Vauvan kehitys, toiminko väärin?

[vaavin äiti]

Minulla on 3kk ikäinen vauva. Olen viihtynyt hänen kanssaan hyvin kotona, ensimmäisen kuukauden vietimme sängyssä tai sohvalla ihokontaktissa ja laskin vauvan sänkyyn/annoin isälle vain kun kävin vessassa tai suihkussa ja syöminenkin tapahtui harvoin ja pikaisesti vauva sylissä. Nyt jo sentään vauva viihtyy hetkittäin lattialla tai sitterissä ja saan syötyä, tehtyää ruokaa, leivottua, hoidettua pyykit ja tiskit jne.. Edelleen silti jätän kaiken ei-niin-pakollisen myöhemmäksi ja vietän mieluummin aikaa lapsen kanssa. Vauva ei juuri koskaan itke nälkäänsä tai muutakaan, koska huomaan jo ennen itkua mikä harmittaa ja hoidan asian. Emme päivisin juuri kyläile, kaupassa saatan käydä. Iltaisin ja viikonloppuisin kyläilemme sitten perheenä n.2krt/vk. En ole antanut lasta vielä mummille hoitoon vaikka mummi onkin sitä kovasti kysellyt. Mielestäni vauva tarvitsee paljon läheisyyttä vanhempiensa kanssa.

Mutta nyt muutama sukulaista sekä pari kaveria syyllistävät, että teen hallaa lapsen kehitykselle, vauva oppii sylikissaksi (on ollut sitä kyllä ihan laitokselta asti), lapsesta tulee arka jne. Nyt vauva itki sukujuhlassa kaikkien muiden paitsi minun tai miehen sylissä (kun oli hälinää jne.) ja se nyt sitten viimeistään osoitti kuinka olen lapseni pilannut. Aina kun sain vauvan rauhoitettua miehen syliin jotta olisin itse voinut juoda kahvin, niin joku mummo tai muu kävi kaappaamassa vauvan (miehen mielipidettä kysymättä) ja taas alkoi kaamea huuto ja sain käydä rauhoittamassa. Kylässä on myös vaikea syöttää vauva ennen nälkähuutoa kun huomaan että vauva on nälkäinen, koska kun käyn sanomassa vauvaa sylitttävälle että voisin syöttää vauvan kun sillä on nälkä niin vastaus on yleensä että ei sillä mikään nälkä ole ja haluan vain omia vauvan. Tarkoituksena minulla on ollut olla mahdollisimman hyvä äiti ja lapsentahtisesti edetä tarjoten lapselle sitä mitä hän milloinkin tarvitsee, mutta ilmeisesti olenkin nyt sitten huono äiti.

 

[....]

Kuulostaa siltä, että sinut pitäisi vierottaa vauvastasi.... siis oikeasti.

 

[Huom harmaana]

Minusta olisi hyvä, että antaisit miehellesi enemmän aikaa vauvan kanssa. Tuo kommentti että sait vauvan "rauhoitettua" miehen syliin hieman kalskahti korvaan pahalta.
Mutta ei 3 kk vanhan vauvan minusta tarvitse viihtyä sukulaisten syleissä, oma vanhempi riittää. Eikä se kuulu kenellekään muulle, miten omaa vauvaasi hoidat (kun hyvin hoidat).

 

["ei mulla muuta"]

Teet väärin siinä ettet anna vauvan viestiä,se on tärkeetä et vauva saa tehdä niin.

 

["a p"]

Minusta olisi hyvä, että antaisit miehellesi enemmän aikaa vauvan kanssa. Tuo kommentti että sait vauvan "rauhoitettua" miehen syliin hieman kalskahti korvaan pahalta.
Mutta ei 3 kk vanhan vauvan minusta tarvitse viihtyä sukulaisten syleissä, oma vanhempi riittää. Eikä se kuulu kenellekään muulle, miten omaa vauvaasi hoidat (kun hyvin hoidat).

Mies on kyllä ollut vauvan kanssa kahdenkin ja yleensäkkin vauva tykkää tosi paljon isistä ja isi vauvasta. Mutta jos tulee tosihätä, niin mies hätääntyy ja antaa vauvan minulle rauhoittumaan. Olen koittanut rohkaista miestä ja antaa vinkkejä miten hänkin saisi vauvan rauhoittumaan, mutta kyläpaikassa antaa vauvan mielummin minulle.

