G: Sektiossa vauvan syntymän jälkeen?

["vieras"]

Kirjoittelin tuolla toisessa ketjussa kokemuksia omasta ensimmäisestä sektiostani, ja odottelen toista. Nyt olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, mikä on mahdollista ja millaisesta voisi haaveilla tai mitä voisi toivoa. Puhutaan nyt tilanteesta, jossa kenelläkään ei ole mikään hätä.

Leikkaussalissa: Saitko nähdä vauvan leikkaussalissa? Saitko koskettaa? Saitko syliin? Saitko rinnalle? Mihin vauva sitten vietiin?

Heräämössä: Tiedätkö, mitä vauvalle tehtiin sillä välin kun olitte erillään? Oliko vauva isällä vai hoitajalla? Kapalossa vai ihokontaktissa? Saitko vauvan heräämöön? Jos, niin milloin? Jos et, niin milloin pääsit osastolle vauvan luo?

Osastolla: Kannustiko henkilökunta pitämään vauvaa iholla vai oliko vauvan paikka sängyssä? Kommentointiinko vauvan kanssa nukkumista suuntaan tai toiseen? Saitko tarvitsemasi avun huoneeseen, vai tarvitsiko pärjätäkseen antaa vauva esim. ensimmäiseksi yöksi kansliaan?

Imetys: Kauanko syntymästä meni ensi-imetys? Saiko vauva luovutettua äidinmaitoa / korviketta ennen ensi-imetystä? Saitko osastolla apua vauvan asetteluun rinnalle siinä vaiheessa kun liikkuminen oli vielä kipeää?

Kivunhoito: Miten kipua hoidettiin sektion jälkeen?

 

[Señora]

Suunniteltu sektio tehtiin viime kesänä. Sain leikkaussalissa vauvan rinnalleni hetkeksi, sitten lähti isän kanssa osastolle ja minä heräämöön. Vauvatuotiin muistaakseni noin tunnin kuluttua heräämöön rinnalle, kun oli yrittänyt imeä isänsä nänniä maitoa multa vielä ei kuitenkaan tullut.

Ekana yönä hoitaja käski pitämään vauvan vieressä, kun pyysin auttamaan häntä omaan sänkyynsä. En kuitenkaan pitänyt sitä turvallisena, olin aikamoisessa morfiinipöllyssä vielä.

Maito nousi vasta neljäntenä päivänä, vauva sai lisämaitoa. Buranaa ja Panadolia otin sairaalassa kolmena päivänä, kotona en enää tarvinnut mitään, kipuja ei juurikaan ollut.

 

[tiiru]

Sain vauvan hetkeksi syliin ja antaa suukon, sitten vauva meni kätilön sylissä ja mies perässä (oli juuri meinannut pyörtyä ja ei saanut sylissä viedä)ja minä heräämöön.

En muista kauan meni, mutta ehkä parin tunnin max päästä pääsin vuodeosastolle.
Miestä kehotettiin pitämään vauvaa paidan alla se aika kun olen heräämössä.
Eka imetys oli aika nopeasti siitä kun näin vauvan eikä tarvinnut lisämaitoa.
Sain apua aina kun tarvitsin nappia painamalla, mm vaipanvaihto jne.
Nukkumiseen sen verran sanoivat, että suosittelivat perhepetiä ja jo sairaalassa vauvan kanssa nukkumista. Huonekaverin kanssa kävivät läpi sen, miksi olisi hyvä nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä, mulle se oli jo selvää.

Kipuun sain vahvoja mömmöjä tällä kertaa (viimeksi en tarpeeksi) ja silti olin toki tosi kipeä, mutta enpäs kuitenkaan niin kipeä kun esikoisen jälkeen.

 

["vieras"]

En edes nähnyt vauvojani kun molemmat lähtivät lastensairaanhoitajien hoidettavaksi ja kapaloitavaksi.

Miehen kanssa olivat sen aikaa kun olin heräämössä. Vauvoja käytettiin heräämössä näytillä. Eivät voineet kuitenkaan sinne jäädä koska toisilta potilailta otettiin mm. röntgenkuvia.

 

["vieras"]

Lisää kokemuksia? Kiinnostaa tulevan sektion takia.

 

[Madicken04]

Takana neljä sektioa.

