Vauvan hoito- miehen käytös ottaa päähän

[Cinnamon Lee]

Sopikaa viikonlopuksi joko lauantai tai sunnuntai sinulle nukkuma-aamuksi. Jos mies haluaa valvoa siitä huolimatta niin valvokoot ja olkoot väsynyt, kunhan nousee aamusta. Kerro miehellesi että sinustakin olisi mukava joskus saada nousta sängystä silloin vasta kun itse haluat. Se ei ole kohtuutonta.

 

[hui]

Meiän mies ei nouse kun kerran nukkuu.Sitä ei mikään maallinen voima saa sängystä ylös jos se makaa.Siinä vaiheessa kun on ittensä saanut hermoromahduksen partaalle kun toinen ei suostu nouseen,voi samantien mennä ite hoitaa ne aamurutiinit kun on jo täysin hereillä muutenkin ja äijä kääntää vaa kylkee.

 

[Väsynyt]

Kiitokset vilkkaasta keskustelusta, pääsin taas välillä lukemaan mielipiteitänne! Saa nähdä miten tämä tässä lähtee sujumaan, ei tuo mies nyt ole ollenkaan pahimmasta päästä, kyllä se reippaasti päivän mittaan muuten osallistuu vauvanhoitoon. Olen yrittänyt niitä päikkäreitäkin nukkua, mutta saan hyvin huonosti päivällä unen päästä kiinni. Ja varsinkin jos mies on töissä, niin kun tuo pienokainen ei yleensä nuku kuin ehkä 45 min putkeen, niin siinä ajassa en todellakaan ehdi nukahtaa kun ajattelen jo 15 min päästä, että kohtahan se herää, täytyy kuunnella itkuhälytintä... Olen kyllä just ajatellut tota vuoroaamusysteemiä viikonlopuiksi ja maininnutkin siitä miehelle, että ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun imetys lakkaa, hänkin saa ruveta välillä heräämään aamulla. Kiitokset kannustuksesta kaikille!

 

[huh]

Itselläni oli samaa vikaa: en osannut nukkua päiväunia.. kunnes tein ratkaisun: laitoin kellon soittamaan, että herään tietyn ajan kuluttua, esim. 2 tunnin päähän siitä kun menen vuoteeseen. Aika voi olla lyhyempikin, vaikkapa vain 30 min.
Pystyin lepäämään/torkahtamaan/nukahtamaan huoletta kun ei tarvinnut kytätä kelloa tai miettiä että heräänköhän ajoissa tms. Kello hoitaa herätyksen silloin kun kuuluukin.

:flower: :wave:

 

[Kaalikääryle]

\

Esikoisella oli unitytmi täysin sekaisin, eli nukkui öisin ihan olemattomia pätkiä. Parin viikon jälkeen tehtiin miehen kanssa sopimus että nousemme vauan kanssa vuoroöin ylös valvomaan. Vaan kuinkas kävikään- kun oli miehen yö, niin hän vain kuorsasi vauvan jo huutaessa täysin palkein. Enhän minä saanut enää unen päästä kiinni ja nousin stten seurustelemaan...

Meillä syntyi toinen lapsi esikoisen ollessa 1v 7kk. Uusin tulokas oli täysimetyksellä ja valvoin melkein yöt läpeensä kun hän vain söi ja söi.. Kun siirryimme tuttipulloon niin minä nousin yöllä lämmittämään ruokaa - ja kävin päivisin töissä. Mies kotosalla työttömänä....

Tuli mieleen, että olisko tuo kotona oleminen miehelle jotenkin lamaannuttavaa, "miehisen luonnon päälle käyvää"? Kun olen ennenkin kuullut, että työttömänä oleva mies ei osallistu lapsen hoitoon sitten kirveelläkään, vaikka aikaa olisi ja sohvalla vain loikoo.

