Vauvojen nukkumisesta, asioista, joista voisi puhua enemmän

[jythg]

Mulla on ainakin niin kova seksuaalinen vietti mun miestäni kohtaan, kuin hänellä minuunkin, että meidän on pakko saada olla ihan kiinni toisissamme. Ei siis olla ihan panemassa koko ajan, mutta joku siellä takaraivossa saa mut vaan vietyä itseni ihan siihen kiinni. En voisi kylläkään nukkua kenenkään muun vieressä paitsi mieheni.

 

[joo mä kans]

Niin ja ne joita "imetysfanaatikot" ja "perhepetivauhkoajat" ärsyttävät ovat varmaan viettäneet liikaa aikaa näillä aiheita käsittelevillä keskustelupalstoilla kun antavat itsensä ärsyyntyä kyseisistä puheenaiheista.

No joo, ehkä niinkin. Toisaalta melkein mikä tahansa asiallinen keskustelu em. aiheista saa jostain puskista kyseiset tyypit ryömiytymään esiin. Eihän siinä mitään, asioista on hyvä keskustella mutta usein se kääntyy just sille hyvä äiti-huono äiti -tyyppiselle linjalle. Ja nämä mielestään hyvää äitiä edustavat ovat sitten juuri näitä elämää, ja varsinkin äitiyttä, mustavalkoisten silmälasien läpi katsovia julistajia. Vietin sitten liikaa näillä keskustelupalstoilla tai en, mutta en vain jaksa näitä fanaatikkoja.

 

[Puolensa ja puolensa]

Mun mielestä perhepeti on ok, hyvä ratkaisu niille joilla se toimii. Meillä ei toimi, vaan kaikki nukumme parhaiten omilla paikoillamme. Reissussa nukun lapsen kanssa vierekkän, ja se tarkoittaa usein, että nukumme molemmat huonosti. Ehkä lapsissakin on eroja, jotkut kaipaavat jo heti vauvoina tilaa ympärilleen. Ei muuten ole kauaa, kun kuin lehdestä lapsen unihäiriöistä, ja niissä suositeltiin, että ihan pientä lasta ei kannata ottaa vanhempien kanssa samaan sänkyyn. En muista perusteluja, mutta ilmeisesti kyse on siis myös äidin unen laadusta. En itse uskalla päästää itseäni kovin syvään uneen lapsen vieressä, ja se kyllä näkyy pitemmällä tähtäimellä niin etten aamulla ole levännyt enkä virkeä.

Lisäksi tässä on tietty symbolinen juttu, josta en tykkää. Kuvitelkaa, että isäkarhu tulee eräänä päivänä kotiin ja kysyy "kuka nukkuua sängyssäni?" Äitikarhu vastaa, että meidän kultakutrihan se, isäkarhu vois nyt sitten siirtyä ihan suosiolla sohvalle jos ei järjestely passaa. Hänet on nyt syrjäytetty suuremman rakkauden tieltä... (tämä on osittain vitsi, osittain ei...)

Minut on nukutettu perhepedissä lapsuudessani. En tiedä onko näillä mitään yhteyttä, mutta olen kärsinyt pitkään uniongelmista itsekin. En osannut sitten enää yksin nukkua ollenkaan, vielä murkkuikäisenäkin oisin halunnut vanhempien väliin nukkumaan, mutten kehdannut. Vasta oma mieheni (mikä paradoksi) opetti minulle, miten nukahdetaan nopeasti ja helposti ilman sen suurempia kommervenkkejä.

 

[Voisitko...]

Minut on nukutettu perhepedissä lapsuudessani. En tiedä onko näillä mitään yhteyttä, mutta olen kärsinyt pitkään uniongelmista itsekin. En osannut sitten enää yksin nukkua ollenkaan, vielä murkkuikäisenäkin oisin halunnut vanhempien väliin nukkumaan, mutten kehdannut. Vasta oma mieheni (mikä paradoksi) opetti minulle, miten nukahdetaan nopeasti ja helposti ilman sen suurempia kommervenkkejä.

kertoa minullekin, miten miehesi opetti nukahtamaan helposti ja nopeasti? Minun uniongelmani valitettavasti ovat läsnä, vaikka kenen vieressä nukkuisinkin, mutta ehkä siitä olisi jotain apua... Pienenä siis nukahdin kyllä heti äidin viereen, mutta jonkin traumaattisen kokemuksen takia en enää ole kyennyt nukkumaan yksin tai kenenkään muunkaan vieressä.

