Venäjän rauhankumppanuus

[vierailija]

Miksi Suomen pitää olla juuri NATO:n "rauhankumppani"? Onko tätä pysähdytty koskaan edes pohtimaan? Miksei Suomi voisi olla Venäjän rauhankumppani? Suomella ja Venäjällä on kuitenkin vahvat yhteiset intressit. Venäjä on jo valtioliitossa Valko-Venäjän kanssa, joten myös sen joukot saataisiin tukemaan yhteisiä rauhantavoitteita. Näen USA:n ja NATO:n lietsoneen sotaa johdonmukaisesti jo vuosikymmenten ajan; Venäjä on pyytänyt vähän rauhaa ja tilaa olla, mutta vain siihen suhtaudutaan julkisuudessa täysin armottomasti. Minusta Suomi sopisi luontevammin Venäjän kylkeen kuin kulttuurisesti täysin vieraan USA:n temmellyskentäksi. Suomalaisilla ja venäläisillä on kuitenkin pitkä yhteinen historia ja vankka kokemus kahdenvälisten suhteidensa hoitamisesta. En näe syytä olla yhä tiivistämättä näitä suhteita. Venäjä on kuitenkin Kiinan ohella nouseva mahti, USA on taantuva supervalta, jota tullaan muistelemaan häpeillen.

 

[vierailija]

En tiedä minkä ikäinen olet mutta et ole todennäköisesti elänyt 60-70- luvulla. Yhteistyö&avunanto, pioneerit, aatteellinen musiikki, ystävyyskaupungit/kunnat, vasemmistolainen tv ohjelmatarjonta..... Ei kiitos toistamiseen.

 

[vierailija]

En tiedä minkä ikäinen olet mutta et ole todennäköisesti elänyt 60-70- luvulla. Yhteistyö&avunanto, pioneerit, aatteellinen musiikki, ystävyyskaupungit/kunnat, vasemmistolainen tv ohjelmatarjonta..... Ei kiitos toistamiseen.

Näinpä juuri.

Tässä oikein hyvä kirjoitus Sofi Oksaselta:

Sofi Oksasen näkökulma: ”Kuvittele suomettunut Eurooppa”

Venäjän käyttämät metodit ovat suomettumisesta tuttuja: mielen ja kielen manipulointia, kepin ja porkkanan vuorottelua, pyrkimystä kahdenkeskeisiin suhteisiin ja väkivallan uhalla vihjailua, kirjoittaa maailman tolasta Sofi Oksanen, joka vietti lapsuudessaan paljon aikaa neuvosto-Virossa.

www.is.fi

 

[Lispetti]

En tiedä minkä ikäinen olet mutta et ole todennäköisesti elänyt 60-70- luvulla. Yhteistyö&avunanto, pioneerit, aatteellinen musiikki, ystävyyskaupungit/kunnat, vasemmistolainen tv ohjelmatarjonta..... Ei kiitos toistamiseen.

En ole minäkään noita aikoja elänyt ja silti: ei kiitos kaikelle edellämainitsemallesi!
Suomi on itsenäinen valtio, mutta valitettavasti EU:n orja toistaiseksi. Toivottavasti ottaisimme päätäntävaltaa EU:lta takaisin itsellemme pala palalta, eikä lähdettäisi tuhoamaan meidän omavaraisuutta/huoltovarmuutta yhtään enempää.

Mitä puolustuspätöksiin tulee niin mielestäni meidän tulee pitää omat puolustusvoimat tikissä.
Meidän tulisi vahvistaa diplomaattisia suhteita kaikkiin, mutta pysyä puolueettomana: ei kiitos Natolle.

 

[vierailija]

mutta valitettavasti EU:n orja toistaiseksi.

Höpö höpö.

 

[vierailija]

En tiedä minkä ikäinen olet mutta et ole todennäköisesti elänyt 60-70- luvulla. Yhteistyö&avunanto, pioneerit, aatteellinen musiikki, ystävyyskaupungit/kunnat, vasemmistolainen tv ohjelmatarjonta..... Ei kiitos toistamiseen.

