Vauvan hoito- miehen käytös ottaa päähän

Mua masentaa mun miehen käytös. Mä haluaisin vähän teidän mielipiteitänne asiaan. Kysymys on heräämisistä/valvomisista, joita on luonnollisesti tullut kuvioihin sen jälkeen kun vauva syntyi taloon. Mun mies on aina ollut iltavirkku ja aamun torkku ja minä taas toisin päin. No nyt on vauvan vuorokausi rytmittynyt niin, että nukkumaan mennään 20-21 aikoihin (minä menen myös nukkumaan heti saatuani vauvan nukkumaan) ja hän herää aamulla 05-07 aikaan. Mua on alkanut tympimään se, että mun mies ei voi osallistua aamutoimiin ollenkaan, kun se ei pääse ylös sängystä. Meidän vauva on jo muutaman kuun ikäinen, mutta jo isyysloman lopulla alkoi miehen heräämiset yöllä vauvan hoitoa varten olemaan tosi vaikean "oloisia" ja tiesin, mihin se johtaa. Kun mies meni töihin, ei hän sen koommin ole yöllä noussut auttamaan vauvan hoidossa. Imetin yöllä pariin otteeseen ehkä pari kuukautta, sitten yöheräämiset jäivät. Mutta olisihan hänestä ollut muutoin apua vaipanvaihdossa ja tuttipullon syöttämisessä (kun osittaisimetyksellä menty alusta alkaen). Viikonloppuisin tuntuu, että mies kattelisi telkkaria vaikka kuin myöhään ja minä kieriskelen sängyssä, että milloin se oikeen tulee nukkumaan, että minäkin saan unen päästä kiinni. Ei se tahdo ymmärtää, että se väsyttää mua entisestään, kun tollain tekee. Vaikka hulluahan se on, mutta en vain sitten saa nukutuksi - tai ensin nukahdan, mutta sitten herään joskus myöhemmin vaikka klo 01, että vieläkö se tuijottaa telkkaria. Ja sitten jo lasken unitunteja siihen, kun vauva herää. Viikonlopuista saatiin jo tehtyä sovinto, että miehellä on "lupa" valvoa toisena päivänä (perjantai tai lauantai) ja toisena päivänä tulee ajoissa nukkumaan, mutta ei toi silti tarkoita, että se heräisi aamulla vauvaa hoitamaan. Minähän sen hoidan. Enkä minä ole saanut mitään oikeuksia valvoa pitkään ja nukkua vastaavasti pitkään. Nyt on loma edessä ja odotan jo "kauhulla", että miten siitä selvitään. Mies ilmoitti tyynesti, että hän ottaa ekan viikon rennosti, valvoo ja kattoo telkkaria ja katotaan niitä aamuheräämisiä sitten sen jälkeen. Yritin saada häntä lupaamaan, että voisinko sitten muina viikkoina vaikka kahtena aamuna jäädä edes vaikka 9:ään asti sänkyyn makaamaan, mutta ei se voinut luvata sitä, kun kuulemma rupee stressaamaan liikaa tollaset lupaukset. Hemmetti, sanokaa vaadinko/odotanko liikaa, olenko hirveä tyranni, mutta olis kyllä JOSKUS kiva jäädä itsekin sänkyyn makoilemaan ja lataamaan akkuja. Miten teillä muilla hoituu nämä asiat?

 

Ymmärrän täysin ajatuksesi.......

Pelkäänpä pahoin, että odotat liikaa. Minun kokemukseni perusteella miehet kasvavat isyyteen ja vastuuseen lapsenhoidossa vasta lapsen ollessa sen ikäinen, että hänen kkanssaan pystyy jotain "oikeasti" tekemään- eli n. 3-4 vuoden iässä :\|


Esikoisella oli unitytmi täysin sekaisin, eli nukkui öisin ihan olemattomia pätkiä. Parin viikon jälkeen tehtiin miehen kanssa sopimus että nousemme vauan kanssa vuoroöin ylös valvomaan. Vaan kuinkas kävikään- kun oli miehen yö, niin hän vain kuorsasi vauvan jo huutaessa täysin palkein. Enhän minä saanut enää unen päästä kiinni ja nousin stten seurustelemaan...

Meillä syntyi toinen lapsi esikoisen ollessa 1v 7kk. Uusin tulokas oli täysimetyksellä ja valvoin melkein yöt läpeensä kun hän vain söi ja söi.. Kun siirryimme tuttipulloon niin minä nousin yöllä lämmittämään ruokaa - ja kävin päivisin töissä. Mies kotosalla työttömänä....


