vauvat vaihtuivat, vaihtaisitko takaisin?

Suomessa ei varmaan vastaavaa tapausta ole ollut, mutta mitähän laki sanoisi tuossa tilanteessa? Entä jos toinen perhe haluaisikin sen biologisen lapsensa itselleen, eikö se olisi silloin pakko vaihtaa?

Kamala ajatuskin! Ihan oikeasti, oikeuteen mentäisiin ja vastustaisin ehdottomasti vaihtoa. Nämä ovat mun lapsiani.
Lisään vielä, että raahaisin sinne oikeuteen kaikki mahdolliset asiantuntijat kertomaan miten vahingollista se olisi lasten kehityksen kannalta jos vaihto suoritettaisiin.

 

Suomessa ei varmaan vastaavaa tapausta ole ollut, mutta mitähän laki sanoisi tuossa tilanteessa? Entä jos toinen perhe haluaisikin sen biologisen lapsensa itselleen, eikö se olisi silloin pakko vaihtaa?

Minua kiinnostaisi, miten sosiaaliviranomaiset suhtautuisivat vanhempiin, jotka haluavat vaihtaa lapset. Jotenkin ajattelisi, että lapsen oikeus turvalliseen, pysyvään perhe-elämään menisi "omistamisen" edelle.

 

Vaihtaisin vaikka lapsi olisi vanhempikin, ihan jo uskontoni vuoksi

 

Minua kiinnostaisi, miten sosiaaliviranomaiset suhtautuisivat vanhempiin, jotka haluavat vaihtaa lapset. Jotenkin ajattelisi, että lapsen oikeus turvalliseen, pysyvään perhe-elämään menisi "omistamisen" edelle.

:attn: Aivan samaa mieltä!

Hitsi, mä ihan hermostun tästä ajatusleikistä.... :kieh:

 

Suomessa ei varmaan vastaavaa tapausta ole ollut, mutta mitähän laki sanoisi tuossa tilanteessa? Entä jos toinen perhe haluaisikin sen biologisen lapsensa itselleen, eikö se olisi silloin pakko vaihtaa?

Mummoni vaihtui sairaalassa vauvana, mutta huomasivat kyllä aika nopeasti asian kotona, kun tytöllä olikin pippeli...

 

Mummoni vaihtui sairaalassa vauvana, mutta huomasivat kyllä aika nopeasti asian kotona, kun tytöllä olikin pippeli...

Whaat!? Mistäs me nyt tiedetään kenen mummosi oikeasti on.... ??

 

Mummoni vaihtui sairaalassa vauvana, mutta huomasivat kyllä aika nopeasti asian kotona, kun tytöllä olikin pippeli...

Hups, pieni moka sattunut! Mutta onneksi noin että asia selvinnyt heti Mutta ei varmaan sellaista ole sattunut että vuoden tai useamman jälkeen olisi havaittu vaihdos? Ei ainakaan itselleni tullut heti mieleen sellaista tapausta.

 

Vaikka oma tyttöni on vasta 6kk ikäinen, en siltikään vaihtaisi "takaisin". Uskomatonta ajatellakaan miltä tuntuisi jos vuosien jälkeen paljastuisi tuollaista, huh.

 

Minua kiinnostaisi, miten sosiaaliviranomaiset suhtautuisivat vanhempiin, jotka haluavat vaihtaa lapset. Jotenkin ajattelisi, että lapsen oikeus turvalliseen, pysyvään perhe-elämään menisi "omistamisen" edelle.

Näin minäkin ajattelen, mutta toisaalta taas onhan tälläkin hetkellä niin että lapsi saattaa olla sijaisperheessä vuosia hyvin pienestä saakka ja siellä kaikki hyvin, mutta palautuukin biologisille vanhemmille kun vanhemmat saavat asiansa järjestykseen. Eli siinähän menee se biologisuus edelle..

 

En, nää lapset on mun. Vanhemmat on ne, jotka kasvattaa ja hoitaa, ei biologiaa.

