Vauvan ja leikki-ikäisen yhdistelmä

[Epäonnistunut äiti]

Hei! Haluaisin käytännön kokemuksiasiitä, miten onnistutte yhdistämään temperamenttisen leikki-ikäisen ja kitisevän vauvan (4 viikkoa) hoitamisen? Vauva on todella hidas syömään ja vaatii nukuttamista kauan, eikä siltikään aina nukahda. Tuntuu, että kädet on aina sidottu vauvaan, eikä toiselle lapselle jää yhtään aikaa, saati sitten kotitöille. Öisin en juuri saa nukuttua ja muutenkin mieliala on todella alhaalla, sekin harmittaa. Tuntuu, että kaikki muut selviävät vauvan hoidosta suitsait ja vielä iloitsevat siitä, itse lähinnä haluaisin perua koko jutun...kantoliinassa vauva nukkuu vain pieniä pätkiä.

 

[tytteliina]

Tuota sanotaan arjeksi. Useilla on vielä pari kolmekin taaperosta leikki-ikäiseen tuossa mukana.

 

["vierailee"]

No väittäisin,että kaikilla se alku on hankalaa. Itse olin ainakin ekat viikot uuvuksissa,kunnes sitten löysin pieniä arkeamme helpottavia juttuja. Taaperoa pystyy kyllä huomioimaan vauvan ollessa rinnalla. Meillä teimme usein niin,että kun vauva söi niin taapero istui toisessa kainalossa ja luin samalla kirjaa hänelle. Näinhän ei tietenkään saa toimia,koska vauvaan täytyy pitää katsekontakti syönnin aikana Nukkumiseen ei ole tarjolla paljon apua,mutta itsellä helpotti perhepeti todella paljon tuota väsymystä. Vaikka vauva söi usein yöllä niin jotenkin se oli helpompaa kun ei tarvinnut erikseen nousta syöttöä varten.

 

["V e e r a"]

Meidän lapsilla on isäkin..

 

["vierailee"]

Niin ja sellainen makuuasentoon saatava sitteri oli tosi hyvä apu. Saatoin siinä vauvaa hytkyttää kun taapero oli esim sylissä tai jotain. Kotityöt tein yleensä kun lasten isä oli lasten kanssa. Tein ruuan seuraavalle päivälle aina edellisenä iltana. Ostin myös ylimääräisen pyykkikorin niin ei näyttänyt niin kaamealta kodinhoitohuoneen pyykkivuoret-.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="V e e r a";29338415]Meidän lapsilla on isäkin..[/QUOTE]

On minunkin lapsillani, mutta hän on töissä ja joutuu matkustamaan paljon. Sitterissä vauva ei viihdy, ainoastaan rinta suussa olisi suhteellisen tyytyväinen. Siihen nukahtaa, mutta siirto ei onnistu.

 

[1v8kk + 6vko]

Eihän se helppoa ole ollut. Me lähdetään aamulla pikku kakkosen jälkeen ulos pariksi tunniksi joten silloin se omakin sielu lepää kun vauva on vaunuissa ja isompi leikkii. Sisään kun tullaan niin esikoinen syö ja menee heti päiväunille. Silloin on aikaa tuijotella vauvaa
Olen myös opetellut leikkimään vauva tississä kiinni.
Ja se on täytynyt vaan hyväksyä että itkua on paljon molempien lasten taholta. Vaikka vauva itkee yritän silti hoitaa isomman sänkyyn laittamisen yms mahdollisimman kiireettömästi.
Meillä alkaa onneksi pahin mustasukkaisuus helpottaa.
Niin ja isä kun tulee kotiin on mahdollisuus olla kaksin kumman tahansa lapsen kanssa.
Päiväunista en enää edes haaveile ja yöunet nyt on mitä on.. Ei tätä onneksi ikuisesti kestä.

Tsemppiä arkeen ja muista olla itsellesi armollinen!

 

["Aloittaja"]

Kiitos! Meidän esikoinen oli todella vaativa vauva, mutta sen kesti, kun oli tosiaan vain se vauva. Nyt on koko ajan suru puserossa isomman lapsen takia, kun jää olettomaksi yhteinen kiva aika ja ruokakin on Saarioisten äidin laittamaan... Järjellä ajatellen ymmärrän tämän olevan vain ohimenevä vaihe, mutta kun vauvalla on itkuinen päivä, itse on valvonut ja isompi lapsi kiukkuaa, niin loputtomalta suolta tuntuu!!!

 

[1v8kk+5vko]

Kyllähän se riittämättömyyden tunne on usein. Varsinkin kun kaikki huutaa yhteen ääneen. Minulla on onneksi vertaistukea leikkipuistossa joille voi puhua. Ja se on ollut mahtava voimavara kun voi puhua sellaisen kanssa joka on jo päässyt tämän pahimman pikkuvauva ajan yli.

 

[Iughbn]

Riittämättömyyden tunnetta on. Esikoiselle annetaan aikaa kun isä on kotona, samoin silloin siivotaan(jos siivotaan). Sekaisempaa on nyt. Viikonloppuisin on aikaa. Leikitään esikoisen kanssa lattialla niin että vauvaa imetetään samalla. Nukutin myös esikoisen niin, että vauva oli tississä kiinni. Suosittelen kanssa paljon ulkoilua, jos vauva vain vaunuissa viihtyy.

