Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

Voinhan minä poistuakin.

Mutta sen vielä sanon, että tuolla luonteenpiirteellä ette tule ikinä mieheltä seksiä saamaan.

Ja tuon sanoin kaikella ystävyydellä.

Mieheltä kyllä, ei hiiriltä DD

Ps. mikä se on eukon luonteen piirre -ja sinunkin kun et vonkaamisesta huolimatta seksiä saa?

 

Täällä käytiin keskustelua asiasta ja seksiä olikin muutama kerta sen jälkeen, jopa miehen aloitteesta! Sitten se taas kuivahti ja tilanne on entisellään, jos ei jopa pahempi.

Itse olen huomannu kaipaavani suorastaan kipeästi sitä seksuaalista huomiota, enemmän kuin itse seksiä. Siis pientä flirttiä, kommentteja, vihjailevia kosketuksia.. En saa sellaisia siis enää ollenkaan! Fyysistä läheisyyttä on kyllä päivittäin, mutta ei seksuaalista. Kaipaan niin kovin suutelemista, siis ihan kunnon suudelmia. Olen alkanut niin inhoamaan niitä kuivakkaita pikkupusuja. Joskus tekisi mieli ihan lyödä, niin paljon tämä tilanne pistää vihaksi.

Ovatko muut huomanneet tunteiden laantumista tämän seksittömyyden seurauksena? Välillä melkein unohdan olevani avoliitossa, jotenkin oma naiseus katoaa ja sen mukana kyky nähdä toinen miehenä, ollaan kuin hyvät ystävät. Välillä muiden miesten ihailu tuntuu pelottavan hyvältä. Ja ne ajatukset tuovat sitten kuitenkin huonon omatunnon ja vihaan itseäni taas astetta enemmän.

Miten voikaan näivettyä näin pahoin, suhde, naiseus, kaikki.[/QUOT



ollaan samassa asiassa tavallaan ja kirjoitin tuonne kertomukseen "haluan vierasta miestä". Eli,just flirtti ym....ja se rakastelujuttu..

 

Näitä viestejä lukiessa ja itsekin seksin puutettani pohtiessa tulee pakostakin mieleen, että miksi ei ole julkisen teveydenhuollon vertaistukiryhmiä seksin puutteesta kärsiville aviopuolisoille. Vai onko? Tarvetta varmasti olisi. Monen henkinen terveys on siksi epätasapainossa ja toimii pelkillä defensseillä seksin puuteessa "kärvistellessä". Ehkä virallisten vertaistukiryhmien puute kertoo yhteiskuntamme vanhakantaisesta ajattelusta ihmisen seksuaalisuudesta ja sen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Seksuaalisuushan on määritelty yleiseksi ihmisoikeudeksi vasta reilut parikymmentä vuotta (WHO), joten seksuaalisen hyvinvoinnin merkitystä aliarvioidaan vielä rankasti osana ihmisen terveyttä. Siksi näitä palveluja ei haluta tai osata vielä kehittää. Väärät käsitykset, kuten se, että seksin puute on aina siitä kärsivän vika tai että seksin puute ei ole ongelma ollenkaan, vaan muka "luonnollinen" ilmiö johon on pakko sopeuttaa itsensä... Sama kuin nälkäiselle annettaisiin ohjeeksi ravita itsensä katselemalla ruokamainoksia. Jos nämä käsitykset ohjaavat mielenterveyspalvelujen kehittämistä, niin seksin puutteesta kärsivät eivät saa apua ikinä.

Millaisia palvejuen tulisi sitten olla? Aiheen intiimiyden ja yksityityisyyden vuoksi ne tulisi olla ainakin anonyymejä ja julkisesti hyväsyttyjä, jotta ne eivät loukkaisi ketään osapuolia. Aviopuolisoiden seksuaalisuus ja sen hyvinvoinnista huolehtimien on molempien vastuulla. Jos tätä vastuuta ei jompi kumpi halua tai osaa/ymmärrä kantaa, niin vaihtoehtoisia ja hyväkstyttäviä keinoja olisi oltava puutetta kärsivälle - muitakin kuin ero tai toisen pakottamien olemaan erilainen kuin on. Mielestäni tähän voisi olla jopa julkisesti hyväksyttyjä seksipalveluja sekä naisille että miehille seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen, aivan kuiten muitakin terveyspalveluja. Arkkiatri Risto Pelkonen sivusi asiaa noin vuosi sitten nostamalla esille myytin sairaalapotilaiden seksuaalisten tarpeiden laiminlyönnistä, eli hoidossa oleville ihmisille ei anneta mahdollisuuksia tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan esim. saiaalahoidon aikana tai pitkäaikaishoidossa.

Palvelujen kehittämistä vaikeuttaa varmasti myös asian haasteellisuus teoreettisena ja käytännöllisenä ilmiönä, esim. vertaistukiryhmien vetäjänä ei voi olla kuka tahansa hieromasauvaesittelijäkoulutuksen käynyt, vaan joku terveydenhuollon asiantuntija, mieluiten yksilö- perhe- ja/tai seksuaaliterapiaan tai psykiatriaan erikoistunut, jolla on aiheesta syvällisempääkin kokemusta kuin kirjoista luettu.

Tämä viestiketju voi olla liian kevyt keskustelufoorumi tälle asialle, mutta olen varma että lähölaukaus näiden palvelujen kehittämiseen ei tule muilta kuin itse seksin puutteesta kärisiviltä ja sen vuoksi terveytensä menettäneiltä.

