Vauvan elämä yhtä kiukkua, mikä vialla?

[Kimalainen]

Viisikuinen vauvani oli ensimmäiset kaksi kuukautta aika itkuinen ja tyytymätön, mutta se meni ohi ja tilalle tuli ihana auringonpaiste. Nyt ovat viimeiset pari viikkoa olleet taas yhtä kiukkua. Missään ei ole hyvä olla, paitsi sylissä pyöriteltävänä ja kantoliinassa liikkeessä. Yksin lattialla, sitterissä tms. viihtymisestä ,minä siis vieressä, ei puhettakaan. Varsinkin illat ovat aivan mahdottomia, ja kyllä päivätkin melko lailla . Luulen, että vauva saattaa potea väsymystä, koska nukkumisen kanssa on paljon ongelmia. Ennen hän nukkui sentään päivällä kunnon unet, nykyisin enää vain puolen tunnin pätkiä siellä, täällä. Yöt ovat olleet huonoja jo pidempään. Alkuillan (19.30-22) heräilee tämän tästä, sen jälkeen tunnin-kahden välein. Alan olla todella väsynyt ja aika epätoivoinen. Vauva on täysimetyksellä ja kasvaa oikein hyvin, korvat ja yleistila tarkastettu. Perheemme on tasapainoinen ja rakastava. Vauvaa hellitään, hänen kanssaan leikitään ja seurustellaan yllin kyllin. Missä ihmeessä vika ja onko helpotusta odotettavissa?

 

[Juures Suikale]

No tämä nyt saattaa olla liian yksinkertainen ajatus, mutta onkohan teillä miten kuuma? Oma tyttöni on aika äkeä näillä helteillä, jos ei vähennä vaatetusta aika reippaasti ja yritä saada kämppää pysymään viileänä. Ja toinen mikä tulee mieleen, niin onkohan hampaita tulossa? Ja toi väsy kyllä tekee kärttyiseksi aivan varmasti.

Nämä nyt oli vain tällaisia arvailuja, toivottavasti joku osaisi antaa asiantuntevampaa neuvoa.

 

[Kimalainen]

Vauva on ollut pelkissä vaippahousuissa nämä helteet. Hampaita olen itsekin odotellut, muttei näy eikä tunnu. Voiko hampaat oireilla siitä huolimatta?

 

[minde1984]

hampaat voi oireilla useta viikkoja ennen ku tulevat näkyviin

 

[tipu]

Meillä poika on nyt 7kk ja noin kuukauden hyvän jakson jälkeen muuttui taas kiukkuiseksi, tyytymättömäksi, itkuiseksi, nukahtaminen vaikeaa... Hampaita mekin ollaan luultu syyksi, mutta mitään ei vielä ole näkynyt.

 

[satup79]

Meillä myös 4,5kk poika. Ihan samanlaista on elämä.. On tyytyväinen jos kannetaan koko aika, missään muualla ei hyvä. Seuraa pitää olla koko aika ja hirmu huvitukset. Olen koittanut et jos se huuto loppuisi kun panee maahan vaan, mutta ei niin ei.. Pitkään ei viitsi huudattaakkaan. Meillä päivällä max.1h unia, yleensä tasan 30min. Yöt tunnin kahden välein heräilyä.. Siis oisko tässä 4-5kk iässä joku vaihe?!? Siis meillä poika ollut aina vaativa ja tempperamenttinen. Mutta pakko uskoo, et tää menee ohi ja päästään joskus muussa asiassa ehkä helpommalla.. :hug:

 

[elämä kantaa]

mieti olisko allergiaa? voi olla esim mahakipuja allergiasta johtuen, levottomuus ja yöheräily voi olla myöskin merkki siitä.

vaihekin voi olla syy mut miettisin allergian mahdollisuuden pois

 

[hömppö]

Onko lähiaikoina ollu nuhaa tai flunssaa? Mietin, että voisko olla kenties korvatulehdus?