Oma ukkoni oli jonkun aikaa vanhempainvapaalla ja minä sillä aikaa opiskelin. Luulin, että mulle jäisi siten enemmän vapaa-aikaa, ja mies ehtisi nauttia vauvasta. Kävi kuitenkin niin, että mies tekikin kotona paljon vähemmän kuin töissä ollessaan. Meillä oli kamalat riidat siitä aiheesta, kun mies tuntui kaipaavan vain lisää ja lisää omaa aikaa, vaikka hän sitä saikin jo paljon minua enemmän. Minä sitten opiskelin, valvoin vauvan kanssa ja hoidin suurimman työn - ja väsähdin masennuksen partaalle asti. :ashamed:

Nyt tajusimme tilanteen ja mies on taas palannut vapaalta töihin. Itse olen nyt pikkuisen kanssa kokopäiväisesti kotona. Ainakin tuntuu, että sujuu taas paljon paremmin.

 

[taustalla]

Minun mieheni on niin ihastunut lapseemme että hän on hoitanut poikaamme aina enemmän kuin minä.Vaikka miehelläni on raskas työ,hän herää yöllä hoitamaan vauvaa.Mieheni ei halunnut laittaa lastamme hoitoon minun palatessa töihin vaan hoiti lapsen työn lomassa kotona.Hän on todella omistautunut isän rooliin.Mieheni itse sanoo ettei voi ymmärtää isiä,jotka eivät lapsiaan hoida.Hän haaveilee että voisi jäädä kokopäiväiseksi koti-isäksi...

 

[Iitu]

meillä kanssa tosi osallistuva isä! minä olen tooodella hyvä nukkumaan ja mies herääkin aina ennen minua kun vauva itkee.. hakee sitten vauvan viereeni ja ojentaa rätin, hyvä ettei tissiä pistä valmiiksi vauvan suuhun muutenkin hoitelee vauvaa iltaisin töistä tullessaan niin, että saan vapaa-aikaa.. en tunne huonoa omatuntoa koska mies itse nauttii isän roolistaan.

 

[peippo]

\

Kyllä miehen pitää saada nukkua yönsä jos kerran aamulla herää töihin. En ymmärrä miten voit naputtaa tuosta kun miehesi kuitenkin muuten hoitaa lasta! Sulla on tosiaan ihan liian vaativa asenne!

PEESI! :wave:

 

[äiti vm-72]

moi,

meillä se innostava tekijä ei ole tv, vaan netti ja irc...Minäkään en saa unta, ja huolehdin, miten mies jaksaa, vauva kun vieressä kuitenkin valvottaa ja esikoisen iltatoimet pitää hoitaa, koska me menemme aiemmin nukkumaan.
No, seurauksena unettomuutta ja viimeksi lopulta psykoosi, mutta eipä mies näytä huolestuvan nytkään, vaikka vihjaan ja sanon....

 

[memmu]

Herran jestas!! Kyllä se mieskin on ihan yhtälailla vastuussa siitä lapsesta kuin äitikin! Ei kukaan voi sanoa tuollaisesta käytöksestä että "odotat kyllä nyt liikaa". Meillä on mies pyytämättä auttanut yöllä ja aamuisin ja aina on saatu sovittua nukkumiset. Vaikka mies menee aamulla töihin kahdeksaksi niin aina saan silti viikonloppuisin itse nukkua toisena päivänä pitkään. Ja jos miehellä on lomia niin silloin jaetaan aamut. Törkeää mielestäni mieheltäsi sanoa että tulee ressiä jos lupaa, että sinäkin saat joskus nukkua aamulla pitkään. Aikuisen miehen pitäisi tajuta mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa joskus lapsensa kanssa aamuisin! Kysäiseppäs joskus, että mitenkähän mahtaisi äijäsi pärjätä palleron kanssa jos lähtisit viikonlopuksi jonnekkin muualle. Alahhan vähän keskustelemaan miehesi kanssa ja vaadi itsellesi rauhallisia aamuja. Eihän tuollaisesta pitemmän päälle mitään tule!!