Minä ruostun ja multaannun seksittömänä ennen kuin nämä palvelut ovat puuttetta kärsivien käytössä. Mutta aiheesta voisi keskustella, jotta näitä palveluja joskus olisi. Miltä kuulostaa?

 

Vastaan omasta puolestani ja omien tunteiden pohjalta, ja korostan heti alkuun että joku muu voi olla eri mieltä.

Ensin nämä seksipalvelut, en nyt tiedä mitä niillä tarkkaanottaen tarkoitetaan, mutta ymmärsin että ihan seksiä jonkun muun kuin oman puolison kanssa? Itse koen asian tässä yhteydessä varsin erikoisena, sillä useat kirjoittajat ovat ovat ilmaisseet kuinka vientiä olisi, mutta haluavat sitä seksiä nimenomaan siltä omalta puolisolta. En oikein ymmärrä miten ulkopuolisen seksin saaminen täyttäisi mitenkään niitä tarpeita mitä meillä naisilla on, siis että olisi ihailtu ja haluttava sen oman puolison silmissä, kokisi intiimiä läheisyyttä oman puolison kanssa ja saisi elämänkumppaninsa kanssa sen yhteyden mitä yhteinen intiimi elämä tuo. Jos tätä alkaa hakemaan toiselta ihmiseltä, on minusta jo sama erota.

Seksin vertaaminen terveyspalveluun on hyvin kaukana siitä miten itse seksin koen.

Julkisen terveydenhuollon tarjoama vertaistukiryhmä ei ehkä sinänsä olisi huono idea, mutta itse en sellaiseen menisi. Tämä on niin intiimi ja kipeä asia, että avaudun tunteistani mieluiten näin netin kautta, nimettömänä ja kasvottomana.

 

Näitä viestejä lukiessa ja itsekin seksin puutettani pohtiessa tulee pakostakin mieleen, että miksi ei ole julkisen teveydenhuollon vertaistukiryhmiä seksin puutteesta kärsiville aviopuolisoille.

Vertaistukiryhmä toimii käytännössä parhaiten parantumattomien tai hyvin pitkäaikaisten sairauksien yhteydessä. Kun vaikeuksia ei voi vähentää parantamalla sairautta on tietenkin suhtauduttava siihen ainoalla järkevällä tavalla. Sairauden kanssa on opittava elämään ja tultava toimeen sen kanssa, niin hyvin kuin mahdollista. Vertaistukiryhmän terapeuttinen vaikutus on vallitseviin oloihin sopeuttava. Ei pyritä ratkaisemaan ongelmaa vaan sopeudutaan.

Elämän mukauttaminen ongelmaan merkitsee lopulta sitä että on helpompi elää ongelman kanssa. Mikäli ongelma jostain syystä poistuisi, olisi elämäntapa taas mukautettava uudestaan entisiin oloihin, tai lähelle sitä mitä se joskus entisaikoina oli. Tilanteena siis helpompi elää ongelman kanssa kuin ilman ongelmaa, mikä olisi taas kärvistelyn paikka.

Vai onko? Tarvetta varmasti olisi.

Jokainen toisi asiatuntemuksensa jaettavaksi, mutta mikä on tarve?
1. Vertainen on samalainen kärvistelijä joka kärvistelee samaa asiaa.
2. Tuki on saman asian käsvistelyn vertailua, mikä tukee kärvistelijää samassa asiassa kärvistellessä, sekä antaa valmiuksia saman asian parempaan kärvistelyyn.
3. Terapeuttinen vaikutus on sitä että sama kärvisteltävä asia opitaan kärvistelemään paremmin, eli kärvistely alkaa sujua taitavammin ja pitäisi olla helpompi kärvistellä samaa asiaa paremmin kärvistellen.
4. Kun kehitetään kykyä kärvistellä, osataan kärvistellä yhä paremmin kärvistellen, ja kun ongema on mennen tullen helposti kärvisteltävissä, on vertaistuen hyöty saatu täysimääräisenä, eli saavutettu saman asian huippukärvistelykyky.

Väärät käsitykset, kuten se, että seksin puute on aina siitä kärsivän vika

Milläs perusteella sellainenkaan käsitys olisi vääräksi osoitettavissa, sen paremmin kuin käsitys haluttoman viallisuudestakaan?

Olen kyllä esittänyt, että on vahingollista etsiä henkilöistä vikoja. Heikoin tuloksin. Kaikille tapahtumille on aina ja varmasti jokin syy, sillä seurausta ei ole koskaan ennen syytä (poikkeuksettomia logiikan ja termodynamiikan lakeja). Olen myös esittänyt että on täysin tarpeetonta ja vahingollista silti syytellä, syyllistää taikka syyllistyä. Heikoin tuloksin.

tai että seksin puute ei ole ongelma ollenkaan, vaan muka "luonnollinen" ilmiö johon on pakko sopeuttaa itsensä...

Olen esittänyt että se on luonnossa esiintyvä luonnollinen ilmiö ja selittänyt ilmiötä luonnollisena luonnollisin keinoin. Heikoin tuloksin. Luonnotonta ilmiötä en osaisi selittää koskaan mitenkään.
Olen esittänyt että se on ratkaistavissa oleva ongelma. Heikoin tuloksin.
Olen esittänyt ettei ongelmaan pidä sopeutua. Heikoin tuloksin.
Olen esittänyt ratkaisumallin. Heikoin tuloksin.