 

[karina]

Meillä 6kk pojan kanssa öistä on tullut myös erittäin vaikeita tässä tällä viikolla. Soseita olemme antaneet jo parin kuukauden ajan, ja tällä viikolla ollaan syöty vain tuttuja makuja. Alkuviikosta pojalla oli lämpöä, jonka arveltiin johtuvan kuumuudesta ja ehkä hampaista. Pari päivää ja yötä meni kitistessä; nyt päivä iloinen ja ihana, öisin heräilee tunnin välein. Ennen nukkuin koko yön heräämättä. Mietin oisko tää taas sellainen vaihe, että unirytmi taas muuttuu, ja siksi nukkuu yöt huonosti. Tiedäpä tuota... Pojan ruokailukin on muuttunut huomattavasti: ennen meni sosetta kuin sosetta purkkillinen kolme kertaa päivässä, aamulla reilu desi puuroa ja illalla pari desiä velliä. Nyt lähes kaikki soseet muka ahdistaa pojan kurkussa (yökkäilee, tunkee kieltä ulos), velli ei maistu ja aamupuuroakin menee vain vähän. Maitoakaan poika ei kauheesti suostu syömään, mutta onneksi bona jogurtit maistuvat. Tiedetään: ne ei ole kunnon ruokaa, mutta jostainhan sen pojankin pitää masu saada täyteen ja vähän energiaa. Eli tilanne alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan, mutta kaipa tällaisia vaiheita tulee aina joskus :hug:

 

[SantaMaria]

Syitä voi olla monia kuten edellä on mainittu mutta iästä päätellen kysyisin että onko vauvasi saanut jo 5 kk rokotteen? Meillä nimittäin se sai aikaan monien viikkojen kiukuttelun! Muistaakseni n. 3 viikon jälkeen poika alkoi olla taas oma itsensä. Vauvan kasvaessa kuitenkin monet asiat voivat aiheuttaa kiukkua ja tyytymättömyyttä ja ne tyytyväisen sylivauvan ajat ovat auttamatta ohi =) Aina on jotain mikä kiukuttaa, jos ei vauvassa itsessään niin sitten vaikka helle!

 

[Kimalainen]

Tämä päivä on ollut pahin tähän mennessä. Huutoa lattialla, kesken torkkujen, nukahtaessa, syödessä. Viime yönä herätti tunnin välein, paitsi klo 3.30-7.30 n. joka viidestoista minuutti. On ottanut kahdet puolen tunnin päiväunet. Kaikkeni olen yrittänyt, että nukahtaisi uudestaan, mutta ei...
Tiedän siis varmasti, että vauva ei ole nälkäinen. Sen kertoo kasvu. Myös eilen illalla annoin kokeeksi korviketta ihan kunnolla, mutta kiukku vaan yltyi. Annoin aamulla myös panadolia, josko olisi olo sillä kohentunut, mutta ei sekään auttanut.
Neuvolassa puhuttiin vaikeista vauvoista. Eihän tuo sieltä helpoimmasta päästä ole koskaan ollut, mutta että käytös nyt yht'äkkiä näin muuttuisi tuntuu kyllä oudolta. Hän nukkui jossain vaiheessa jo täysiä öitä, nukahti aina hyvin ilman kiukuttelua ja useimmiten päivisin itsekseen. Aina on seurasta pitänyt, mutta viihtynyt joitakin hetkiä myös yksin.
Vauva sai ensimmäisen rokotteen nelikuisena. Nyt eilisellä neuvolakeikalla ei saanut, kun vielä epäiltiin sairautta.

 

[Miina2]

Hei! Voisiko olla maitoallergiaa? Koita jättää omasta ruokavaliostasi maito pois. Siis ihan kaikki maito, myös juusto, lue tuoteselosteet tarkkaan, tuotteissa ei saa olla mitään maitoproteiinia. Vaihda myös leipälevite siniseen keijuun. Voi kestää useita päiviä, ennen kuin vatsa rauhoittuu. Äläkä anna vauvallekkaan mitään maitopitoista.
Meillä alkoi poika oireilla rintamaidon kautta saadulle maidolle, kun siirryttiin kiinteisiin.

 

[Kimalainen]

Maitoallergiaa olen epäillyt jo aiemmin vauvan ollessa ihan pieni ja jättänytkin kaiken maidon pois (minimissään myös aikaisemmin, ei sovi minullekaan).

