Vauvan sukupuolen toivominen.. onko teillä ollut toiveita?

Joka kerta toivoin tyttöä. Kerran se toteutui.

 

Esikoisesta oli alusta asti tosi vahva tyttöolo ja tyttö tulikin. Tästä toisesta varovasti toivoisin myös tyttöä ihan käytännön syistä (vaatteiden ja tarvikkeiden kierrätys), mutta olen kyllä ihan ikionnellinen vaikka olisi poikakin.

 

Hyvin osasivat, sekä äiti että isä

Mutta jos kaikki 3 poikaa on reikäpäisiä tollukoita, niin jossain on mennyt pieleen, ja tuskin tyttölapsikaan sen epätollukampi olisi.

No eivät ainakaan sulle käytöstapoja osanneet opettaa.

Pojat nyt yleensäkki ovat rajumpia leikeissään ja kiinnostuksen kohteen yleensä ihan erilaiset kun tytöillä. Minä en tykkää mistään pyssy/sota/örkkimörkki leikeistä mutta nukkeko minun olis pitäny käteen laittaa? Että ihan vaan...

 

[QUOTE="tjaa";25875044]Kasva itse ja ymmärrä, ettei kaikki ole aina niillä ruusuisilla laseilla katselua ja kaikkien ei aina tarvi olla samaa mieltä asioista![/QUOTE]

Selitä mulle miten se olis eri asia jos sulla olis siinä 3 tyttöä poikien sijaan. Jee saisit vähän letittää tukkaa ja ostaa vaaleanpunaista. Molemmat sukupuolet ovat yhtä arvokkaita, pistä ne poikas adoptioon jos et osaa niistä iloita ja adoptoi vaikka kiinasta joku ei-toivottu tyttö niin saat vähän söpistellä sen kaa!

 

[QUOTE="eepee";25875066]Selitä mulle miten se olis eri asia jos sulla olis siinä 3 tyttöä poikien sijaan. Jee saisit vähän letittää tukkaa ja ostaa vaaleanpunaista. Molemmat sukupuolet ovat yhtä arvokkaita, pistä ne poikas adoptioon jos et osaa niistä iloita ja adoptoi vaikka kiinasta joku ei-toivottu tyttö niin saat vähän söpistellä sen kaa![/QUOTE]

Minun ei sulle tartte selittää yhtään mitään. Kyseessä on paljon muutakin kun vaan "halu söpistellä". Mutta vaikka sulle rautalangasta asiaa vääntäisin niin tuskin se perille menis.

 

[QUOTE="tjaa";25875084]Minun ei sulle tartte selittää yhtään mitään. Kyseessä on paljon muutakin kun vaan "halu söpistellä". Mutta vaikka sulle rautalangasta asiaa vääntäisin niin tuskin se perille menis.[/QUOTE]

Haha, katkera akka, mee vähän leikkiin autoleikkejä niiden poikies kans.

 

[QUOTE="tjaa";25875065]No eivät ainakaan sulle käytöstapoja osanneet opettaa.

Pojat nyt yleensäkki ovat rajumpia leikeissään ja kiinnostuksen kohteen yleensä ihan erilaiset kun tytöillä. Minä en tykkää mistään pyssy/sota/örkkimörkki leikeistä mutta nukkeko minun olis pitäny käteen laittaa? Että ihan vaan...[/QUOTE]
Mulla on kyllä oikein hyvät käytöstavat. Käytän niitä siellä missä on tarvis.

Ei kaikki pojat suinkaan ole mitään pyssy/sota/örkkimörkki- tyyppejä. Ei kaikkia nuketkaan kyllä kiinnosta, mutta kai poikia voi ohjata rauhallisempienkin leikkien pariin, tai antaa riehua vain ulkona? Vanha "pojat on poikia"- meininki on jo aikansa elänyt, ts. että poikien pitää antaa riehua rauhassa, pojat nyt vaan on sellaisia. Ei ne ole.

Osaa tytötkin rellestää. Ja tytöt osaa olla myös hankalia...pojat on sentään yleensä suht suoraviivaisia: haluavat jotain ja tietävät sen. Tytöt voi haluta ehkä jotain, tai ei sittenkään, ei ne ole oikein itsekään varmoja, eikä ne ainakaan asiasta osaa suoraan sanoa vaikka varmoja olisivatkin...

Niiiiin ja ennen kaikkea: jos on jo 3 poikaa, joista ei pidä, niin miksi tekee vielä lisää lapsia?!

 

[QUOTE="tjaa";25875084]Minun ei sulle tartte selittää yhtään mitään. Kyseessä on paljon muutakin kun vaan "halu söpistellä". Mutta vaikka sulle rautalangasta asiaa vääntäisin niin tuskin se perille menis.[/QUOTE]

Ei noi tajuu.