Tämä viestiketju voi olla liian kevyt keskustelufoorumi tälle asialle, mutta olen varma että lätölaukaus näiden palvelujen kehittämiseen ei tule muilta kuin itse seksin puutteesta kärisiviltä ja sen vuoksi terveytensä menettäneiltä.

Olen esittänyt että molemmat kärsivät tilanteesta ja yhtälailla seksin puutteesta. Heikoin tuloksin.
Olen esittänyt että tällainen vertaisvihaketju ei voi johtaa kuin eroon. Heikoin tuloksin.
On kuulostanut siltä ettei aiheesta voi tai saakkaan juuri keskustella. Miltähän jatkossa kuulostaa?

 

Monen henkinen terveys on siksi epätasapainossa ja toimii pelkillä defensseillä seksin puuteessa "kärvistellessä".

Pidän kyllä niitä haluttomia, vetäytyviä osapuolia defensiivisinä ja näitä kärsimyksissään vihoittelevia offensiivisina. Ketju on pullollaan aggressioita ja ajattelussa on runsaasti henkisiä kastraatioyllykkeitä havaittavissa. Ei ole kaukaa haettu että kotonakin sattuisi jonkinlaisia Freudilaisia lipsahduksia. Päällekin käydään täällä harvinaisen estottomasti jos sana ei miellytä.

Sama kuin nälkäiselle annettaisiin ohjeeksi ravita itsensä katselemalla ruokamainoksia.

Syöjiä olisi, mutta kokiksi ei ole tunkua. Valitettu on että kaikkialla näkyy seksimainoksia.

Jos nämä käsitykset ohjaavat mielenterveyspalvelujen kehittämistä, niin seksin puutteesta kärsivät eivät saa apua ikinä.

Minkälaista sen avun pitäisi olla että kelpaisi? Voiko tarpeeksi miellyttävää tapaa olla olemassakaan? Palvelu? Palvelija?

Aviopuolisoiden seksuaalisuus ja sen hyvinvoinnista huolehtimien on molempien vastuulla. Jos tätä vastuuta ei jompi kumpi halua tai osaa/ymmärrä kantaa, niin vaihtoehtoisia ja hyväkstyttäviä keinoja olisi oltava puutetta kärsivälle - muitakin kuin ero tai toisen pakottamien olemaan erilainen kuin on.

Käsitykseni onkin että hyvinvoinnista ei huolehdita yhdessä. Käsitykseni on myös että haluton ei käyttäydy sen mukaan mitä hän on. Hän siis on erilainen kuin on.

Ei ole luonnollista pyrkiä poistamaan tarkkaan kaikkia 'ylimääräisiä' seksuaalikynnyksen ylittäviä kosketuksia. Tavoitella seksiköyhyyden ja erotiikan suhteen tiukkaa hallintaa. Varmistella että yksittäiset teot noudattavat raja-arvoja.

Henkilöllä joka niin käyttäytyy, täytyy olla siihen erittäin voimakas tarve. Hän käyttää todella paljon energiaa tilanteen ylläpitoon. Se tilanne vaatii jonkin jatkuvaa suojelemista, koska se ilmenee torjuntana.

Ei ole tärkeää miten se on alkanut, vaan miten se loppuu. Kuka sellaista haluaa jatkaa?

 

Ihan uteliaisuuttani kyselen, että oletteko tähän ketjuun kirjoittaneet ja muutkin seksin puutteessa elävät ajatelleet mitä sitten teette, jos tilanne seksin saannin suhteen ei tule koskaan muuttumaan? Ainakin osalla tähänkin ketjuun kirjoittaneilla tilanne vaikuttaisi johtuvan ihan vain libidojen erilaisuudesta, eli siitä että "haluton" puoliso vain ei luontaisesti ole kiinnostunut seksistä eikä tarvitse sitä ja näin ollen ei oikein kykene asialle mitään tekemään. Eli seksiä ei enää koskaan tule tippumaan yhtään enempää, vaikka mitä tekisi. Tuleeko silloin ero eteen, vai täytyykö halukkaamman puolison vain sopeutua tilanteeseen?

 

Ohitan lukematta nuo sivupersoonan sivupersoonien keskenään keskustelut ja vastaan suoraan Päärynälle, kyllä olen ajatellut. Jos tilanne ei parane, niin lähden suhteesta. Vaikka suhde muuten on kuin unelma, en näe järkeä viettää loppuelämääni suhteessa jossa en tunne itseäni naiseksi, halutuksi, jossa puuttuu flirtti, seksuaalinen huomiointi, se parisuhteen liima joka vetää puolisoita yhteen. Olen masentunut ja itkeskelen nykyään joka päivä. Tämä alkaa vaikuttaa jo mielenterveyteenikin ilmeisesti.

 

Vastaus loogiselle: verrattain tukevasti

Looginen: "Vertaistukiryhmä toimii käytännössä parhaiten parantumattomien tai hyvin pitkäaikaisten sairauksien yhteydessä"

...Tarkoitan vertaisella sen yleisen määritelmän mukaista saman ongelman parissa elävää / työskentelvää henkilöä. Siten vertaistukiryhmän perusteena ei tarvitse olla diagnooseja tai pitkäaikaissairauksia. Vertaisia voivat olla vaikka kaikki ensisynnyttäjät, läheisen hiljattain menettäneet tai vaikkapa saman ammattiryhmän ihmiset. Muodostuipa vertaistukiryhmä kestä tahansa vertaisesta, niin yhteinen asioiden pähkäily on varmasti hedelmällisempää ja tuloksekkaampaa kuin yksin pähkäily. Ja toimii varmasti myös parantumattomien saurauksien hoidossa, kuten mainitsit.