 

[Hevinä]

meillä menee melko tasan heräilyt. joskus kun mies ei herää yöllä vauvaan niin annan nukkua mutta saapi sit herätä aamulla aikasemmin :kieh: muuten hän on se rauhallisempi kun taas minä vikisen ettei ikinä saa nukkua.... tässä just eilen sano et parhaat hetket on hällä ollu poitsun kaa aina aamusin kun minä nukun siellä ne kuulemma hirisee keskenään.

 

[Möhköfantti]

Juupa, meille synty tuplat reilu vuos sitte. Mies teki pitkiä päiviä 3-4krt viikko, siitä huolimatta nousi joka yö syöttään kaveriks ja vaihtaa vaipat....Mutta jos jotain hyvää, niin huonoakin...
Kun sattui hänen vapaansa, ekana aamuna annoin nukkua, toisena kuuntelin nouseeko( ei noussut eli minä menin) kolmantena jo karjahdin joka ei tuottanut tulosta.
Nyt myös itse olen töissä, ainuttakaan aamua ei ole ollut että mies olisi omatoimisesti hakenut lapsille maitoa tai vienyt niitä leikkimään yms...Aina saan olla sanomassa. Noh, sitten kun en saa enään unenpäästä kiinni kun kerran olen heränny niin alkaa jäkätys miksi en nukukkaan...Minä olisin voinut nukkua :headwall: :headwall:
Luoja näitä joka miehen loi...

Mutta kaikesta herran rakkaudesta on pakko myöntää ja biellä ylpeys, sillä meidän lapsilla on varmasti maaaailman paras isi

Kuhan oppii tavoille...Vissiin sitte kun lapset muuttaa pois.... =)

 

[jennyskä]

\

Oi voi, tässä oli yö välissä ja nyt pääsen katsomaan teidän vastauksia. Huomaan, että en ole ehkä kirjoittanut ihan kunnolla tarinaani, täytyy siis oikaista. Siis miehelläni on sellainen työ, että en todellakaan oleta, että hän viikolla heräisi yöllä (ja aamulla kun herätään vauvan kanssa, hän on jo lähtenyt töihin), mutta nyt oli siis kyse esim. viikonlopuista tai siitä, että todellakin joskus, välillä saisin minäkin nukkua niin pitkään kun huvittaa (mikä siis tarkoittaisi ehkä johonkin 9:ään). Tietysti hoidan lapseni ja haluankin ja se on velvollisuuteni muulloin, olenhan äitiyslomalla ja kohta hoitovapaalla sen vuoksi. Se olisi liian rankkaa miestäni kohtaan, että viikolla pitäisi herätä vauvan mukaan, ei, sitä en todellakaan odota. Mutta sanon vaan, että on sekin rankkaa, jos en koskaan (siis en kertaakaan vauvan syntymän jälkeen) ole saanut loikoilla sängyssä rauhassa aamulla. Kyllä mies on antanut minulle tietysti mahdollisuudet päikkäreihin viikonloppuisin. Mutta kun nyt vaan on ruvennut sapettamaan, että miksei sekin piru vie voi tulla sänkyyn silloin kun me mennään vaavin kanssa nukkumaan, niin pääsis ylös sitten aamulla 7:ltä kun herätään, niin vois äitikin joskus löhötä sängyssä/lukea Hesarin rauhassa ilman, että täytyy ensin hoitaa vauva. Ei kai äitikään voi olla mikään duracell-pupu joka jaksaa 24 h monta kuukautta kerrallaan??

