Vauvan hoitoon jättämisestä!

Bongasimpas tämmösen keskustelunaiheen netissä surffatessani:
Vauva hoitoon - Vauvat 0-12 kk - Suomi24

Tämä kyllä nostatti minussa monenlaisia tuntemuksia. Itselläni on reilun 3vkon ikäinen tyttö ja minusta on joskus iltaisin, kun mies tulee töistä, ihana lähteä ihan yksikseen vähän tuulettumaan, esim. käymään ruokakaupassa ja jättää lapsi miehelleni.
Joidenkin ylläolevan keskusteluun osallistuneiden mielestä tämäkään ei ole sopivaa! Ihan yhtälailla mieheni on lapsen vanhempi, samallalaillahan minä olen päivän yksinään lapsemme kanssa kun mies on töissä, miksi mies ei voisi sitten silloin tällöin illalla olla hetkeä tyttömme kanssa? Minulla maitoa riittää ihan lypsettäväksi asti, eli syöttäminenkään ei ole ongelma miehellä, eli ennen kauppareissua lypsän maitoa tarpeellisen määrän ja ajoitan lähtöni aina niin, että vähän ennen lähtöä vauva syö tarpeeksi ja nukahtaa sitten. (Nukkuu yleensä 2-3h pätkissä)
Lisäksi keskustelussa puitiin sitäkin, ettei vauvaa voi ennen YHDEN vuoden ikää jättää "tuntemattomien" ihmisten hoitoon. Onko mummit ja papat tuntemattomia???
Minä kyllä pidän huolen siitä, että meidän tyttö oppii tuntemaan isovanhempansa, tätinsä ja enonsa ihan pienestä pitäen, meillä mummi onkin melkein joka päivä käynyt lapsenlastaan katsomassa ja hoivailemassa!
Ja mitä ihmettä tämäkin on tarkoittavinaan: "Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä."
Ei herranen aika!!! Että meidän lapselle jäisi traumoja, jos jätämme hänet mummille hoitoon, joka on hoitanut tyttöä ihan vauvasta saakka?

Tässä on mielestäni hyvä mielipide joltain, nappasin siis tuosta yllämainitusta keskustelusta:
"Mitä silloin tapahtuu jos kaikki tässä elämässä ei mene suunnitelmien mukaan?Voi käydä niin ***** nakki,että sairastut,miehesi kuolee,itse kuolet tai muuta ihan kauheeta,jota ei tietenkään toivoisi tapahtuvan.Kuka pitää lapsestasi silloin huolta?Jos lapsesi on ollut kokonaista 2 kertaa isänsä kanssa kävelyllä,miten he pärjäävät ilman sinua tässä elämässä?Silloin et ole täällä enää kontrolloimassa kaikkea mahdollista.Jos lapsenne on silloin joskus pakko jättää hoitoon,eikö olisi parempi,että isovanhemmilla olisi olemassa jonkinlainen rutiini ja omat systeemit pienen kanssa?Ei isovanhempien,vaan lapsen takia."
Tämä on ihan totta! Elämänkulkua kun ei voi kukaan tietää etukäteen.

 

täysi peesi kanssasi

Kyllä minustakin jo 2000-luvulla myös isä voi hoitaa lapsia

 

No siis mun mielestä vauva EI OLE hoidossa jos vauvan isä hoitaa sitä!!! Se, että vauva annetaan hoitoon tarkoittaa sitä että sitä hoitaa joku oman perheen ulkopuolinen, mummo, kummi, kaveri tms. Isä on tasaveroinen hoitaja äidin kanssa ja jos meillä isä jää vauvan kanssa kotiin niin en sano että vauva on hoidossa. Todellakin vauvan voi jättää isänsä kanssa vaikka viikoksi putkeen mikäli vain vauvan ruokinta sujuu (imettäville noin pitkä aika ei tietenkään onnistu).

 

Joku kirjoittaa näin:
"Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.)"
Tästä voi kuulemma seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Huhhuh oikeasti, mä en voi kun päätäni pudistella!