 

Näin minäkin ajattelen, mutta toisaalta taas onhan tälläkin hetkellä niin että lapsi saattaa olla sijaisperheessä vuosia hyvin pienestä saakka ja siellä kaikki hyvin, mutta palautuukin biologisille vanhemmille kun vanhemmat saavat asiansa järjestykseen. Eli siinähän menee se biologisuus edelle..

Mutta eikös tuossa kuviossa ole tiedossa, että sijaisperhe on väliaikaisratkaisu?

 

Jos viiden vuoden jälkeen ei juuri kukaan enää haluaisi lasta vaihtaa, niin jossainhan se raja menee. Varmaan kaikki haluaisi biologisen vauvansa takaisin, jos vaihdos paljastuisi muutaman päivän jälkeen. Mutta entä jos vauva on muutaman kuukauden, tai vaikka reilun vuoden ikäinen taapero? Minä varmaan haluaisin biologiset vauvat vaihtaa oikeille vanhemmilleen, jos erehdys paljastuisi alle vuoden sisällä. Imetys tosin saattaisi tehdä vaihdoksesta sekä henkisesti että käytännön tasolla erityisen rankkaa, jos toinen vauva olisi imetetty ja toinen ei tai vauva(t) ei hyväksyisi uutta imettäjää. Toisaalta imetys voisi helpottaa suhteen kehittymistä, jos biologista vauvaansa voisi vielä imettää.

 

On varmasti aikuisille ihan selvä juttu, mutta ei sille pienelle lapselle joka ei välttämättä muista ollenkaan niitä biologisia vanhempiaan?

Mutta eikös tuossa kuviossa ole tiedossa, että sijaisperhe on väliaikaisratkaisu?

 

Näin minäkin ajattelen, mutta toisaalta taas onhan tälläkin hetkellä niin että lapsi saattaa olla sijaisperheessä vuosia hyvin pienestä saakka ja siellä kaikki hyvin, mutta palautuukin biologisille vanhemmille kun vanhemmat saavat asiansa järjestykseen. Eli siinähän menee se biologisuus edelle..

Sijoitus on eriasia. SIinä ollaan alunakaenkin tehty päätös sijoittaa lapset jonnekin "väliaikaisesti" . Lisäksi suhteet biologisiin vanhempiin yritetään pitää yllä. Ja lapset tietävät että asuvat sijaisperheessä.. Näitä päätöksiä tehdään lapsen parhaaksi. Tai näin ainakin olisi tarkoitus. Tilanne jossa lapsi syntyy perheeseen, jossa ei ole oikein resursseja tai haluakaan aina hänestä huolehtia, on aina huono. Silloin joudutaan tekemään ikäviä päätöksiä ja tilanne kaikessaan jättää varmasti lapseen jälkiä...

 

Tuohon sijoitusasiaan. Sijoitusperheet saa myös lapsen ylläpidosta ja hoidosta korvauksen, eivät (yleensä) pelkästä rakkaudesta lapseen häntä hoida. Sijoitus maksaa kunnille paljon, joten huostaanottoa ei ymmärrettävästi haluta turhaan pitkittää. Jotkut sijoitusperheet varmasti mielellään pitäisivät lapsen, vaikka rahahanat menisi kiinni, mutta ei läheskään kaikki. Lapselle olisi aika kamala juttu sekin, jos tuossa kohtaa punnittaisiin sijoitusperheen rakkaus ja lapsi sitten kuitenkin vastoin tahtoaan joutuisi takaisin biologisille vanhemmilleen, koska sijoitusperhe ei haluaisi häntä ilmaiseksi pitää. Parempi oikeastaan, että päätös tulee ulkopuolelta, eikä lapsi joudu kokemaan elämässään taas uutta hylkäämistä. Näin siis varsinkin, jos lapsi on jo sen ikäinen että tällaisia asioita ymmärtää.

 

Vaihtaisin kyllä lapset. Eihän sitä kerralla tehdäkään, vaan asiantuntijat laativat hyvän suunnitelman miten lapset totutetaan hiljalleen uuteen tilanteeseen ja omat "oikeat" vanhemmat ovat yhä enenevissä määrin lapsen elämässä. Ei lapsia kerralla riuhtaista lapsuuskodeistaan, vaan vaihto tehdään hitaasti ja lasta vahvasti prosessissa tukien.