mun miehellä on välillä sama "tapa". yleensä se tulee vielä aina silloin kun on muutenkin paljon stressiä. mies tekee tosi paljon töitä ja iltakeikkaa vielä työpäivän päälle.ne se kyllä yleensä hyväksytyttää mulla ja onhan se tässä tilanteessa lisäraha tarpeen.
olen yrittänyt sanoo, että ku on univelkaa muutenkin(siis sillä...), niin eikö kannattaisi nukkua kun saa? mutta se on sitten tieten niin tärkeä rentoutumiskeino kahtoo sitä töllöä illalla, kun on muuten rauha maassa...
välillä "huijaan" sen sänkyyn aikaisemmin ( naisellisilla konsteilla ) ja sinnehän se sitten nukahtaa, sama mihinaikaan päivää...
meillä kyllä mies herää jos herätän sen yöllä ja se touhuaa muutenkin lasten kanssa ( 5,4 ja n.viikon ikäinen) ja sitä ihteään haittaa jos ei se ehi olla tarpeeksi niiden kanssa.

 

[Mindre harmaana]

\

Kun sattui hänen vapaansa, ekana aamuna annoin nukkua, toisena kuuntelin nouseeko( ei noussut eli minä menin) kolmantena jo karjahdin joka ei tuottanut tulosta.

Aina saan olla sanomassa. Noh, sitten kun en saa enään unenpäästä kiinni kun kerran olen heränny niin alkaa jäkätys miksi en nukukkaan...Minä olisin voinut nukkua :headwall: :headwall:
Luoja näitä joka miehen loi...

Mutta kaikesta herran rakkaudesta on pakko myöntää ja biellä ylpeys, sillä meidän lapsilla on varmasti maaaailman paras isi

Kuhan oppii tavoille...Vissiin sitte kun lapset muuttaa pois.... =)

Näin se vähän meilläkin menee. Aiemmin vielä nousi silloin tällöin, jos sovittiin, mutta nyt on sitä mieltä, että koska mä en suostu unikoulua pitämään (koska eka kerta epäonnistui ja mä sinnittelisin vielä pari kk ja lopetan sit imetyksen) niin saan luvan noustakin aamulla!
Lisäksi miehellä vapaapäivinä kalareissuja sun muita kissanristiäisiä, joten se niistäkin lepopäivistä.
V***u kun v***ttaa...

 

[miina-lotta]

Et todellakaan vaadi liikaa! Vauva on yhteinen, ja molempien tulee ottaa siitä vastuu. Me sovittiin mieheni kanssa ihan alusta asti niin, että arkisin kun mies on töissä, olen minäkin tavallaan töissä kotona vauvan kanssa, ja kun hän tulee töistä, pääsen minäkin töistä, eli illat vauvanhoito jaetaan tasan, koska todellakin molemmille se vastuu kuuluu. Aamuheräämiset sovittiin niin, että viikonloppuisin toisena päivänä toinen saa nukkua ja toinen toisena, hemmetti soikoon, kyllä sullakin on yhtälainen oikeus nukkua kerran viikossa pitkään, ei sun työpanoksesi kotona ole yhtään vähempiarvoisempi, mitä miehesi, vaikka hän joutuukin aamulla avaamaan ulko-oven ja lähtemään kotoa. Niin, ja miehen kesälomalla herätään jälleen vuoroaamuin, reilu peli, ja pakkohan sunkin on välillä pitää "lomaa", ei miehesi ole mikään yksinvaltias! Kyllä niin alkaa pistää vihaksi tuollaiset äijät. Mä en voisi kuvitella, että suostuisin tuollaisiin vääryyksiin, ei se kotona oleminen sen helpompaa ole, pitäis tuollaisten selkärangattomien muistaa, että isällekin kuuluu samoja velvollisuuksia mitä äidille, vastuu jaetaan YHDESSÄ! PS. Sun kannattaa näyttää sille laiskamadolle näitä viestejä, jos vaikka sit tajuais jotain, ainakin sen, että vauvan ei ole tarkoitus muuttaa ainoastaan äidin elämää! Ja turha aamulla valittaa, et väsyttää, niin makaa kuin petaa, eli aikuisen pitäisi osata mennä siten nukkumaan, että pystyy velvollisuutensa (tässä tapauksessa vauvan, omina heräämisvuoroaamuinaan) hoitaa.