Tuntuu, että nyt on hankalampaa, kun pienempi on 10 kk. Nousee kaikkialle, ei pysy pystyssä silti, rikkoo esikoisen leikit. Vanhemman lapsen hartain toive on, että sais leikkiä ihan rauhassa. Kurjaa, mutta opettavaista silti.

 

["Veera"]

Vauvan syödessä voit lukea esikoidelle kirjaa tai muuten vaan paijailla. Tai auttaa palapelin teossa tai syöttää lattialla istuen esikoisen leikkien äärellä.
Tee isoja annoksia ruokaa kerralla ja laidta kotitöistä niin paljon kuin ehdit.
Vauvan nukahtaessa mene ensimmäiseksi tekemään jotain esikoisen kanssa, sitten levähdät itse hetken ja jos vielä aikaa jää niin sitten niitä kotitöitä.

Mun jaksamista helpottaa se että lähdetäön joka aamu ulos/asioille. Ulkona piristyy niin sitten taas jaksaa.

 

["Aloittaja"]

Ja typerintä on, että ainoa syy, että tein toisen lapsen, oli tarjota esikoiselle sisarus. Nyt tämä "jalo" tarkoitus on syössyt koko perheen (varsinkin äidin) todelliseen aallonpohjaan. Mutta mukava lukea, että muutkin kokevat riittämättömyyttä, usein olen lukenut vain niitä juttuja, joissa vauva menee siinä sivussa ja muu elämä jatkuu ennallaan. Itse ajattelin optimistisesti etukäteen, että kun vauva nukkuu päiväunia, voin olla toisen lapsen kanssa. Mutta kun vauva nukkuu vain pienen hetken ja aika menee häntä eri asennoissa hytkyttäessä ja kantaessa. Imettäessä kyllä luen samalla toiselle lapselle tai katselen hänen touhujaan muuten. Ulkoilu varmaan piristäisi, mutta vauva nukkuu vain liikkeessä, jos nukkuu. Ehkä onnistuisin keinuttamaan toista ja hytkyttämään vaunuja samalla puistossa, täytyy kokeilla.

 

[Madicken04]

Minkä ikäinen isosisarus on?

Vauva on vielä niin pieni ja rytmitön että arki on helposti tuollaista ja varmaan isompaakin kiukuttaa jos ei pääse entiseen malliin ulos jne.

Meillä nuorimmat lapset on tasan 2v ikäerolla (kuopus täytti viime kuussa 1v eli suht samoja vuodenaikoja eleltiin hänen syntyessään) ja heidän kanssaan on ollut helppoa. Tosin, vauva oli rauhallinen ja tyytyväinen eikä isosisaruskaan hankalimmasta päästä. Tuossa vaiheessa mies oli vielä lomilla koska sektion takia en saanut isompia lapsia nostella, muuten isosisko lähti alkumustasukkaisuuden jälkeen hyvin mukaan vauvanhoitoon. Kavereita ovat nytkin ja välillä jo tulee kunnolla riitaa leluista yms.

Ulkoilu toki auttaa, samoin perhekerhoilu yms missä on isommalle tekemistä ja seuraa. Rytmittää myös kivasti päivää, vaikka lähtemiset voi olla alkuun kankeita. Tietty tissillä asuvan vauvan kanssa ulkoilu tähän vuodenaikaan voi olla haasteellista mutta jos tuo rauhoittuisi ja nukahtaisi kuitenkin vaunuihin...? Kaikki turhat kotityöt ja stressit kannattaa unohtaa. Syö vaikka valmisruokia tai tekee isompia annoksia lämmitystä varten valmiiksi.

Onnittelut vauvasta ja voimia arjen pyöritykseen!

 

[Hmm...]

En tiedä miten meillä olisi alku mennyt, jos vauva olisi syntynyt talvea vasten. Onneksi syntyi keväällä. Kannoin manducassa, kun ei ekaan puoleen vuoteen suostunut sekunniksikaan vaunuihin huutamatta. Leikkipuistossa imetin manducan sisällä, välillä juoksin esikoisen perässä. Ulkona oltiin melkein koko ajan.

Nyt vauvalla ikää 8kk, jonkinmoinen rytmi, ja suostuu nukkumaan vaunuissa. Vauvan ekoilla päikkäreillä mennään kaksivuotiaan kanssa ulos, tokilla päikkäreillä (eli just nyt) luetaan kirjoja, taapero syö välipalaa, ja minä juon kahvit ja vähän surffailenkin. Kotitöitä tehdään illalla isän tultua kotiin.

Pikkuvauva-aikaa rankempaa on ollut nyt viime aikoina, kun esikoinen on lopettanut päiväunet, ja vauva nousee seisomaan ihan kaikkea vasten sekä itkee yöllä hampaitaan. Mutta ikäero (tasan 2 v) on edelleen mielestäni huippuhyvä, eikä esikoinen ole ollut yhtään mustasukkainen)