 

[oikein]

Ihan oikein teet. Se päivä vielä tulee, yllättävän äkkiä, jolloin vauva ei enää haluakaan olla koko aikaa sylissä etkä edes koe tarvetta pitää lasta sylissä niin paljoa. Luota vaistoosi vauvan hoidossa, se kyllä kertoo sinulle nyt, että vauva tarvitsee paljon läheisyyttäsi ja syliä ja kertoo myös, kun ei enää tarvitse.

Minulle sanottiin ihan samaa ja vauva oli ekat kuukaudet minussa melkein kiinni. Nyt on jo pari vuotias ja kaikkea muuta kuin arka. On myös alkanut pärjätä muiden hoidossa, vaikka olen ihan lapsen tahdissa mennyt enkä pahemmin jättänyt muiden hoitoon, jos ei ole tuntunut sujuvan. Kyllä lapsen oma kehitys vie itsenäisemmäksi ilman pakottamista, kunhan sitä ei varsinaisesti käy estämäänkään.

 

[niin käy usealle]

[QUOTE="a p";22472240]Mies on kyllä ollut vauvan kanssa kahdenkin ja yleensäkkin vauva tykkää tosi paljon isistä ja isi vauvasta. Mutta jos tulee tosihätä, niin mies hätääntyy ja antaa vauvan minulle rauhoittumaan. Olen koittanut rohkaista miestä ja antaa vinkkejä miten hänkin saisi vauvan rauhoittumaan, mutta kyläpaikassa antaa vauvan mielummin minulle.[/QUOTE]

Ehkä olet tahtomattas tehnyt itsestäsi vähän liiankin korvaamattoman.

 

["mamma"]

Kohta neljän lapsen äitinä voin sanoa että olet toiminut ihan oikein ja vaistojesi mukaan. Nuo sukulaiset jotka haluaa vauvan syliin on vähän rasittavia mutta toisaalta ei se vauvalle ole haitaksi olla välillä muidenkaan sylissä, mutta toki jos alkaa itkeä äidin syli on varmasti tärkein.
Vauvaa ei voi "pilata" lialla läheisyydellä, nuo on 70-luvun korvike-äitien ja yltiö feministien höpö juttuja. Vauva on samanlainen kuin minkä tahansa eläimen poikanen, joka tarvitsee paljon hoivaa, läheisyyttä ja tarpeensa tyydytetyksi. Parhaiten ne tyydyttää äiti joka rintaa ja syliä antamalla rajattomasti huolehtii lapsensa läheisyyden ja ruuan tarpeesta samalla.

En nyt tarkoita tällä sitä että kaikki jotka eivät jostakin systä voi imettää eivät voisi lapsensa tarpeita tyydyttää, vaan nimenomaan sitä että lähellä ja sylissä pitämällä ja perustarpeista kuten ruoka ja puhtaus huolehtimalla vauva saa kaiken rakkauden jonka tarvitsee perusturvallisuutensa kehttymiseen.

Eli älä kuuntele tai älä ainakaan mieti mitä toiset sanovat, puhukoot lämpimikseen, ja tee kuten olet tähän asti tehnyt. Isälle kannattaa antaa kuitenkin tilaa olla vauvan kanssa myös, komikuinen jaksaa jo seurustella vähän, iskän ja vauvan suhteen kehittymiselle tärkeää antaa isille tilaa myös! Tsemppiä!

 

["a p"]

[QUOTE="ei mulla muuta";22472235]Teet väärin siinä ettet anna vauvan viestiä,se on tärkeetä et vauva saa tehdä niin.[/QUOTE]

No kyllähän se viestii kovastikin. Käydään esim. vessapytyllä aina kakkalla kun vauva viestittää että epämukava olo eikä tykkää vaippaan kakata. ja nälästä viestii ilmein ja elein jo ennen itkua. Mielestäni vauva ilahtuu kun tajuan ajoissa mikä mättää, jos kerkiää aloittaa itkun niin itkee yleensä ihan loukkaantuneena pitemmän aikaa.

