Mä oon oikeasti NIIIIIIN onnellinen mun terveistä ja hyvistä hampaista, että osaan tosiaankin niitä arvostaa. Mun hampaille ei ole koskaan jouduttu tekemään mitään muuta kuin poistamaan vähän hammaskiveä. Sen sijaan miehellä, monella työkaverilla, kavereilla jne. on jatkuvasti jotain hampaissa. Joutuu käymään juurihoidoissa, paikkauttamaan, kuvataan, puudutetaan, jopa otetaan hampaita pois.
Kun tiedän kuinka ihanaa elämä on, kun hampaat ei haittaa elämää, olen oikeasti valmis näkemään vaivaa siitä, että meidän lastenkin hampaat pysyisivät terveinä. Ja kun asian tiedostaa ja pitää tärkeänä, ei se olekaan vaikeaa. Meillä suukotellaan ja halitaan poskelle, jätkistä syö lapsi ensin, sitten äiti, samoin juo pullosta, lusikoita ei tietenkään kierrätetä oman suun kautta, eihän kukaan muukaan syö mun lusikalla, vaan kaikilla on omat jne.
Se ei ole vaikeaa, mutta se on tärkeää!