En ole paras neuvomaan, miten tilanteen hoitaisit. (Meillä lapset jo 6 ja kohta 5v) Näin jälkiviisaana toivoisin, että olisin silloin pitänyt puoliani ja vaatimalla vaatinut toiselta enemmän osallistumista. Koska muistikuvani ihan vauva-ajoista ovat (unenpuutteen takia??) hyvin hataria.....


Ellei homma suju niin kannattaa ottaa asia esille neuvolassa. Univaje saa aikaan mitä ihmeellisimpiä ajatuksia ja asioita kun sille päälle sattuu....


Voimia ja suuri halaus! :hug:

(olikohan tästä pitkästä sepustuksesta mitään hyötyä??)

 

Meillä tenava pian 3 kk. Mies on maanviljelijä, joten se rajoittaa kovasti hänen osallistumistaan vauvan hoitoon.

Alkuun vauva sai imetyksen lisäksi pullosta, silloin pullosta syötöt oli lähinnä miehen heiniä. Nykyään syöttäminen täysimetyksestä johtuen minun hommani. Vaipanvaihdot mies hoitaa kotona ollessaan lähes täysin. Yöheräämiset ovat minun tehtävänäni. Aamuisin, ellei miehellä ole kiire peltotöille, hän hoitaa vauvaa pari tuntia että saan nukkua.

Jos miehellä mahdollisuus, hoitaa hän vauvaa päivällä useamman tunnin jolloin pääsen kauppaan tms tulettumaan. Tällöin syöttäminen tapahtuu pullosta.

Nyt kuitenkin peltotyöt vievät paljolti miehen ajan, joten käytännössä vauvan hoito on minun vastuullani. Tänäänkin mies kotiutuu parhaassa tapauksessa "jo" kello 23 jälkeen eli paljon apua ei ole (vauva on jo yöunilla...) No aamulla sain kyllä nukkua 8.30 asti

Meillä kuitenkin eritilanne kuin ap, meillä on työeste eikä haluttomuus (?) lapsenhoitoon.

 

Niin, todella varmaan odotan liikaa... olisi minun tämä pitänyt tietää 10 v suhteen perusteella. Toisaalta kyse ei ole kyllä haluttomuudesta hoitaa lasta. Sitten kun mies on herännyt, niin kyllä hän mielellään hoitelee poikaa (esim. tänäänkin oikeastaan koko päivän niin sain itse puuhastella kaikkea muuta) ja olen päässyt aina välillä tuulettumaankin, shoppailemaan. Kyse on nyt vaan noista aamuista. Ehkä mun täytyis vaan olla onnellinen tästä kauan odotetusta pienokaisesta ja miehestäkin: luin just kaikkee muuta näiltä sivuilta ja tää oma ongelma alkoi tuntui jo vähän pienemmältä... mun mies ei kuitenkaan juo, ei käy kylillä, eli oo peliriippuvainen jne..jne..

 

Mielestäni äitiyslomalla/vanhempain lomalla oleva hoitaa yösyötöt ja heräämiset. Vauvat nukkuvat kuitenkin melko ison osan vuorokaudesta, joten päiväuniin on hyvät mahdollisuudet yhdessä vauvan kanssa. (Joo, joo, on poikkeuksia, koliikkia ym, jolloin apua pitää saada!) Viikonloppuisin on kohtuullista, että työssäkäyväkin puolisko herää yöllä ja ottaa vastuuta lapsen hoidosta aamulla.

Meillä on kotona 3 lasta (2, 4 ja 8 v) Hoidin itse viikolla yösyötöt kun olin kotona mutta taatusti pyrin nukkumaan päikkärit lasten kanssa.Nyt kun olemme molemmat töissä, hoidan edelleen yöheräämiset (koska mies ei herää ja jos potkin hereille, hän ei enää saa unta, minä saan). Viikonloppuisin kuittaan sitten univelat. Meillä on asuntovaunu, jossa käyn "nukkumassa rauhassa". Samoin jos mulla on tiedossa tosi aikainen nousu (esim työmatka tms) niin menen vaunuun, jolloin miehen on pakko nousta ja hoitaa pienimmän pissallakäynti tms.

 

Luin tuon oman kirjoitukseni uudestaan ja jäi kyllä sellainen kuva että mieheni on todellinen vätys

Vaan maailman paras isä lapsillemme kuitenkin, ja on hän toki hoitanut lapsia paljonkin minun ollessa töissä- ja mieluusti sen tekeekin.