 

Ekasta toivoin tyttöä, mutta poika tuli. Olin vähän pettynyt kun ultrassa selvisi, mutta nopeastihan siihen sitten sopeutui, eikä nyt tulisi tietenkään mieleenkään, että tuon pojan vaihtaisin johonkin toiseen.
Nyt tokasta toivon taas tyttöä, ja tyttöä varovaisesti ultrassa povattiinkin. Luulenpa, että jos ei olekaan tyttö niin ärsyttää lähinnä turhaan ostetut mekot ja pinkit pikkuvaatteet (toisaalta saan hyvän syyn tilata netin tyhjäksi poikavaatteista samantien ).

 

kerran olen heikkona hetkenä ajatellut että poikakin olisi jännää mutta muuten olen kyllä 4 kertaa toivonut tyttöä. ja 4 tyttöä olen siis saanut. poikien maailma tuntuu niin oudolta, luonnollisesti kun ei oo kokemusta.

 

Tästä ekasta toivoin tyttöä, mutta kun ultrassa näkyi pippeli, ni jotenkin unohdin koko tyttöhaaveen ja olin ihan onnessani pojasta

 

Ei noi tajuu.

Tämä teidän poikien mollauksenne sijoittuu "asioita joita haluaisin tajuta"-listalleni heti sijalle 694 681 221.

 

Esikoisen kohdalla kuvittelin odottavani poikaa, en sen kummemmin toivonut. Tyttö tuli. Keskimmäisestä toivoin tyttöä, mutta raskauden ollessa täysin erilainen kuin ensimmäinen kuvittelin vauvan olevan poika, mutta eipä ollut.

Kuopustytöstä kuumeiltiin aikamme ja tyttöhän tästäkin tuli. (Tosin eilen illalla muuttui leikissään "villiksi pikkupojaksi" )

 

Poikaa toivoin hienoisesti esikoisen kohdalla, kuopuksen kohdalla myös. En kuitenkaan mitenkään isommin ole kumpaakaan sukupuolta toivonut, mies toivoi kuopuksesta pientä tumma prinsessaa kovasti, ja sehän sieltä tulikin sitten Olin ihan hämilläni että miten tuo mies tiesi toivoa ja tuli juuri se mitä hän toivoi
Esikoinen on sitten poika, ja molemmat sukupuolet aivan yhtä ihania <3

Nyt on ihan sama että mitä tulee, ei edes hienoista toivetta vaikka veikkaan tyttöä. Pääasia kunhan vaan raskaus menisi hyvin ja tulisi terve potra vauva

 

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota toivomista - tai sitä, kun sanotaan, että "pääasia, että lapsi on terve". Totta kai terveys on tärkeää ja sitä toivoo lapselleen, mutta entä jos lapsi ei ole terve - lapsilla kun ei ole vaihto- ja palautusoikeutta. Ihan sama sukupuolen kanssa: on suuri todennäköisyys, että lapsi on "väärää" sukupuolta.

Mulle sukupuoli oli ja on sen verran yhdentekevä asia. Tärkeintä oli ja on, että sain lapsen.

 

Kyllä mä sanon ihan rehellisesti, että olisin halunnut myös tytön, kaksi poikaa jo on ja ilmeisesti kolmas tulossa. Ei se vähennä rakkauttani poikiani kohtaan tai tee minusta huonoa äitiä, jos tunnustan, että pieni suru on siitä, etten koskaan saa kasvattaa tytärtä. On pojat ja tytöt kuitenkin erilaisia ja jo pienestä saakka kuvittelin, kuinka tekisin asioita oman tyttäreni kanssa samoin kuin äitini teki kanssani. Poikia harvemmin kiinnostaa vaatekaupat, manikyyrit sun muut hömpötykset....

Poikien äidit tuntuvat myös muuttuvan hirviöanopeiksi jossain vaiheessa, joten näinköhän saan koskaan tavata mahdollisia lapsenlapsiani, koska osoittaisin kiinnostustani joko liikaa tai liian vähän tai tekisin muuten vaan kaiken päin honkia...

 

Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota toivomista - tai sitä, kun sanotaan, että "pääasia, että lapsi on terve". Totta kai terveys on tärkeää ja sitä toivoo lapselleen, mutta entä jos lapsi ei ole terve - lapsilla kun ei ole vaihto- ja palautusoikeutta. Ihan sama sukupuolen kanssa: on suuri todennäköisyys, että lapsi on "väärää" sukupuolta.

Mulle sukupuoli oli ja on sen verran yhdentekevä asia. Tärkeintä oli ja on, että sain lapsen.

