Vauvan nukuttaminen "itekseen"

Onkos muilla seuraavaa ongelmaa:vauva on tullu(omaa tyhmyyttään)nukutettua aina liikkeeseen. Tätä nykyä siis iltaunille mennään aina kanneskelemalla unten maille ja samoten herätessä kesekn unien. Tissillä kyllä nukahtaa muutoinki. Rattaisiin kyl nukahtaa ku nitä heijaa

Onko kukaan siis saanu opetettua tätä tapaa pois?

Meil typy on 6kk ja jännittää valtavasti tulevaisuus, ett mennäänkö meil nukkuu ties kuinka monta vuotta sylin kautta.

 

No meillä ei ole samaa ongelmaa, koska oon alusta alkaen koittanu saada vauvan nukahtamaan mahdollisimman itsekseen, mutta esikoista kanneltiin kyllä. Sitten vaan yht'äkkiä poika ei millään nukahtanu syliin, laitoin pinnikseen ja sinne simahti. Nytkin vauva rauhottuu välillä paremmin omaan sänkyynsä kuin syliin, jontuu varmaan kuumuudesta.

Kannattaa alkaa pikku hiljaa totuttamaan siihen, että laitan lapsen sänkyyn kun silmät on ollu vähän aikaa kiinni ja jatkat vaikka silittelyä jonkun aikaa. Muutenkin on parempi nukuttaa suoraan sänkyyn, niin lapsi ei unesta havahtuessaan pelästy missä on, vaan tajuaa olevansa siinä samassa paikassa johon nukahti ja nukahtaa helpommin uudestaan.

 

Meillä tyttö on alusta asti nukahtanut itsekseen. iltamaidon jälkeen paketoin hänet sänkyyn ja alan itsekin nukkumaan tai menen vielä olohuoneeseen. Tyttö saattaa löpistä vaikka miten pitkään, mutta annan löpistä. Välillä on myös kovaakin kitinää, mutta ei joka inahduksesta kannata mennä luokse. Itse menen vasta kun itku on jo "hätähuutoa". Näin meillä tyttö on oppinut itsekseen nukahtamaan =)

 

Meillä ei ainakaan kestänyt tuo sylissä nukahtamisesta "poisoppiminen" kuin viikon-pari, mutta kärsivällisyyttä tietysti vaati...aloin harjoittelun n. 3kk ikäisen tyttäreni kanssa pikkuhiljaa siten, että iltatisuttelun jälkeen, otin tytön olalle ja röyhtäytin, sen jälkeen sanoin päättäväisesti hyvää yötä ja laskin hänet omaan sänkyyn. Tämän jälkeen menin touhuilemaan jotakin ja jos alkoi itkeä, menin aluksi aika helpostikkin lohduttamaan - laitoin tutin takaisin suuhun, ja toivotin uudelleen hyvää yötä ja menin taas pois.

Tätä jatkui aluksi useammankin kerran, mutta itse koin tärkeänä, että tytöstä tuntuu turvalliselta ja hän tietää, että olen lähellä. Jokunen ilta meni näi ja pikkuhiljaa tyttö alkoi rauhoittua enemmän ja enemmän itsekseen. Nyt hän nukahtaa niin, että nostan hänet omaan sänkyyn ja sanon hyvää yötä - hän kääntyy itse kyljelleen ja laittaa silmät kiinni ja alkaa nukkumaan. Ennen tätä tietysti jokailtaiset tutut rutiinit; iltapesut, yökkäri päälle, iltatissuttelut ja -silittelyt, sitten sänkyyn =) Tyttö on nyt 4kk.

Tämä toimii siis meillä, sitä en sano, sopiiko muille...minusta tärkeintä on että vauva kokee olonsa turvalliseksi, nukahtaa sitten syliin tai omaan sänkyyn. Vaikka asiantuntijat taitavat olla sitä mieltä ("lapsiperheen oma kirja" ), että suurin syy yli 5kk ikäisten yöheräilyyn on se, jos vauva nukahdettua siirretään toiseen paikkaan, eikä hän herätessään tunnista paikkaa samaksi - tiedä tuosta sitten?

tsemppiä harjoituksiin :wave:

 

Lunga, meillä on ollut ihan samanlaista. Melkeen puolivuotiaaksi kanniskeltiin poika uneen sylissä ja päikkäreille hytkyteltiin vaunuissa. Sitten alko olla jo turhan painava tapaus, etenkään kun se nukahtaminen ei käy ihan minuutissa... Niin yks ilta vaan laitoin pojan sänkyyn ja siinä vieressä silitin ja lauloin, ja kas kummaa: hetken päästä nukahti! Siitä asti ollaan laitettu vaan sänkyyn ja siinä vieressä oltu että nukahtaa (joskus voi kyllä viedä kauankin..). Päikyille kyllä heijaan edelleen vaunuissa. Poika siis kohta 7kk. Mutta kantsii kokeilla, ja asennoitua niin että vaikka kuinka kauan aikaa veis, niin syliin ei ota.