Jos kyse on rytmin muutoksesta, niin miltä teistä kuulostaa neljät n. puolen tunnin tirsat 12 tunnin yöunien (vaikkakin katkonaisten) lisäksi? Onko muilla tällaista ja eikö se ole kuitenkin aika vähän unta koko päivän valvomiseen nähden?

Ja kiitos tuhannesti teille kaikille vastanneille, että olette viitsineet käyttää aikaanne auttaaksenne äitiä hädässä! :hug:

 

[lilliputti]

vauvana-tyytyväinen tapaus tuonne 4kk asti ja sitten alko "tyytymättömyys" kausi. aina itki/kiukkusi...paitsi äidin sylissä.mikään ei auttanut.onneksi nukkui yöt hyvin,muttapvällä vain sylissä hirveän "pomppimisen" jälkeen. vaativaa vauva kautta jatkui sinne 8kk asti jolloin alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja 10kk iässä katosi kokonaan. aikoinani epäilin korvatulehduksia,nälkää yms. mutta kyseessä ei ollu mitään näistä-vauvalla vaan oli joku kausi. 10kk iästä tänne 1v 4kk asti lapsonen ollut ihana ja herttainen,en tiedä vaikuttiko se että alkoi kävelemään 10kk ja sai näin itsemääräämisoikeuden eli menee minne haluaa. taitaa olla temperamentiltaan voimakas tahtoinen. eli voimia sinulle -kyllä se parempi aika tulee vaikka nyt tuntuu muulta...

 

[ElämääniEksynyt]

Niin meillä myös ihan samanlainen poju,joskin ollut sellainen syntymästään saakka.Ei viihdy yhtään missään, paitsi sylissä KANNETTAESSA ja kukapa jaksaa aina kantaa...Eikä ole aikaakaan,koska 2-v esikoinenkin kaipaa äidin aikaa.Minäkin olen kokeillut sosetta ym jos kysymys olisi ollut nälästä tms mutta ei niin ei.Mitään rytmiä ei ole päivässä,syö miltei kerran tunnissa pieniä määriä ja kaikki muutenkin sekaisin :'( Jos jollakulla jotain vinkkejä kuinka saan rytmiä päivään (niin ja ruokavälejä pidennettyä) niin kertokaa ihmeellä..Tää on tosiaan välillä erittäin raskasta joten voimia kaikille :hug:

 

[Lynx]

Aivan kun itse olisin kirjoittanut. Meidän reilu 5 kk:n jouluvauvamme on tismalleen samanlainen. N. kolmekuisena alkoi elämä helpottamaan ja vähän aikaa oli oikea neiti aurinko, viihtyi itsekseenkin pitkiä toveja, sekä nautti kun sisko ja veikka viihdyttivät. Nyt on ollut vajaan kuukauden sellaista tyytymätöntä rutinaa ja yöt yhtä rumbaa. Kyllä ennenkin heräsi ja söi usein, mutta kuitenkin nukkui sen jälkeen. Päiväunet ovat katkonaisia ja kaikki hyvin alkaneet rytmit tiessään.
Oltiin toissapäivänä kaupungilla ostoksilla ja ei viihtynyt vaunuissa pätkääkään eikä oikein osannut nukkuakaan sitten vaavi kainalossa siinä kuljin kun isommille lapsille etsittiin juhlavaatteita.
Kiinteiden syöminen ei oikein neitiä kiinnosta, kaikki mitä suuhun laittaa tulee melkein tuplana samantien ulos ja irvistys päälle. Kuitenkin hyvin kasvaa joten nälkääkään ei näe. Pelkässä vaipassa nukkuu ja sisällä ollaan saatu pysymään suhteellisen viileätä.

