vauvakuumeesta

[tiiake]

Ensiksi itsestä: Ikää on 18-vuotta (-93), kihloissa, oma asunto ja ensi keväänä pitäisi valmistua amitsusta.

Ja sitten itse aiheeseen; Olen potenut kamalaa vauvakuumetta jo hyvän aikaa, ja nyt alkaa oikeasti olla sellainen olo, että haluan lapsen, oman lapsen. Enkä oikein tiedä pitäisikö tässä ajatella järjellä vai kuunnella sydäntä?

Osaksi tuntuu, että olen liian nuori, mutta olenhan kuitenkin jo täysi-ikäinen ja huolehdin itse itsestäni.
Ja välillä koitan takoo itselleni, että odota vielä vaikka vuosi, mutta se vuosi, ja jopa kuukausi tuntuu niin pitkältä ajalta!

Ja vaikka kuinka mietin järjellä näitä asioita, niin silti tuo tunne siivuuttaa järjen ja sanoo, että teillä on kaikki kunnossa ja lapsi saa tulla jo!

Ja rakkautta lapselta ei puuttuisi, ja mielestäni se on paljon enemmän kuin se, ettei meillä olisi varaa ostaa Hänelle kaikkea uutena ja hienona vaan käytettynä, kun kuitenkin olisi varaa ruokkia ja vaatettaa lapsi

Neuvoja ja tukea kaipailisin, Kiitos kun jaksoit lukea tämän erittäin sekavan tunteiden purkauksen!

 

["vieras"]

Mitä mieltä poikaystäväsi on asiasta?

 

["vieras"]

Tämä on minun mielipiteeni, vain minun. Älä kiirehdi, olet niin nuori, että katsele ensin maailmaa monelta kantilta.

 

[MarieHos]

En usko, että tämä oli oikea paikka tulla kysymään mielipiteitä, meinaa täällä niitä mielipiteitä usein sanotaan aika rajustikkin.

Mutta asiaan, itse olin 17-vuotias kun aloin odottamaan esikoista. Asuttiin poikaystävän kanssa yhdessä, molemmat oltiin töissä (opiskelut keskeytin hetkeä aiemmin). Mies oli silloin 25-vuotias, eli reippaasti vanhempi.
Suhde kairutui raskauden aikana ja muutin omaan asuntoon rv 38. Jäin yksinhuoltajaksi pienelle pojalleni. Pärjäsin kuitenkin hyvin yksinkin.

Nykyään olen uudessa suhteessa ja lapsia siunaantunu lisää.
Koin olevani valmis 18-vuotiaana saadessani esikoiseni ja uskoin itseeni ja selvisinkin. Yhtään en kadu valintaani.

 

[tiiake]

Poikaystäväkin on vauvan kannalla!

 

[with]

Mielestäni olet ikäsi puolesta vielä liian nuori. On hankalaa selittää nuorelle kuinka iän tuoma viisaus on hyväksi... Vastuu lapsesta on suunnaton ja yllättää monen iäkkäämmänkin äidin. Mitä mieltä poikaystäväsi on? Kauanko olette yhdessä olleet? Onko poikaystäväsi töissä ja hänellä jo ammatti? Todennäköisesti tulisit saamaan min. Äitiyspäivärahaa joka on n. 400e. Sinuna nauttisin poikaystävän kanssa toisistamme ja elämästä ja jättäisin lapsihaaveet tulevaisuuteen!

 

["mie"]

Totuus on se, että vauvakuumeeseen ei paljon järjellä ajatteleminen auta..

 

[tiiake]

Musta tuntuu välillä, että jään katumaan sitä, etten tee lapsia nyt nuorena? Onhan se ehkä omituista, että näinkin päin, mutta olen jo ollut vakituisessa parisuhteessa monta vuotta, joten mielestäni ajatukset perheestä ei ole ollenkaan liian aikaisia!