-Perhepedistä kärsinyt

 

[yks]

Täällä monien kymmenien vastauksia, kuinka perhepeti toimii:

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1312285

 

[minä.]

Vanhemmat voisivat ottaa oppia vauvoistaan ja yrittää unohtaa elävänsä 2000-luvulla. Luolamiesvanhempien tietämys - tai tietämättömyys – saattaisi riittää nykyvanhemmillekin. Vastasyntyneen vaistot ja tarpeet ovat nyt samanlaiset kuin kivikaudella, - niin myös parhaat tavat vastata niihin.

Juuri näin

 

[minä.]

Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä.

Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen.

Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin.

Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin.

Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei.

Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa.

I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin.

Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana.

Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.

Mielenkiintoinen tutkimus. Meillä perhepeti todellakin toimi. Se oli meidän pelastus. Yövalvomiset ja huudot loppuivat siihen.

 

[ModestyB]

Hyvää tietoa ap:llä. Oma kokemukseni tutuista on, että perhepedissä nukutaan parhaiten. Eri perheet luopuvat siitä heille sopivaan aikaan.

Vai pääsee asiantuntijamielipiteitä ja tutkimustietoa jakamalla fanaattiseksi. Halpahintainen keino torjua itseä miellyttämättömät asiat ja mielipiteet leimaamalla ne kerralla, ilman asia-argumentteja. Hyvin vaikeaa näyttää monelle olevan hyväksyä, että muiden mielipiteet ja näkemykset voisivat olla ihan yhtä perusteltuja kuin ne omatkin.

Tällä palstalla tai julkisessa keskustelussa ylipäätään ei näe unikoulun kannattajia, pulloruokkijoita, omaan huoneeseen nukuttajia tai muita tavisvalintoja tekeviä kutsuttavan esim. tavisfanaatikoiksi. Toiseen suuntaan kyseinen halvennusta levittävä termi lentää lähes jokaisessa ketjussa, refleksinä. Paljastavaa.

 

[suvaitsemattomuus ketuttaa]

Hyvin vaikeaa näyttää monelle olevan hyväksyä, että muiden mielipiteet ja näkemykset voisivat olla ihan yhtä perusteltuja kuin ne omatkin.

Nimenomaan, tämän saman voisi ihan heittää teille imettäjä ja perhepetiläisfanaatikoille. Ne lapset eivät tosiaankaan ole tuhoontuomittuja vaikka eivät äidin kyljessä, tissi suussa nukkuisikaan 3 ikävuoteen asti.

Itse olen sitä mieltä, että jokainen tyylillään. Jotkut nukkuvat perhepedissä. Fine. Jotkut unikouluttavat lapsiaan. Fine. Jotkut imettävät lapsiaan taaperoikään. Fine sekin. Jotkut eivät imetä päivääkään. Hyvä homma. Mutta kukaan, ei niin kukaan ole toistaan parempi äiti, teki miten teki näistä esim. näistä em. asioista. Pääasia, että lapsensa ruokkii ja huoltaa. Hyvin usein vain annetaan ymmärtää, että esim. pulloruokinnassa olevat unikoulutetut lapset ovat ihan heitteillä. Että äiti ei osaa antaa myöten omista itsekkäistä tarpeistaan vaan pilaa lapsensa itsekkyyttään.

Ja tämä ei tietenkään koske kaikkia kirjoittajia täällä. Mutta niitä valitettavasti täältä löytyy myös. Ja hyvin kärkässanaisia sellaisia.

Niin ja omani olen imettänyt ja sivuvaunuperhedissä nukuttanut.

 

[meitsi..]

On todella silmiinpistävää, että perhepedissä nukkuvia aletaan leimata perhepetifanaatikoiksi. Olisi syytä tuollaisten syyttäjien katsoa ihan vain peiliin.