Oliskohan vain niin, että ihan vauva-aikana nainen on niin herkässä (mielen) tilassa mitä mies ei kykene ymmärtämään. Ainakin minun uneni oli todella pinnallista koko vauva-ajan ja mies nukkui hyvillä unenlahjoilla ja sikeästi vaikka olisi talo romahtanut.....


Onhan sinulla kirjoituksesi mukaan asiat todella hyvin, vaan joskus jokin asia alkaa kalvamaan mieltä ihan toisssaan. Varisinkin väsyneenä!!
Hyvä kun on tällainen paikka jossa voi purkaa tuntojaan ja lukea/keskustella muidenkin kanssa.

Toivon mukaan olet edes hiukan pirteämpi tämän jälkeen! =)

Ja kun miehesi päivisin on lapsen kanssa niin pyydä heitä vaikka vaunukävelylle ja ota pienet päiväunet (Ellet pysty päivisin nukkumaan niin mene pötköllesi ja lue vaikka hetki)

 

itse en kyllä oleta että mies heräisi yöllä lasta hoitamaan kun joutuu menemään töihin aamulla.musta se olis kohtuutonta...

mies yrittää sitten auttaa illalla,tosin en edes muista koska olis vaihtanut vaippaa...pitää kyllä seuraa ja leikkii että pääsen tekemään omat iltatoimet ja syömään.

 

Kyllä miehen pitää saada nukkua yönsä jos kerran aamulla herää töihin. En ymmärrä miten voit naputtaa tuosta kun miehesi kuitenkin muuten hoitaa lasta! Sulla on tosiaan ihan liian vaativa asenne!

 

\

Kyllä miehen pitää saada nukkua yönsä jos kerran aamulla herää töihin. En ymmärrä miten voit naputtaa tuosta kun miehesi kuitenkin muuten hoitaa lasta! Sulla on tosiaan ihan liian vaativa asenne!

Ei mullakaan olis tullut mieleen, että mies heräis auttelemaan lapsen syötöissä ja hoidossa öisin. Me nukutaan vieläkin eri huoneissa, koska olen sitä mieltä että miehen tarvii saada kunnon lepo. että jaksaa käydä töissä. Iltaisin mies hoitaa ja leikkii mielellään lapsen kanssa. Mun mielestä se riittää.
Viikonloput mennään sitten miten milloinkin, riippuen siitä mitä hommia on tiedossa.

 

Sano miehelle, että heräämiset ja nukkumiset menee tasan puolisi. Sitten on kummallakin yhtä paljon ja ei pitäis olla miehenkään mielestä stressiä.

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että mies on osallistunut alusta asti vapaaehtoisesti, omasta halustaan tosi paljon vauvan hoitoon. Minä olen sekä aamu- että iltauninen ja tarvitsen selvästi enemmän unta normaalistikin kuin mieheni. Monesti mies on yllä noussut hakemaan vauvalle tuttipulloa, kun itse en ole millään jaksanut nousta imettämään. Aamuisin mies aina keittää aamupuuron ja syöttää vauvalle, kun minä vielä nukun. Vauva on jo 10 kk. En ole kokenut tätä vauva-aikaa mitenkään väsyttävänä - kiitos mieheni. Jos yksin olisin ollut, niin olisin varmaan seiniä päin kävelevä hirviö.

 

Oi voi, tässä oli yö välissä ja nyt pääsen katsomaan teidän vastauksia. Huomaan, että en ole ehkä kirjoittanut ihan kunnolla tarinaani, täytyy siis oikaista. Siis miehelläni on sellainen työ, että en todellakaan oleta, että hän viikolla heräisi yöllä (ja aamulla kun herätään vauvan kanssa, hän on jo lähtenyt töihin), mutta nyt oli siis kyse esim. viikonlopuista tai siitä, että todellakin joskus, välillä saisin minäkin nukkua niin pitkään kun huvittaa (mikä siis tarkoittaisi ehkä johonkin 9:ään). Tietysti hoidan lapseni ja haluankin ja se on velvollisuuteni muulloin, olenhan äitiyslomalla ja kohta hoitovapaalla sen vuoksi. Se olisi liian rankkaa miestäni kohtaan, että viikolla pitäisi herätä vauvan mukaan, ei, sitä en todellakaan odota. Mutta sanon vaan, että on sekin rankkaa, jos en koskaan (siis en kertaakaan vauvan syntymän jälkeen) ole saanut loikoilla sängyssä rauhassa aamulla. Kyllä mies on antanut minulle tietysti mahdollisuudet päikkäreihin viikonloppuisin. Mutta kun nyt vaan on ruvennut sapettamaan, että miksei sekin piru vie voi tulla sänkyyn silloin kun me mennään vaavin kanssa nukkumaan, niin pääsis ylös sitten aamulla 7:ltä kun herätään, niin vois äitikin joskus löhötä sängyssä/lukea Hesarin rauhassa ilman, että täytyy ensin hoitaa vauva. Ei kai äitikään voi olla mikään duracell-pupu joka jaksaa 24 h monta kuukautta kerrallaan??

