Vauvan koko ja mässäily

[hotkomamma]

Alkoi näin toista viikkoa herkkuja vetäessä mietityttää, miten oma syöminen vaikuttaa vauvan syntymäpainoon.

Olen ollut (päättäväisesti) hoikahko, mutta nyt alkupahoinvointien jälkeen olen syöskennellyt niin paljon kuin huvittaa. Painokin on noussut tasaisesti, ja olen ajatellut, että siitä en stressaa.

Mutta. Nouseeko vauvan syntymäpaino hurjasti, jos äiti vain mässäilee. Eli onko riski, että synnytyksestä tulee hankalampi???

Tiedän kyllä, että vauva vaatisi vain 250 lisäkaloria päivässä, ja koska liikunta raskausaikana yleensä vähenee, lisäsyömistä ei tarvitsisi oikeasti lainkaan...

 

[mä]

nykyäänhän monet vauvat syntyvät isompina kuin ennen ja niitä kutsutaan nimellä ""sokerivauvat"". Nimitys johtuu siis äideistä, jotka possuttavat kaiken mitä kiinni saavat ja erityisesti paljon makeaa raskauden aikana.
Riskeihin tai vauvan hankaluuteen en ole sen tarkemmin paneutunut.

 

[Leppis]

Nimimerkki Mä, et ole näköjään paneutunut myöskään aiheeseen ""sokerivauvat"". Sokerivauva johtuu äidin sairastamasta raskausdiabeteksesta.

 

[***]

Juu, mun mielestä meidän tyttö ei ainakaan mitenkään erikoisen iso ollut (3170 g/48 cm) ja mä kyllä söin surutta kaikkea, mitä mieli teki.

 

[raksu]

Mä olen miettiny samaa. En syö makeaa kovin usein, vaan sen sijaan oon keskittyny roskaruokaan..pitsat, hampparit ja sipsit uppoo liian usein. Oon päättäny ensi viikosta alkaen vähentää, mutta epäilen jo nyt. Välillä tulee syötyä ihan tosi terveellisesti keittoja ja kasviksia ja sit taas tulee himo rasvaseen. Tuntuu olevan aika yleistä. Meille tulee varmaan muutenkin iso vauva (ollaan molemmat isoja ihmisiä), niin en kyllä halua turhaan lihottaa lasta. Pakko saada himo kuriin ja terveellinen ruokavalio takaisin.

 

[Sandy]

Minä söin surutta kaikkea mitä mieli teki kaloreihin katsomatta. Painoa tuli raskauden aikana n. 15 kg lisää. La:na ultratessa tuli painoarvioksi 3200g ja kun hieman alle viikko myöhemmin syntyi niin arvioivat ennen syntymää että max 3400g, mutta todennäköisesti kunnolla alle sen. No, vauva syntyi ja jo hyytyi kätilöilläkin hymy. Painoa olikin reilu 4kg, eikä mahtunut tulemaan vaan joutuivat kutsumaan 2 kätilöä ja lääkärin apuun kun sydänäänetkin jo vauvalla romahtivat. No, yksi kätilö painoi mahan päältä ja lääkäri kiskoi imukupilla että saatiin lapsi ulos kun enää ei kerennyt lähteä leikkaussaliinkaan sectioon. Vauvalle tuli synnytyksen yhteydessä erbin pareesi, joka olisi saattanut jäädä tulematta jos olisi ollut pienempi/minä isompi/tehty sectio.

Mieheni on lähes 190cm ja 100kg ja minä taas 160cm ja 50kg (lähtöpaino). Olishan tosta voinut tietty lääkärit jo päätellä että kun toinen on noin iso saattais lapsikin olla iso... Mutta ei, kun mun maha oli niin pieni että epäilivät mun olevan huomattavasti pienemmillä viikoilla kun mahan pitäs olla isompi.

Vaikka väittivät ettei suruton syöminen kasvattanut vauvaa niin seuraavalla kerralla ei tämä mamma kyllä mässää, ei suolasta eikä makeaa, varmuuden vuoksi.

 

[.]

Mulle lääkäri sanoi, että jos äidillä ei ole diabetestä, niin haima pilkkoo sokerin ennen verenkiertoon imeytymistä, jolloin se ei kasvata vauvaakaan. Mikäli äidillä on diabetes, haima ei toimi oikein, sokeri ei pilkkoudu, ja vauva kasvaa liikaa.

Eli ei ihan hirveesti kannata stressata makean syömisestä. Tuntuu siltä, että ne neuvolassa turhaan sillä peloittelee ettei äidit lihoisi liikaa. Onhan äidin lihomisessakin sitten riskinsä...