Mutta siihen en osaa vastata, että kuinka vauvan saisi itsekseen nukahtamaan :/ Meillä nimittäin on niin vilkas tapaus, että jos yksin jättää sänkyyn hetkeksikin, niin nousee kontalleen ja seisomaan pinnoja vasten. Eli alkaa siis jumppaamaan, eikä rauhotu siis. Vieressä on pakko olla pitämässä kiinni, ettei pääse kääntymään mahalleen ja siitä ylös. Vinkkejä kaipaan minäkin tähän ??

 

Meillä on juuri menossa tämän asian opettelu ja paljon kehitystä on ehtinyt tapahtua! Toimimme siis seuraavasti:
Kaikille unille ruokailun ja tissin kautta, ei nukahda siihen vaan rauhoittuu. Imetän tuolissa, en sängyssä. Sitten nostan syliin, halaan ja suukotan, toivotan hyvää unta ja nostan viressä olevaan omaan sänkyyn. Vielä silitän ja lähden pois. Alussa huuto alkoi heti, mutta menin silti. Odotin hetken (pari minuuttia). Jos itku ei lakannut (alussa ei todellakaan...) menin takaisin, toivotin hyvää yötä, silitin ja taas pois, jne. Tärkeintä ainakin meillä on, että vauva tietää aikuisen olevan läsnä, mutta ei nukahda silittelyyn, taputteluun eikä sängystä nosteta syliin. Jos joku näistä tapahtuu, ottaa vauva siitä tavan, jota sitten vaatii aina jatkossa... Jatkan tassuttelua niin kauan, kun tarvis. Nykyisin, vajaan viikon jälkeen, ei enää huuda, korkeintaan valittelee hiukan ennen nukahtamista. Olemme samaan syssyyn lopettelemassa yöimetystä. Öisin, jos herää ennen kuutta (jolloin vielä imetän ennen kahdeksan aamuherätystä) en anna maitoa, vaan jatkan samaa toimintamallia. Enää herää max. kerran eikä itke kovin kauaa. Nukkuu siis klo 21-8.

Samalla päiväunet ovat alkaneet yhdistyä ja vauva (nyt reilu 7kk) jaksaa valvoa pidempiä pätkiä, kun ei ole uupunut rikkonaisista öistä. Olemme siirtymässä kolmista päikkäreistä kaksiin (n. klo 11-13 ja 16-17.30).

Toimii!

 

Vielä se, että tyttö ollut erittäin huono- ja katkouninen koko ikänsä. Lisäksi hyvin temperamenttinen, aktiivinen ja varhain kehittyvä.

 

Mekin ollaan nyt pari viikkoa yritetty nukuttaa meidän 6kk poikaa sänkyyn tissin sijaan vaihtelevalla menestyksellä. Olen pyrkinyt iltalaulun ja hyvän yön jälkeen jättämään pojan yksin nukahtamaan. Meilläkin alkaa heti hirveä kontallaan hilluminen, mutta niin kauan kun poika ei itke, niin annan sen olla. Saattaa kestää puolikin tuntia, ja joskus sitten vaan nukahtaa itsekseen mahalleen kesken konttailun (kuten tänään aamupäiväunille). Jos alkaa itkeä, menen luokse ja yritän rahoittaa tutilla ja pitämällä kättä pojan rinnan päällä, tai jos ei rauhoitu niin otan syliin, mutta lasken heti takaisin sänkyyn kun rauhoittuu ja lähden taas pois huoneesta. Toisina iltoina saan sitten ravata huoneessa minuutin välein kun en pitkään halua itkettääkään.

 

Kunpa meilläkin sujuisi noin kun Kimalaisella, pitääpä taas ottaa työn alle. Meillä kun poikaa vain ei voi jättää minuutiksikaan yksin, tai alkaa puuhailla omiaan, kontata ja nousta pystyyn. Ollaan annettu touhuta (josko nukahtais itsekseen jonkun ajan päästä ) mutta ei, riehaantuu vaan ja alkaa huutaa väsymystä. Ei siis todellakaan vaan "möyri ja nukahda" vaan meno menee ihan hurjaksi ja saattaa loukata itsensä muksahdellessaan kun väsyneenä hoippuu ympäri sänkyä ja lyö päätään laitoihin. Ja tämä siis saattaa kestää tuntikausia, jos antaa itsekseen touhuta (toki niin että käyn 100 kertaa laittamassa selälleen ja tuttia suuhun).