Sairaalalta kyllä vaadittaisiin kunnon korvaukset, ja rahat menisi lapsen opiskelurahastoon kaikesta turhasta kärsimyksestä.

Ei ole kovin helppoa, jos itse suosii korkeaa koulutusta ja tiettyjä arvoja, ja sitten oma biologinen lapsi kasvaakin perheessä jossa ollaan esim. uskonnollisia. Ajatelkaapa että biologinen lapsenne olisikin annettu Jehovaperheeseen, voisiko mieli sittenkin muuttua??

 

Vaihtaisin kyllä lapset. Eihän sitä kerralla tehdäkään, vaan asiantuntijat laativat hyvän suunnitelman miten lapset totutetaan hiljalleen uuteen tilanteeseen ja omat "oikeat" vanhemmat ovat yhä enenevissä määrin lapsen elämässä. Ei lapsia kerralla riuhtaista lapsuuskodeistaan, vaan vaihto tehdään hitaasti ja lasta vahvasti prosessissa tukien.

Sairaalalta kyllä vaadittaisiin kunnon korvaukset, ja rahat menisi lapsen opiskelurahastoon kaikesta turhasta kärsimyksestä.

Ei ole kovin helppoa, jos itse suosii korkeaa koulutusta ja tiettyjä arvoja, ja sitten oma biologinen lapsi kasvaakin perheessä jossa ollaan esim. uskonnollisia. Ajatelkaapa että biologinen lapsenne olisikin annettu Jehovaperheeseen, voisiko mieli sittenkin muuttua??

Mulle tärkeintä olisi kyllä tieto siitä, että lapsi saa rakkautta ja tukea perheessä, jossa kasvaa. Että hän on perheen rakastettu jäsen, josta ei haluta luopua.
Mutta ennen kaikkea, mulla on tunneside näihin lapsiin, jotka olen kasvattanut ja joiden kanssa olen elänyt kaikki nämä vuodet. Joiden haavoihin olen puhaltanaut ja laittanut laastaria, joiden itkuja olen lohduttanut, joiden kanssa olen riidellyt ja joiden kanssa on halattu ja hellitelty. En voisi kuvitellakaan, että antaisin heidät pois. Minkäänlaiseen perheeseen.

 

Mulle tärkeintä olisi kyllä tieto siitä, että lapsi saa rakkautta ja tukea perheessä, jossa kasvaa. Että hän on perheen rakastettu jäsen, josta ei haluta luopua.
Mutta ennen kaikkea, mulla on tunneside näihin lapsiin, jotka olen kasvattanut ja joiden kanssa olen elänyt kaikki nämä vuodet. Joiden haavoihin olen puhaltanaut ja laittanut laastaria, joiden itkuja olen lohduttanut, joiden kanssa olen riidellyt ja joiden kanssa on halattu ja hellitelty. En voisi kuvitellakaan, että antaisin heidät pois. Minkäänlaiseen perheeseen.

Tunneside tai ei, mutta jos toisen perheen äiti haluaa biologisen lapsensa takaisin niin miten motivoitunut ja kiinnostunut hän olisi hoitamaan minun omaa biologista lastani sen jälkeen kun hän on ilmaissut halunsa noin? En kyllä luottaisi enää ollenkaan, vaan ottaisin lapseni takaisin ja antaisin heille biologisen lapsensa koska voisin varmistua että he haluavat kasvattaa lasta ja rakastaa sitä omanaan.

Eihän kyse olekaan sun tunnesiteestä vaan siitä miten lapset voi ja tuntee. Jos se toinen perhe on reilu, niin lapseen varmasti pidetään yhteyttä myös sen jälkeen kun ne vaihdetaan "oikeaan" perheeseensä. Mistäs sinä voit tietää millaisiin olosuhteisiin tämän toisen äidin vauva on voinut joutua? Ehkä hän ei halua että biologinen lapsensa kasvaa sellaisessa perheessä vaan vaatii palautusta. Onhan se ikävää antaa se itse kasvattama lapsi heille takaisin johon on niin kovasti kiintynyt, mutta onko oikeastaan muutakaan mahdollisuutta. Eihän se lapsi oikeasti ole SINUN, vaan vanhemmillaan on tähän kasvattilapseen oikeus ja huoltajuus.