 

[leijona76]

Minulla on 3kk ikäinen vauva. Olen viihtynyt hänen kanssaan hyvin kotona, ensimmäisen kuukauden vietimme sängyssä tai sohvalla ihokontaktissa ja laskin vauvan sänkyyn/annoin isälle vain kun kävin vessassa tai suihkussa ja syöminenkin tapahtui harvoin ja pikaisesti vauva sylissä. Nyt jo sentään vauva viihtyy hetkittäin lattialla tai sitterissä ja saan syötyä, tehtyää ruokaa, leivottua, hoidettua pyykit ja tiskit jne.. Edelleen silti jätän kaiken ei-niin-pakollisen myöhemmäksi ja vietän mieluummin aikaa lapsen kanssa. Vauva ei juuri koskaan itke nälkäänsä tai muutakaan, koska huomaan jo ennen itkua mikä harmittaa ja hoidan asian. Emme päivisin juuri kyläile, kaupassa saatan käydä. Iltaisin ja viikonloppuisin kyläilemme sitten perheenä n.2krt/vk. En ole antanut lasta vielä mummille hoitoon vaikka mummi onkin sitä kovasti kysellyt. Mielestäni vauva tarvitsee paljon läheisyyttä vanhempiensa kanssa.

Mutta nyt muutama sukulaista sekä pari kaveria syyllistävät, että teen hallaa lapsen kehitykselle, vauva oppii sylikissaksi (on ollut sitä kyllä ihan laitokselta asti), lapsesta tulee arka jne. Nyt vauva itki sukujuhlassa kaikkien muiden paitsi minun tai miehen sylissä (kun oli hälinää jne.) ja se nyt sitten viimeistään osoitti kuinka olen lapseni pilannut. Aina kun sain vauvan rauhoitettua miehen syliin jotta olisin itse voinut juoda kahvin, niin joku mummo tai muu kävi kaappaamassa vauvan (miehen mielipidettä kysymättä) ja taas alkoi kaamea huuto ja sain käydä rauhoittamassa. Kylässä on myös vaikea syöttää vauva ennen nälkähuutoa kun huomaan että vauva on nälkäinen, koska kun käyn sanomassa vauvaa sylitttävälle että voisin syöttää vauvan kun sillä on nälkä niin vastaus on yleensä että ei sillä mikään nälkä ole ja haluan vain omia vauvan. Tarkoituksena minulla on ollut olla mahdollisimman hyvä äiti ja lapsentahtisesti edetä tarjoten lapselle sitä mitä hän milloinkin tarvitsee, mutta ilmeisesti olenkin nyt sitten huono äiti.

No et oo. Mie olen kanssa hoitanu pojan hyvin lapsentahtisesti ja paljon sylitelly jne...Mut ei toi mikään arka oo ja viihtyy muidenkin kanssa kun minun. Varsin reipas 3v pikkumies. Uskon että asiaa ja perusturvallisuuden kehitystä on auttanut se hoiva ja turva mitä on saanu. Ja mitä ristiäisiin tulee ni eihän se oo mitenkään outoa että sankari hermostuu hälystä, niin munkin tenava vietiin välillä muualle hiljaisuuteen ja mun hoiviin. Ei se oo kumma että pikkuvauva kaipaa just äitiä. Siinävaiheessa alan ihmetellä jos lapsi on vaikka 3v tiiviisti äidin kanssa ilman kokemuksia muista hoitajista. Näin oli tutulla ja sitten olikin jo tosi vaikeaa alottaa hoito.
Sun vauvasi on vielä niin pieni että tarvii tiivistä hoivaa.

 

[Maira]

Jokainen toimii niinkuin parhaaksi näkee oman lapsensa kanssa, eipä siitä oo kellään mitään sanottavaa..

Mutta ite tein ja teen niin että käyn kaupassa yksin aina kun on mahollista, näin myös mies on oppinut käsittelemään tilanteita joissa lapsi hermostuu yms. joten nykyään se en ole ainoastaa minä joka pystyy lasta käsittelemään kun sille joku "hätä" iskee, vaan miehelläkin on se itsevarmuus ottaa härkää sarvista ja rauhottaa lapsi.

