Vauvan hoitoon jättäminen

[MargeSimpson]

Mitä mieltä tästä/mitä ajatuksia herättää? Uusimmassa Kaksplussassa s.88 äiti kysyy ja psykoterapeutti vastaa.
Varsinaista kysymystä (vanhemmat kaksistaan lomalle) en nyt tarkoita, mutta psykoterapeutin vastausta... Kuinka moni on tullut ajatelleeksi miten pieni vauva reagoi eroon äidistä..?

En tiedä saako koko tekstiä sanasta sanaan laittaa tänne, mutta psykologin mukaan puolen vuoden ikäinen vauva ei "ole olemassa yksin" vaan vauva tuntee olevansa yhtä äidin kanssa. Äidistä on tullut 5-6kk ikään mennessä vauvan mielessä korvaamaton. Esim. äidin katoaminen vessaan voi saada vauvan hälytyskellot soimaan. Nämä pienet arkiset kokemukset eivät ole traumaattisia (koska pian yhteys vanhempaan palautuu) mutta pidemmät erot vanhemmasta saattavat olla.

 

[Piipi]

Miksi se vauva ei tunne olevansa yhtä isän kanssa? Mitä jos äiti joutuu sairaalaan vaikkapa masennuksen takia? Miten meidän sukupolvi on selvinnyt kun äitiysloma oli vain 4kk?

Mun mielestäni lapsella voi olla vauvasta sit mont ahoitajaa, joihin kiintyä ja joiden kautta voi olla olemassa. En silti jättäisi pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon täysin vieraalle, tutut hoitajat sitten erikseen. =)

 

[taustalla]

Täällä on ollut jo juttua tästä aiheesta.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

\

Miksi se vauva ei tunne olevansa yhtä isän kanssa? Mitä jos äiti joutuu sairaalaan vaikkapa masennuksen takia? Miten meidän sukupolvi on selvinnyt kun äitiysloma oli vain 4kk?

Mun mielestäni lapsella voi olla vauvasta sit mont ahoitajaa, joihin kiintyä ja joiden kautta voi olla olemassa. En silti jättäisi pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon täysin vieraalle, tutut hoitajat sitten erikseen. =)

Hyvä, mun ei tarvi kirjoittaa, kun sä ehdit ensin.

 

[Piipi]

\

Täällä on ollut jo juttua tästä aiheesta.

Laitatko linkin niin voidaan lukea mitä muut oli mieltä =)

 

[MargeSimpson]

\

Miksi se vauva ei tunne olevansa yhtä isän kanssa? Mitä jos äiti joutuu sairaalaan vaikkapa masennuksen takia? Miten meidän sukupolvi on selvinnyt kun äitiysloma oli vain 4kk?

Mun mielestäni lapsella voi olla vauvasta sit mont ahoitajaa, joihin kiintyä ja joiden kautta voi olla olemassa. En silti jättäisi pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon täysin vieraalle, tutut hoitajat sitten erikseen. =)

Siinä jutussa oli myös kerrottu se, miksi se on yleensä äiti, eikä isä. Ja tietysti se sairaalaan joutuminen on pakkotilanne, siitäkin siinä jutussa oli. En tiedä mistä sukupolvesta puhut, mä olen ainakin ollut kotona äidin kanssa pidempään kun 4kk.tta. Samoin moni muukin mun ikäinen, esimerkiksi mun miehen äiti oli vuosia kotona.

 

[taustalla]

minä en ikinä jättäisi pientä vauvaa hoitoon edes yhdeksi yöksi jos ei olisi pakko (esim itse joutuisi sairaalaan ja mies töissä) saati sitten viikoksi!! tottakai jää traumoja jos vanhemmat "hylkää" pitkäksi aikaa :'(
lapsemme on nyt 2v eikä ole ollut vielä yökylässä. saa mennä heti kun ITSE haluaa, vaikka mummille

 

[Piipi]

\

\

Miksi se vauva ei tunne olevansa yhtä isän kanssa? Mitä jos äiti joutuu sairaalaan vaikkapa masennuksen takia? Miten meidän sukupolvi on selvinnyt kun äitiysloma oli vain 4kk?

