Vertaistukea kaivataan. Lähdettiin neurologi tutkimuksiin epäilyksenä lapsen adhd, todettiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ymmärrän kipuilusi. Itsellä kanssa samat tutkimukset vielä kesken lapsella ja vaikeetahan tää on. Se, että itse juuri ja juuri hyväksyy asian niin se, että lähipiiri ei hyväksy ja usko edes koko Adhd diagnoosin olemassaoloon satuttaa.. facessa on adhd lasten vanhemmille ainakin oma ryhmä ja sieltä saa välillä luettua hyviä vinkkejä! Vaikka nyt saittekin ns. Diagnoosin se lapsi on silti se sama oma rakas lapsi <3 nyt teillä on vain mahdollista saada enemmän tukea lapselle ja oikeanlaista hoitoa ja kuntoutusta. Voimia teille <3
 
mulla sama takana, en nyt hirveesti järkyttynyt, kun tulokset tuli, koska itsellä oli ollut koko ajan vauvasta saakka, että pojalla on joku. nyt kun asia tiedetään lasta voidaan auttaa ja tukea häntä sellaisilla keinoilla, joita hän tarvitsee. kyllä se elämä siitä jatkuu, uusi asia teille, ja se asia pitää ensin sisäistää
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777 ja Echo
Hyvä että löytyi jos sellainen kerta on! Saatte paremmin tukitoimia esim kouluun.
Meidän pojalla epäillään jotain autismin kirjoa, tähän mennessä on löytynyt liitännäisoireena adhd, johon aloitettiin lääkitys, ja tutkimukset jatkuvat. Lääkäri sanoi, että hyvä, että adhd-lääke auttaa, niin saadaan tutkittua tarkemmin mitä muuta siellä takana on.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Meillä on tutkimukset kesken tai tällä hetkellä on takana toimintaterapeutin, psykologin ja puheteraputim arviot tehtynä. Psykologin testit menivät penkin alle ja lapsi oli monessa osiossa alle keskitason tai kieltäytyi kokonaan tekemästä. Puheterapeutti oli tehnyt osittain samoja testejä ja niiden mukaan taas lapsi on ikätasolla kaikissa asioissa joita hän testasi. Toimintateraputilla ei ollut muuten jäljessä ikätasoa mutta kyitteesta ja piirustusjäljessä ei ole ihan ikätason mukaista. Jokaisessa arvioinnissa nousi esiin se ettei lapsi pysty keskittymään niin pitkään kuin pitäisi ja jos ei kiinnosta ei häntä saa houkuteltua tekemään.

29.11. On moniammatillinen työryhmä joka pohtii mihin tutkimuksiin seuraavaksi ja miten lapsen kanssa edetään päivähoitoa ajatellen.

Minua jotenkin ahdistaa tämä tilanne kun lapsi muuttuu päiväkodissa aivan eri lapseksi. Kotona on suht rauhallinen toki innostuu helposti ja jos jokin asia ei suju menettää malttinsa eikä edes halua yrittää. Mutta päiväkodissa puhe muuttuu pikkuvauvan epäselväksi sössötykseksi jos jotain puhuu (harvoin siellä puhuu), ei riisu eikä pue itse vaikka kotona on jo muutaman vuoden pukenut ja riisunut itse. Hän ei osaa leikkiä päiväkodissa kenenkään kanssa vaikka sukulais lasten ja naapurin lasten kanssa saa hyvät leikit aikaiseksi. Ei osallistu ryhmätoimintaan, ei hae itse ruokaa vaan istuu kehoituksesta huolimatta pääpainuksissa.

Päiväkodissa tukikerroin on 3,5 enkä tiedä onko se yhtään riittävä koska lapsi tarvitsee käsittääkseni siellä jatkuvasti yhden
aikuisen koko aikaisen huomion. Tästäkin on huono omatunto kun lapsi vie niin paljon hoitajien energiaa ja resursseja. Kuitenkin nuo eri ammattilaisten arviot kai viittaavat siihen ettei lapsella edes olisi noin suurta tuen tarvetta mutta päiväkodissa ei suju mikään.