 

[ok mut]

[QUOTE="a p";22472264]No kyllähän se viestii kovastikin. Käydään esim. vessapytyllä aina kakkalla kun vauva viestittää että epämukava olo eikä tykkää vaippaan kakata. ja nälästä viestii ilmein ja elein jo ennen itkua. Mielestäni vauva ilahtuu kun tajuan ajoissa mikä mättää, jos kerkiää aloittaa itkun niin itkee yleensä ihan loukkaantuneena pitemmän aikaa.[/QUOTE]

Tuosta huomaan jo ennen itkua jne..sai vain erilaisen kuvan.

 

[JaJa unohti kirjautua]

älä kuuntele muiden mielipiteitä kyllä mäki sain kuulla ku esikoinen oli vasta vuoden ikänen että meille molemmille tekis hyvää jso veisin laste yökylään ja kävisin ite ulkona ja juhlimassa. miten se voi tehdä hyvää jos se ei tunnu oikealta. ja yhtäkkiä sekin vauva kasvoi. on nyt 3 vuotias kerholainen, iso tyttö ja hyvin pärjää. paljon olen itse lapseen panostanut eikä kenenkään tarvi meidän lapsia hoitaa. kuopus on nyt vauva ja on sylikissa, mutta tottakai vauva saa ollakin.
mä en ymmärä tätä kun nykysin vauva pitäs riistää muualla hoitoon ja pois siitä äidin rinnalta heti alusta asti. vanhempien läheisyys se on tärkein mitä pieni tarvii. ei vauvan vahemman kuulu haluta olla erossa vauvasta, eikä vauva todellakaan halua yökylään tai hoitoon tai muuta yhtä älytöntä. kotona ne ensimmäiset tärkeät ihmissuhteet luodaan.
kiltti ja hyväkäytösinen meidän lapsesta ainakin kasvoi, eikä todellakaan enää roiku äidin lahkeessa

 

[JaJa unohti kirjautua]

[QUOTE="mamma";22472263]Vauvaa ei voi "pilata" lialla läheisyydellä, nuo on 70-luvun korvike-äitien ja yltiö feministien höpö juttuja. Vauva on samanlainen kuin minkä tahansa eläimen poikanen, joka tarvitsee paljon hoivaa, läheisyyttä ja tarpeensa tyydytetyksi. Parhaiten ne tyydyttää äiti joka rintaa ja syliä antamalla rajattomasti huolehtii lapsensa läheisyyden ja ruuan tarpeesta samalla.

[/QUOTE]

just näin!!!
tississä meidän vauva oli ensimmäiset kuukaudet kiinni. kun oltiin kylässä, oli se vauvalle jotenki niin stressaavaa että poika oli ihan oikeasti tississä kiinni koko vierailun ajan ja sai turvan siitä. nyt poika on 10kk ikäinen vilkas ja utelias lapsi. äitin poika kyllä ja roikkuu vielä äitissä kiinni, mutta kyllä kylässä kun ollaan niin mielellään ne kaapit tutkitaan ja kaikki tavart käydään läpi. eli ihan normaalisti on kehittynyt vaikken siit rinnalta väkisin vieraaseen syliin koskaan riistänytkään

 

[3 kk äiti&ammattikasvattaja]

Kyllä tämä on enemmän kehityspsykologian mukaista kuin arvostelijoiden näkemykset. Paljon yhä kuulee että lapsi ei opi itsenäiseksi jos on paljon sylissä mutta se on päinvastoin pikemminkin. Näin pieni vauva ei vielä tiedosta edes olemassaoloaan ilman toisen ihmisen läheisyyttä, eikä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin kahteen ihmiseen.

Se vähän ihmetytti, että annoit niin vähän lasta isälle vastasyntyneenä. Miksi? Lapsella on kaksi vanhempaa. Ole tarkkana, ettet tahattomasti haittaa sen suhteen kehitystä. Samoin on tärkeää, että annat vauvan myös ilmaista tarpeensa, etkä aina tyydytä niitä jo ennen. Muuten usko omaan kasvatukseesi, ihmiset puhuvat mitä puhuvat!