 

["Nita"]

Olet viellä kovin nuori ja elämää viellä paljon edessä. Minkä ikäinen poikaystäväsi on? Oletteko olleet kauan yhdessä? Lapsiperheen arki on usein kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista ja kokemuksella olen huomannut, että varsinkin monelle nuorelle miehelle liikaa. Oletko valmis kantamaan vastuun lapsesta tarvittaessa myös yksin? Itse olen sitä mieltä, että kannattaa katsella ensin elämää rauhassa ilman lapsia. Matkustella, opiskella lisää.. nauttia siitä että saa olla vastuussa vain ja ainoastaan itsestään ja nauttia vapaudesta. Tietenkään ei kukaan muu voi sanoa sinulle, onko oikea aika hankkia lapsia.. Mutta kehoitan miettimään ja puntaroimaan asiaa tarkasti. Mikään kiire ei varmaan kuitenkaan ole? Tee ratkaisu yhdessä poikaystäväsi kanssa.. Tehän elämästänne päätätte.

 

[tiiake]

[QUOTE="mie";24772368]Totuus on se, että vauvakuumeeseen ei paljon järjellä ajatteleminen auta..[/QUOTE]

sehän tässä välillä tekee ihan hulluks!

 

["Piika-äiti"]

[QUOTE="mie";24772368]Totuus on se, että vauvakuumeeseen ei paljon järjellä ajatteleminen auta..[/QUOTE]

Nyt on meidän talossa PAKKO auttaa. Viisi lasta ja ikää tulevana vuonna 40...
Mutta joku hormoni minussa huutaa "Vielä yksi vauva!" Sen hormonin kanssa tässä sitten keskustelen päivittäin.

Mutta ap, miksi ei vauvaa jos ajatus on teistä hyvä? Te elätte elämänne itseänne varten, että ketään muuta. Sain itse teinitrion kun olin 20, 22 ja 23, ja kyllähän tutut ja sukulaiset hieman mietti...

 

["Nita"]

Siis itselläni ei ole kokemusta lapsen saannista nuorena, mutta monella tutulla on. Minä olen 24-vuotias, hyvin koulutettu ja toimeentuleva, enkä ole varma olisinko vielläkään valmis lapsen saantiin.

 

["3xäiti"]

Jos poikaystäväkin on vauvakuumeinen niin en ymmärrä miksi odottaa! Itse en ikäisenäsi haaveillutkaan vauvasta ja onneksi en, sillä en mitenkään olisi kyennyt kantamaan vastuuta lapsesta sen ikäisenä, hyvä kun itsestäni. Mutta teille toivon pikaisesti plussaa raskaustestiin!

 

[With]

Moni nuori on tuossa iässä ollut parisuhteessa jo muutaman vuoden. Se ei kuitenkaan poista sitä, että olet nähnyt maailmaa vielä kovin hetken aikaa... Nuorena suhteet kariutuu helposti vaikka nyt sinusta ehkä tuntuu että ette koskaan eroa. En voi niin väittää, mutta se on kuitenkin hyvin mahdollista. Olet hyvin nuori poikaystäväsi kanssa. Teillä on aikaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja vankkaa parisuhdetta vielä kauan. Haluatte varmasti että lapselle on tulevaisuudessa hyvä koti ja iskujen kestävä parisuhde!

 

[tiiake]

Saman ikäinen kuin minä, ja kohta tulee 4 vuotta täyteen seurustelua.

 

["heips"]

Meillä oli vähän sama tilanne kun olin 18-vuotias. Miehelle tosin vauvakuume tuli vasta kun olin kuumeillut pari vuotta. Lopulta sain esikoisen 22-vuotiaana ja näin jälkikäteen olen todella onnellinen että en hankkinut lasta aikasemmin.

 

["jaa"]

Melkein heti kun löysin ihmisen jonka kanssa halusin viettää loppuelämäni annettiin vauvalle lupa tulla. Ikää mulla oli silloin 19v. Poikaystävä pari vuotta vanhempi. No asiathan ei aina mene ihan niin kuin suunnittelee, meni vuosi ennen kuin raskauduin. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä asia etten heti tullut raskaaksi, vaikka se vaikea vuosi olikin. Se mitä mielestäni sinun olisi hyvä ajatella etukäteen on, että mitä haluat elämältäsi lasten lisäksi. Itselläni ei ollut muuta tavoitetta kuin tulla äidiksi ja samaa mieltä olen edelleen. Ja toiseksi kannattaa miettiä millainen tukiverkosto on ympärillä. Itselläni oli sellainen tilanne että tiesin että vaikka jotain tapahtuisi en jäisi lapsen kanssa yksin.