 

Mä MEINASIN jo vastata samaa kuin muutkin, mutta onneksi luin koko viestiketjun läpi ja sain tuon tarkennuksesi...

Meillä mä heräsin vauvan kanssa aamulla aina kun vauvakin, samoin yövalvomiset ja syötöt oli mun harteilla ja kieltämättä se välillä väsytti kun 6 kk ikäistä syötti vielä 8 kertaa yössä, mutta mies kävi töissä enkä olisi voinut kuvitella vaativani häntä heräämään varsinkin kun meillä ei vaippaa vaihdettu kuin ERITTÄIN harvoin öisin ja imetin, eli miehestä ei olisi ollut yöllä mitään apua. Minä sitten nukuin päiväunia pojankin nukkuessa ja iltaisin mies joskus lähti pojan kanssa esim. anoppilaan kahville ja mä sain jäädä lepäämään tai suihkuttelemaan ja tekemään jalkakylpyä tms. rauhassa ja viikonloppuna mies yleensä heräsi pojan kanssa aikaisemmin ja mä nukuin sinne n. yhdeksään saakka, tai ainakin jompana kumpana päivänä.

Yritä saada miehesi ymmärtämään, että ei se aamuherääminen aina niin helppoa ja mukavaa ole sinullekaan ja yösyötöt vie osan voimista. En osaa oikein muuta neuvoa...

 

Koitahan sitä että on viisi lasta joista 2-3 herää öisin,nuorin on vauva.Mies ei ole kertaankaan herännyt yhdenkään lapsen kanssa viimesen 9 vuoden aikana,ja on tänä aikana vaihtanut yhteensä noin 6 kakkavaippaa.Siihen kun lisätään että äijä on pätkätyöläinen,on välillä kuukausiakin kotona muttei osallistu lastenhoitoon millään lailla, niin katsotaanko miltä tuntuu sitten?

 

mä olenkin varmaan kamala vaimo, muta meillä kun oli koliikki vauvalla niin mies valvoi yleensä yöt lapsen kanssa vaikka meni aamusti kouluun. mulla meinas hajota pää kun ite valvoin. ei ikinä valittanut. nyt kyllä kun tyttö 3 ja heräilee väliillä itse käyn kattomassa. mut viikonloppusin herätään aina molemmat aamusti. kattoo millain käy kun tää toinen syntyy. mut mulla onkin extra ihana mies. vaikka äiti onkin "lomalla" niin kyllä hänellekin pitää antaa mahdollisuus joskus nukkua.

 

just no entäs kun mies on eläkkeellä ja täysin vapaa auttamaan "aina"??
Eipä ole kuin sillon auttamassa kun sattuu olemaan sillä tuulella!!

 

mä odotan kanssa että viikonloppuisin ja lomilla mies heräisi edes joskus aamupuuhiin pojan kanssa. Ja odotan sitä vieläkin... ehkä kerran kuussa saan nukkua johki yheksään.

 

Minä valvoin aina yöt ja aamut lasten huutaessa. Yritimme monta kertaa että mieheni olisi noussut mutta heräsin aina lasten itkuun enkä sitten saanut nukuttua kuitenkaan.

 

\

\

Kyllä miehen pitää saada nukkua yönsä jos kerran aamulla herää töihin. En ymmärrä miten voit naputtaa tuosta kun miehesi kuitenkin muuten hoitaa lasta! Sulla on tosiaan ihan liian vaativa asenne!

Ei mullakaan olis tullut mieleen, että mies heräis auttelemaan lapsen syötöissä ja hoidossa öisin. Me nukutaan vieläkin eri huoneissa, koska olen sitä mieltä että miehen tarvii saada kunnon lepo. että jaksaa käydä töissä. Iltaisin mies hoitaa ja leikkii mielellään lapsen kanssa. Mun mielestä se riittää.
Viikonloput mennään sitten miten milloinkin, riippuen siitä mitä hommia on tiedossa.