 

["a p"]

Kyllä tämä on enemmän kehityspsykologian mukaista kuin arvostelijoiden näkemykset. Paljon yhä kuulee että lapsi ei opi itsenäiseksi jos on paljon sylissä mutta se on päinvastoin pikemminkin. Näin pieni vauva ei vielä tiedosta edes olemassaoloaan ilman toisen ihmisen läheisyyttä, eikä pysty muodostamaan turvallista suhdetta kuin kahteen ihmiseen.

Se vähän ihmetytti, että annoit niin vähän lasta isälle vastasyntyneenä. Miksi? Lapsella on kaksi vanhempaa. Ole tarkkana, ettet tahattomasti haittaa sen suhteen kehitystä. Samoin on tärkeää, että annat vauvan myös ilmaista tarpeensa, etkä aina tyydytä niitä jo ennen. Muuten usko omaan kasvatukseesi, ihmiset puhuvat mitä puhuvat!

Mies köllötti isyysloman meidän kanssa ja myöhemmin sitten töiden jälkeen. Mutta meidän vauva oli ainakin kuukauden vanhaksi melkein koko ajan rinnalla, joten siksikin oli koko ajan kiinni minussa. Olen tietoisesti nyt antanut vauvan isälle ja mennyt kokonaan toiseen huoneeseen ja antanut isän hoitaa. Ja vauva ilahtuu aina isän näkemisestä ja jokeltaa ja hihkuu kovasti, kun isi tulee töistä. Tästä mieskin on saanut lisää itsevarmuutta vauvan kanssa olemiseen. Ja tuosta tarpeiden ilmaisemisesta jo kommentoinkin, että toki vauva tarpeensa ilmaisee jo ennen itkuakin ja mielellään vastaan jo niihin viesteihin, itku on sitten meillä ollut merkki siitä että vauvan tarvetta ei ole ajoissa huomioitu.

 

["vieras"]

kateelliset akat jotka ei ite jaksa hoitaa lapsiaan kunnolla jauhaa mitä jauhaa. sama kun koitäitejä arvostellaan ja haukutaan laiskoiksi. katkeruus saa puhumaan paskaa jos ei ite jaksa hoitaa omia lapsiaan kunnolla vaan lapset sysätään muille jo heti suoraan sairaalasta

 

[niiin]

Lapsi tarvitsee läheisyyttä, sehän on fakta. Mutta jotenkin munkin korvaa kalskahti että isä on jäännyt kokonaan kuvioista, olet vain sinä ja vauvasi. Muista kuitenkin että isän merkitys lapselle on ihan yhtä suuri kuin sinun äitinä. Jos niin vaan annat tapahtuman. Lapsi on syntynyt teidän suhteestanne ja nyt kuulostaa kovin siltä että se suhde on unohdettu ja tilalle tullut "äiti-lapsi" kupla. Varmasti joku taas ehtii kommentoimaan että lapsi on niin hetken aikaa pieni. Totta, mutta pienikin aika voi tehdä pahaa jälkeä myös ihmissuhteissa, varsinkin jos äiti ottaa sen pomon roolin lapsen hoidossa...kokemuksesta suosittelen miettimään hieman tuotakin seikkaa...

 

["vieras"]

Lapsi tarvitsee läheisyyttä, sehän on fakta. Mutta jotenkin munkin korvaa kalskahti että isä on jäännyt kokonaan kuvioista, olet vain sinä ja vauvasi. Muista kuitenkin että isän merkitys lapselle on ihan yhtä suuri kuin sinun äitinä. Jos niin vaan annat tapahtuman. Lapsi on syntynyt teidän suhteestanne ja nyt kuulostaa kovin siltä että se suhde on unohdettu ja tilalle tullut "äiti-lapsi" kupla. Varmasti joku taas ehtii kommentoimaan että lapsi on niin hetken aikaa pieni. Totta, mutta pienikin aika voi tehdä pahaa jälkeä myös ihmissuhteissa, varsinkin jos äiti ottaa sen pomon roolin lapsen hoidossa...kokemuksesta suosittelen miettimään hieman tuotakin seikkaa...

niin se vaan menee että täysimetetty vauva vaan on enemmän äitinsä kanssa sille ei mitään voi. meidän vauva oli rinnalla parin tunnin välein, eikä isä siihen valitettavasti voi osallistua. toisin oli esikoisen kanss ajoka oli kokonaan pullolla. hän oli jo ihan pienenä vauvana enemmän isänsä kanssa.