 

[Heffalump]

Meillä tuon ikäsenä aiheutti kiukkua se kun vauva rupesi tajuamaan ympäristöstä ja maailman menosta vähän enemmän, niin ei enää malttanut nukkua kunnolla kun oli niin paljon kaikkea nähtävää. Päikkäreille ei menty kuin huudon kera ja sitten ei kuitenkaan malttanut nukkua kuin just puol tuntia kerralla.
Hereillä olo aika oli kitinää kokoajan kun väsytti, mutta nukkumisestakaan ei varsinkaan päivällä tullu mitään kuin pienissä pätkissä. Yöunet nukkui ihan hyvin sitten kun vihdoin suostui illalla nukahtamaan. Meillä tähän auttoi vaan aika :hug: ja voimia kaikille!

 

[mother82]

Nämä ovat asioita jotka auttoivat meillä. poikamme alkoi heräilemään ns. päivien pidentyessä joten hankkikaa kunnon pimennysverho. valo saa vauvojen rytmin ihan sekaisin. ovat talvisella tottuneet yö-päivärytmiin ja nyt ihan erilainen tilanne kun on koko ajan valoisaa.. toinen juttu mikä on tuohon ikään liittyvää, niin tuon ikäiset ei tarvitse enää kuin ehkä 2 kunnon päikkärit. joidenkin vauvojen unen tarve voi siis todellakin olla se 12 tuntia - 14 tuntia, ainakin meillä. Nukkuu paljon paremmin kahdet pitkät kuiin 4 lyhyet unet ja illallakin nukahtaa helpommin. iltapuuro on auttanut ja se että saa maidon noin1,5 tuntia puuron jälkeen. Säännöllinen nukkumaanmenoaika ja rutiinit auttavat syvään uneen vaipumista ja eroahdistusta. Itse taistelen vieläkin sen kanssa ettei vauva viihdy yksin kovinkaan paljoa.. siihen auttaa sylittely ja lohdutus , sit kokeilen viihtyiskö ja jos ei viihdy niin taas sylia jne.. pitkän ajan kuluessa vauvakin on alkanut vähitellen luottamaan siihen että äiti on aina käytettävissä... ja vaikka onkin eroahdistuksesta kärsivä niin pimennysverho kun hommattiin ikeasta niin alko heti nukkuu 2030-800 unia ja putkeen. ennen heräili jo neljästä lähtien tai jopa kahdesta :heart:

 

[Kimalainen]

on samantapaista! Täytyy myöntää, että jonkin verran helpottaa, ettei ole ihan ainoa. Tyttö on siitä hauska tapaus, että viihtyy reissussa loputtomiin. Niin kauan, kun toimintaa riittää (mainio ostoskaveri) köllöttelee kantoliinassa onnesta soikeana. Pahimpia ovat just ne sadepäivät tai päivät muuten vaan kotosalla, jos ei jaksa liikkua esim. superhuonosti nukutun yön jälkeen. Viisi minuuttia lattialla on nykyisin suuri saavutus. Olen ylipäätään niiiiiin väsynyt, että sen täytyy peilautua myös vauvaan. Vaikka yritän parhaani, kiukku nousee ajoittain sietämättömäksi myös minulla. Joskus on vaan ihan pakko antaa vauvan vähän huutaa, esim. vessakäynnin tai yleisen "jäähyn" takia. On tämä vaan rankkaa, enpä ikinä olisi etukäteen uskonut. Suloinen vauvani tuntuu joskus vievän järjen.

Ihanaa kesää kaikille ja voimia vauvanhoitoon!

 

[Laurie-]

Eli meilläkin oli tällainen kiukkuinen lapsi keskimmäinen, kolmen kuukauden ikään asti oli kuin päivänpaiste, sitten alkoi jatkuva huutaminen mitä kesti noin puolen vuoden ikään asti - kun ensimmäiset hampaat puhkesivat. Tämänkin jälkeen ollut kiukkuinen ja vaativa, mutta viihtyi sentään jo hetkittäin yksin.