Mun mielestäni lapsella voi olla vauvasta sit mont ahoitajaa, joihin kiintyä ja joiden kautta voi olla olemassa. En silti jättäisi pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon täysin vieraalle, tutut hoitajat sitten erikseen. =)

Siinä jutussa oli myös kerrottu se, miksi se on yleensä äiti, eikä isä. Ja tietysti se sairaalaan joutuminen on pakkotilanne, siitäkin siinä jutussa oli. En tiedä mistä sukupolvesta puhut, mä olen ainakin ollut kotona äidin kanssa pidempään kun 4kk.tta. Samoin moni muukin mun ikäinen, esimerkiksi mun miehen äiti oli vuosia kotona.

Puhun mm 60-70 luvuilla syntyneistä. 80-luvulla äitiyslomat taisi olla jo vähän pidempiä ja jossain vaiheessa se koidinhoidontukikin (juu uskokaa vaan sillä nimellä se oli siihen aikaan) tuli mukaan kuvioon.

Viittisköhän kukaan referoida sitä juttua ja oleellisia asioita siitä, en millään viitsisi ostaa ko. lehteä, mutta aihe on mielenkiintoinen.

 

[höpön löpön]

mistähän se arvon terapeutti osaa näin varmasti sanoa? kuka hemmetti asian on tutkinut? en usko jonkun yksittäisen ihmisen mielipiteeseen. tilanteita on niin monia ja emme me vanhemmat voi estää "traumojen" syntymistä: ne ovat osa elämää ja pumpulissa ei voi lastaan pitää.

(ps. en ole pitänyt lapsiani yön yli missään pienenä, mutta ymmärrän jos joku tekee näin, en moralioi heitä)

 

[Keittiönoita]

Mun rehellinen mielipiteeni on, että sellainen äiti on aika itsekäs, joka ei anna lapsen kiintyä isään jo ihan laitokselta pääsystä lähtien. Anteeksi jos jotakuta loukkasin, mutta vaikka äideillä ne tissit onkin, niin isä voi olla aivan yhtä läheinen lapselleen kuin äitikin. Jos vain isä haluaa ja äiti antaa siihen mahdollisuuden. ..eihän sitä vauvaa 24 tuntia vuorokaudessa yhtäjaksoisesti imetetä.

 

[Fleur de la Cour]

Tämä on ihan puhdasta lapsen kehityspsykologiaa (joka on muuten äärimmäisen mielenkiintoista) Vaikka kyseinen lapsipsykologi ehkä on vastannut vain suoraan ohjeiksi omaan mielipiteeseensa ja uskomukseensa perustuen äidille suoraan tuon vastauksen, niin jokainen lapsipsykologi tietää, että varhaislapsuuden kehitystehtävät tulevat käsittelyyn uudestaan teini-iässä.. toki jos varhaislapsuudessa on koettu kovasti pettymystä ja traumaattisia kokemuksia niin myöhemmin monet asiat voivat olla vaikeita käsitellä (tiedän yhden äidin joka käsitteli psykologin kanssa ne vasta tultuaan itse äidiksi..) Palstaa seuratessa joskus kyllä tulee mieleen, että mikäköhän trauma saa monet niin umpimielisiksi äideiksi täällä, mutta toisaalta väliäkö tuolla kun ei tarvitse kuin omaa elämääni elää, ei muiden..

 

[Keittiönoita]

\

Mun rehellinen mielipiteeni on, että sellainen äiti on aika itsekäs, joka ei anna lapsen kiintyä isään jo ihan laitokselta pääsystä lähtien. Anteeksi jos jotakuta loukkasin, mutta vaikka äideillä ne tissit onkin, niin isä voi olla aivan yhtä läheinen lapselleen kuin äitikin. Jos vain isä haluaa ja äiti antaa siihen mahdollisuuden. ..eihän sitä vauvaa 24 tuntia vuorokaudessa yhtäjaksoisesti imetetä.

