vauvakuume

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja millie-81
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

millie-81

Vieras
Olisiko kenelläkään kokemusta tällaisesta ongelmasta kun: Minulla on hirmuinen vauvakuume ja puhun lapsista ja vauvoista kaiken päivää. Mielestäni olen ihan valmis ja kypsä äitiyteen, mutta kun mies ei oikein jaksa innostua ajatuksesta :\| Hänen mielestään meidän pitäisi vielä odottaa pari kolme vuotta (olemme nyt 23 vuotiaita). Miehelläni ei kuulemma ole aikaa lapselle tässä iässä jne. Mutta kumminkin se on välillä tosi innostunut ajatuksesta ja hehkuttaa vauvoista/lapsista ihanuuksia... Hän vielä kannustaa minua, että olisin todella ihana äiti jne. Meillä on kaikki taloudellisti hyvin jne. Ahdistaa kovasti kun sukset menevät ristiin tässä asiassa... Kiitos jos jaksoit lukea =)
 
Mekään ei oltu suunniteltu yhtään tätä vauvaa.Ei siis ollu mielessäkään.Itse ole 20 ja mieheni silloin 28 ja sit tulin vain raskaaks.Se oli niin ihana asia että haluttiin pitää lapsi.Mieheni on tosi innostunut asiasta ja oon nyt raskaana viikolla 37+6.Et jos teilläkin tärppää niin en usko että haluatte tehdä aborttia,usko vain.Tsemppiä!! :hug:
 
Meillä oli melkein sama tilanne kuin teillä. Olen potenut vauvakuumetta varmasti viimeiset kolme vuotta. Välillä miehini lähes suuttui ja pyysi olemaan hiljaa. Mieheni on myös lapsi rakas ja tykkää lastenhoidosta. Kuitenkin hän oli vielä jouluun asti sitä mieltä, ettei vielä olisi hyvä hankkia lapsia. Ymmärrettävää, sillä hän vielä opiskelee. Yllätykseksi mieheni sanoi jouluna, että voisin jättää pillerit syömättä ja katsottaisiin tuleeko vauvaa. Nyt sitten odotellaan josko pikkuinen ilmoittelisi tulostaan.
Luulempa, että sinunkin miehesi näyttää vihreäävaloa kunhan vaan tottuu ajatukseen. Anna ajan kulua. miehesi kypsyttelee ajatusta kun aina välillä asiasta muistutat.
 
Meillä oli sama tilanne. Sit vaan yhtäkkiä sanaton yhteisymmärrys. Pillerit vaan jäi pois. Oltiin molemmat onnellisia kun rupesin odottamaan. Me odotettiin kirjaimellisesti yhdessä. Mies oli kaikilla neuvolakäynneilläkin. Nyt mies rakastaa lastaan, eikä päivääkään ole sitä asiaa katunu!!! Suhde vaan ei oo enää niin hyvässä jamassa. Siksi nimimerkki onneton. Vaikka omat ongelmat tuntuu tällä palstalla olleista jutuista aika vähäpätöiseltä. Jokainen kuitenkin tuntee subjektiivisesti oman onnellisuuden tai onnettomuuden. ...no nyt karkaa aihe käsistä... Takaisin siihen lapsi asiaan. Musta tuntuu, että monille miehille se vauvan tekeminen on aika vaikea asia, tai se suuri päätös... Sit ku se vaan tapahtuu, siihen on helpompi suhtautua. Miehet ehkä odottaa itseltään niin suurta valmiutta... Sit alkaa omat taidot epäilyttään, kun oikeasti pitäisi noin suuresta asiasta päättää. Tulevia isejä täytyy vaan rohkaista. Jokainen on hyvä ja paras isi omalle lapselleen, jos vaan haluaa olla!!!! Se ei vaadi muuta kuin tahtoa olla hyvä isä! ...ja omaa lasta on niin helppo rakastaa! :heart:
 
Kiitos teille kaikille kannustavista sanoista ja omista kokemuksistanne :hug:
tuli paljon parempi mieli asiasta ja jaksan taas odottaa mieheni "valmistautumista" isäksi :D
 

Yhteistyössä