 

[leijona76]

Lapsi tarvitsee läheisyyttä, sehän on fakta. Mutta jotenkin munkin korvaa kalskahti että isä on jäännyt kokonaan kuvioista, olet vain sinä ja vauvasi. Muista kuitenkin että isän merkitys lapselle on ihan yhtä suuri kuin sinun äitinä. Jos niin vaan annat tapahtuman. Lapsi on syntynyt teidän suhteestanne ja nyt kuulostaa kovin siltä että se suhde on unohdettu ja tilalle tullut "äiti-lapsi" kupla. Varmasti joku taas ehtii kommentoimaan että lapsi on niin hetken aikaa pieni. Totta, mutta pienikin aika voi tehdä pahaa jälkeä myös ihmissuhteissa, varsinkin jos äiti ottaa sen pomon roolin lapsen hoidossa...kokemuksesta suosittelen miettimään hieman tuotakin seikkaa...

Tai sitten kuvio on se että isä ei osaa ottaa vastuuta ja olla se turva pienelle kuten meillä. Mahollisuus sillä kyl oli mut en voinu antaa avutonta vauvaa isälle joka meuhkaa ja kiroaa vauvallekin kun toinen on epävarma isän lähellä. Aikalailla vauva sitten oli mun kanssa ja vasta pojan kasvettua alko isä pärjätä paremmin. Nyt kyllä hoitelee hommat.

 

[Pepe10]

Mulle miehen sukulaiset moitti, kun en antanut pojan itkeä lattialla kahvittelun ajan tai kävin nappaamassa pois jos itki jonkun vieraan sylissä. Vitutti oikeen kun tarvi muka alkaa selittelemään omia valintojani. Miksi ihmeessä en saisi pitää omaa lastani sylissä juuri niin paljon kun ehdin ja vauva sitä kaipaa? Nykyään 8kk poika on alkanut viihtyä enemmän lattialla, mutta on ihanaa kun välillä haluaa äidin syliin lepäämään. Kuitenkin nyt jo näen, että ne hetket alkaa vähetä ja olen onnellinen, että pidin pienenä poikaa paljon lähellä.

Välillä kun poika oli oikeen itkuinen ensimmäisinä kuukausinaan ja muutenkin oli raskasta, olisi ollut kiva kuulla kuinka hyvä äiti olen koska jaksan pitää poikaa lähellä enkä jätä yksin tuskansa kanssa, mutta sainkin sitten väsyneenä vielä alkaa vääntää rautalangasta, että poika ei itke pahuuttaan tai mua pompotellakseen

 

["vieras"]

3 kk vauva on vielä niin pieni, ettei se paljon muuta tarvitse kuin äitiä. Jos sä vielä jatkat samalla tavalla kun vauva kasvaa saattaa siitä tulla ongelma. Vauvan tarpeiden tyydyttäminen liian aikaisin on samalla tavalla ongelmallista kuin tarpeiden huomiotta jättäminen. Vauvan tarpeiden tyydyttämisessä se oikea aikaisuus on ratkasevaa. Siitä tarpeesta ja rauhoittumisesta kehittyy sitten vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta, joka on lapselle tärkeää.

Muista vaan pikkuhiljaa päästää vähän irti. Se on ihan kamalan vaikeaa, mutta tarpeellista.

 

[*maize*]

Minulla on 3kk ikäinen vauva. Olen viihtynyt hänen kanssaan hyvin kotona, ensimmäisen kuukauden vietimme sängyssä tai sohvalla ihokontaktissa ja laskin vauvan sänkyyn/annoin isälle vain kun kävin vessassa tai suihkussa ja syöminenkin tapahtui harvoin ja pikaisesti vauva sylissä. Nyt jo sentään vauva viihtyy hetkittäin lattialla tai sitterissä ja saan syötyä, tehtyää ruokaa, leivottua, hoidettua pyykit ja tiskit jne.. Edelleen silti jätän kaiken ei-niin-pakollisen myöhemmäksi ja vietän mieluummin aikaa lapsen kanssa. Vauva ei juuri koskaan itke nälkäänsä tai muutakaan, koska huomaan jo ennen itkua mikä harmittaa ja hoidan asian. Emme päivisin juuri kyläile, kaupassa saatan käydä. Iltaisin ja viikonloppuisin kyläilemme sitten perheenä n.2krt/vk. En ole antanut lasta vielä mummille hoitoon vaikka mummi onkin sitä kovasti kysellyt. Mielestäni vauva tarvitsee paljon läheisyyttä vanhempiensa kanssa.