Looginen: "Vertaistukiryhmän terapeuttinen vaikutus on vallitseviin oloihin sopeuttava"

...Olen eri mieltä, enkä tarkoita tällä aggressiivista hyökkäystä kohtaasi. Vertaistukiryhmä ei todellakaan edistä osallistujiensa tilaa ja palvele tarkoitustaan, jos sen päämääränä on VAIN vallitseviin olosuhteisiin sopeuttaminen. Joskus se voi olla tavoitteena, kuten sopeutumisessa parantumattomaan sairauteen. Mutta on tilanteita, kuten puolisoiden epätasapainoinen seksin tarve ja tyydyttyminen, missä onnistunut ja onnellinen ratkaisu usein vaatisi elämänmuutosta tai vähintään muutosta itsessä siten, että voi aidosti kokea elämänhallintaa ja myös tasapainoa suhteessa puolisoon. Tämä muutos on jokaisen itse tehtävä, mutta vaatii monesti näköalojen arvartamista ja tukea. Tällöin vaatimus pelkästä sopeutumisesta on ahdistavaa pakottamista kurjuuteen ja olisi vetäjältä vain näköalatonta vallankäyttöä. Ikään kuin vaihtoehtoja ei haluttaisi nähdä ja hyväksyä. Hyvältä vertaistukiryhmän vetäjältä vaaditaan siis kykyä tunnistaa yksilöllisiä tarpeita sekä ihmisen psyyken defenssimekanismeja (puolustukeinoja), mitkä ihminen ei itsekään hoksaa käyttävänsä ja mitkä jumittavat häntä ponnisteluissa suotuisaan muutokseen / kehitykseen parisuhteessa ja elämässä.

Looginen: "Elämän mukauttaminen ongelmaan merkitsee lopulta sitä että on helpompi elää ongelman kanssa. Mikäli ongelma jostain syystä poistuisi, olisi elämäntapa taas mukautettava uudestaan entisiin oloihin, tai lähelle sitä mitä se joskus entisaikoina oli. Tilanteena siis helpompi elää ongelman kanssa kuin ilman ongelmaa, mikä olisi taas kärvistelyn paikka."

...Osuitpa ytimeen! Mielestäni juuri tämä muuttumisen ja muutoksen vaikeus on se (kärsivän) ihmisen sudenkuoppa, mikä estää henkistä kehittymistä ja tyydyttävien ratkaisujen löytymistä. Silmälaput päällä kuopassa on turvallista olla. Reunalle kiipeäminenkin on raskasta ja näköalojen vilkuilu vain ahdistaa, varsinkin jos sieltä näkyy jotakin ihanaa. Mutta kuopasta noustaan harvoin yksin, eli apu on usein tarpeen. Me ihmiset siis haluamme sopeutua ja pysyä tutussa ja turvallisessa olotilassa - oli se sitten millaista vain. Tämä on tietty ihan luonnollista. Mutta jos elämässä on liiaksi epätoivoa ja ahdistusta, niin tähänkin sitten kroonisesti jumitumme. Kurjaa tilannettamme ja paikallaanpysymistä yritämme oikeuttaa miljoonilla selityksillä itsellemme "parhain päin". Katson, että pelkkä sopeutuminen on luonnonvastaista, mistä "luonto" rankaisee meitä masennuksella, jotta tajuaisimme jatkaa pyristelyä ja ponnistelua pois ahdingosta.

Looginen: "Jokainen toisi asiatuntemuksensa jaettavaksi, mutta mikä on tarve?
1. Vertainen on samalainen kärvistelijä joka kärvistelee samaa asiaa.
2. Tuki on saman asian käsvistelyn vertailua, mikä tukee kärvistelijää samassa asiassa kärvistellessä, sekä antaa valmiuksia saman asian parempaan kärvistelyyn.
3. Terapeuttinen vaikutus on sitä että sama kärvisteltävä asia opitaan kärvistelemään paremmin, eli kärvistely alkaa sujua taitavammin ja pitäisi olla helpompi kärvistellä samaa asiaa paremmin kärvistellen.
4. Kun kehitetään kykyä kärvistellä, osataan kärvistellä yhä paremmin kärvistellen, ja kun ongema on mennen tullen helposti kärvisteltävissä, on vertaistuen hyöty saatu täysimääräisenä, eli saavutettu saman asian huippukärvistelykyky."

...No, tuossa listassa et mainitse ainuttakaan tarvetta, vaan niiden sijasta tekemisiä, mitkä ovat eri asia kuin tarpeet. Mutta en tästä syyllistä sinua. Listassa luettelet siis erilaista toimintaa, kuten "kärvistelee samaa asiaa", "kärvistelyn vertailua", "opitaan kärvistelemään", "kehitetään kykyä kärvistellä". Mikä on tarve? Hyvä kysymys. Tarve luo tarkoituksen toiminnalle. Tarpeista ohjautuvat tavoitteet ja niistä keinot. Ihmisellä on luontainen tarve tulla hyväkäsytyksi ja ymmärretyksi, läheisyyden tarve, hellyyden tarve, seksuaalisuuden tarve... Nämä eivät ainakaan tyydyty em. toiminnalla, eikä se voi olla myöskään vertaistukiryhmän tavoitteena ja toimintana.