Ja lisään vielä, että mun mielestä jo pienellä vauvalla pitäisi olla muitakin läheisiä ja tuttuja ihmisiä kuin äiti ja isä, joiden seurassa lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Mutta mä perustan kyllä oman näkemyksen siihen itse koettuun tosiasiaan, että koko perheidylli ja kaikki, mitä elämästään ja lapsistaan on suunnitellut, voi kadota yhdessä sekunnin sadasosassa. Mun lapsillani on siis varmuuden varalta ollut aina läheisiä ihmisiä, joihin olen voinut luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ja joiden luona lapseni ovat olleet yhtä luottavaisin mielin kuin minunkin seurassani.

 

[Piipi]

\

Mun lapsillani on siis varmuuden varalta ollut aina läheisiä ihmisiä, joihin olen voinut luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ja joiden luona lapseni ovat olleet yhtä luottavaisin mielin kuin minunkin seurassani.

Niin samaa mieltä =)

T: Mummon tyttö

 

[LisaMarie]

\

\

Mun rehellinen mielipiteeni on, että sellainen äiti on aika itsekäs, joka ei anna lapsen kiintyä isään jo ihan laitokselta pääsystä lähtien.

Ja lisään vielä, että mun mielestä jo pienellä vauvalla pitäisi olla muitakin läheisiä ja tuttuja ihmisiä kuin äiti ja isä, joiden seurassa lapsi kokee olonsa turvalliseksi.

Molemmat asiat ovat totta. Eli näillä voidaan vähentää sitä pahaa oloa ja niitä traumoja, joita tulee, jos tulee pakko tilanne olla erossa äidistä. Mutta biologinen tosiasia on, että vauva tuntee äitinsä syntyessään tuoksusta, äänestä, sydämmen sykkeestä, liikkumistyylistä...niin monta asiaa äidissä on tullut raskuden aikana vauvalle tutuksi, että kovin nopeasti ei voi kukaan nousta samanarvoiseksi lapsen mielessä.

Minusta on hyvä, että nykyään uskalletaan sanoa ääneen sekin, että ainoa tapa saada sitä omaa aikaa ja hoitaa parisuhdetta ei ole pitkät lomat ilman vauvaa. Vauva-aika kestää yhden ainoan vuoden! Se on häviävän pieni hetki ihmién elämässä. Joten on vaan hyvä asia, että vanhemmille uskalletaan korostaa sen ajan tärkeyttä ja sitä, että silloin oleellisinta on lapsen ja vanhempien suhde.
Mä en ymmärrä miten joku nurinkuristesti ajatteleva ihminen on joskus voinut päästää valloilleen sen idiotismin "vanhempien hyvä suhde on lapsen koti" tms. Luonnonlakihan on se, että kun on yhdessä tehty lapsi myös paras tapa lujittaa suhdetta on nauttia yhdessä siitä lapsesta.
Masennuksesta ja jaksamisesta pitää voida puhua, mutta mun mielestä niin päin, että hakea syitä siihen pahaan oloon, joka saa äidin haluamaan eroon lapsestaan ensimmäisinä kuukausina, eikä tarjota eroa vauvasta lääkkeeksi.
Mä olen sitämieltä, että äidin pahaan oloon voi syynä olla myös se, että äitejä panostetaan olemaan erossa lapsesta. Hoetaan oman ajan tärkeyttä ja saadaan ihmettelemään miksi on paha olla, vaikka paha olla onkin siksi, kun yrittää väkisin olla erossa vauvasta ennen kun on siihen valmis. Tästä mulla on omakohtaisia kokemuksia, siksi seison niin vankasti mielipiteeni takana.