Mutta nyt muutama sukulaista sekä pari kaveria syyllistävät, että teen hallaa lapsen kehitykselle, vauva oppii sylikissaksi (on ollut sitä kyllä ihan laitokselta asti), lapsesta tulee arka jne. Nyt vauva itki sukujuhlassa kaikkien muiden paitsi minun tai miehen sylissä (kun oli hälinää jne.) ja se nyt sitten viimeistään osoitti kuinka olen lapseni pilannut. Aina kun sain vauvan rauhoitettua miehen syliin jotta olisin itse voinut juoda kahvin, niin joku mummo tai muu kävi kaappaamassa vauvan (miehen mielipidettä kysymättä) ja taas alkoi kaamea huuto ja sain käydä rauhoittamassa. Kylässä on myös vaikea syöttää vauva ennen nälkähuutoa kun huomaan että vauva on nälkäinen, koska kun käyn sanomassa vauvaa sylitttävälle että voisin syöttää vauvan kun sillä on nälkä niin vastaus on yleensä että ei sillä mikään nälkä ole ja haluan vain omia vauvan. Tarkoituksena minulla on ollut olla mahdollisimman hyvä äiti ja lapsentahtisesti edetä tarjoten lapselle sitä mitä hän milloinkin tarvitsee, mutta ilmeisesti olenkin nyt sitten huono äiti.

no ei siitä arkaa tulee olen molemmat lapset hoitanut niin että reagoin heti tarpeeseen. molemmat tosi rohkeita puheliaiti liikunnallisia,hyvin kehittyneitä,edellä joissakin asioissa ikäisiään,

 

[Kerpele]

Mulla meni esikoisen vauva-aika vähän penkin alle kun olin epävarma, kuuntelin liikaa kaikenmaailman ohjeita jotka kuitenkin sotivat mun vaistoja vastaan... Kun kuopus syntyi vuotta myöhemmin niin olin jo täysin eri ihminen ja annoin lässyttäjille piut paut, jonka jälkeen sitten mut haukuttiin huonoksi äidiksi ym.

Tässäkin taustalla siis mm. sellaisia juttuja että olin (lähisukulaisista kyse) kuulemma liian paljon lapsi sylissä, siivosin kuulemma liikaa (tiedättehän, on sairasta pestä vessa kerran päivässä), olin myös "ihan sairas" ja "hysteerinen" kun en antanut antaa vauvalle sokeria tai suolaa, annoin vauvalle liikaa maitoa, vaihdoin vauvalle kuulemma liian usein vaipan, vaihdoin vauvalle liian usein vaatteet, en yhtään tajunnut miten vauvalle täytyy pukea ulos päälle.. Jos vaikka menimme autolla kylään ja vauvalla oli turvaistuimessa sisävaatteet sekä toppapuku, myssy, tossut ja hanskat, olisi hänellä pitänyt olla lisäksi vähintään villahousut, kaulaliina ja välitakki koska ulkona oli pakkasta 10 astetta (ulkonahan me olimme sen minuutin matkan autolle, ja minuutin matkan autolta kyläpaikkaan). En myöskään osannut hyssyttää vauvaa oikealla tavalla vaunuihin parvekkeelle nukkumaan, vaan aina joku muu tuli näyttämään minulle että miten se oikein kuuluu tehdä (saattoivat nämä ihmiset myös keskenään ottaa yhteen kuin hyeenat raadolla, kun toinen ei osannut sen paremmin kuin minäkään vaan tämä kolmas oli "oikeasti oikeassa").
Näitä löytyy muistin sopukoista ties kuinka paljon, onneksi ei tarvitse enää kuunnella

 

["äitix3"]

Ihan oikein teet!