Lainaus (N-vertainen):
Väärät käsitykset, kuten se, että seksin puute on aina siitä kärsivän vika
Looginen: "Milläs perusteella sellainenkaan käsitys olisi vääräksi osoitettavissa, sen paremmin kuin käsitys haluttoman viallisuudestakaan? "

...No, ei tietty millään, eikä syyllisiä kannata etsiä, kuten tarkoitit. Mutta näin tuppaa vain harmillisesti usein olevan - ettei vain kenekään tarvitisisi omaan napaan katsoa....

Se, ettei halua nähdä tai tunnistaa omaa ongelmaa on varmin takuu sille, että ahdinkoinen elämä itsepetoksessa vain jatkuu ja jatkuu... Onneksi monet tällä palstalla keskustelevat tunnistavat nämä.

Tästä on hyvä jatkaa keskustelua.

 

Vastaus loogiselle: tasapaino

Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja N-vertainen:
Monen henkinen terveys on siksi epätasapainossa ja toimii pelkillä defensseillä seksin puuteessa "kärvistellessä".

Looginen: Pidän kyllä niitä haluttomia, vetäytyviä osapuolia defensiivisinä ja näitä kärsimyksissään vihoittelevia offensiivisina. Ketju on pullollaan aggressioita ja ajattelussa on runsaasti henkisiä kastraatioyllykkeitä havaittavissa. Ei ole kaukaa haettu että kotonakin sattuisi jonkinlaisia Freudilaisia lipsahduksia. Päällekin käydään täällä harvinaisen estottomasti jos sana ei miellytä.

...Juu, kyllä haluttomat ja vetäytyvät osapuolet ovat taitavia puolustamaan ja selittelemään tekojaan. Tietty toisinkin päin on. Havaittu on.

Lainaus (N-vertainen):
Sama kuin nälkäiselle annettaisiin ohjeeksi ravita itsensä katselemalla ruokamainoksia.

Looginen: Syöjiä olisi, mutta kokiksi ei ole tunkua. Valitettu on että kaikkialla näkyy seksimainoksia.

....Moni luulee olevansa valtavan hyvä kokki, vaikka valmista ruokaa ei näy pöydässä. Valitettu on että ihmiset syövät liikaa. Seksiäkin pursuaa joka tuutista.

Lainaus (N-vertainen):
Jos nämä käsitykset ohjaavat mielenterveyspalvelujen kehittämistä, niin seksin puutteesta kärsivät eivät saa apua ikinä.

Looginen: Minkälaista sen avun pitäisi olla että kelpaisi? Voiko tarpeeksi miellyttävää tapaa olla olemassakaan? Palvelu? Palvelija?

...Palvelijat varmasti kelpaisivat orjaisännille/ -emännille "nuoleskelijaksi", jotta ei tarvitisi itse ongelmaa tunnistaa ja ratkaista, sekä mitään tehdä. Hyödyttävä apu lähtee aina realiteettien tunnistamisesta ja rehellisyydestä itseä ja toisia kohtaan.

Lainaus (N-vertainen):
Aviopuolisoiden seksuaalisuus ja sen hyvinvoinnista huolehtimien on molempien vastuulla. Jos tätä vastuuta ei jompi kumpi halua tai osaa/ymmärrä kantaa, niin vaihtoehtoisia ja hyväkstyttäviä keinoja olisi oltava puutetta kärsivälle - muitakin kuin ero tai toisen pakottamien olemaan erilainen kuin on.

Looginen: "Käsitykseni onkin että hyvinvoinnista ei huolehdita yhdessä. Käsitykseni on myös että haluton ei käyttäydy sen mukaan mitä hän on. Hän siis on erilainen kuin on. "

...Niin, aikamoista itsepetosta minustakin omakohtaisesti havaittuna, mutta toistahan ei saa mollata, mutta kuitenkin...

Loogien: "Ei ole luonnollista pyrkiä poistamaan tarkkaan kaikkia 'ylimääräisiä' seksuaalikynnyksen ylittäviä kosketuksia. Tavoitella seksiköyhyyden ja erotiikan suhteen tiukkaa hallintaa. Varmistella että yksittäiset teot noudattavat raja-arvoja."

...Kärsimys ei kaunista ja tuosta on jo inhimillisyys kaukana. Että pitäisi vain keskittyä pinnistelyyn, ettei mene touhu raja-arvojen yli ja vain sekoittaisi pihtaajan pasmoja. Voi harmi!!

Looginen: Henkilöllä joka niin käyttäytyy, täytyy olla siihen erittäin voimakas tarve. Hän käyttää todella paljon energiaa tilanteen ylläpitoon. Se tilanne vaatii jonkin jatkuvaa suojelemista, koska se ilmenee torjuntana.

...Ilmankos mieheni on aina niin väsynyt. Se myös hänellä kroonisena selityksenä sille ettei ole hyvä hetki seksille...

Ei ole tärkeää miten se on alkanut, vaan miten se loppuu. Kuka sellaista haluaa jatkaa?

...Niin, tähän lopetukseen tarvittaisiin siis vertaistukea

 

Voisiko vain lopettaa tuolle häirikölle vastaamiset tai siirtää ne toiseen ketjuun, ja jättää tämän rauhaan jotta vertaistuki voi jatkua?

 

Tervetuoa te muut tuonne avaamaani ketjuun, siellä voitte keskustella rauhassa.
Linkki tuossa alla.

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/1832794/pohdintaa-vertaistuen-kehittamisesta/

 

Voisiko vain lopettaa tuolle häirikölle vastaamiset tai siirtää ne toiseen ketjuun, ja jättää tämän rauhaan jotta vertaistuki voi jatkua?