Tiedän että vaatii voimia, ainoa asia mikä meillä auttoi, että oli sylissä ja actionissa koko ajan. Esim. neuvolassa ei ikinä kiukutellut kun oli uusia asioita ja sai huomiota koko ajan. Neuvolatäti ihmetteli miksi olin niin nuutuneen oloinen vaikka minulla oli tällainen "ihana lapsi"

Päiväkodissakin hoitajat vain ihailivat meidän lapsia, siellä ei tarvinnut antaa edes Panadolia, mihin kotona joutui välistä turvautumaan. Nyt poika on kaksi vuotta, edelleen temperamentikas mutta kuitenkin tyytyväinen lapsi, eikä kiukuttelen nonstoppina niin kuin pienenä. Yöt on melko rauhaton, mutta voi johtua meidän epäsäännöllisestä elämänrytmistä (mies vuorotyössä ja pieni vauva kotona).

Lopullinen diagnoosini ongelmaan oli se, että pääsyy olivat hampaat miksi huusi tuon 3 - 6 kk:n iän (kun puhkesivat olivat todella isot ja yksi kaksoishammaskin oli) ja siihen lisäksi tuo vaativainen luonne, on vieläkin äidin poika, mutta nyt jo positiivisessa mielessä

:hug: ja voimia!

 

[Taku]

Moi!
Kirjoittelinkin jo tuohon `heikko kitinänsietokyky`-palstalle aiheesta kannustusta!
Eli meillä kans tytöllä oli iltahuutoja 2kk ikään saakka. Sen jälkeen oli tosi helppoa, mutta kun n. 4kk iässä alkoi harjoitella kääntymistä, niin siitä lähtien oli kitinää melkolailla päivät pitkät ja se oli tosi väsyttävää. Minäkin ajattelin että onko allergiaa, korvakipua, hammaskipua vai teenkö jotain väärin kun ei viihtynyt missään vaan aina kitisi. Mutta voin lohduttaa, että kun lähtee liikkeelle, niin aika varmasti helpottaa kitinät! Sitten on niin paljon katseltavaa ja tutkittavaa ettei jouda kitisemään.. Meillä ainakin loppui narinat samantien kun oppi liikkumaan, ensin kierimällä eteenpäin ja nyt menee ryömien eteenpäin ja koko ajan on jotain tutkittavaa! Ja nyt 9kk tyttö viihtyy tosi hyvin lattialla sekä sylissä! Jakselemisia kaikille!!

 

[Kimalainen]

kun sen verran paljon keräsi vastauksia tuo viestini aikanaan!

Vauvani elämä muuttui kertaheitolla, kun oppi ryömimään äskettäin. Ennen sitä kiukku oli huipussaan ja raivarit sai välittömästi, kun joutui lattialle. Hän oli siis turhautunut, ettei päässyt liikkeelle omin avuin, kun halu oli kova.

Tässäkin sen näkee, kuinka erilaisia lapset ovat. Ystäväni kahdeksankuinen tyttö istuskelee leppoisasti lelujen keskellä ja huutaa, kun haluaa siirtoa paikasta toiseen. Omani menee alle puolivuotiaana ympäri olohuonetta, vaan ei osaa ollenkaan istua.

Ihanaa kesää kaikille ja liikkumisen iloa!

 

[sunnuntailapsi]

Hyvä juttu, jos ryömiminen auttaa asiaan. Itselläni samanlainen poika, odotin liikkeellelähtöä kuin kuuta nousevaa että elämä vähän helpottaisi. Nyt on ryöminyt kuukauden mutta edelleen lähinnä ryömii jalkaan kiinni ja kitisee siinä syliin. Yötkin kausittain tosi levottomia jälleen, tosin päivällä nukkuu nykyään kahdet unet kun pienempänä meilläkin nukuttiin noita puolen tunnin tirsoja 2 tunnin välein. Nyt sit oottelen kävelemään lähtöä.. Hetki menee vielä, poika 8,5 kk

 

[Tämäkin Menee Ohi]

Meillä suorastaan pahensi tilannetta liikkeelle lähtö ,koska ryömii aina pois äidin silmistä ja panikoi sitten eroahdistusta. On alkanut myös nousta koko ajan seisomaan ja kolhii itseään ja huutaa tietysti kun sattuu. Meilläkin on kolme lasta ja neljäs tulossa, joten ihan joka sekuntti ei ehdi olla herraa ottamassa kiinni kun nujahtaa. Onneksi tuommoinen tappi ei kaadu korkealta