Yritetty ollaan vaikka mitä :/ Tilannetta ei tällä hetkellä ainakaan jeesaa se, että kolme hammasta puhkesi just yhtäaikaa. Yhteensä viis hampia jo meidän 6,5-kuisella, joten hammaslevottomuuksia on ollut seuranamme jo useita viikkoja.

Se pitää vielä lisätä, että sitten kun nukahtaa, niin nukkuu tosi hyvin. Yöt menee muutamalla heräämisellä ja tutin laitolla, ja yhden kerran vaan syödään.

 

Meillä poika oli pienenä täysin nukutettava, eli oli heijattava vaunuja tai imetettävä tai kanneltava. Joskus puolen vuoden iän jälkeen alkoi nukahtamaan pinnasänkyyn ihan sen kummempia suunnittelematta kunhan vaan joku istui vieressä. Ihan itsekseen poika oppi nukahtamaan vasta 1,5 v iässä, eikä vieläkään aina (nyt 2 v 1 kk) nukahda kantamatta 10 kertaa takaisin sänkyyn. Vuoden verran piti istuskella seurana sängyn vieressä tai aloitti huudon (pinnasängyssä ) tai kiipesi pois sängystä (tavallinen lasten sänky 1 v 1 kk alkaen), mutta ei se minusta iso aika aikuisen päivästä ole istua se 15-30 minuuttia ihan vaan katselemassa lastaan 1-2 kertaa päivässä. Yksinään nukahtamisen opettelu aloitettiin meillä 1,5 v iässäkin vain sen takia että meille on toinen lapsi syntymässä (rv 39+5 nyt) ja haluan varmistaa että saan pojan nukkumaan vaikka juuri samaan aikaan vauva tarvitsisi jotakin.

 

Minusta ns. "uniopetus" on paikallaan silloin, kun tilanne alkaa olla tolkuttoman hankala, kuten esim. meillä. Jos kaikki sujuu kohtuullisen kivasti ja vanhemmat jaksaa, ei siihen tietenkään ole tarvetta.

Meidän tyttö heräsi kuukausikaupalla tunnin, joskus puolentunnin välein. Aina vaati rintaa nukahtaakseen uudelleen. Esim. ryömimään oppiessaan heräili vartin välein ja silloin ei rintakaan auttanut. Nukahtanut on aina helposti, mutta heräsi aina siitä eteenpäin puolen tunnin välein huutamaan tissiä. Uskon, että ongelmana oli se, että rinnalle nukahtaessaan tyttö vaati samaa tilannetta aina herätessään. Lopulta hän otti tavaksi herätä puolen tunnin välein tarkastamaan, että näin on. :headwall:
Kyse ei siis siitä, että lapsen nukuttaminen sinällään olisi liian rasittavaa vaan, että rajansa kaikella!

Onnea ja jaksamista kaikille yökyöpeleiden uhreille!
:flower:

 

Meidan poika nukahti aikaisemmin aina tissille, syliin tai keinuttaen josta hanet laitoimme hyvin varovasti sankyyn "jottei vaan heraisi"... ja jos herasi, taytyi taas keinuttaa syliin jotta nukahtaisi. Lisaksi hanella oli hyvin myohainen nukkumaanmenoaika (23.30) mutta nukkui tosin hyvin yonsa lapi yhdeksaan-kymmeneen asti, heraen vain kerran syomaan.

Ei kauaakaan sitten paatin etta nyt saa loppua ja aloitin oman "unikoulun", eli ensinnakin aikaistin nukkumaanmenoa paiva paivalta. Nyt han menee nukkumaan 21.30 ja heraa siina 08 aikoihin.

Pojan tankattuani, laitan hanet sankyyn pusuttaen ja toivottaen hyvaa yota. Jos han sattui nukahtamaan tissille, heratan hanet siita hellasti. Itkuhan siita tuli ensimmaisena iltana ja paattavaisesti vain otin hanet ylos sielta, lohdutin kunnes itku loppui ja laitoin takaisin. Aina kun laitoin alas, sanoin: Nyt mennaan nukkumaan ja annoin pusun.
Tata kesti kaksi iltaa (noin 40 minuttia ekana iltana ja 20 tokana) ennen kun han oppi. Nyt kun laitan hanet sankyyn, saattaa han jokellella hieman ja sit nukahtaa itsekseen eika enaan tarvitse "varovasti" laittaa poikaa nukkumaan.

Paivaunet ovat viela tyon takana ja voi olla ihan sen takia etta poika nukkuu niin hyvin yonsa etta paivalla ei kertakaikkiaan kerkea nukkumaan kun on niin paljon opittavaa, hehe