Niinjuu yhden lapsen kanssa voi olla vaikka millainen superihminen ja ajatella miehen unta . Kun lapsia on enemmän, on TYÖTÄ kotonakin enemmän. Vauvan yösyötöt, toiset lapset eivät nuku päikkyjä, joten sitä aikaa lepäämiseen ei enää ole. Vauvan nukkuessa voi viettää aikaa isompien kanssa, huomioiden heidän tarpeensa ennen vauvaa. Kotona on useamman hlön pyykit ja tiskit. Kaksi lämmintä kotiruokaa päivässä, välipalat ja kaksi ulkoilukertaa. Lisäksi vanhempien lasten harrastukset. Ei millään pahalla mutta kyllä kotiäitikin tekee työtä kotona ja tarvitsee myös sitä yöunta. Meillä mies ei ole mikään lasten leikittäjä vaan heidän toinen vanhempansa! Arvostan mieheni työtä ja kun on vaativampia jaksoja, annan hänelle enemmän lepoaikaa mutta en sentään tee itsestäni jalkarättiä piiloutumalla marttyyriksi "äidin kuuluu jaksaa ja hymyillä".
Mieheni on ollut lasten kanssa "yksin" kun olen ollut synnärillä. Joka kerralla hän on todennut, ettei hänestä olisi tuota rumbaa pyörittämään. On jopa todennut, että hänellä on helpompi osa mennä töihin ja tulla kotiin, kuin todella hoitaa töitä kotona...

 

..ja tuo on niin totta!Kun kehissä on yksi lapsi niin sen nyt hoitaa vaikka silmät kiinni.Kolme meitin lapsista on ollut koliikkivauvoja,ja osa ongelmaa on just se että mies ei yksinkertasesti herää kun ne huutaa.Äitinä taas ei pysty nukkua ennenkuin kaikki lapset on untenmailla.Arjen vaativuuteen on lisättynä vielä talon lämmitys puilla,pihanhoito ympäri vuoden,navetta ja peltotyöt.Vaikka joskus mietin että kyllä yhden lapsen äidillä on kaupungin kerrostalossa helpot oltavat,periaatteessa,niin en kyllä paikkaa vaihtaisi ja ilman näitä muksuja olisi.

 

Kun kaksi lapsistani olivat pieniä, vastuu lapsista ja kodista oli kokonaan minulla.
Vanhempi lapsi valvotti ja hyppyytti sänkynsä vierellä monta kertaa yössä vielä 4-vuotiaanakin. Ja sitten oli nuorempi omine tarpeineen. Kolmeen-neljään vuoteen en nukkunut yhtään kunnollista yötä illasta aamuun.
Mies sen sijaan nukkui. Saattoi aamulla herätessään todeta, että olipa rauhallinen yö kun kumpikaan ei valvottanut - ja minä olin hyppinyt tunnin välein lastenhuoneessa.
Arjen työt olivat myös minun vastuullani, ruuat, siivous jne. Mies ei katsonut lasten perään, ei hoitanut, ei syöttänyt, ei vaihtanut vaippaa jne. Hänen mielestään riitti että hän käy töissä. Sitten kun minäkin olin töissä siinä lasten "välissä", ei mies silti kodin ja lastenhoitoon osallistunut. Perustelu oli se, että hänen työnsä on fyysisesti raskaampaa kuin minun ja parmmin palkattua.

Minun piti olla onnellinen ja iloinen, ettei mies ravannut kapakoissa eikä vieraissa naisissa ja plaaplaa.

Me erosimme. Minä en jaksanut.
Kahden oman lapsen hoitaminen yksin oli helpompaa kuin kahden oman ja yhden "toisen tekemän" aikuisen.

Nykyinen mies on aivan upea tapaus niin lasten- kuin kodinhoidossakin kuin muutenkin.
Hän hoitaa lasta. Ottaa vastuuta kotitöistä. Minun ei tarvitse yksin jaksaa kaikkea.
Viikolla en vaadi häntä heräämään koska hän käy töissä. enkä enää nykyään aina viikonloppuisinkaan, sillä itse herään herkemmin. On kuitenkin öitä jolloin en millään jaksa nousta ja silloin tönäsen miehen. Lapsi on jo iso eikä mitään yösyöttämisiä ole, mutta tuttia ja semmoista pitää vielä yöllä antaa...
Melkein jokaisena viikonloppuaamuna minä saan jäädä sänkyyn makaamaan ja mies hoitaa aamutoimet lapsen kanssa. Välillä se tuntuu väärältä, sillä mies nousee joka aamu aikaisemmin kuin minä...
Olen sitä mieltä että minulla on tässä myös työpäivä, en ole "vain kotona". Työpäiväni kestää juuri niin pitkään kuin miehenkin työpv, ja sitten kun mies tulee kotiin, arjen vastuu jakautuu myös miehelle eikä ole yksin minun harteilla. Näin meillä myös käytäntö toimii.