 

 

[QUOTE="Typy";23967214]Joku kirjoittaa näin:
"Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.)"
Tästä voi kuulemma seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Huhhuh oikeasti, mä en voi kun päätäni pudistella![/QUOTE]

No huhhuh! Älyttömintä mitä olen vähään aikaan kuullut.

 

No kaikki riippuu tietysti lapsen iästä. 3viikkoista ei voi jättää pitkäksi aikaa muille hoitoon jo ihan lapsen kehitysvaiheet huomioon ottaen. Minäkään en laske isää hoitajaksi vaan vanhemmaksi. Ja mielestäni on outoa miten monet puolustelevat pienen lapsen hoitoon jättöä mummolaan sillä, että hänhän on lapsen mummo! No onko käynyt mielessä, että se pieni vauva ei todellakaan tiedä, että jaahas tässä on tämä minun mummoni joka hoitaa minua kun äiti käy viettämässä omaa-aikaa. Ei, lapsi hätääntyy. Tuo selitys on vain aikuisten omaa huonon omatunnon selittelyä ja syyn hakemista ja oikeutusta tekoonsa.

 

meillä kuukauden ikäinen vauva ja kaksi isompaa lapsta ja en ole koskaan kokenut, että jätän lapsia isälleen HOITOON? isä on isä eikä mikään hoitaja. me ollaan ihan tasavertaisia, vaikka tissistäni maitoa tuleekin.

 

Tuollaista kirjoittaa vaan äidit joilla elämässä ei ole mitään muuta kuin äitiys ja siinä on pakko päteä kun missään muussa ei voi. Terve järki unohdetaan ja oma äitiys nostetaan jalustalle jumalolentomaisesti.

Itse olen syntynyt keskosena ja ollut ensimmäist 7 viikkoa elämästäni sairaalassa. Toki vanhempani olivat läsnä niin paljon kuin mahdollista/saivat mutta paljon olin hoitajienkin kanssa. Ja normaali olen, mielestäni ainakin. Ei ole traumoja ei. Ei edes kaivamalla niitä keksi. Liekkö sitten apua sillä että olen kasvanut suhteellisen tasapainoisessa ja onnellisessa kodissa - toisin sanoen jos olen traumatisoitunut vauvana niin ainakin matkan varrella olen palautunut.

Ja isä on lapselle mielestäni ihan yhtä pätevä hoitaja kuin äitikin.

 

[QUOTE="Typy";23967214]Joku kirjoittaa näin:
"Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.)"
Tästä voi kuulemma seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Huhhuh oikeasti, mä en voi kun päätäni pudistella![/QUOTE]

Jaa-a. Mä oon ollu isän hoidossa vauvasta asti, meillä oli niin että äiti lähti töihin heti äippäloman jälkeen ja isä jäi kotiin hoitamaan lapsia. Pitänee tästä lähteä varaileen aikaa psykiatrille, mullahan on pakko olla joku häiriö päässä kun isä on hoitanut mua vauvasta kouluikään asti joka päivä 9 tuntia kun äiti on ollu töissä...

 

[QUOTE="Typy";23967214]Joku kirjoittaa näin:
"Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.)"
Tästä voi kuulemma seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Huhhuh oikeasti, mä en voi kun päätäni pudistella![/QUOTE]

Joo, nämä on tosiaan niitä, joiden elämäntehtävä on tehdä itsestään korvaamattomia äiteinä.
Ja sitten ihmetellään, kun isää ei kotona näy - ei kai, kun äiti on ominut lapsen täysin itselleen ja sulkenut isän perheen ulkopuolelle.

 

[QUOTE="Typy";23967214]Joku kirjoittaa näin:
"Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.)"
Tästä voi kuulemma seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Huhhuh oikeasti, mä en voi kun päätäni pudistella![/QUOTE]

NO meillä on tulossa sitten kaksi seuraavaa massamurhaajaa - kaksi keskoslasta kun on perheessä ja ovat syntymähetkestä 4 viikkoa viettäneet kaikki yöt ilma äitiä/isää (lasten teholla ei saannut olla öisin). Millään muullahan ei ole merkitystä persoonallisuus häiriöihin.

