Luin nämä viestit ihan ihmeissäni, varsinkin nimimerkki Turha toivo kirjoitti ihan kuin minun ajatuksillani! Juuri näin se menee.
Liitynpä nyt sitten itsekin tähän "kerhoon." Olen jo viisikymppinen, mies samoin. Meillä on oikein hyvä avioliitto ja mies on kuin unelmasta, jos tämä yksi asia vain olisi kunnossa. Miksi sen pitää näin olakin, että kun kaikki olisi niin hyvin, niin joku sitten kuitenkin pitää olla, mikä on niin totaalisen pielessä kuin olla voi.
Alussa kun tavattiin, niin toki seksiä oli ihan riittävästi ja mies oli jopa innokkaampi kuin minä. Oltiinhan nuoria ja kaikki oli niin ihanaa. Mutta jo silloin oli aistittavissa, että mies oli seksin suhteen jotenkin häveliäämpi kuin minä. Ajattelin, että se muuttuu ajan mittaan, mutta vähänpä tiesin silloin. eihän sitä nuorena ymmärrä, että seksin määrä ja into siihen on suurimmillaan just sillloin.
Enkä minäkään mikään kauhea seksin papitar ollut, en silloin enkä nytkään. Mutta ajan myötä olen alkanut tuntea itseni jotenkin liian innokkaaksi ja hävyttömäksi. Mies on ihan mielettömän estoinen ihminen. En voi käsittää, miten aikuinen mies voi edelleen suhtautua seksiin ja seksuaalisuuteen niin estyneesti.
Mies on ihan mielettömän herkkä sen suhteen. Erektiovaikeuksia hänellä ei sinänsä ole, mutta into voi lopahtaa niin miljoonista syistä, että minusta on tullut suorastaan säikky asian suhteen. Miestä ei kiinnosta juuri ikinä, ja sitten kun HIEMAN kiinnostaa, niin on oltava kuin kusi sukassa sen suhteen, että onnistuuko vai ei. Mies on lopettanut rakastelun kesken kaiken, milloin mistäkin syystä. Milloin olen hänen mielestään liian innokas, ja häntä alkaa ahdistaa, että ei pysty täyttämään minun toiveitani, milloin taas en hänen mielestään ole oikein asiassa mukana, joten ei kannata jatkaa. Tuntuu, kuin olisin koko ajan suurennuslasin alla.
Miehellä on siis koko ajan paineita seksin suhteen. Joskus vire häviää, kun on kylmä, joskus kuuma, joskus ulkoa kuuluu jokin ääni tms.
Omaa innokkuuttani en saa näyttää, kuin rajoitetussa määrin. Tämä raja on koko ajan hakusessa. Sanomattakin on selvää, että oma nautintoni katoaa siihen.
Suuseksiä en saa hänelle antaa kuin joskus aniharvoin, silloinkin hän koko ajan pyrkii pois tilanteesta. Itse hän antaa sitä minulle kyllä, mutta minä kaipaisin enemmän ihan sitä perinteistä meininkiä. Miehelläni on hyvinkin reippaan kokoinen kalu, totta hemmetissä haluan sitä ja paljon! Kun siihen asti viimein päästään, minun on koko ajan hiivisteltävä ja hillittävä itseäni, etten vain näyttäisi intoani, koska se saattaa aiheuttaa hänelle niitä hemmetin paineita jne. Mutta liian innotonkaan ei voi olla, koska siitä seuraa mahdollisesti sama tulos.
Minä en tätä hemmetin herkkänahkaisuutta ymmärrä. Minä kaipaisin suoraviivaisempaa toimintaa, mutta jos yhtään ilmaisen toiveitani, saan tuntea itseni kuin joksikin rivoksi ja himokkaaksi huoraksi.
Ehkä ei kannata analysoida mitään, koska ei mies tuosta miksikään muutu. Minun on muututtava ja häivytettävä intoni ja halukkuuteni. Silti en ole voinut olla miettimättä, mistä ihmeestä tuollainen kumpuaa.