On varmaan vaikea niellä sitä tosiasiaa, että suurin osa vauvoista nukkuu parhaiten vanhempiensa läheisyydessä, tämä on huomattu jo synnytyssairaaloissa. Vielä 70-luvulla vauvat eristettiin äideistään vauvalaan. Itsenäisyyden vaatimus on edelleen kova tässä yhteiskunnassa ja useimmiten se tapahtuu vauvan kehityksen kustannuksella.

Jos vauva nukkuu yöt läpensä heräämättä itkemään yksin pinnasängyssään, fine. Mutta jos herää joka yö itkien, pitäisi alkaa miettiä muita tapoja nukkua. Suurin osa vauvoista heräilee öisin, mutta vain ne itkevät, jotka on eristetty yksin. Vieressä nukkuvalla ei ole tarvetta alkaa öisin huutamaan. Vauvan ei tarvitse huutaa öisin.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä on muuten erittäin arvostettu psykiatri. Että ei hänen juttunsa ole ihan tuulesta temmattua. Niiden, jotka pakottavat vauvansa huutaen omaan pinnasänkyyn, on vain hyvin vaikea kuulla tämänkaltaista asiaa. Että vauvan lähellä nukkuminen on hyväksi vauvalle.

 

[minä.]

Lapsen varhainen ympäristö ja elinolot muokkaavat vuorokausirytmiä. Vuorovaikutus lapsen ja vanhempien välillä toimii parhaiten, kun yhteinen rytmi löytyy. Sellaiset lapset, jotka sopeutuvat hitaasti 24-tunnin rytmiin, vaativat vanhemmiltaan huomattavasti enemmän voimavaroja kuin nopeammin kypsyvät lapset. Vanhemmat saattavat väsyä ja tulla epätoivoisiksi ja he voivat kokea alemmuuden tunteita, ellei vauvan kehitys vastaa keskimääräistä tasoa. Monet yksilölliset erot ja temperamenttitekijät ovat kuitenkin synnynnäisiä, eikä niihin voida paljonkaan vaikuttaa.

Vaikeahoitoisen lapsen vanhempien tulisikin saada erityisesti tukea, jotta he jaksaisivat vastata vaativan vauvan tarpeisiin. Jos vanhemmat ylirasittuvat ja ahdistuvat tällaisen lapsen kanssa, heidän kykynsä hoivata ja huolehtia lapsesta saattaa alentua. Se puolestaan johtaa lapsen ylirasittumiseen, mikä tyypillisesti ilmenee lisääntyneenä ärtyneisyytenä, univaikeuksina ja itkuherkkyytenä, jolloin kierre on valmis. On siis erityisen tärkeää, että vanhemmat jaksavat huomioida lapsen yksilölliset tarpeet myös vaikeissa oloissa, sillä se on perustana hyvälle vuorovaikutussuhteelle, jota pidetään lapsen kehityksen ytimenä. Lapsi tarvitsee vanhempiensa tuen, jotta psykososiaalinen kehitys edistyisi ja itsesäätely alkaisi muodostua.

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin

Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista.

Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.

Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii.

Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää. Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.

 

[Ruusunlilja]

http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html

Huudatusunikoulua ei kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään.

Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua...

Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.

Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia.

Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut.

Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.

 

[Ruusunlilja]

http://yle.fi/punainenlanka/juttu.php?tunnus=138

Uudet tutkimukset saattavat muuttaa myös kasvatusta. Suomalaisen kasvatuksen ihanteena on ollut pitkään lapsi, joka ei valita pienestä. Lasta on mieluummin karaistu kuin lohdutettu. Asenne on syrjäyttänyt lapsen tarpeet saada hoivaa ja turvaa. Lapselle on tärkeintä, että maailmassa on joku, jolle hän on erityinen. - Kun lapsi löytää tämän ihmisen, hän on valmis antamaan rakkauttaan tuhlailevasti. Jokainen tällainen lapsi tuo mukanaan valtavan määrän koko yhteiskuntaa korjaavaa rakkautta, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.