 

[Piipi]

Mä en mitenkään halua häveksyä äidin ja lapsen suhteen tärkeyttä. Omassa tuttavapiirissäni vaan on lähinnä vaikeuksia aiheuttanut se liian vaativa äiti-lapsisuhde, johon äiti ei ole osannut varautua eikä suhtautua oikein ja lisäksi tietysti yövalvomiset jne. jotka verottaa jaksamista. Siksi en pidä huonona ajatusta siitä että vauvaa voi hoitaa välillä joku muukin kuin äiti. Vuosikin on pitkä aika valvoa yksin. Ja olen myös sitä mieltä että vanhempien hyvä suhde on nimenomaan lapsen paras koti. Se miten tuota suhdetta lujitetaan ja hoidetaan, onkin sitten asia erikseen. Enemmän minusta äitiä syyllistetään juuri tuosta että kaikkien pitäisi jaksaa ja pystyä ja olla vahvoja tilanteessa kuin tilanteessa.

 

[Madicken04]

\

\

Mun rehellinen mielipiteeni on, että sellainen äiti on aika itsekäs, joka ei anna lapsen kiintyä isään jo ihan laitokselta pääsystä lähtien. Anteeksi jos jotakuta loukkasin, mutta vaikka äideillä ne tissit onkin, niin isä voi olla aivan yhtä läheinen lapselleen kuin äitikin. Jos vain isä haluaa ja äiti antaa siihen mahdollisuuden. ..eihän sitä vauvaa 24 tuntia vuorokaudessa yhtäjaksoisesti imetetä.

Ja lisään vielä, että mun mielestä jo pienellä vauvalla pitäisi olla muitakin läheisiä ja tuttuja ihmisiä kuin äiti ja isä, joiden seurassa lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Mutta mä perustan kyllä oman näkemyksen siihen itse koettuun tosiasiaan, että koko perheidylli ja kaikki, mitä elämästään ja lapsistaan on suunnitellut, voi kadota yhdessä sekunnin sadasosassa. Mun lapsillani on siis varmuuden varalta ollut aina läheisiä ihmisiä, joihin olen voinut luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ja joiden luona lapseni ovat olleet yhtä luottavaisin mielin kuin minunkin seurassani.

Samaa mieltä näistä. =)

Joskus olen miettinyt että oli varmaan omalla tavallaan onni että esikoisen kanssa imetyksen alku oli niin vaikeaa. Sen vuoksi ne alkuviikot menivät lähinnä niin että minä vietin aikaa rintapumpun seurassa ja mies syötti lasta pullosta. Tuon jälkeen oli vaikea ajatella ettei mies kykenisi hoitamaan lasta yhtähyvin kuin minäkin. Itseasiassa mies kehitttyi tuossa ruokinnassa niin hyväksi että sain joskus pyytää häneltä apua kun lapsi ei meinannut pulloa huolia (oli vähän ongelmia tuon pulosta imemisenkin kanssa).

Mutta siis molemmilla kerroilla miehellä on ollut mahdollisuus olla vauvan ensimmäiset viikot, kuopuksen kanssa jopa 3kk(!) kotona ja tottakai hän osallistui vauvan hoitoon siinä kuin minäkin. Imetystä lukuunottamatta ei ollut kyllä muita asioita missä isi ei olisi pärjännyt ja tarvittaessa tuo imtyskin pystyttiin korvamaan väliaikaisesti pullolla. Plussansa oli siinäkin että sain näin aika pian pitää omia hengähdystaukoja, vaikka sitten vain koiralenkin tms myötä. Uskon että se auttoi jaksamaan. =)

Toivoisin että meidänkin lapsilla olisi muita tuttuja aikuisia, siis niitä joihin he olisivat kiintyneet heti aluasta asti. Ikäväkyllä sukulaiset asuvat kaukana ja tämä puoli on jäänyt heikoksi. Välillä ihan pelottaa lasten kohtalo jos meille jotain tapahtuisi. :/

 

[Neiti Narina]

\

\

Mun rehellinen mielipiteeni on, että sellainen äiti on aika itsekäs, joka ei anna lapsen kiintyä isään jo ihan laitokselta pääsystä lähtien. Anteeksi jos jotakuta loukkasin, mutta vaikka äideillä ne tissit onkin, niin isä voi olla aivan yhtä läheinen lapselleen kuin äitikin. Jos vain isä haluaa ja äiti antaa siihen mahdollisuuden. ..eihän sitä vauvaa 24 tuntia vuorokaudessa yhtäjaksoisesti imetetä.