Kyllä minulle biologinen vanhemmuuskin on tärkeää. En tietoisesti ole valinnut adoptiota, vaan halunnut nimenomaan oman lapsen. Vauvojen vaihtuminen on ikävä ja traumaattinen kokemus jota ei pitäisi tapahtua kellekään, mutta jos niin tapahtuu niin ei sen korjaaminen myöhemmin pitäisi olla mikään äidin "kylmyydestä" ja tunnekyvyttömyydestä johtuva tapahtuma.

Tällaisessa tilanteessa vähät välittäisin omista tuntemuksistani, sillä lapsen etu on aina lapsen etu.

 

Vaihtaisin kyllä lapset. Eihän sitä kerralla tehdäkään, vaan asiantuntijat laativat hyvän suunnitelman miten lapset totutetaan hiljalleen uuteen tilanteeseen ja omat "oikeat" vanhemmat ovat yhä enenevissä määrin lapsen elämässä. Ei lapsia kerralla riuhtaista lapsuuskodeistaan, vaan vaihto tehdään hitaasti ja lasta vahvasti prosessissa tukien.

Sairaalalta kyllä vaadittaisiin kunnon korvaukset, ja rahat menisi lapsen opiskelurahastoon kaikesta turhasta kärsimyksestä.

Ei ole kovin helppoa, jos itse suosii korkeaa koulutusta ja tiettyjä arvoja, ja sitten oma biologinen lapsi kasvaakin perheessä jossa ollaan esim. uskonnollisia. Ajatelkaapa että biologinen lapsenne olisikin annettu Jehovaperheeseen, voisiko mieli sittenkin muuttua??

Sitä suuremmalla syyllä en haluaisi lapsia vaihtaa. Sehän tarkoittaisi sitä, että nämä kasvattamani lapset "joutuisivat" tuohon toiseen perheeseen ja se biologinen lapsi tuntuisi todella vieraalta.

 

En, mutta tappaisin sen 5-vuotiaan joka asuisi minun luonani.

 

En vaihtais enkä haluaisi olla yhteydessä. Lapset olis vaan enemmän sekaisin. Mulle vanhemmuus ei ole biologiaa.

 

Tunneside tai ei, mutta jos toisen perheen äiti haluaa biologisen lapsensa takaisin niin miten motivoitunut ja kiinnostunut hän olisi hoitamaan minun omaa biologista lastani sen jälkeen kun hän on ilmaissut halunsa noin? En kyllä luottaisi enää ollenkaan, vaan ottaisin lapseni takaisin ja antaisin heille biologisen lapsensa koska voisin varmistua että he haluavat kasvattaa lasta ja rakastaa sitä omanaan.

Eihän kyse olekaan sun tunnesiteestä vaan siitä miten lapset voi ja tuntee. Jos se toinen perhe on reilu, niin lapseen varmasti pidetään yhteyttä myös sen jälkeen kun ne vaihdetaan "oikeaan" perheeseensä. Mistäs sinä voit tietää millaisiin olosuhteisiin tämän toisen äidin vauva on voinut joutua? Ehkä hän ei halua että biologinen lapsensa kasvaa sellaisessa perheessä vaan vaatii palautusta. Onhan se ikävää antaa se itse kasvattama lapsi heille takaisin johon on niin kovasti kiintynyt, mutta onko oikeastaan muutakaan mahdollisuutta. Eihän se lapsi oikeasti ole SINUN, vaan vanhemmillaan on tähän kasvattilapseen oikeus ja huoltajuus.

Kyllä minulle biologinen vanhemmuuskin on tärkeää. En tietoisesti ole valinnut adoptiota, vaan halunnut nimenomaan oman lapsen. Vauvojen vaihtuminen on ikävä ja traumaattinen kokemus jota ei pitäisi tapahtua kellekään, mutta jos niin tapahtuu niin ei sen korjaaminen myöhemmin pitäisi olla mikään äidin "kylmyydestä" ja tunnekyvyttömyydestä johtuva tapahtuma.