Ikävä kyllä tämä on avoin keskustelupalsta, jossa kaikki saavat kirjoittaa kaikkiin ketjuihin mihin haluavat, joten pyyntöjä siitä, että "älä sinä kirjoita tänne" ei oikein voi esittää, vaikka jonkun viestit ärsyttäisivätkin. Ainahan voi ohittaa viestit, joista ei pidä. Sitä paitsi kyllä noissa edellisisssäkin viesteissä ihan asiaa on, ainakin minusta. Eikö sinusta? Eikä nimim. Sivupersoona ole sen enempää nimim. n-vertaisen kuin loogisenkaan takana.

 

Tulin taas pakoon tätä tilannetta, koska en muuhun tässä tilanteessa pysty. Täällä minulla on ainakin joitain, jotka ymmärtävät ilman, että selitän mitään... Tuli taas yllättäen riitaa asiasta mieheni kanssa ja tuntuu, että sietokykyni tässä ei vaan kohta enää kestä - repeän palasiksi! Häiriintyykö teidän muu elämä tämän rinnalla vai pystyttekö jotenkin keskittymään elämänne tärkeisiin asioihin? Tuntuu, että tämä helvetin rasittava ongelma vie kaikki energiani ja en pysty keskittymään mihinkään. Jätän rakkaan lapseni siltä huomiolta mikä hänelle kuuluisi tämän ongelman takia ja hermoilen turhaan ja tämä häiritsee minua jo niin paljon, että mietin jo sitä, että yksin ollessa tämä ongelma ei tosissaan pääsisi näin valloilleen ja voisin taas elää normaalisti, niin kuin ennen. Miksi tälle asialle on niin vaikeaa tehdä pistettä?! Kai se on kun rakastaa toista niin ja sanon, että ei tässä ole sitten mitään järkeä... Mitä järkeä kuluttaa itsensä maantasalle ja polkea kaikki ympärillä olevakin vielä mukanaan? EI MITÄÄN! Tuntuu, että pää hajoaa kohta... :'(

 

Tervetuoa te muut tuonne avaamaani ketjuun, siellä voitte keskustella rauhassa.
Linkki tuossa alla.

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/1832794/pohdintaa-vertaistuen-kehittamisesta/

Et sitten ole huomannut, että nimenomaa SINÄ aiheutat toraa ketjussa kuin ketjussa ikuisella jankkaamisella ja vänkäämisellä! Miten luulet, että avaamassasi KOPIOIDUSSA ketjussa olisi rauhaa? Rauha tulee parhaiten kun lopetat tuon ainaisen lässyttämisen.
Ps. Tiedän miksi vaimosi ei halua sinua. Kuka tuollaista lässyttävää inisiää viitsii rakastajanaan pitää. Vaimo saa muualta kunnon kyytiä.

 

Muodostuipa vertaistukiryhmä kestä tahansa vertaisesta, niin yhteinen asioiden pähkäily on varmasti hedelmällisempää ja tuloksekkaampaa kuin yksin pähkäily.

Kyllä vertaisia ovat ensipähkäisevät, läheispähkäitsijät, ammattipähkääjät jne.
Tulos tekemisen vertailussa esim. hedelmäisin tosipähkäilyvyys.

On tykkänään toinen asia jos ryhmällä on vetäjä (ei-vertainen), jolla taito ohjata ryhmää ei-vertailevaan työhön. Siihen onnistuneeseen ratkaisuun ja elämänmuutokseen. Ryhmän kokemuksissa ei ole, eikä sitä vertailulla saada.

Käsitykseni on että tyypillisesti seksin tarve ei ole epätasapainoinen, mutta tasaseksi ei toteudu.
Käsitykseni on että tyypillisesti seksi osataan tyydyttävästi, mutta taito ei toteuta seksiä.
Puolisoiden tyydyttyminen ei toteudu. On häiriö, mihin toinen tai molemmat reagoivat. Syntyy esto, tullaan estyneiksi toteuttamaan seksiä. Häiriintynyt tunne johtaa vetäytymiseen.

Onnistunut ja onnellinen ratkaisu vaatii yhteiselämän muutosta. Muutos itsessä tai toisessa ei toimi, koska häiriö on vuorovaikutuksellinen. Vain toisen muutos ei käytännössä tee mahdolliseksi kokea aidosti elämänhallintaa ja tasapainoa.

Tätä muutosta ajatellaan mahdolliseksi jokaisen itse tehtäväksi, yritetään mutta muutos ei tapahdu, vaikka kuka tukisi ja kuinka avartaisi. Ratkaiseva muutos on mahdollista saada aikaan vain vuorovaikutuksessa, siis yhdessä.

Siltä vahvasti vaikuttaa kuin vaihtoehtoja ei haluttaisi nähdä ja hyväksyä.
Tiedän varsin hyvin että vertaistuki toimii ja se on hyvinkin tehokas. Siksi olen varoittanut ettei pidä tehdä mitä tahansa, mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Tässä ryhmässä ei vetäjää ole eikä haluta.

Nyt en puolustele, en selittele vaan totean mitä tapahtuu, enkä mieti miksi.
Passiivinen ei-halua tapahtumista, torjuu, vetäytyy, estää = defensiivinen
Aktiivinen haluaa tapahtumista, ehdottaa, lähestyy, aloittaa = offensiivinen
Muu oheistoiminta voi olla mitä tahansa, kokonaan toinen juttu.