Intensiiviseen vuorovaikutukseen perustuvan Theraplay-terapian Suomeen tuonut Mäkelä sanoo, että lapsi kykenee solmimaan merkittävän valikoivan suhteen kolmen-neljän aikuisen kanssa. Lapselle on hyväksi, että emoja on enemmän kuin yksi. Emoksi käy myös mies. Nämä suhteet opettavat lasta säätelemään omaa stressin hallintaansa. Mäkelä sanoo, että lasten ongelmat ovat viime vuosina kärjistyneet. Masennus, käytöshäiriöt, ylivilkkaus ja oppimishäiriöt ovat lisääntyneet. - Kyse on kulttuurissamme käynnissä olevasta, hirmuisen hälyttävästä kehityslinjasta.

Syitä on paljon. Yksi on aikuisten työorientoitunut maailma. Myös ympäristö on muuttunut. Informaatiota ja ärsykkeitä on määrättömästi. Lapset joutuvat jäämään yhä useammin yksin aistimustensa kanssa. Lapsi kasvaa tv:n ja tietokonepelien äärellä ilman aikuisen ohjausta ja turvaa. Päiväkotiryhmät ovat kasvaneet niin, että niissäkin aikuisella on yhä vähemmän mahdollisuuksia antaa tukeaan.

 

[tytön äiti]

Niin ja ne joita "imetysfanaatikot" ja "perhepetivauhkoajat" ärsyttävät ovat varmaan viettäneet liikaa aikaa näillä aiheita käsittelevillä keskustelupalstoilla kun antavat itsensä ärsyyntyä kyseisistä puheenaiheista.

No joo, ehkä niinkin. Toisaalta melkein mikä tahansa asiallinen keskustelu em. aiheista saa jostain puskista kyseiset tyypit ryömiytymään esiin. Eihän siinä mitään, asioista on hyvä keskustella mutta usein se kääntyy just sille hyvä äiti-huono äiti -tyyppiselle linjalle. Ja nämä mielestään hyvää äitiä edustavat ovat sitten juuri näitä elämää, ja varsinkin äitiyttä, mustavalkoisten silmälasien läpi katsovia julistajia. Vietin sitten liikaa näillä keskustelupalstoilla tai en, mutta en vain jaksa näitä fanaatikkoja.

Juujuu eiköhän jokainen joka täällä omaa kantaansa puolustele, koe edustavansa hyvää äitiä. Ja kyllä vain erilaiset mielipiteet välillä kärjistyvätkin ja aina esiin pompsahtaa muutama imetysfanaatikko ja perhepetivauhkoaja mutta yhtä lailla pompsahtaa esiin pullonpuolustelijoita ja unikoulunpuolestapuhujia, kukaanpa ei vielä ole heitä keksinyt fanaatikoksi kutsua...

Minusta kummatkin näkökulmat ovat mielenkiintoisia eikä kumpienkaan edustajat ole huonompia tai parempia äitejä. Mutta ihmetyttää vaan joidenkin suuri viha imetysfanaatikkoja kohtaan ja siksi pohdin ääneen että onko tullut liikaa luettua palstoja kun alkaa fanaatikkojen mielipiteet kyllästyttämään. Ihmetyttää myös tämä vastaanotto jos joku haluaa tuoda esiin näkökulmia perhepedistä: "aaargh taas näitä hurmosmammoja" tai "taas joku perhepetivouhottaja".....

Ruusunliljalle sen sijaan suurkiitos kun jaksat linkkejä tuoda esiin, niitä voipi tutkailla tässä imetyksen ja perhepedin lomassa

 

[Puolensa ja puolensa]

Voisitko; minkälanen sun trauma on? Jos se on vakava, niin siihen ei varmaan kikkakolmoset auta ja se pitäis selvittää ensin.
Mut minun uniongelmien syynä oli se, että meillä perheessä oli tapana käydä juuri ennen nukahtamista läpi, mitä päivän aikana on tapahtunut ja miltä tuntuu. Sehän on kaikkein huonoin aika tällaiselle! Kun niitä alkaa miettimään, miettiikin helposti tunnin tai pari ihan pikkujuttuja, ja sinä aikana virkistyy ja unen saaminen on vaikeampaa.