Tällaisessa tilanteessa vähät välittäisin omista tuntemuksistani, sillä lapsen etu on aina lapsen etu.

Mulle taas se biologia ei ole niin tärkeää. Lapset on kyllä kaikki meidän geeneistä, mutta voisin hyvinkin kuvitella ottavani toisen naisen synnyttämän lapsen ja rakastavani häntä aivan yhtä paljon kuin näitäkin.

 

[QUOTE="veera";29958885]En, nää lapset on mun. Vanhemmat on ne, jotka kasvattaa ja hoitaa, ei biologiaa.[/QUOTE]

Hauskaa, että tässä keskustelussa biologia on sivuseikka, mutta auta armias, jos joku käyttää lasten tekemiseen lahjasoluja tai -alkioita. Silloin biologia ja geenit ovat avainasemassa, äitiys ja isyys sivuseikkoja ja lapsi kärsii, jos ei elä biologisen vanhempansa kanssa yhdessä.

 

[QUOTE="niinpäniin";29959083]Hauskaa, että tässä keskustelussa biologia on sivuseikka, mutta auta armias, jos joku käyttää lasten tekemiseen lahjasoluja tai -alkioita. Silloin biologia ja geenit ovat avainasemassa, äitiys ja isyys sivuseikkoja ja lapsi kärsii, jos ei elä biologisen vanhempansa kanssa yhdessä.[/QUOTE]

Olen niissäkin keskusteluissa aina puolustanut vanhemmuutta enemmänkin tekoina kuin sukusoluina.

 

Tunneside tai ei, mutta jos toisen perheen äiti haluaa biologisen lapsensa takaisin niin miten motivoitunut ja kiinnostunut hän olisi hoitamaan minun omaa biologista lastani sen jälkeen kun hän on ilmaissut halunsa noin? En kyllä luottaisi enää ollenkaan, vaan ottaisin lapseni takaisin ja antaisin heille biologisen lapsensa koska voisin varmistua että he haluavat kasvattaa lasta ja rakastaa sitä omanaan.

Eihän kyse olekaan sun tunnesiteestä vaan siitä miten lapset voi ja tuntee. Jos se toinen perhe on reilu, niin lapseen varmasti pidetään yhteyttä myös sen jälkeen kun ne vaihdetaan "oikeaan" perheeseensä. Mistäs sinä voit tietää millaisiin olosuhteisiin tämän toisen äidin vauva on voinut joutua? Ehkä hän ei halua että biologinen lapsensa kasvaa sellaisessa perheessä vaan vaatii palautusta. Onhan se ikävää antaa se itse kasvattama lapsi heille takaisin johon on niin kovasti kiintynyt, mutta onko oikeastaan muutakaan mahdollisuutta. Eihän se lapsi oikeasti ole SINUN, vaan vanhemmillaan on tähän kasvattilapseen oikeus ja huoltajuus.

Kyllä minulle biologinen vanhemmuuskin on tärkeää. En tietoisesti ole valinnut adoptiota, vaan halunnut nimenomaan oman lapsen. Vauvojen vaihtuminen on ikävä ja traumaattinen kokemus jota ei pitäisi tapahtua kellekään, mutta jos niin tapahtuu niin ei sen korjaaminen myöhemmin pitäisi olla mikään äidin "kylmyydestä" ja tunnekyvyttömyydestä johtuva tapahtuma.

Tällaisessa tilanteessa vähät välittäisin omista tuntemuksistani, sillä lapsen etu on aina lapsen etu.

Tässä mallissa huomioidaan vain aikuisen tunteet ja oikeudet, kukaan ei piittaa siitä kärsimyksestä, joka aiheutuu näille molemmille lapsille jos heidät vaihdetaan päikseen. Se on ihan turha puhua jostain hallitusta, asiantuntijoiden suunnittelemasta vaihdosta. Kuka muka voi väittää, että lapsi voi hyvin perusteltuna ymmärtää, että joo sun pitää nyt muuttaa tuonne toiseen perheeseen, etkä saa enää rakastaa niitä vanhempiasi, joihin olet koko ikäsi kiintynyt.
Höpö höpö.