Juu ei kiitos.

 

[vierailija]

Venäjäkin on NATOn rauhankumppani.

 

[KOOWEE]

Aloittaja pisti pahan. Vanha sanonta kuuluu "pidä ystävät lähellä mutta viholliset vielä lähempänä". Käytännössä se merkitsee sitä, että jos todella haluaa olla turvassa Venäjän uhalta ei ole hankkiutua sen viholliseksi (Nato) vaan olla sen vierellä jossakin YYA-sopimuksen hengessä.

1960 - 80 luvut ja vielä 90-luvun alku olivat loppujen lopuksi Suomen todellista kulta-aikaa, jolloin Suomi kasvoi ja menestyi:

Suomi 1960-luvulla – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Suomi 1970-luvulla – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Suomi 1980-luvulla – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Suurin murhe oli ehkä kaupungistuminen ja maaseudun kuihtuminen, mutta mitään venäläisten aiheuttamia murheita tuskin esiintyi, vaikka kylmä sota oli kiivaimmillaan. En minä ainakaan kokenut mitään ongelmia mistään aatteellisesta musiikista, ystävyyskaupungeista tai pioneeritoiminnasta. Kyllä telkkaristakin tuli ihan länsimaista ohjelmaa.

 

[KOOWEE]

Näinpä juuri.

Tässä oikein hyvä kirjoitus Sofi Oksaselta:

Sofi Oksasen näkökulma: ”Kuvittele suomettunut Eurooppa”

Venäjän käyttämät metodit ovat suomettumisesta tuttuja: mielen ja kielen manipulointia, kepin ja porkkanan vuorottelua, pyrkimystä kahdenkeskeisiin suhteisiin ja väkivallan uhalla vihjailua, kirjoittaa maailman tolasta Sofi Oksanen, joka vietti lapsuudessaan paljon aikaa neuvosto-Virossa.

www.is.fi

Taistelu meidän mielistämme käy kuumana. Ei ole epäilystäkään siitä, millä puolella Sofi Oksanen seisoo. Kuva, jonka hän maalaa "suomettumisen ajasta" on kieltämättä värikäs ja dramaattinen, mutta miten suuri merkitys näillä poimituilla kirsikoilla on koko kakussa, on sitten eri asia. Moni hänen väitteistään Venäjän vaikutuksesta voisi aivan yhtä lailla kääntää "lännettyneen" Suomen ongelmiksi. Vain yksi esimerkki:

"Mutta sananvapautta meillä ei enää olisi ja mediamme julkaisisi Venäjän lehdistötiedotteita sellaisinaan. Muutaman sukupolven kuluttua jälkeläisemme nauraisivat ajatukselle Venäjän ihmisoikeusrikkomuksista ja niistä jotain kitisevät saisivat vainoharhaisen häirikön leiman."

Voimme ihan hyvillä mielin pistää tuohon tekstiin "USA:n" (tai "lännen") Venäjän sijaan, niin saamme totuuden tämän päivän tilanteesta. Valitettavasti. Miettikää itse.

Ja saisimme Sofi Oksasen propagandakirjoitusten sijaan lukea jotakin venäläistä sellaista.

 

[vierailija]

1800-luku oli parasta aikaa suomalaisille.

 

[vierailija]

1960 - 80 luvut ja vielä 90-luvun alku olivat loppujen lopuksi Suomen todellista kulta-aikaa,

Suurin murhe oli ehkä kaupungistuminen ja maaseudun kuihtuminen, mutta mitään venäläisten aiheuttamia murheita tuskin esiintyi, vaikka kylmä sota oli kiivaimmillaan. En minä ainakaan kokenut mitään ongelmia mistään aatteellisesta musiikista, ystävyyskaupungeista tai pioneeritoiminnasta. Kyllä telkkaristakin tuli ihan länsimaista ohjelmaa.

Minkä ikäinen olit?