Aikuisenakin sitten usein nukkumaan mennessäni kävin päässäni päivän tapahtumat läpi, ja hups vaan, kello olikin kaksi yöllä eikä uni ollut tullut. Mies opetti sen, että ylipäänsä on usein aika turhaa erikseen miettiä, että "miltähän musta tuntuu?". Ja että huomisella on huomisen murheet. Nukkuminen suoritetaan reippaasti siinä missä syöminen tai muutkin arkipäivän jutut. Ei siihen tarvita mitään erityisiä paijauksia tai rituaaleja, mitä taas minun perheessäni oli ilta täysi. Ja koska valvoin usein noitten ajatusteni kanssa, olin aamulla väsynyt ja otin illalla nokoset, mikä sitten taas johti toisenlaiseen unettomuuskierteeseen...ihan siis naurettavia juttuja, jotka useimmille on päivänselviä. Pää tyynyyn, silmät kiinni ja zzzzzzzzzz....

 

[Nipinapa]

Niin, joten kummasti minä nuorena (21 v.) äidiksi tullut lukematta ainoatakaan kirjaa tai opusta imetin lastani puolitoistavuotiaaksi ja hän nukkui vauvana vieressäni. tein niin kuin minun "sisäinen äitini" ohjeisti. Omaan sänkyyn hän siirtyi n. vuoden ikäisenä ja nyt kolmevuotiaana nukkuu edelleen samassa huoneessa meidän vanhempien kanssa. Nyt olemme pian muuttamassa uuteen asuntoon ja väläyttelin mahdollisuutta omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Hän on asiasta innoissaan, mutta kysyi kuitenkin, että saako hän sitten vierailla äidin ja isän luona joskus. Fanaattinenko? En todellakaan. Pikemminkin ihan tavis.

 

[ed.]

Höh, piti lukea "jotenkin".

 

[utelias meikäläinen]

Te perhepedissä nukkuvat, nukkuuko lapsi myös päiväunet perhepedissä? Tai mikäli nukkuu muualla, nukkuuko ns. 'tarpeeksi'? Kysymykseni koskee lähinnä yli 3kk ikäisiä vauvoja. Itseä mietityttää perhepedissä eniten se, että lapsi ehdollistetaan äidin läsnäoloon nukkuessa, eli ilman äitiä ei myöskään ole turvallista nukkua. Onko näin?

Kysyisin myös lapsen yleisvireydestä päivällä, eli onko energinen ja iloinen vai kärsimätön tai kovin itkuinen? Tähän tietysti vaikuttaa myös temperamentti, mutta kai yön aikana saadun 'syvän' unen määrälläkin voi olla vaikutusta?

Itsellä ei ole vahvaa mielipidettä puoleen tai toiseen, olen vaan seurannut lähipiirissä perhepedissä nukkujia ja ei-nukkujia.

 

[Say NO to..]

Niin ja ne joita "imetysfanaatikot" ja "perhepetivauhkoajat" ärsyttävät ovat varmaan viettäneet liikaa aikaa näillä aiheita käsittelevillä keskustelupalstoilla kun antavat itsensä ärsyyntyä kyseisistä puheenaiheista.

No joo, ehkä niinkin. Toisaalta melkein mikä tahansa asiallinen keskustelu em. aiheista saa jostain puskista kyseiset tyypit ryömiytymään esiin. Eihän siinä mitään, asioista on hyvä keskustella mutta usein se kääntyy just sille hyvä äiti-huono äiti -tyyppiselle linjalle. Ja nämä mielestään hyvää äitiä edustavat ovat sitten juuri näitä elämää, ja varsinkin äitiyttä, mustavalkoisten silmälasien läpi katsovia julistajia. Vietin sitten liikaa näillä keskustelupalstoilla tai en, mutta en vain jaksa näitä fanaatikkoja.

Juuri näin. Ei tarvitse kovin pitkäänkään täällä käydä kun jo huomaa, miten mustavalkoiset joidenkin näkemykset asioista ovat. Ja saa toki ollakin, mutta vapaassa keskustelussa saa varmasti tuoda esiin sitäkin näkökulmaa, että useinkaan näissä asioissa ei ole olemassa Yhtä Totuutta. Yhtä voimakkaasti minua voi ärsyttää eri asioiden fanaatikot kuin mitä jotakuta ärsyttää kaikki muut vaihtoehdot kuin vain se oma yksi ja ainoa "totuus" johon uskoo.