Muistaakseni Ben Furman totesi joskus että lapsen mieli on yhtä hyvä parantumaan kuin lapsen haava. Mutta tietenkin jos mieltä jatkuvasti rikotaan ja systemaattisesti kaltoin kohdellaan, ei parantuminenkaan enää niin onnistu (sama jos paraneva haava revitään jatkuvasti auki). Hän mielestäni totesi jotenkin niin että vauva kokee jokaisena elämänsä päivänä jonkun kriisin, ja jos mieli olisi parantumiskyvytön ei yhtään täyspäistä olisi maailmassa. Vauvan kriisi kun voi johtua vaikkapa kovasta, vieraasta äänestä; uudesta havainnosta; siitä mitä vauva havainnoi ympärillää (vaikka pelottava kuva jota aikuinen ei edes hoksaa pelottavaksi)...

 

Kun ei osata mitään muuta niin on pakko päteä äitiydessä.

 

[QUOTE="Typy";23967214]Joku kirjoittaa näin:
"Lasta ei tulisi alle vuoden iässä jättää hoitoon vuorokaudeksi(edes isän kanssa, ellei kyseessä ole hätätapaus, esim. äidin sairaalareissu tms.)"
Tästä voi kuulemma seurata vakavia persoonallisuushäiriöitä.
Huhhuh oikeasti, mä en voi kun päätäni pudistella![/QUOTE]

Ai sitten jos äidillä on pakollinen sairaalareissu tai vastaava niin sitten lapsi ei traumatisoidu? Aivan kun se vauva nyt tietäis, onko äiti kavereiden kanssa ravintolassa vai sairaalassa, samalla lailla on silloin poissa.

Nää on niin älyttömiä nämä jutut, ettei voi sekunnikskaan erottaa lasta äidistään. Meillä tais symbioosi katketa nyt kun puolivuotias oli melkeen koko päivän mummon hoidossa kun kävin pitkästä aikaa shoppailemassa ja parturissa. Aijai.

 

Miksi tässä rinnastetaan keskoset ja täysiaikaisina syntyneet lapset? Keskonen on pakko jättää sairaalaan hoitoon, siinä ei ole vaihtoehtoja. Mutta täysiaikaista ei ole pakko jättää minnekään, ja tällä tarkoitan juurikin mummoja, tätejä, kumminkaiman serkkuja.

Pelataan niillä korteilla mitkä ollaan saatu, oli se käsi sitten huonompi tai parempi, mutta en mä tahallani lähtisi kumpaakaan lähtötilannetta alentamaan huonommaksi lapsen kannalta.
Eli
a) jättäisin keskosena syntyneen tämän tästä jollekin mummolle hoitoon
b) jättäisin täysiaikaisena syntyneen hoitoon tämän tästä mummolaan

En ymmärrä miten tätä ajattelutapaa pidetään itsensä jalustalle nostamisena, jumalolentona pitämisenä tai muiden lyttäämisenä. Minä haluan lasteni parasta ja teen sen minkä voin, se ei ole pois muiden lapsilta vaikka olisivat joka toinen yö naapurissa hoidossa.

 

piparnakkeli puhuu asiaa!!

 

SEISKALLE:
Jos meidän lapsi tapaa mumminsa lähes joka päivä, syntymästään asti, uskon että vauva oppii tuntemaan hänet hyvin ja "luottaa" myös näin mummiinsa! Minulla ja äidillä on ollut aina tosi läheiset välit ja äiti asuukin lähellä meitä, joillakin näin ei olekaan vaan isovanhemmat asuvat jollain muulla paikkakunnalla satojen kilometrien päässä ja joita lapset harvoin näkevät. Tällöin ymmärrän hätääntymisen, jos vauva jäisi yhtäkkiä harvoin tavatun isovanhemman hoitoon.
Minäkään en kyllä ole sentään ihan lähiaikoina vauvaamme jättämässä edes mummillensa, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Mutta tosiaan, jokainen hoitakoon (hoidattakoon!!) ja kasvattakoon lastaan tavallaan.

