Vauvan sukupuolen toivominen.. onko teillä ollut toiveita?

Tyttövauvoja toivotaan tän ketjun mukaan enemmän..juuri kuten ajattelinkin. Tällä hetkellä tuntuu vallitsevan jonkinsortin tyttöbuumi ;D

 

Tyttövauvoja toivotaan tän ketjun mukaan enemmän..juuri kuten ajattelinkin. Tällä hetkellä tuntuu vallitsevan jonkinsortin tyttöbuumi ;D

Ehkäpä johtuu lähinnä siitä, että on yleisempää naiselle toivoa tyttölasta ja miehelle poikalasta...ja naisethan täällä palstalla lähinnä kertovat omia ajatuksiaan ja toiveitaan, joten tyttötoiveita on sen vuoksi enemmän kun täällä Kaksplussalla asiaa kysytään

 

En mä tiedä, musta siinä vaan on jotakin melkein sairasta, kun kyseessä on asia, johon ei voi vaikuttaa itse. Tulee fiilis, että vanhempi ei rakasta lastaan täysillä, jos onkin sitä toista sukupuolta.

Itselläni on toiveita vähän joka asian suhteen, joskus ne toteutuu ja toisinaan ei. Usein ihan parempikin että ei. En ota niitä niin vakavasti. Kyllähän sitä lasta tekiessä tietää että tuloksena voi olla kumpi vaan.

Olen joka raskaudesta toivonut tyttöä. Esikoisesta siksi että suurin toiveeni oli saada ainakin yksi tyttö, ei välttämättä juuri sillä kertaa mutta siitä aloitettiin. Kun ultrassa sitten kätilö sanoi vauvan olevan varmuudella poika, kerkesin juuri ajattelemaan sen "no, ei tullut tyttöä" kunnes tajusin ett "hei, toihan on meidän poika!!!". Ei poika missään vaiheessa pettymys ollut mutta toive tytöstä jäi jäljelle.

Kakkosesta toivoin siis tyttöä samoista syistä ja olin kieltämättä onnellinen kun ultrassakin tyttöä luvattiin ja sellainen sitten saatiin. Kolmosesta olisi periaatteessa ollut yksi ja sama, pojalle oli parempi nimi jo valmiina. Tyttöä kuitenkin toivoin lähinnä kahdesta käytännönsyystä. Siksi että tytölle oli paremmin kaikkia vaatteita jo valmiina ja toisaalta suurimpana syynä se että tytön todennäköisyys olla terve oli meillä isompi. Silläkin kertaa olin onnellinen kun ultrassa näkyi tyttö, mutta en usko että poikakaan olisi pettymys ollut.

 

Ekan aikaan toivoin vienosti tyttöä, ihana poika tuli. Toisen aikaan toivoin poikaa ja poika tulikin. En jotenkin osais enää kuvitella itseäni tyttöjen äitinä.

 

Minulla ei ole lapsia, mutta jos joskus saan, niin toivon poikaa. Pojille on helpompi keksiä nimi ja poikien elämä vaikuttaa muutenkin olevan paljon helpompaa. Itse juuri tuskailen sitä miten helppoa olisi olla mies. Vaatteita löytyisi vaikka miten paljon, mutta eipä ole naisten puolella kuin kamalia tiukkoja ja niukkoja nakinkuoria, T-paidat läpinäkyviä ja lyhyitä. Jos olisin mies niin löytyisi vaikka mitä. Miehillä on muutenkin helpompaa, on aina muodikas, vaikka hiukset olisivat sentin lyhyt siilitukka. Linnan juhlissa/vanhojen tansseissa miehen on helppo pukeutua, naisena saa aina pelätä, että haukutaan puku lyttyyn jne. Esimerkkejä löytyisi lukuisia.

Toivoisin kyllä ehkä tyttöäkin, mutta enemmän poikia. Jos saisi vaikka neljä lasta, niin yksi voisi olla tyttö. Itse olen aina nähnyt itseni enemmän poikien äitinä.

 

Ekan halusin ehdottomasti olevan tyttö ja toisen toivoin olevan poika Ja näin meninkin

 

Kahdella ekalla kerralla en oikein toivonut mitaan - aavistelin etta poika molemmilla kerroilla - ja niin oli. Kolmannella kerralla toivoin tyttoa - poika tuli Ja neljannella kerralla toivoin seka tyttoa etta poikaa: tyttoa siksi ettei tyttoa viela ollut; ja poikaa siksi etta neljas poika olis ollut niin ihanaa ja helppoa!

 

en kummankaan raskauden aikana toivonut tyttöä tai poikaa,vaan tervettä vauvaa..2 tervettä tyttöä sain

 

Toivoin neljä kertaa poikaa, yhtäkään en kuitenkaan saanut vaan kotona neljä tyttöä. Vaatihan se jonkinlaisen surutyön.

 

Itse olisin kyllä halunnut jotain muuta kuin pojan tai tytön.

Pikku alienin?
Koiranpennun?
Vasan?

 

Esikoisesta en toivonut erityisemmin tyttöä taikka poikaa. Ultrassa selvisi että tyttö oli. Toista odottaessa toivoin tyttöä ja tyttö tuli (selvisi rv26 ultrassa).
Jos joskus viellä kolmannen lapsen saisi niin tällä hetkellä tyttöä toivon

 

En varsinaisesti toivonut ekassa raskaudessa kumpaakaan. Poikaolo oli kyllä vahva (ja poika tuli).

Toisena lapsena olisi kiva saada tyttö, mutta yhtä kiva olisi toinen poikakin. Toinen lapsi ei ole meille itsestäänselvyys, joten aluksi toivotaan vain, että raskaus joskus alkaisi.

Mies toivoo, että saisi perheeseemme tyttären, kun poika jo on.

 

Tyttöjä toivoin ja sain. Minulla on suoraan sanoen jotain omituisia epäonnistumisen pelkoja koskien pojan kasvattamista ja suhteen luomista poikalapseen. Uskon kyllä, että jos olisin saanut pojan olisin työstänyt nuo asiat läpi ja puhki mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta.

 

Mä toivoin tyttöä ja niin myös sukulaiset, koska meidän suvussa on niin paljon poikia.
Toiseksi mä tiesin jo raskausaikana kasvattavani lapsen yksin ja onhan se mukavempi olla naisten kesken.
Sitä paitsi mä vähän luulen, että tytölle voi olla helpompaa hyväksyä isättömyys kuin pojalle.

Musta tuntuu et on aika yleistä, että nainen toivoo tyttöä ja mies poikaa. Ei se silti tarkoita, että sitä "väärää" sukupuolta olevaa ei rakastaisi samalla tavalla kuin sitä "toivottua".

Sellainen juttu vielä pakko lisätä, että vielä tän pian vuoden aikana en ole tyttöäni sen sukupuolen kautta ajatellut vaan ihan mun lapsena ja vauvana.
Varmaan sitten myöhemmin sillä sukupuolella voi jopa olla jonkinlainen rooli, ken tietää?

 

Poikaa toivoin ja pojan sain En olisi tyttöjen prinsessa leikeistä mitään tiennyt, koska semmosia en ite lapsena leikkiny, en osaa meikata enkä pukeutua hienosti. Ja pojalle meiillä oli mieleinen nimi, tytölle ei sopivaa meinannu löytyä. Mutta jos tyttö olisi tullut olisi se ollut aivan yhtä rakas enkä olisi pettynyt. Sitten olisi opeteltu lapsen kanssa yhdessä prinsessaleikkejä