Kunhan vain fanaatikot muistaisivat että se yksi totuus jonka he ovat löytäneet, sopii heidän elämäänsä todennäköisesti parhaiten. Joillekin toisille taas jokin toinen "totuus". Äitiys on täynnä näitä "olet hyvä äiti jos teet näin, olet huono äiti jos teet näin" -tyyppisiä asioita. Kunpa vain löytyisi enemmän ymmärrystä, että on monia tapoja tehdä oikein. Se taas toisaalta on hienoa, että useimmat selvästikin yrittävät tehdä parhaansa

Fanaatikot vain usein lynttäävät kaikki muut vaihtoehdot kuin sen omansa poikkeuksetta huonoiksi. Kannattaa pitää mieli avarana ja järki mukana kun kaikenlaisiin "teorioihin" tutustuu. Kaikilla tutkijoilla ym ei ole intressinä vain lapsen hyvinvointi, vaan myös se, että saa omaa nimeään julki.

 

[tähtinen!]

Meidän vauva (nykyisin siis lapsi) on nukkunut perhepedissä syntymästään. Seinän puolella, äidin vieressä. Meidän vauva nukkui päivisin lähinnä vieressäni sängyllä tai kantoliinassa, koska vaunuissa ei vain nukahtanut ja ei ollut mitään päiväunirytmiä. Vasta noin 6 kk ikäisenä alkoi nukahtaa vaunuihin säännöllisesti. Vaunuissa nukkui hyvin, monta tuntia putkeen. Vaunut oli parvekkeella. Nukkui vaunuissa 1 v 6 kk saakka päiväunet. Meni niihin ihan ilman itkuja ja heijasin vaunuja, kunnes nukahti. Eli hyvin nukkui ilman, että äiti olisi ollut kyljessä kiinni. Heräsi vaunuista aina ilman itkua.

Eli yöt nukkui hyvin äidin vieressä, noin 12 tuntia ja päivisin vaunuissa vielä 3 tuntia.

Nyt reilu 2 vuotiaana nukkuu vielä vieressä öisin, koska se sujuu niin hyvin.

Yöt sujuu hyvin ilman itkuja ja huutoja. Ei itkenyt edes vauvana, vaikka heräili noin 3 h välein ja yösyötötkin jatkui melkein 1 vuotiaaksi. Lykkäsin vain tissin suuhun ja unet jatkui muutaman minsan imun jälkeen. Ei tarvinnut nousta ylös sängystä.

Nukuttamisrumbaa ei ole koskaan ollut. Riittää, että käy viereen makoilemaan ja odottaa siinä, kunnes nukahtanut. Joskus nukahtaminen saattaa kestää. Mutta makoillaan siinä ilman itkuja tai pelkoja.

Päivisin tosi iloinen ja tyytyväinen, omaa tahtoakin on. Siksi emme edes yritä vielä kokeilla omaa huonetta, koska tiedämme, että hän huutaisi siellä. Havahtuu pari kertaa yössä ja varmistaa, että olen vieressä. Jos olen sattumoisin olohuoneessa, alkaa ääntelemään. Mutta kun olen vieressä, hän jatkaa unia samoin tein. KÄy hereillä vain muutamaksi minuutiksi öisin. Tämä tyyli sopii meille tosi hyvin. Suosittelen perhepetiä, muusta ei ole kokemusta.

 

[ModestyB]

Te perhepedissä nukkuvat, nukkuuko lapsi myös päiväunet perhepedissä? Tai mikäli nukkuu muualla, nukkuuko ns. 'tarpeeksi'? Kysymykseni koskee lähinnä yli 3kk ikäisiä vauvoja. Itseä mietityttää perhepedissä eniten se, että lapsi ehdollistetaan äidin läsnäoloon nukkuessa, eli ilman äitiä ei myöskään ole turvallista nukkua. Onko näin?

Kysyisin myös lapsen yleisvireydestä päivällä, eli onko energinen ja iloinen vai kärsimätön tai kovin itkuinen? Tähän tietysti vaikuttaa myös temperamentti, mutta kai yön aikana saadun 'syvän' unen määrälläkin voi olla vaikutusta?