Miehen lapsuudenkoti oli kyllä jotenkin omituinen ilmapiiriltään. Appiukko (edesmennyt jo) oli varsinainen tyranni. Anoppi (edesmennyt hänkin) oli mukava ja iloinen ihminen, mutta jotain sulkeutunutta hänessä oli. Suvussa oli paljon ns. vaiettuja salaisuuksia. Miehellä on sisko, joka on nykyään kaapista tullut, eli lesbo. Tosin epäilin asiaa jo kauan. Tämän siskon kanssa mieheni on aina ollut kauhean hyvissä väleissä, eikä minulla todella ole sitä asiaa vastaan yhtään mitään, koska sisko on minustakin ihan kiva. Mutta täysin erilainen kuin minä. Naisellisuutta tästä ihmisestä saa hakemalla hakea, vaikkei hän mikään telaketjulesbo olekaan. Mutta hän on niitä naisia, jotka tekee miehiset työt tuosta vain, jolta sujuu raksahommat ja autojen laitot, vesakkojen raivuut ja kaivinkoneen käytöt. Kaikkea sellaista, mikä ei minulta sujuisi mitenkään, enkä haluaisikaan moiseen ryhtyä. Pakostakin on tullut mieleen, onko tämä jotenkin voinut vaikuttaa mieheni naiskuvaan.
Millä nimellä miehen "elintä" saa kutsua? En ole tähän päivään mennessä vielä löytänyt oikeaa sanaa, jota meillä voisi käyttää niin, ettei miehen halu lopahtaisi. Siis en sano sitä yhtään miksikään. Penis ja siitin on kliinisiä ja tieteellisiä nimityksiä, ei niitä kukaan intiimissä tilanteessa käytä. Sellaiset nimitykset, kuin kalu, kulli, muna ja kyrpä on meillä täysin kielletty. Ne on rumia, rivoja ja kamalia, ja mies menee niistä ihan paniikkiin, varsinkin jos minä niitä käyttäisin. No mitä jää jäljelle? Kikkeli ja pippeli? Voi Jessus.
Joskus vuosia sitten sanoin miehelle rakastellessa, että hänellä on ihana kyrpä. Siihen loppui se aktio, ja sain pahimman kerran nenilleni, kuinka älytöntä tollanen on. No miksi sitä sitten sanoisi, siinä kesken kaiken? "Rakas, sulla on ihana pippeli" vai? Joo, huumoria tässä jo tarvitaankin.
Kerran oltiin isommalla porukalla mökkiviikonloppua viettämässä. Nukuttiin saunakamarissa miehen kanssa, kun kuulin, kuinka viereiseen huoneeseen tuli yksi pari rakastelemaan. Oli ohuet seinät, kuulin kaiken. Mies sanoi naiselle jotenkin niin hellällä mutta kiihtyneellä äänellä: Voi miten sulla on ihana nätti pillu, eiks tää nyt ole ihan syntiä laittaa tällanen ruma kyrpä sinne?
Ei tulis KUULOONKAAN, että mun mies sanoisi IKINÄ mitään sellaista. EI IKINÄ! Muistan, kuinka itkeskelin koko loppuyön siinä ja teki mieli potkia ja hakata sitä vieressä nukkuvaa muumiota.
MIKÄ HELVETTI SITÄ VAIVAA?
Mun pitää hillitä ja hallita itseäni kaiken aikaa. Jonkun mielestä on kauheata, kun seksiä saa niin harvoin, vain kerran viikossa. Voi hyvä jumala, meillä sitä tehdään n. 5-6 kertaa vuodessa. Ja silloinkin saa koko ajan jännittää, että kuinka käy. Pitää nauttia sillä lailla pienesti ja nätisti, siististi ja siveästi.
Ja joo, ei syty meilläkään mies kauniista alusvaatteista. Eikä mistään ulkoisesta koreudesta, joten ihan sama miltä näytän.
Hoh hoijaa. Hyvää yötä kaikille. Ja ihania, lämpimiä halauksia! Tää ketju on pitkästä aikaa ollut oikeasti terapeuttinen, vaikka onkin niin surullinen.
