Alkuperäinen kirjoittaja Rataslaakson Elli:
Vaikka tiesinkin etukäteen, että vauva sitoo todella paljon, ja suunnittelinkin asioita tyyliin "sitten kun on vauva, en voi tehdä tätäkään", se, miten todella kiinni vauvassa on, tuli yllätyksenä! Eli että ei edes p*skalle pääse sillloin kun haluaisi, tai elää koko päivän suklaakekseillä kun ei ehdi mitään oikeaa ruokaa suuhunsa laittamaan...
-Juu eli näin kävi mullakin..siis kyllä tiesin että vauva sitoo, eikä se mua haitannut. Vaan en kyllä ajatellut että ei edes vessaan pääse silloin kun haluaa ja yksin, vaan vauva sitteriin ja mukaan!
-Sekä se että en oikein voinut lähteä minnekkään esim. kaupungille oikein kun täysimetin poikaa ja en totuttanut pulloon alussa ollenkaan, siinä pelossa että oppii pullolle, eikä enää huoli rintaa. No siinähän kävi sitten niin että poika ei huolinut pulloa ollenkaan. Monet sit sanoikin et onhan sulla se 3h aina siinä imetysten välissä..no ei se aina niinkään mee, eli söi tiheämpään, ja itku kuin itku niin tissillä rauhoiuttui, kun tuttiakaan ei huolinut!
-Se oli kanssa yllättävää että kuin paljon rakkautta sitä pientä kohtaan tuntee ja kuin ne suojelu vaistot herää :heart: , mutta yhtälailla se oli yllätys kuin paljon kiukkua/vihaa sitä väsyneenä voi tuntea kun toinen vaan itkee hysteerisenä MONTA tuntia putkeen yöllä (koliikkia), eikä mikään auta. Tunsin hirveää syyllisyyttä noista vihan tunteista, mutta nyt tiedän että on ihan "sallittua" tuntea myös noita kielteisiä tunteita ja pyytää apua, kun voimat itellä loppuvat!
-Myös se yllätti etten todellakaan kerennyt laittaa esim. ruokaa. Onneksi mies huolehti ruokapuolesta, muuten ois varmaan maito loppunut heti alkuunsa..Muista huolehtia syömisestä ja veden juomisesta jos imetät, muuten ainakin itsellä maito vaheni.
-Se oli kanssa yllätys kuinka helppoa imetys oli, kun olin varautunut siihen et se on kauhean vaikeaa. Ja se kuinka paljon vastasyntynyt viettää aikaa rinnalla muutenkin kuin tiheän imun kautena! Ja siittä kuinka paljon hyvää oloa imetys antaa myös äidille :heart: se on vauvan ja äidin oma yhteinen juttu..
-ja myös se kuinka väsyneeksi sitä tosiaan tuli ja vuorokaudessa ei ollut minkäänlaista "kelloa" eli normi rytmit oli ihan päin honkia. Ja kuinka ärsytti kun esim.appiukko tuli ilman ilmoittamatta kylään, kun oltiin hetkesi päästy nukkumaan koko perhe, ja muulloinkin kun päivät kului tyyliin yökkäri päällä ja tukka pystyssä!
-Ja kuinka isoja ne vaatteet voi olla ( poika 2065g synt.) eli ei toivoakaan että ois mitkään 62 laittanut päälle, sehän hukkui niihin. 50 oli aluksi ja 56 oli pitkään käytössä, mut tää tietenkin on hyvin yksilöllistä.
Tulipas pitkä
Mut päivääkään en vaihtaisi pois ja rakastan omaa maailman suloisinta pikku-miestä :heart:
