"Typy"
Bongasimpas tämmösen keskustelunaiheen netissä surffatessani:
Vauva hoitoon - Vauvat 0-12 kk - Suomi24
Tämä kyllä nostatti minussa monenlaisia tuntemuksia. Itselläni on reilun 3vkon ikäinen tyttö ja minusta on joskus iltaisin, kun mies tulee töistä, ihana lähteä ihan yksikseen vähän tuulettumaan, esim. käymään ruokakaupassa ja jättää lapsi miehelleni.
Joidenkin ylläolevan keskusteluun osallistuneiden mielestä tämäkään ei ole sopivaa! Ihan yhtälailla mieheni on lapsen vanhempi, samallalaillahan minä olen päivän yksinään lapsemme kanssa kun mies on töissä, miksi mies ei voisi sitten silloin tällöin illalla olla hetkeä tyttömme kanssa? Minulla maitoa riittää ihan lypsettäväksi asti, eli syöttäminenkään ei ole ongelma miehellä, eli ennen kauppareissua lypsän maitoa tarpeellisen määrän ja ajoitan lähtöni aina niin, että vähän ennen lähtöä vauva syö tarpeeksi ja nukahtaa sitten. (Nukkuu yleensä 2-3h pätkissä)
Lisäksi keskustelussa puitiin sitäkin, ettei vauvaa voi ennen YHDEN vuoden ikää jättää "tuntemattomien" ihmisten hoitoon. Onko mummit ja papat tuntemattomia???
Minä kyllä pidän huolen siitä, että meidän tyttö oppii tuntemaan isovanhempansa, tätinsä ja enonsa ihan pienestä pitäen, meillä mummi onkin melkein joka päivä käynyt lapsenlastaan katsomassa ja hoivailemassa!
Ja mitä ihmettä tämäkin on tarkoittavinaan: "Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä."
Ei herranen aika!!! Että meidän lapselle jäisi traumoja, jos jätämme hänet mummille hoitoon, joka on hoitanut tyttöä ihan vauvasta saakka?
Tässä on mielestäni hyvä mielipide joltain, nappasin siis tuosta yllämainitusta keskustelusta:
"Mitä silloin tapahtuu jos kaikki tässä elämässä ei mene suunnitelmien mukaan?Voi käydä niin ***** nakki,että sairastut,miehesi kuolee,itse kuolet tai muuta ihan kauheeta,jota ei tietenkään toivoisi tapahtuvan.Kuka pitää lapsestasi silloin huolta?Jos lapsesi on ollut kokonaista 2 kertaa isänsä kanssa kävelyllä,miten he pärjäävät ilman sinua tässä elämässä?Silloin et ole täällä enää kontrolloimassa kaikkea mahdollista.Jos lapsenne on silloin joskus pakko jättää hoitoon,eikö olisi parempi,että isovanhemmilla olisi olemassa jonkinlainen rutiini ja omat systeemit pienen kanssa?Ei isovanhempien,vaan lapsen takia."
Tämä on ihan totta! Elämänkulkua kun ei voi kukaan tietää etukäteen.
Vauva hoitoon - Vauvat 0-12 kk - Suomi24
Tämä kyllä nostatti minussa monenlaisia tuntemuksia. Itselläni on reilun 3vkon ikäinen tyttö ja minusta on joskus iltaisin, kun mies tulee töistä, ihana lähteä ihan yksikseen vähän tuulettumaan, esim. käymään ruokakaupassa ja jättää lapsi miehelleni.
Joidenkin ylläolevan keskusteluun osallistuneiden mielestä tämäkään ei ole sopivaa! Ihan yhtälailla mieheni on lapsen vanhempi, samallalaillahan minä olen päivän yksinään lapsemme kanssa kun mies on töissä, miksi mies ei voisi sitten silloin tällöin illalla olla hetkeä tyttömme kanssa? Minulla maitoa riittää ihan lypsettäväksi asti, eli syöttäminenkään ei ole ongelma miehellä, eli ennen kauppareissua lypsän maitoa tarpeellisen määrän ja ajoitan lähtöni aina niin, että vähän ennen lähtöä vauva syö tarpeeksi ja nukahtaa sitten. (Nukkuu yleensä 2-3h pätkissä)
Lisäksi keskustelussa puitiin sitäkin, ettei vauvaa voi ennen YHDEN vuoden ikää jättää "tuntemattomien" ihmisten hoitoon. Onko mummit ja papat tuntemattomia???
Minä kyllä pidän huolen siitä, että meidän tyttö oppii tuntemaan isovanhempansa, tätinsä ja enonsa ihan pienestä pitäen, meillä mummi onkin melkein joka päivä käynyt lapsenlastaan katsomassa ja hoivailemassa!
Ja mitä ihmettä tämäkin on tarkoittavinaan: "Tosiasia on se, että traumat alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä näkyvät lapsella vasta aikuisiällä."
Ei herranen aika!!! Että meidän lapselle jäisi traumoja, jos jätämme hänet mummille hoitoon, joka on hoitanut tyttöä ihan vauvasta saakka?
Tässä on mielestäni hyvä mielipide joltain, nappasin siis tuosta yllämainitusta keskustelusta:
"Mitä silloin tapahtuu jos kaikki tässä elämässä ei mene suunnitelmien mukaan?Voi käydä niin ***** nakki,että sairastut,miehesi kuolee,itse kuolet tai muuta ihan kauheeta,jota ei tietenkään toivoisi tapahtuvan.Kuka pitää lapsestasi silloin huolta?Jos lapsesi on ollut kokonaista 2 kertaa isänsä kanssa kävelyllä,miten he pärjäävät ilman sinua tässä elämässä?Silloin et ole täällä enää kontrolloimassa kaikkea mahdollista.Jos lapsenne on silloin joskus pakko jättää hoitoon,eikö olisi parempi,että isovanhemmilla olisi olemassa jonkinlainen rutiini ja omat systeemit pienen kanssa?Ei isovanhempien,vaan lapsen takia."
Tämä on ihan totta! Elämänkulkua kun ei voi kukaan tietää etukäteen.