1. Kätilö etukäteen lupasi näyttää vauvaa heti kun tämä saadaan ulos ja sitten pieni vietäisiin viereiseen huomeeseen lastenlääkärin tarkistettavaksi. Kyseessä kiireellinen sektio mihin päädyttiin suunnitellun perätilan kääntöyrityksen ultran jälkeen kun huomattiin lapsiveden olevan liki loppu, napanuoran virtausten heikot ja vauvan kasvun hidastuneen. Käytännössä vauva ei alkanutkaan hengittää joten tämä vietiin lääkärille heti, ilman että näytettiin minulle. Lääkärin huoneessa alkoi hengittää hetimiten ja minua infottiin hyvin tilanteesta, isä oli seurannut kätilön ja vauvan kanssa sinne lääkärin luo ja palasivat yhdessä luokseni jo ehkä 5min päästä ja vauva pääsi rinnalleni.

Vauva oli väsynyt ja heikko, tällä epäiltiin downin syndroomaa josta ei vielä haluttu kertoa vanhemmille. Siksi eivät halunneet päästää vauvaa heräämöön kanssani vaan pitää henkilökunnan silmien alla paremmin. Koska heräämössä oli ruuhkaa saimme kuitenkin odotella koko perheen voimin sinne pääsyä ja harjoitella imetystä joka ei sujunut väsyneeltä vauvalta ollenkaan, tälle määrättiinkin lisämaitoa. Lopulta kerkesin olla heräämössä n 20min yksin ennen kuin vauva ja mies tulivat kätilön kanssa hakemaan minua osastolle.

Vieressä pitämistä ja perhepetiä suositeltiin ja imetykseen tuettiin vaikka vauva ei sitä jaksanut eikä osannut ja sai alkuun lisämaitoa. Itse opettelin pumppaamaan ja oman maidon noustua pystyttiin jättämään lisämaito kokonaan pois. Maito annettiin ihan alkuun hörpyttämällä mutta pian siirryttiin omasta toiveestani pulloon. Sairaalasta kotiutuessa (3.vrk) vauva ei vielä imenyt rintaa ja saatiin sähköpumppu mukaan, 5 vko:n iässä pystyin jättämään pullon ja rintakumin kokonaan pois, täysimetys jatkui 4,5kk ikään kunnes aloitettiin kiinteät.

Kipuja ei ollut, listälääkkeet menivät suun kautta. Apua sain minkä tarvitsin vaikka olinkin seuraavasta aamusta asti ihan kykenevä yksinkin hoitamaan vauvaa. Tätä tarjouduttiin ottamaan myös kansliaan hoitoon mutten halunnut. Lapsella todettiin se down ja tämän vuoksi tätä tarkkailtiin useammin, käytiin sydänultrassa yms.

2. Suunniteltu sektio ja iso, hyväkuntoinen vauva. Ei tarvinut olla lainkaan erossa vaan vauva hoidettiin vieressäni olevalla hoitopöydällä mistä pääsi heti rinnalle. Heräämöön jatkettiin yhdessä imetystä harjoittelemaan.

Perhepetiin kannustettiin taas ja vauva nukkui vieressämme (saatiin "potilashotellihuone" missä parisänky jossa nukkuivat myös mies ja 1v esikoinen). Imetys alkoi sujua mutta vauva sai verensokereiden laskun vuoksi pariin otteeseen korviketta ensimmäisinä päivinään. Ei ollut kipuja ja olin jalkeilla 6h vauvan syntymästä, listalääkkeet suun kautta. Vauvan ollessa vuorokauden ikäinen kannoin jo tätä kantoliinassa käydessäni sairaalan kirjastossa ja kioskilla. Täysimetys jatkui 6kk.

3. Suunniteltu sektio ja hyväkuntoinen vauva. Meni suurinpiirtein kuin edellinen, ei erossaoloa ollenkaan. Vierekkäin nukuttiin eikä lisämaitoa tarvittu. Kipulääkkeet taas listalta, spinaalipäänsärkyyn vahvempia suonen kautta. Apua olisin saanut jos olisin tarvinut mutta pystyin hoitamaan vauvan itse. Täysimetys jatkui 6kk.

4. Suunniteltu sektio ja hyväkuntoinen vauva. Suurinpiirtein kuin edelliset; ei erossaoloa eikä lisämaitoa. Ei tällä kertaa spinaalipäänsärkyäkään joten kivuttomana listalääkkeet riittivät hyvin. Apua olisi saanut jos olisi tarvinut. Sain myös jäädä sairaalaan normaalia pidemmäksi aikaa pyynnöstäni (normaali hoitoaika 2vrk, kotona olevien isompien lasten vuoksi sain jäädä tuonne lepäilemään 4 vuorokaudeksi). Täysimetys jatkui 6kk.