Pääsen yksin asioitani toimittamaan, mutta kovin usein en "vapaapäiviä " tarvitse. Saan omaa aikaa ihan kotonakin, miehen ja lapsen kanssa, koskapa vastuu ei ole yksin minulla vaan mies ottaa vastuuta myös.

 

ei onnistu, kun ei onnistu meilläkään. Olen jo yli vuoden herännyt joka aamu lapsen kanssa ylös, vaikka olisi kuinka väsynyt. Mies ei auta pätkääkään. Makaa vain sängyssä tuntitolkulla. nyt se on ottanut sellaisen taktiikan, että nousee heti sen jälkeen ylös, kun olen saanut aamutoimet lapsen kanssa tehtyä. Eli oikein v.i.t.t.u.i.l.ee minulle.

Olen koittanut hyvällä ja pahalla, mutta ei!! niin ei!

 

\

ei onnistu, kun ei onnistu meilläkään. Olen jo yli vuoden herännyt joka aamu lapsen kanssa ylös, vaikka olisi kuinka väsynyt. Mies ei auta pätkääkään. Makaa vain sängyssä tuntitolkulla. nyt se on ottanut sellaisen taktiikan, että nousee heti sen jälkeen ylös, kun olen saanut aamutoimet lapsen kanssa tehtyä. Eli oikein v.i.t.t.u.i.l.ee minulle.

Olen koittanut hyvällä ja pahalla, mutta ei!! niin ei!

No mutta sullahan rakastava mies on!! :headwall:
Kuinka monta vuotta meinaat jaksaa tuossa, ja samalla vielä säilyttää itsetuntosi, positiivisen elämänasenteen ja pitää kasvot ja posket rypyttöminä?
Rakkaudettomuus, huono parisuhde. Se vie ihmisestä voimat, elämänilon, eikä ole lapsellekaan mikään hyvä kasvualusta. Pidemmän päälle näin, ikävä kyllä :ashamed:

 

Miksi ihmessä siedätte ja hyväksytte moisen luistamisen?
Hyvällä ystävälläni on vastaava tilanne, mies ei ota mitään kantaa lasten hoitoon. En sietäisi moista päivääkään! Ystäväni toteaa ongelman mutta myös, että "itsepä olen valintani tehnyt", että sillä lailla...

 

Eikös viikonloppuna pitäisi järjestyä molemmille osapuolille lepoa? Meillä on sellanen systeemi, että sovitaan etukäteen kumpana aamuna mies herää tytyn kanssa klo 6-7 aikaan, jotta minä saan nukkua pidempään...ja toisena päivänä toisinpäin. Kun tyty oli muutaman kuukauden ikäinen ,oli mun tosi viakea rentoutua ja nukkua aamulla, mutta nyt se jo sujuu Mä olen ainakin ajatellut niin, että jos yhden lapsen perheessä toinen vanhemmista on aivan puhki, niin tämän virkeämmän pitäisi ottaa vetovastuuta edes hetkeksi.

 

Minäkin olen odotellut viimeiset 3 vuotta että joskus aamulla sais nukuttua pitkään, mutta en ole vielä sitä aamua nähnyt. Joka aamu se olen minä joka vaihtaa vaipat ja pukee vaatteet ja öisin suoritan syötöt. Ja kyllähän se toisinaan ottaa päähän rankastikkin, varsinkin kun se päivän ainoa "oma" hetki on kun illalla/yöllä naperoiden ollessa unilla saa viedä yksin roskapussit talon nurkalle roskikseen. Vaihtelua arkeen meillä tuo se että mies on pitänyt jokaisen naperon kohdalla osan vanhempainvapaasta. Mutta koska miehellä on silloin kotona niin rankkaa, se tarkoittaa sitä, että minä vastaan hoidosta kaiken muun ajan paitsi sen minkä olen töissä/työmatkalla. Eli aina kun olen ollut äippälomalla, olen valvonut yötäpäivää ja silloin kun olen töissä, niin valvon yöt töissä ja päivät kotona. Onneks kaikki naperot nukkuvat joka päivä päikkärit!