Vertaistukea vailla

Heippa, pitkällisen etsinnän jälkeen löysin tieni tänne. 28-vuotias nainen, kuudennella kuulla raskaanaj
Ja yksin. Yksin omasta tahdosta,jätin tulevan isän jo alussa, todettuani ettei
suhteestamme mitään tule. Vaikkei miehessä mitään vikaa ollut,
oli vaan liian tossu mun makuun. Nämä kuukaudet ovat menneet tosi hyvin , en ole edes
kaivannut ketään rinnalleni. Mutta raskauden edetessä olen tullut erittäin epävarmaksi
tulevasta jaksamisesta ja kaikesta muustakin. Kaiken kruunasi,että lapsen isällä on uusi nainen
ja sekös vasta pahalta tuntuukin. Kaikki ystäväni ovat onnellisesti lapsiensa isien kanssa,
mä olen yksinäinen sääliö kuitenkin,olisi tosi mukavaa, jos siellä jossain
on ihmisiä samassa tilanteessa olevia ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia.

 

Hei, täällä olis yksi. Laitoin juuri vähän tarinaani tuonne yksinodottajat-otsikon alle.

 

Hei, täällä olisi myös yksinodottaja vailla kavereita vastaavassa tilanteessa. Tai siis melkein kaikki läheiset ystävät tekevät pitkiä työpäiviä, tuntuu, että olen ainoa nyt kotona lasten kanssa ja lisäksi raskaana. Olisi kiva tutustua, saa laittaa yv!

 

Täältä löytyy myös samanlainen kohtalotoveri, alusta asti on tieto ollut että yksin saatetaan jäädä ja niin kävikin. Samaistun hyvin tuohon tunteeseesi raskauden edetessä kalvavasta jaksamisesta ja yksinäisyydestä, itselläni on onneksi mitä mahtavin tukiverkosto enkä todellakaan ole ketään arkeani sotkemaan kaivannut. Laskettu aika 11.10 ja ei malttais odottaa että saadaan koiran kanssa seuralainen päiviämme sulostuttamaan!

 

jätin tulevan isän jo alussa, todettuani ettei
suhteestamme mitään tule. Vaikkei miehessä mitään vikaa ollut,
oli vaan liian tossu mun makuun.

Tossulla ei ilmeisesti ole mitään oikeuksia jälkeläiseensä?

Kaiken kruunasi,että lapsen isällä on uusi nainen
ja sekös vasta pahalta tuntuukin.

Hmm...lemppaat tyypin ja asian kruunaa, että lempattu etsii uutta seuraa. Mitähän mä en ymmärtänyt?