 

["noo"]

[QUOTE="vieras";28633985]Kirjoittelin tuolla toisessa ketjussa kokemuksia omasta ensimmäisestä sektiostani, ja odottelen toista. Nyt olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, mikä on mahdollista ja millaisesta voisi haaveilla tai mitä voisi toivoa. Puhutaan nyt tilanteesta, jossa kenelläkään ei ole mikään hätä.

Leikkaussalissa: Saitko nähdä vauvan leikkaussalissa? Saitko koskettaa? Saitko syliin? Saitko rinnalle? Mihin vauva sitten vietiin?

Heräämössä: Tiedätkö, mitä vauvalle tehtiin sillä välin kun olitte erillään? Oliko vauva isällä vai hoitajalla? Kapalossa vai ihokontaktissa? Saitko vauvan heräämöön? Jos, niin milloin? Jos et, niin milloin pääsit osastolle vauvan luo?

Osastolla: Kannustiko henkilökunta pitämään vauvaa iholla vai oliko vauvan paikka sängyssä? Kommentointiinko vauvan kanssa nukkumista suuntaan tai toiseen? Saitko tarvitsemasi avun huoneeseen, vai tarvitsiko pärjätäkseen antaa vauva esim. ensimmäiseksi yöksi kansliaan?

Imetys: Kauanko syntymästä meni ensi-imetys? Saiko vauva luovutettua äidinmaitoa / korviketta ennen ensi-imetystä? Saitko osastolla apua vauvan asetteluun rinnalle siinä vaiheessa kun liikkuminen oli vielä kipeää?

Kivunhoito: Miten kipua hoidettiin sektion jälkeen?[/QUOTE]

Kiireellinen sektio itselläni.
Sain nähdä ja kosketaa vauvaa leikkaussalissa. Vauva vietiin putsattavaksi ja mitattavaksi ja isä oli mukana sielllä.
Sen jälkeen kun minut oli kursittu kasaan niin mua ei viety heräämöön vaan takasi synnytyshuoneeseen, jossa oltiin jo vietetty 22 h. Lapsi tuotiin aika pian sinne rinnalle.
Osastolle siiryttiin parin tunnin seurannan jälkeen.
Kipupumppu oli käytössä, josta oli laitettu epiduraalipuudutus ja leikkauspuudutus. Ensimmäisen vessa reissun jälkeen se kyllä suljettiin ja enkä tarvinnu enään.
Ensimmäisen yön vauva oli siellä kansliassa kun itse olin vielä niissä kipupumpun piuhoissa kiinni.
Ennen ensi imetystä vauva ei saanu korviketta. Vauvan nukkumis paikkaan ei kommentoitu mitenkään. (kapea sairaalasänky niin itsekki mielummin laitoin vauvan siihen viereen vauvasänkyyn).
Neuvottiin eri asentoja imetykseen.

 

["..."]

Sektiosta reilu kaksi vuotta. Sain nähdä vauvan salissa, kätilö otti muutaman perhekuvan ja sain hetken silitellä. Sitten vauva lähti isän ja kätilön kanssa osastolle.

Heräämössä olin pari tuntia, jonka jälkeen siirto osastolle isän ja vauvan luo. Vauva oli saanut korviketta pesujen jälkeen. Olin niin väsynyt sektiosta (piti olla heti aamulla, mutta ruuhkan takia venyi iltapäivään, enkä osannut nukkua odotellessa), että en edes älynnyt pyytää lasta mukaani.

Osastolla kai imetin melko heti, vauva nukkui/asusteli mun vieressä ekan päivän jälkeen koko ajan. Ekaksi yöksi vauva vietiin hoitajille, koska olin niin väsynyt leikkauksesta. Tarkoitus oli ilmeisesti tuoda vauvaa imetettäväksi yöllä, mutta lääkityksen takia nukuin kuin umpitukki, joten eivät herättäneet yöllä (olin yhden hengen huoneessa). Loput kolme päivää vauva nukkui vieressä.
Olisin saanut apuavaipanvaihtoon, vauvan siirtelyyn, etc. mutta en pyytänyt, kun tunsin pärjääväni ilmankin. Tästä tuli sitten melko kipakkaa palautetta vanhemmalta hoitajalta, olen kuulemma itepäinen! (ja mies tietysti komppasi vieressä... ).

Kipulääkkeenä olialuksi 2xpandolia 400mg+oxynorm 1g (muistaakseni, olikohan edes sinnepäin??) 2xpäivässä. Ekan vuorokauden jälkeen oxynorm(?) vahvuus puolitettiin, kun tuppas nukuttamaan liikaa. Tästäkin tuli noottia, kun en tuntenut tarviivani noin paljon kipulääkkeitä, mutta uhkasivat laittaa lääkkeet suoneen, jos ei pillerit ala uppoomaan...