Lapset ovat nukkuneet päiväunia kantoliinassa, vaunuissa, autossa ja sängyssä. Siinä juuri 3 kk jälkeen eniten muualla kuin sängyssä, noin 1 v. lähtien pääasiassa rattaissa ja sängyssä ja 2 v. lähtien vain sängyssä ja satunnaisesti tilanteen sattuessa autossa.

Välillä päiväunet ovat olleet perhepetiä, kun äiti tai isäkin on nukkunut . Harvoin kuitenkaan. Pienenä on pitänyt joskus välitissittää vauva jatkamaan uniaan, noin 9 kk iästä ei enää. Ihan riittävästi ovat nukkuneet päiväunia.

Miten lapsen päivävireys heikkenisi perhepedistä? Hän saa syvää unta tarpeensa mukaan perhepedissäkin yöllä, ei toisen läheisyys sitä estä, kuten ei estä aikuisilla puolisoillakaan. Havahtumiset ovat luonnollinen ja etenkin vauvana tarpeellinen osa unisyklejä, ne ehkäisevät mm. kätkytkuolemia.

Kaikki kädelliset nukkuvat poikasensa vieressä, mahdoton ajatella, että se voisi olla biologisesti unen kannalta huonompi tapa nukkua, silloin kärsisi eloonjääminen.

 

[ei sovi kyllä meille...]

Meillä ollaan viimeiset 2 viikkoa nukuttu perhepedissä, koska lapsi on sairastellut. Tähän asti hän on nukkunut omassa sängyssään, 6 kk ikäisestä omassa huoneessaan. Aamulla 5-7 välillä on otettu meidän väliin kuitenkin. Nytkin on nukutettu omaan sänkyyn, mutta kun hän on herännyt jo puoliltaöin (nyt kipeänä ollessaan), ei ole suostunut jäämään omaan sänkyynsä joten ollaan otettu väliin. Katsotaan sitten taas kun tervehtyy kunnolla, että miten saadaan jäämään taas omaan sänkyyn... Tyttö on ollut aina huono nukkuja, mutta MYÖS meidän välissä ollessaan. Ja nyt nämä viimeiset 2 viikkoa minä olen nukkunut tosi huonosti. Lapsikin on levoton. N. tunnin välein herään siihen kun lapsi on välissä poikittain ja potkii isäänsä ja tunkee päätään mun kylkeen/tyynylle/kainaloon. Pyörii ja hyörii vähän väliä. Valvoo parikin tuntia. Eli meille tämä nukkumismuoto pidemmän päälle ei kyllä sovi! Tuo levottomuus ei johdu vain sairaana olosta (ei tyttö nyt niiiin kipeä ole), koska terveenä ollessaan on ihan yhtä levoton ja nukkuu välissä huonosti.
Mun puolesta saa nukkua perhepedissä ne jotka siihen pystyvät ja joille se sopivat. Meille se ei sovi, tyttö kun on niin kovin levoton nukkuja, ja herättää äidinkin aina kun kääntyilee unissaan. Ikää tytöllä nyt siis 1 v 3 kk.

 

[utelias meikäläinen]

Miten lapsen päivävireys heikkenisi perhepedistä? Hän saa syvää unta tarpeensa mukaan perhepedissäkin yöllä, ei toisen läheisyys sitä estä, kuten ei estä aikuisilla puolisoillakaan. Havahtumiset ovat luonnollinen ja etenkin vauvana tarpeellinen osa unisyklejä, ne ehkäisevät mm. kätkytkuolemia.

Kaikki kädelliset nukkuvat poikasensa vieressä, mahdoton ajatella, että se voisi olla biologisesti unen kannalta huonompi tapa nukkua, silloin kärsisi eloonjääminen.

Uskon ehdottomasti, että lapselle on hyvä nukkua vanhempansa vieressä ensimmäiset kuukaudet juuri mainituista syistä (helpompi imetys, kätkytkuolemat, läheisyys yms), siitä eteenpäin taitaa riippua aika paljon lapsesta, mikä hänelle sopii parhaiten. Tämä perustuu ihan tuttava- ja lähipiirin kanssa käytyihin keskusteluihin. Muun muuassa yksi lähisukulainen on nukkunut tyttönsä (13kk) kanssa perhepedissä ja tyttö kärsii valtavasta univajeesta, ei suostu myöskään nukkumaan päikkäreitä (yksin) sängyssä vaan ainoastaan vaunuissa. Heräilee paljon yöllä ja haluaa imeä rintaa tai leikkiä. Päiväsaikaan ei jaksa keskittyä mihinkään ja purskahtelee vähän väliä itkuun.

