)

 

[en usko]

En mä usko, että olet noin kylmä ja kova.Enemmänkin sä olet niitä, joiden sisällä on pehmeä, herkkä ja haavoitettu sydän. Ja just siksi sä suojaat sen niin kauhean huolella ja kovasti ja yrität vakuuttaa itseäsisikin kovuudestasi. Vaikka ihan pohjalta et siihen itsekään usko.

Luovu tosta kuorestasi. Elämässä välillä sattuu, ja joku voi jopa oikeasti rakastaa sinua, sellaisena kuin olet. Olisiko se niin kamalaa??? Herkkänä, pienenä, välillä huonommin pärjäävänä, jopa heikkona.

Sun miehelläsi on paljon enemmän kuin rahaa. Se ehkä näkee sinne sun sisääsi vaikka sä et sitä tajua. Ehkä juuri siksi se rakastaakin sua. Sitä sanotaan vahvuudeksi ja viisaudeksi. Sun miehesi kuulostaa oikesti henkisesti vahvalta ihmiseltä. Ei rahan ja titteleiden perässä juoksevalta, huonoa itsetuntoa ulkoisilla asioilla paikkaavaalta idiootilta. Vaan ihan joltain muulta. Pidä lujasti kiinni, sillä miehellesi löytyy jonottain ottajia. Moni nainen haaveilee oikeasti vahvasta miehestä!

 

[monstress]

Kiitos kahdelle viimeiselle vastaajalle.

Juuri se minua kiusaa, että ymmärrän kyllä, että minulla on todella hyvä mies, mutta silti päähäni tulee kaikkia todella katkeria ajatuksia. Jos uskoisin jälleensyntymiseen, ajattelisin, että mieheni on minua monta elämää edellä, koska hän näkee mikä on elämässä tärkeää.

Aina välillä ajattelen, että ehkä tosiaan herkkä jne, mutta toisaalta, isoimmat tuntemani kusipäät ovat väittäneet että OIKEASTI he ovat tosi herkkiä jne ihmisiä. Joten ehkä ihmiset vain pettävät itseään sillä "herkkyyskortilla". Esim. äitini väittää olevansa herkkä ja tunteellinen ja silti kohtelee ihmisiä usein huonosti.

Katselin kerran lapsuusaikaisia kuviani ja ihmettelin, mitä sille nauravaiselle tytölle on tapahtunut, joka aina juoksi halaamaan ja suukottelemaan. En pysty käsittämään, että olen joskus ollut sellainen.

Ymmärrän kyllä, että minun täytyy muuttua, koska tällä asenteella minulla on erittäin hyvät mahdollisuudet pilata elämäni.

Luulen, että minulta puuttuu sisäinen turvallisuudentunne, ja siksi olen niin rahan peräänkin.

 

[Leena]

=) Sinä olet luullakseni jo sillä muuttumisen tiellä, koska tiedostat sen tarpeen muuttua.Ole rohkea ja astu sen ensimmäisen kuilun yli, varmaan tässäkin asiassa se on se vaikein juttu.Ja kun sen olet saanut tehtyä ajattelet että hitsi olipa se kivaa ja hehkut mielihyvää! =) Saat onnistumisen makua elämääsi!

Tuota pitää varmaan sinun miettiä lisää, että kun sanotkin rahan merkitsevän liikaa/paljon.Olet oikeassa siinä että raha ei lopultakaan ole se kaikki kaikessa.Huomaan tänän itsestänikin...jos tässä nyt saa esimerkkinä mitättömästä elämästään jotain sanoa? Muutin vasta keväällä mieheni luo, kaupungista maalle...ja saat uskoa että ihmettelen kuinka vähällä sitä saattaa tulla toimeen! =) Talo on todella vanha ja eikä mikään loistokuntoinen...uunilämmitteinenkin että saan kantaa ja pinota halkoja joka päivä. =) Keittiö on niin surkea ja pieni, ettei siitä kannata edes puhua.Mutta se mitä yritän tässä tuoda sinulle esiin on että me, minä ja mieheni rakastamme toisiamme tämän kurjuuden keskellä. =) Meillä on kummallakin aika vähän tuloja, mutta mietimme yhdessä mitä hankimme ja laitamme...korjaamme pikkuhiljaa ja sovinnolla.Olemme siis onnellisia ilmankin sitä maallista mammonaa ja haaveilen pikkuisesta vauvastakin...siitäkään en uskonut koskaan haaveilevani, mutta sitä se tämä elämä on...Nakkaa päälaelleen silloin kun et sitä osaa aavistaa. =)Uskon että sinäkin osaat tämän oivaltaa ja nauttia muustakin kuin rahasta.

Ei sinun sitäkään kannata surra, että miehesi on sinua parempi...höpsis taas, uskon että sinussakin on paljon hyvää.Sinun on nyt vain uskallettava kaivaa se sieltä esiin!
Luokaa yhdessä se oma turvallinen koti missä sinunkin on hyvä olla ja uskallat olla oma itsesi rauhassa. =)

 

[monstress]

Kiitos Leena, tuli ihan vedet silmiin kun kirjoitat niin viisaasti.

Tässä rahajutussa on kummallista se, että en loppujen lopuksi ole hirveästi tavaran perään sinänsä - säästöjä minulla on osittain juuri siksi, ettei mieleni useinkaan tee ostaa mitään. Haluaisin vain, että rahaa olisi olemassa, vähän niin kuin selkänojana tai puskurina.

 

[Leena]

Haet sillä varmaan sitä kaipaamaasi turvallisuuden tunnetta, kun keräät rahaa säästöön? Teeppä nyt niin, että kun pääset kotiin, niin menet sen miehesi kainaloon...käperryt sinne ja itket hieman, aivan ilman mitään syytä... =) se helpottaa kummasti, päästää niitä hermopaineita pois.Ja saatat löytää sieltä kotoa miehesi luota ripauksen siitä turvallisuuden tunteestakin.Voihan sitä itkeä tirauttaa yksinäänkin, mutta jos se kumppanisi on siinä niin se on suloisempaa niin. =)

Ei tätä maailmaa niin vakavasti pidä ottaa, toivottavasti sanoistani on jotain hyötyä...toiset sitten tulevat sanomaan että mikä minä olen neuvoja jakelemaan.No eihän näitä neuvoja ole pakko noudattaa...kunhan heitän "ilmaan". =)

En osaa sinulle paljon muuta sanoa, kuin että onnea matkaan! =) Tule kirjoittelemaan kun ja jos jotain muutosta tapahtuu...saahan tänne tulla vaikka juttu junnais paikoillaankin...että ei sillä.Nyt alkaa minuakin jo väsyttää...todella pitkä työpäivä takana ja vielä muuan hetki jäljellä...tsemppiä sinulle! =)

 

[Gisela.]

Mun mies ei ainakaan kestä turhan pillittäjiä. Se kainaloon itkeminen ei taida olla hyvä juttu.

 

[Leena]

Ei minunkaan mieheni jos olisin jatkuvasti "poraamassa" =) Mutta kyllä sen mies kuin mies sietää kun sitä sattuu harvakseltaan.