Tärkeää tuo on meille jompaa kumpaa toivoneellekin, miksi ei olisi?

 

Ekasta toivon kovasti tyttöä, se tuli. Tokasta en toivonut oikeastaa kumpaakaan enempää, tuli tyttö. Kolmannesta mulla oli pakkomielle että se olisi poika, onneksi oli.

 

Tärkeää tuo on meille jompaa kumpaa toivoneellekin, miksi ei olisi?

En mä tiedä, musta siinä vaan on jotakin melkein sairasta, kun kyseessä on asia, johon ei voi vaikuttaa itse. Tulee fiilis, että vanhempi ei rakasta lastaan täysillä, jos onkin sitä toista sukupuolta.

 

En mä tiedä, musta siinä vaan on jotakin melkein sairasta, kun kyseessä on asia, johon ei voi vaikuttaa itse. Tulee fiilis, että vanhempi ei rakasta lastaan täysillä, jos onkin sitä toista sukupuolta.

Siihen toivomiseenkaan ei voi vaikuttaa itse. Joko toivoo, tai sitten ei toivo, mutta jos toivoo (ja se toive siis kumpuaa jostain syvältä, alitajunnasta, en tiedä mistä) niin on turha järjellä hokea itselleen että ei saisi toivoa, koska toivoo silti...näin se ainakin mun kohdalla on mennyt. Järki sanoo, että sukupuolesta viis, tärkeintä on saada lapsi, mutta tunne sanoo että pakko saada tyttö/poika.

 

Olen kummassakin raskaudessa toivonut poikaa- mut ne toiveet ei toteudu Ehkä toivoin sen takia, etten osaa mitään tyttöjen juttuja... Mies taas toivoi tyttöjä ja hänen toiveensa toteutui

 

Siihen toivomiseenkaan ei voi vaikuttaa itse. Joko toivoo, tai sitten ei toivo, mutta jos toivoo (ja se toive siis kumpuaa jostain syvältä, alitajunnasta, en tiedä mistä) niin on turha järjellä hokea itselleen että ei saisi toivoa, koska toivoo silti...näin se ainakin mun kohdalla on mennyt. Järki sanoo, että sukupuolesta viis, tärkeintä on saada lapsi, mutta tunne sanoo että pakko saada tyttö/poika.

Ja se on ihan turhaa jeesustella muille (ja uskotella itselleen) että mä toivon lasta jos takaraivossa jyskyttää joku muu toive. Ehkä se on sit paskan ja pinnallisen ihmisen merkki mutta ainakin ollaan rehellisiä.

 

Kaks kertaa toivoin tyttöä ja kaks poikaa tuli. No mies on ollu niin innoissaan pojista että ei harmittanut kuin hetken aikaa. Jotenkin mulle oli tärkeämpää et mies sai mitä toivoi.

 

En mä tiedä, musta siinä vaan on jotakin melkein sairasta, kun kyseessä on asia, johon ei voi vaikuttaa itse. Tulee fiilis, että vanhempi ei rakasta lastaan täysillä, jos onkin sitä toista sukupuolta.

Ahaa. Mutta jos toivoo lasta niin sitä rakastaa sitten ihan täysillä? Ei tunteet ole rationaalisia, ja toivo on minusta sama asia kuin tunne. Kappas, Anatolia tuossa sen selittääkin hyvin.

Minusta tuo sinun sanomasi on yhtä järjetön kuin että pitkään lasta toivonut ja yrittänyt olisi jotenkin parempi vanhempi kuin sellainen, jolle raskaus tuli yllätyksenä. Ihan samaa skeidaa molemmat.

 

Ensimmäistä odottaessani mulle tuli heti alkumetreillä todella voimakkasti "poika-tietoisuus". Hommasin vahvasti intuitiooni nojaten aika rohkeana poika- vaatteita - poika tulikin .

Toisella kertaa toivoin myös poikaa..ja samanlainen intuitio pojan tulosta heräsi myös. Toisen pojan saimme .

Kolmatta odotellessani toivoin todella poikaa mutta...siihen mun toivomusolotilaani tuli semmonen hienoinen epäilys tytöstä, lähinnä itselleni tuli semmoinen tunne, että apua - mä en kyllä tytön kanssa pärjää! Ja sitä mukaa kun raskaus eteni, se epäilyskin tytöstä kasvoi. Ja kun tyttö sitten syntyi, niin sen pienoisen ja pikaisen alkujäristyksen - jestas sentään, tyttö tuli, miten mä osaan??!! - jälkeen lastani katsoessani en voinut olla kuin hiljaa mielessäni kiitollinen siitä, että olimme saaneet juurikin tuon tytön :heart:.