Ja lisään vielä, että mun mielestä jo pienellä vauvalla pitäisi olla muitakin läheisiä ja tuttuja ihmisiä kuin äiti ja isä, joiden seurassa lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Mutta mä perustan kyllä oman näkemyksen siihen itse koettuun tosiasiaan, että koko perheidylli ja kaikki, mitä elämästään ja lapsistaan on suunnitellut, voi kadota yhdessä sekunnin sadasosassa. Mun lapsillani on siis varmuuden varalta ollut aina läheisiä ihmisiä, joihin olen voinut luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ja joiden luona lapseni ovat olleet yhtä luottavaisin mielin kuin minunkin seurassani.

Peesailen

 

[MargeSimpson]

\

Mun rehellinen mielipiteeni on, että sellainen äiti on aika itsekäs, joka ei anna lapsen kiintyä isään jo ihan laitokselta pääsystä lähtien. Anteeksi jos jotakuta loukkasin, mutta vaikka äideillä ne tissit onkin, niin isä voi olla aivan yhtä läheinen lapselleen kuin äitikin. Jos vain isä haluaa ja äiti antaa siihen mahdollisuuden. ..eihän sitä vauvaa 24 tuntia vuorokaudessa yhtäjaksoisesti imetetä.

Tästä olen samaa mieltä, mutta kyseinen psykologi mainitsi esim. sen, että yleensä juuri äidistä tulee se jonka kanssa vauva tuntee olevansa yhtä. Isä ei välttämättä ole koko ajan sairaalassa vauvan synnyttyä ja lähtee yleensä pian töihinkin. "Isän merkitys kasvaa päivä päivältä, mutta ei edes työssäkäyvä isä, saati sitten harvemmin tapaava (myöhemmin varmasti rakas) mummo, pysty vauvan kokemusmaailmassa korvaamaan äitiä tässä ikävaiheessa pidempiä aikoja."
Tietysti isän on oltava lapsensa kanssa ja itse ainakin mielelläni annan isän hoitaa vaikka kaiken en siis tarkoita vauvan omimista, tuskin kyseinen psykologikaan sitä tarkoitti. Vauva vaan kokee olevansa yhtä vain yhden ihmisen kanssa, yleensä se sattuu olemaan äiti. Tietysti mummot ja muut voivat olla myöhemmin todella rakkaita ja läheisiä, mutta pieni vauva ei siinä vaiheessa vielä edes ole valmis harjoittelemaan kaikkia niitä asioita, joita vanhemmat eteen laittavat. Esimerkiksi juuri yön yli eroa.

 

[Fleur de la Cour]

Pakko vielä palata aiheeseen.. tiedättekö muuten, että isän tehtävä tuossa kehityspsykologiassa on 'kaapata' äiti taas itselleen lapselta kun lapsi tulee siihen ikään.. äidin ja lapsen symbioosi pitää rikkoa ja se on juuri miehen tehtävä.. äiti ei siis ole pelkkä äiti vaan myös vaimo ja rakastajatar. Mutta toki alkuun lapsi tarvitsee sen turvallisen äiti-symbioosin.

 

[Taitai]

\

Miksi se vauva ei tunne olevansa yhtä isän kanssa? Mitä jos äiti joutuu sairaalaan vaikkapa masennuksen takia? Miten meidän sukupolvi on selvinnyt kun äitiysloma oli vain 4kk?

Mun mielestäni lapsella voi olla vauvasta sit mont ahoitajaa, joihin kiintyä ja joiden kautta voi olla olemassa. En silti jättäisi pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon täysin vieraalle, tutut hoitajat sitten erikseen. =)

Peesaan tätä. Ja mun lemppari aforismi on että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä. Sillä että äiti omii lapsen itselleen, ei pitkällä tähtäimellä ole kuin hallaa lapselle.