Mieheni on sitä mieltä ettei lapsessa ole mitään vikaa ja minä leimaan lapsen turhaan suostumalla tutkimuksiin. Hän kuitenkin vie ja hakee lasta harvoin päiväkotiin joten ei näe sitä mikä muutos lapsessa tapahtuu kun ollaan päiväkodin porttien sisäpuolella. Lapsi muuttuu täysin eri lapseksi, taantuu reippaasta ja omatoimisesta 5 vuotiaasta kannettavaksi ja täysin passattavaksi pikku vauvaksi joka ei puhua pukahda yleensä mitään ja alkaa puhua minulle kahden sanan lauseita sillä sössöttävällä pikku vauva äänellä mistä ei saa mitään selvää.
 
Meillä on tutkimukset kesken tai tällä hetkellä on takana toimintaterapeutin, psykologin ja puheteraputim arviot tehtynä. Psykologin testit menivät penkin alle ja lapsi oli monessa osiossa alle keskitason tai kieltäytyi kokonaan tekemästä. Puheterapeutti oli tehnyt osittain samoja testejä ja niiden mukaan taas lapsi on ikätasolla kaikissa asioissa joita hän testasi. Toimintateraputilla ei ollut muuten jäljessä ikätasoa mutta kyitteesta ja piirustusjäljessä ei ole ihan ikätason mukaista. Jokaisessa arvioinnissa nousi esiin se ettei lapsi pysty keskittymään niin pitkään kuin pitäisi ja jos ei kiinnosta ei häntä saa houkuteltua tekemään.

29.11. On moniammatillinen työryhmä joka pohtii mihin tutkimuksiin seuraavaksi ja miten lapsen kanssa edetään päivähoitoa ajatellen.

Minua jotenkin ahdistaa tämä tilanne kun lapsi muuttuu päiväkodissa aivan eri lapseksi. Kotona on suht rauhallinen toki innostuu helposti ja jos jokin asia ei suju menettää malttinsa eikä edes halua yrittää. Mutta päiväkodissa puhe muuttuu pikkuvauvan epäselväksi sössötykseksi jos jotain puhuu (harvoin siellä puhuu), ei riisu eikä pue itse vaikka kotona on jo muutaman vuoden pukenut ja riisunut itse. Hän ei osaa leikkiä päiväkodissa kenenkään kanssa vaikka sukulais lasten ja naapurin lasten kanssa saa hyvät leikit aikaiseksi. Ei osallistu ryhmätoimintaan, ei hae itse ruokaa vaan istuu kehoituksesta huolimatta pääpainuksissa.

Päiväkodissa tukikerroin on 3,5 enkä tiedä onko se yhtään riittävä koska lapsi tarvitsee käsittääkseni siellä jatkuvasti yhden
aikuisen koko aikaisen huomion. Tästäkin on huono omatunto kun lapsi vie niin paljon hoitajien energiaa ja resursseja. Kuitenkin nuo eri ammattilaisten arviot kai viittaavat siihen ettei lapsella edes olisi noin suurta tuen tarvetta mutta päiväkodissa ei suju mikään.

Mieheni on sitä mieltä ettei lapsessa ole mitään vikaa ja minä leimaan lapsen turhaan suostumalla tutkimuksiin. Hän kuitenkin vie ja hakee lasta harvoin päiväkotiin joten ei näe sitä mikä muutos lapsessa tapahtuu kun ollaan päiväkodin porttien sisäpuolella. Lapsi muuttuu täysin eri lapseksi, taantuu reippaasta ja omatoimisesta 5 vuotiaasta kannettavaksi ja täysin passattavaksi pikku vauvaksi joka ei puhua pukahda yleensä mitään ja alkaa puhua minulle kahden sanan lauseita sillä sössöttävällä pikku vauva äänellä mistä ei saa mitään selvää.


Mitäs jos kotona vaikka asennetta nettikameran, ja viette noihin tutkimuksiin "todisteet" että osaa ja pärjää kyllä.

Ja ihan sellainenkin, että auttaisko päiväkodin vaihto??
 

Yhteistyössä