Koeta ajatella, että juuri nyt sinulla on ihan tolkuttoman tärkeä tehtävä pitää huolta siitä pikkasesta. Keskity siihen, ota sitä syliin ja hoida niin paljon kun voit. Muuten voit yhtäkkiä löytää itsesi ulkopuolelta katsomassa perhettä jossa et enää ole itse mukana. Valinta on sinun, eikä sinua voi muut auttaa kuin sinä itse. Perheneuvolasta apua hetipaikalla synkkyyteen.Siellä käy todella paljon vanhempia samanlaisista syistä-ja ne ovat minusta niitä viisaita vanhempia.
Mikä oma taustasi on? Miten olet toiminut aiemmissa suurissa myllerryksissä? Onko veljeä tai siskoa jonka syntymän koit pienenä? Oma lapsuus? Meissä on omat toimintatavat aika juurtuneina, ja joskus tuntuu että ratkaisut on jotenkin vääjättömiä, mikä ei pidä paikkaansa. Ne tavat kumpuaa lapsuudesta ja vanhempien mallista. Mistä nämä tunteet tulee, miksi toimit näin? Niistä voi opetella pois jos tahtoo ja jaksaa opetella.
Ja totta on että kauniita, kivoja, upeita ja aina vaan parempia kumppaneita tulee vastaan koko elämän ajan, ja varsinkin silloin kun on muuten kamalaa. Ja mikään ei taida olla ihan yhtä kova tahaton koetus parisuhteelle kuin pikkuvauva aika. Se menee ohi, sinun ja vaimosi on löydettävä toisenne uudestaan ja se vaatii töitä, välittämistä ja pitkäjänteisyyttä. Asiat ei tule aina luonnostaan, ne pitää valita ja haluta. Joka minuutti teet päätöksen myönnät sitä tai et. Kukaanmuu ei tee niitä päätöksiä, vaan sinä.Olisi hyvä jos ottaisit itse osaa tuohon prosessiin ja lakkaisit olemasta oman elämän sivustakatsoja (helpommin sanottu kuin tehty, tiedetään)
Viina pois, lääkärille. Arkeen apua vaimolle jos et itse jaksa, se on totista menoa ja kannattaa ottaa vakavasti. Oman käden kautta paineet pois pusseista, do what you gotta do, but don't do her sister.
Mutta kyllä siitä selvitään, entistä ehompana! Plenti tsemp!