 

[taustalla]

\

Pakko vielä palata aiheeseen.. tiedättekö muuten, että isän tehtävä tuossa kehityspsykologiassa on 'kaapata' äiti taas itselleen lapselta kun lapsi tulee siihen ikään.. äidin ja lapsen symbioosi pitää rikkoa ja se on juuri miehen tehtävä.. äiti ei siis ole pelkkä äiti vaan myös vaimo ja rakastajatar. Mutta toki alkuun lapsi tarvitsee sen turvallisen äiti-symbioosin.

Toi nyt on vaan YKS TEORIA. Ei mikään totuus.

 

[Fleur de la Cour]

\

\

Pakko vielä palata aiheeseen.. tiedättekö muuten, että isän tehtävä tuossa kehityspsykologiassa on 'kaapata' äiti taas itselleen lapselta kun lapsi tulee siihen ikään.. äidin ja lapsen symbioosi pitää rikkoa ja se on juuri miehen tehtävä.. äiti ei siis ole pelkkä äiti vaan myös vaimo ja rakastajatar. Mutta toki alkuun lapsi tarvitsee sen turvallisen äiti-symbioosin.

Toi nyt on vaan YKS TEORIA. Ei mikään totuus.

Niin on vain yksi teoria tuo alkuperäinen avauksen aihekin jos oikeen viilaamaan ruvetaan. Minusta on äärimmäisen hyvä teoria tuo, että mieheni tarkoitus perheessämme on vietellä minut takaisin itselleen enkä ole pelkkä äitityyppi vaan myös nainen!

 

[MargeSimpson]

\

\

Miksi se vauva ei tunne olevansa yhtä isän kanssa? Mitä jos äiti joutuu sairaalaan vaikkapa masennuksen takia? Miten meidän sukupolvi on selvinnyt kun äitiysloma oli vain 4kk?

Mun mielestäni lapsella voi olla vauvasta sit mont ahoitajaa, joihin kiintyä ja joiden kautta voi olla olemassa. En silti jättäisi pientä lasta pitkäksi aikaa hoitoon täysin vieraalle, tutut hoitajat sitten erikseen. =)

Peesaan tätä. Ja mun lemppari aforismi on että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä. Sillä että äiti omii lapsen itselleen, ei pitkällä tähtäimellä ole kuin hallaa lapselle.

Kirjoitinkin jo tuohon aiemmin, että omimisesta ei tässä jutussa ollut kyse. Mielenkiintoista kuinka vaikeaa joillekin on ymmärtää, kuinka erilailla pieni vauva ajattelee ja kokee asioita... Vauva voi kokea "olevansa yhtä" vain yhden häntä hoitavan kanssa ja yleensä se sattuu olemaan äiti, senkin kirjoitin jo aiemmin. Tässä ei ollut alunperinkään kyse isän lykkäämisestä sivuun, vaan vauvan lykkäämisestä hoitoon. Mut pakkohan se on jotain keksiä

 

[miisku]

mä oon keittiöneoidan kanssa samaa meiltä! mun mielestä lapsella on hvyä olla yksi (ainakin) turvallinen aj tuttu kodin ulkoopuolella jos se vaan on mahdollsita! ja meillä se on ihanselvästi mummola (ssi minun vanhemmat)sinne voin täysin turvaalisin mielin jättää meidän endin ja viihtyy siellä tosi hyvin! mummo ja pappa on tosi tärkeitä!

 

[koi-isä]

Puolin tai toisin, ainakin pikkuveljestäni on kasvaut ihan tasapainoinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen vaikka äiti katosi kahdeksi viikoksi (sairaalaan) hänen ollessa vauva. Täys-imetyksestä yht' äkkiä irti...


Pääasia on, luulisin, että jokaisen vauvan perustarpeet on tyydytetty ja hän saa paljon rakkautta ja sylittelyä, oli se sitten äiti, isä, mummu taikka kummi...