Ainut, missä olisin tarvinnut apua, oli imetysasento. Siitä kysyttiin vasta kolmantena päivänä, tämä nimeomainen hoitaja, joka mua sanoi itepäiseksi. Olisin varmasti apua saanut, jos olisin kysynyt.

 

["nessu"]

[QUOTE="vieras";28633985]Kirjoittelin tuolla toisessa ketjussa kokemuksia omasta ensimmäisestä sektiostani, ja odottelen toista. Nyt olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, mikä on mahdollista ja millaisesta voisi haaveilla tai mitä voisi toivoa. Puhutaan nyt tilanteesta, jossa kenelläkään ei ole mikään hätä.

Leikkaussalissa: Saitko nähdä vauvan leikkaussalissa? Saitko koskettaa? Saitko syliin? Saitko rinnalle? Mihin vauva sitten vietiin?

Heräämössä: Tiedätkö, mitä vauvalle tehtiin sillä välin kun olitte erillään? Oliko vauva isällä vai hoitajalla? Kapalossa vai ihokontaktissa? Saitko vauvan heräämöön? Jos, niin milloin? Jos et, niin milloin pääsit osastolle vauvan luo?

Osastolla: Kannustiko henkilökunta pitämään vauvaa iholla vai oliko vauvan paikka sängyssä? Kommentointiinko vauvan kanssa nukkumista suuntaan tai toiseen? Saitko tarvitsemasi avun huoneeseen, vai tarvitsiko pärjätäkseen antaa vauva esim. ensimmäiseksi yöksi kansliaan?

Imetys: Kauanko syntymästä meni ensi-imetys? Saiko vauva luovutettua äidinmaitoa / korviketta ennen ensi-imetystä? Saitko osastolla apua vauvan asetteluun rinnalle siinä vaiheessa kun liikkuminen oli vielä kipeää?

Kivunhoito: Miten kipua hoidettiin sektion jälkeen?[/QUOTE]

Kaksi sektiota takana. Leikkaussalissa kummatkin sektiot menivät samalla tavalla. Kun vauva syntyi ja oli putsattu, se nostettiin nähtäville siihen minun rinnan päälle ja sain pikaisesti pusuttaa sitä. Minulle kerrottiin, että vauva voi hyvin ja sitten vauva lähti isänsä kanssa mitattavaksi ym.

Heräämössä olin molemmista sektioista muutaman tunnin ja vauva tuli jossain vaiheessa vierailulle ja ensi-imetykselle heräämöön kätilön ja isän kanssa. Kovin pitkään siellä ei voinut olla, mutta sain lapsen rinnalle ja yritin imettää. Siitä vauva lähti isänsä kanssa jo osastolle odottelemaan äitiä. Vauva oli kapaloitu.

Aika pian siitä pääsin osasolle. Kummatkin sektiot tehtiin aamulla klo 9 aikaan ja noin 12.30 olin jo osastolla. Esikoisesta meillä oli perhehuone ja vauvaa hoisettiin yhdessä isän kanssa. Imetystä harjoiteltiin ja saatiin olla aika omillamme siinä huoneessa. Vauva nukkui omassa kopassa. Olin aika kipeä sektion jälkeen ja tarvitsin paljon apua imetysasennon löytämiseen. Onneksi mies oli siinä koko ajan.

Toinen vauvamme oli rinnallani muutaman tunnin ja siirtyi terveydellisistä syistä lasten osastolle, missä viipyi viikon. Se oli tosi kurjaa, kun en heti päässyt sängystä ylös, että olisin päässyt perään. Meni seuraavaan päivään, ennen kuin pääsin taas katsomaan vauvaa.

Molemmat lapseni ovat saaneet lisämaitoa, toki olen ensin imettänyt. Ensimmäisen kohdalla minulle osui hoitaja, jonka mielestä en olisi saanut imettää ollenkaan, vaan pulloa olisi pitänyt antaa vielä pullonkin perään. (Lapsillani oli matalat verensokerit) Mutta lastenosastolla imetykseen kannustettiin ja sain ottaa vauvani rinnalleni aina kun halusin, vaikka hänellä oli tippaa ym.

Kivunhoitoon pidin kipupumppua seuraavaan päivään ja siitä eteenpäin piti pärjätä lääkkeillä. Minulla on ollut aika kovat kivut pumpun poiston jälkeen ja olen joutunut vaatimalla vaatimaan tarpeeksi tehokkaita lääkkeitä. On olemassa muutakin kuin panadolia, mitä voi ottaa imetyksen aikana.