...Osuitpa ytimeen! Mielestäni juuri tämä muuttumisen ja muutoksen vaikeus on se (kärsivän) ihmisen sudenkuoppa, mikä estää henkistä kehittymistä ja tyydyttävien ratkaisujen löytymistä. Silmälaput päällä kuopassa on turvallista olla. Reunalle kiipeäminenkin on raskasta ja näköalojen vilkuilu vain ahdistaa, varsinkin jos sieltä näkyy jotakin ihanaa. Mutta kuopasta noustaan harvoin yksin, eli apu on usein tarpeen. Me ihmiset siis haluamme sopeutua ja pysyä tutussa ja turvallisessa olotilassa - oli se sitten millaista vain. Tämä on tietty ihan luonnollista. Mutta jos elämässä on liiaksi epätoivoa ja ahdistusta, niin tähänkin sitten kroonisesti jumitumme. Kurjaa tilannettamme ja paikallaanpysymistä yritämme oikeuttaa miljoonilla selityksillä itsellemme "parhain päin".

Käsitykseni mukaan molemmat ovat sudenkuopassa kärsimässä. Defensiivinen selkeästi siksi että hakee turvaa ja vetäytyy suojaan, eikä halua altistaa itseään. Offensiivisen asema ei ole selkeä, mutta, hänkin on kieltäytyjä. Ei hyväksy asiaintilaa, häiriötä, eikä ole valmis muutokseen.

Kyllä. Luonnollista, millainen kroonijumi vain, miljoonat selitykset "parhain päin". MUTTA! Paikallaanpysymisen oikeutuksen yrityksessä on vaaransa. Ei ole samantekevää mikä on toimintana eli mitä tekee, esim. tunteenpurkauksia:
Viha -> kiukuttelu -> valitus -> kauna -> halvennus -> surkuttelu -> arvoton puoliso -> ero.
Viha ja kauna tuskin purkamalla häviää. Samalla opitaan vihaamaan rajummin ja rivommin.

...No, tuossa listassa et mainitse ainuttakaan tarvetta, vaan niiden sijasta tekemisiä, mitkä ovat eri asia kuin tarpeet. Mikä on tarve? Hyvä kysymys. Tarve luo tarkoituksen toiminnalle. Tarpeista ohjautuvat tavoitteet ja niistä keinot. Ihmisellä on luontainen tarve em. toiminnalla, eikä se voi olla myöskään vertaistukiryhmän tavoitteena ja toimintana.

Juuri niin, siksi kysyin. Yleensä mietitään kuumeisesti vikaa, kysellään mikä puolisoa vaivaa, etsitään vimmatusti syytä kaikkialta. Vaikeaa. Voidaan menetellä toisinkin. Annoit hyvin mietityn ja melko täydellisen vastauksen. Näinhän tämä minustakin menee:

<> häiriintyneet -> ymmärretyksi -> hyväkäsytyksi -> läheisyys -> hellyys -> seksi -> tyydytys <>

Hyödyttävä apu lähtee aina realiteettien tunnistamisesta ja rehellisyydestä itseä ja toisia kohtaan.

(täytyy sanoa että paremmin kuin hyvin sanottu, vaikka itse sanonkin)
Hyväksytään että on häiriö ja hyväksytään ettei tiedetä häiriöstä mitään. Hyväksytään ettei häiriötä tarvitse ymmärtää.

Yritetään ymmärtää häiriön sijasta häiriintymistä, häiriintynyttä. Puhutaan tuntemuksista, tunteista, kerrotaan miten ne vaikuttavat kehoon, tekemiseen, suhtautumiseen jne. Hyväksytään että niin on, eikä yritetä muuttaa mitään.

Tilanteessa päästään eteenpäin pelkällä asenteen valinnalla. On hyvin todennäköistä että tilanteen ymmärrettävyys paranee tuntuvasti ja luultaavasti häiriökin alkaa hahmottua. Parisuhteen toimivuus alkaa parantua huomattavasti ja rasittavat lieveilmiöt vähetä, kuten negatiivisuus (tai krooninen väsymys). Liikahdus kohti tulevaisuutta on tapahtunut.

KRIISISSÄ
Katson, että sopeutuminen on luonnonmukaista, "luonto" rankaisee meitä masennuksella, jotta tajuaisimme jatkaa pyristelyä ja ponnistelua pois häiriötilasta, takaisin luonnontilaan. Luontoon on sopeuduttava aina, keinolla millä hyvänsä. Mieluummin ennen sitä masennusta. Ongelma on ratkaistava ennenkuin ongelma ratkaisee kohtalomme.
___________________________________________________________________________________
Jos lopetukseen tarvittaisiin siis vertaistukea, niin sopisiko kärsivien lopettajien puutteessa, kärsimättä lopetetut?

 

Joo, tosi kiva, että asiattomat jaaritukset ja jankutukset tulivat pilaamaan tämänkin ketjun. Jospa jätettäisiin me oikeasti asiasta kärsivät kohderyhmäläiset nämä jaarittelijat huomiotta. Ehkä ne siitä rauhoittuisivat ja menisivät pilaamaan muita keskusteluja...

 

Joo, tosi kiva, että asiattomat jaaritukset ja jankutukset tulivat pilaamaan tämänkin ketjun. Jospa jätettäisiin me oikeasti asiasta kärsivät kohderyhmäläiset nämä jaarittelijat huomiotta. Ehkä ne siitä rauhoittuisivat ja menisivät pilaamaan muita keskusteluja...