 

Minustakin olisi varmaan pitänyt tulla jokin murhaaja, kun äitini näki minut vasta 2 viikon ikäisenä ekan kerran, oltiin nimittäin eri sairaaloissa alkuajan, minut kun kiidätettiin toiseen sairaalaan leikkaukseen heti.

Niin ja meillä mun vanhemmat, exän äiti ja yksi tädeistäni on niin läheisiä lapsille, että kenelle tahansa voisin vauvankin jättää hoitoon, jos tarvetta on.

Tuota nuorinta en kuitenkaan isälleen tällä hetkellä voisi antaa, kun ei tuo isäänsä mitenkään tunne, aika vieras tyyppi se on, joka on muutaman kerran tässä käynyt.

 

No siinä tapauksessa mut voidaan kivittää. Meidän molemmat lapset on ollu mummolassa yötä ennekuin täytti vuoden. Ja useamman kerran.
Isäkin on ollut lapsien kanssa monta tuntia, kun mami on ollu hoitamassa omia juttujaan.
Miksi muka äition aina se oikea ja paras hoitaja?!

 

äiti on tasavertainen isän kanssa huolehtimaan lapsesta, enkä siis koe että jos lähden yksin kauppaan, kävelylle, kampaajalle että lapsi on hoidossa. enkä kyllä näe siinäkään mitään pahaa että joku 8kk- eteenpäin (lapsen luonteen mukaan) lapsi ei voisi olla lyhyitä aikoja myös jollain muulla läheisellä hoidossa, esim sillä mummilla vaikka. kyllä minä ainakin aikuisena kaipaan sitä aikuisten kaksinkeskeistä aikaa, sitä ettei kukaan ole kiljumassa korvaan tai nykimässä paidan helmasta sekunnin välein, mutta jonkun palstanormin mukaan sehän on varmaan erittäin väärin ja tekee musta huonon äidin

esikoinen on ollut viikonloppuja mummollaan n.9-10kk iästä asti, en edes tarkkaan muista, elin niin horroksessa sen ekan vuoden että hatarat on mielikuvat siltä ajalta. jos ei olisi lapsi siellä ollut, oltaisiin molemmat varmaan mullan alla tällä hetkellä, niin piippuun vedin itseni.
nuorin on ollut kerran yökylässä 10kk iässä (nyt melkein 2v) enkä ole nähnyt tarpeen olla enempää, nyt kun pystyy hengähtämäänkin kun on mies jakamassa arkea. tosin nyt viikonlopuksi molemmat lähtee yökyläilemään, äiti ja isi lähtee vähän nollaamaan.

 

[QUOTE="minä";23967230]No kaikki riippuu tietysti lapsen iästä. 3viikkoista ei voi jättää pitkäksi aikaa muille hoitoon jo ihan lapsen kehitysvaiheet huomioon ottaen. Minäkään en laske isää hoitajaksi vaan vanhemmaksi. Ja mielestäni on outoa miten monet puolustelevat pienen lapsen hoitoon jättöä mummolaan sillä, että hänhän on lapsen mummo! No onko käynyt mielessä, että se pieni vauva ei todellakaan tiedä, että jaahas tässä on tämä minun mummoni joka hoitaa minua kun äiti käy viettämässä omaa-aikaa. Ei, lapsi hätääntyy. Tuo selitys on vain aikuisten omaa huonon omatunnon selittelyä ja syyn hakemista ja oikeutusta tekoonsa.[/QUOTE]

Tähän peesi. Ei kyse ole siitä, etteikö isä olisi lapsen toinen vanhempi tms. Nyt on ihan kyse lapsen kehitysvaiheista. Eikä se lapsi tosiaan opi oikeasti tuntemaan mummoja, kummeja yms ennen kun on yli vuoden ikäinen; sitä ennen heillä ei aivojen koko riitä sellaiseen. Saman katon alla asuva aikuinen on usein jo 9-10 kuiselle turvallinen, mutta toisaalta siinä iässä lapsilla usein tulee vahva äiti-vaihe jolloin kaipaavat sitä ensisijaista hoitajaansa eikä kukaan muu kelpaa.

Nykynainen totta kai jättää kaiken tällaisen huomiotta ja lähtee baariin heti ristiäisten jälkeen.