Lapseni (6kk) on nukkunut vieressäni ensimmäiset kolme kuukautta, sitten omassa sängyssä samassa huoneessa (kätkythälyyttimellä). Alun yöheräilemiset/havahtumiset loppuivat parissa kuukaudessa niin, että imetin kerran yössä ja silloin kun heräsi muuten vaan, rauhoittelin sängyssä paijaten. Nyt hän syö lainkaan yöllä (nukkuu heräämättä koko yön), vasta aamulla 6 maissa heräilee syömään. Sitten nukutaan vielä n. puolitoista tuntia. Puoli kahdeksalta herätään molemmat. Kaiken kaikkiaan todella iloinen ja tyytyväinen lapsi ja ennen kaikkea, jaksaa leikkiä ja tutkia päiväsaikaan (ja halitella tietysti!). Nukkuu päikkärit sängyssä tai vaunussa, riippuen missä ollaan. Tällä kokemuksella en muuttaisi mitään.

Ei voi mielestäni yleistää, että perhepedissä lapsi nukkuisi paremmin/huonommin kuin omassa sängyssä. Itse en myöskään nuku yhtä hyvin jos nukun kiinni miehessäni (on varsinainen lämpöpatteri!) mutta joku muu ehkä nukkuu, niin kuin vastauksista voi huomata. Voihan jopa olla, että lapset tulevat vanhempiinsa, ainakin meillä vaikuttaa siltä

 

[Mikähän on?]

Ihan ot, monista näistä perhepeti- ja imetysaloituksista paistaa läpi amerikkalainen retoriikka, joka on selvästi kärkkäämpää ja provosoivampaa kuin suomalainen tapa käsitellä asioita. Onko nämä tekstit jotenkin lähtöisin tuolta valtameren takaa, vai mikä on? Minua näissä aloituksissa usein ei niinkään häiritse asiasisältö (koska on vaan hienoa, että äidit haluavat jakaa muidenkin kanssa sen, minkä ovat kokeneet parhaaksi omalle lapselleen) vaan esittämistyyli. Tulee mieleen ihan jotkut dr. Philin "hyvä äit vs.huono äiti" -sessiot.

Suomessa meillä on kuitenkin hyvä neuvolajärjestelmä ja maailman terveimmät vauvat. Se tarkoittaa, että ehdottomasti valtaosa äideistä hoitaa äitihommansa hyvin ja rakkaudella. Ehkä tuo amerikkalainen retoriikka johtuu siitä, että siellä ei ole yleistä neuvolaa, eikä samalla tavalla neutraalia tietoa ja tukea äitiyteen?

 

[tähtinen!]

Jotta perhepeti olisi mukava ja toimiva, täytyy sen meillä ainakin olla erittäin leveä. Siis kolme yhdenhengen sänkyä vierekkäin. Tai tavallisen parisängyn lisäksi vielä yksi yhdenhengen sänky. Tai King size sänky. Jokaisella tilaa silloin. Kaikilla omat peitot, lapsella vielä unipussi. Ahtaasti en pystyisikään nukkumaan noin. Onhan se ihanaa, kun nukkumaankäynti sujuu ilman taisteluja ja aamulla herätään hitaasti köllötellen yhdessä. Nautin näistä hetkistä, on ihanaa kun pieni lapsi nukkuu tyytyväisenä vieressä ja voi laittaa oman käden hänen käteensä vaikkapa. Tämäkin on "aikansa kutakin" vaihe. Näitä hetkiä ei koskaan saa enää takaisin. Aika kuluu nopeasti ja kohta tuo jo nukkuu omassa huoneessaan. Me päädyttiin perhepetiin, koska se vain tuntui niin luonnolliselta ja yösyötöt oli helppo hoitaa.