Äläs nyt, noiden "jaarittelijoiden" jutuissa on ihan asiaakin, josta voisi olla hyötyä tämän seksinpuuteongelman ratkaisussa. Minä ainakin haluaisin ihan oikeasti ratkaista ongelmani ja päästä puutteesta eroon, enkä vain valittaa siitä. Ymmärrän toki, että onhan se valittaminenkin joskus ihan tarpeellista ja kivaa, mutta silti... Joten jatkakaa vaan "jaarittelijat", kylä teitä joku lukeekin.

 

Joo, sekin on kivaa, kun saa ei-vertaisilta kuulla näitä viisaita "käsityksiä", jotka perustuvat ihan mihin sattuu. Kai tällaisilla heitoilla jotain omaa pönötystä sitten tuetaan. Mitä hyötyä niistä sitten on, tai mitä ne tekevät vertaisketjussa, sitä en ymmärrä. Hyvä esimerkki:

looginen: "Käsitykseni on että tyypillisesti seksin tarve ei ole epätasapainoinen, mutta tasaseksi ei toteudu. "

Onko sinulla esittää jotain tutkimustietoa siitä, että parisuhteissa keskimäärin pariskunnan seksuaaliset tarpeet ovat tasapainossa? Mihin tutkimukset (esim. Osmo Kontula) suomalaisten vähentyneestä seksuaalisesta hyvinvoinnista ja esimerkiksi yhdyntöjen vähenemisestä perustuvat? Jos ei, se on sinun "käsityksesi" - aivan kuin kaikki muutkin turhat löpinät ovat omia pikku käsityksiäsi, jotka rikastavat tätä keskustelua yhtä paljon kuin keskustelijoiden miehet rikastuttavat parien seksielämää.

 

Joo, sekin on kivaa, kun saa ei-vertaisilta kuulla näitä viisaita "käsityksiä", jotka perustuvat ihan mihin sattuu. Kai tällaisilla heitoilla jotain omaa pönötystä sitten tuetaan. Mitä hyötyä niistä sitten on, tai mitä ne tekevät vertaisketjussa, sitä en ymmärrä. :

Tiedätkö, että esim. looginen on ei-vertainen? Ei hän ole tainnut mainita onko seksinpuutteessa vai ei.

 

Mistä teidän miehet mahtavat kiihottua? Useimmat miehet kiihottuvat kaiketikin visuaalisista ärsykkeistä, niin minkälaisten juttujen/minkälaisten naisten näkemisestä miehenne kiihottuvat?

 

Joo, sekin on kivaa, kun

Joo, sekin on kivaa, kun
: saa ei-vertaisilta kuulla näitä viisaita "käsityksiä" <> Oikein! Niin saa, aivan vapaaehtoisesti.
: …jotka perustuvat ihan mihin sattuu. <> Taas oikein! Juuri siihen mihin sattuu. Sijainti ihan siinä libidon vieressä.
: Kai tällaisilla heitoilla jotain omaa pönötystä sitten tuetaan. <> Niin kai.
: Mitä hyötyä niistä sitten on <> Sitä en tiedä.
: …mitä ne tekevät vertaisketjussa <> Säilyvät.
: …sitä en ymmärrä. <> Aha!

Hyvä esimerkki: looginen: "Käsitykseni on että tyypillisesti seksin tarve ei ole epätasapainoinen, mutta tasaseksi ei toteudu. "

: "Onko sinulla esittää jotain tutkimustietoa siitä, että parisuhteissa keskimäärin pariskunnan seksuaaliset tarpeet ovat tasapainossa?"
Ei.

: "Mihin tutkimukset (esim. Osmo Kontula) suomalaisten vähentyneestä seksuaalisesta hyvinvoinnista ja esimerkiksi yhdyntöjen vähenemisestä perustuvat?"
En tiedä.

: "Jos ei, se on sinun "käsityksesi" - aivan kuin kaikki muutkin turhat löpinät ovat omia pikku käsityksiäsi…"
Niin olen sen suunnilleen käsittänyt ja yritin käsityksenäni sen sellaisenaan suunnilleen kertoa.

: "…jotka rikastavat tätä keskustelua yhtä paljon kuin keskustelijoiden miehet rikastuttavat parien seksielämää."
Tämän jätän kommentoimatta, koska minulla ei ole siihen riittävää vertailutietoa.

Sanoin niin sanoakseni omin sanoin ja voidaan sanoa että niinsanotusti provosoiduinkin, jos niin saa sanoa, ja nyt sain sanotuksi niin. Jos se tuki omaa pönötystäni, niin sen täytyi olla kivaa.

 

Tässä loogisen ja hänen alter egojensa lapsellisen itsekorostuksen ja naljailun aiheuttamassa ilmapiirissä on hyvin vaikea keskustella asiallisesti ja varsinkin purkaa varsin kipeitä tuntoja, joten katson parhaammaksi jättää ketjun.

Toivotan parempia jatkoja kaikille ketjun varsinaisille kirjoittajille ja toivottavasti oikea vertaistuki saa vielä joskus jatkua.

 

Van enpä maha jaksoa lukkea koko ketjuo kaikkine vastauksinneen läpite. Van mutta minusta naeminen - nussiminen - tms. ei oo koko elämisen aenuo tarkotus. Mörriehi pittää kuroa välillä. Ja pitteä muutenhiippa haoskoa!
Ja jos sitten joskus nussiihi, niin teköö sen mahollisimman kaokana kottoa...

 

Kyllä se joulukuusen haku pätee tässäkin asiassa; kun yhden saat kaadettua, niin heti löytyy vierestä parempi.