vauvakuume-------tekisitkö yksin?

["harmaavarpunen"]

mulla siis lapset 4,5 ja 2,5. yksin olen lasten kanssa. joskus harvoin ovat isällään. isovanhemmilla n. 1krt/ 2kk yökylässä silloin 2-3 yötä.
itse lähdin takaisin töihin syksyllä.
mutta mulla kauhee vauvakuume. ikää on kohta 32.
olen ruvennut miettimään joski tekis lapsen, mutta niin ettei isä ole mukana sen enempää sitten kuvioissa.
en ole löytänyt kumppania vierelleni (erosta jo reilu 2 v) ja toisaalta tuntuu etten oikeasti edes haluaisi ketään miestä elämääni.
olisiko täällä joku joka olisi tehnyt lapsen "ilman isää"...
tuntuu niin oudolta ajatukselta, että lapsiluku olisi mun kohdalla tämä kaksi.
ja uskon, että nauttisin ja selviytysin vauvasta oikein hyvin.

 

[hoya bella]

En todellakaan tekisi. Se ei ole oikein lasta kohtaan että tietentahtoen tekee isättömän lapsen!!!

 

[barbi]

En tekis

 

[dfdf]

En tekisi ainakaan tuollaisessa tilanteessa.

 

[Saraldo]

Musta on väärin tehdä jostakin isä, vaikkei hän itse sitä tietäisikään. Musta on väärin myös sitä lasta kohtaan, ettei hänelle anneta mahdollisuutta tuntea isäänsä. Sinä ehkä nauttisit ja selviytyisit, mutta musta olisi hyvä ajatella sitä isätöntä lastakin. Sen lisäksi sulla on jo kaksi lasta, jotka haluavat sinut itselleen. Mikset voisi hyväksyä sitä, että lapsiluku olisi tässä? Ja toisaalta sulla on vielä vuosia aikaa, tiedä vaikka se oikea jostain löytyisikin. Mutta se tuskin houkuttelee ketään, jos kuulee että sulla on kaksi lasta yhdelle miehelle ja yksi lapsi ties kenelle.

 

["huh"]

En todellakaan!!!!

 

[78iuj]

En tekisi.

 

[bud]

No sun tilanteessa en luultavasti. Ellet sitten ole tyyliin lakimies, jolla rahaa riittää.. ettei myöhemmin tarvi itkeä sitten isän puutetta lapselle ja rahanpuutetta..

 

[pokkll]

En todellakaan tekisi! On meitä kyllä moneen lähtöön...?!

 

[khlk]

Kuulostat erittäin itsekkäältä.

 

["harmaavarpunen"]

mitäs jos siis löytys vapaaehtoinen mies jostain???
ja sillee raha-asiat kunnossa, että oma osake ja luulen, että alan töitä löytyy kyllä jatkossakin.
kunhan mietiskelen tässä.

 

["kia"]

Voisi hyvinkin tehdä. Lue lapsettomuuspalstaa. Siellä mielestäni ihan oma pino vastaavassa tilanteessa oleville. Käyttäneet mielestäni luovutettuja siittiöitä. Meillä lapsi alkioadoptiolla.

 

["vieras"]

Tottakai teksin lapsen sinun tilanteessasi, suosittelen lämpimästi, jos tuntuu parhaimmalta ratkaisulta. Sulla kun on kaksi lasta ennestään niin tiedät millaista se lapsiperhearki on
lapseni on saanut alkunsa hedelmöityshoitojen avulla ja tyytyväisenä itsenäisenä äitinä elelen.

 

["harmaavarpunen"]

paljonkos tommoset hoidot maksaa?
rahaa ei kuitenkaan ole kasapäin vaan tasaisesti tulee, että elelee.
ja pankkilainaa tuskin saa tuohon tarkoitukseen vai??

 

["vieras"]

Sä olet vasta 32, erosta jo kaksi vuotta, joten se lienee läpikäyty. Nyt syksyllä lähdet töihin, pääset uusiin ympyröihin ja saat uutta puhtia elämääs, ehkä se oikea mieskin sieltä tulee vastaan. Tässä on enää puolisen vuotta siihen syksyyn, kevät ja kesä edessä, nauti niistä! Olen yhden vahinkolapsen maailmaan saattanut ja kolmatta lasta odottaessa jäin yksin minusta riippumattomista syistä. Kyllä kolmenkin kanssa pärjää, mutta en lähtisi siihen rumbaan tieten tahtoen. Nyt sun lapsista on seuraa toisilleen, sä pärjäät niiden kanssa hienosti, elämä alkaa helpottuun monella tapaa lasten kasvaessa. Jos siihen tulisi isätön vauva, olisit todella kiinni kodissa ja lapsissa. Kyllähän tätä voi järjellä selitellä, mutta tunteet... ne todellakin kulkee omia teitään! Mutta kuuntele silti enemmän järjen ääntä kuin sydämmen

 

[Blue]

Sulla on kaksi lasta jo, ole onnellinen heistä. Eri asia olisi jos olisit vielä muutaman vuoden vanhempi ja sulla ei olisi vielä yhtään. Sitten ymmärtäisin jotenkin lapsenkaipuun.

 

[Littledeath]

Mulla on se tilanne että yksin odotan kun lapsi sai alkunsa yhden yön jutusta, mutta en kyllä tieten tahtoen alkais hankkiutua raskaaksi jollekin tuntemattomalle.. Ensinnäkin olis väärin miestä kohtaan hankkiutua raskaaksi kertomatta siitä.

 

["vieras"]

lapsettomuuspuolelta löytyy oma ketju käväse siellä

 

["juissi"]

No tekisin jos siltä tuntuu. Onnellinen perhe ei välttämättä kaipaa sitä miestä. Ei meillä ainakaan, tuntuu jopa että näin on parempi. Mutta tuo hedelmöityshoito voisi olla sopivampi raskauden alullepistäjä kuin joku epämääräinen hemmo. Paitsi jos joku vapaaehtoinen järkevä löytyy. Raha-asiathan sulla on kunnossa ja vissiin elämä muutenkin, joten anna mennä jos siltä tuntuu. Kaikki me tänne itsekkyyttämme oikeastaan lapsia tehdään, joten aika huono pointti tuo itsekkyys. Vai miksi te muut olette lapsia tehneet, kysyn vaan? Mä tein siksi että halusin lapsia, olen siis itsekäs paska.

 

[Blue]

Mitsä sitten kun vauva on siinä iässä että tajuaa kun sisarukset lähtevät isälleen ja hänellä ei ole isää ollenkaan... Oliskin sitten eri isä, sen vielä pystyy lapsi käsittelemään muttei sitä että muilla on mutta hänellä ei ollenkaan.

Lasten hyvinvoinnin pitää mennä oman itsekyyden edelle.

 

[Vauvakuumeeseen ei ole hoitoa]

Olet vasta kohta 32-vuotias. Sinulla on vielä aikaa saada se vauva ihan elämänkumppaninkin kanssa. Ja mitä vanhemmiksi nykyiset lapsesi ehtivät varttua, sitä helpompaa sinulla sitten aikanaan sen mahdollisen vauvan kanssa on.

Odota nyt ainakin siihen saakka että olet 35-vuotias ja katso tilanteesi sitten. Silloinkin sinulla on vielä hyvinkin 5 vuotta aikaa tulla raskaaksi, jopa enemmänkin.

 

[Saraldo]

[QUOTE="juissi";23073612] Kaikki me tänne itsekkyyttämme oikeastaan lapsia tehdään, joten aika huono pointti tuo itsekkyys. Vai miksi te muut olette lapsia tehneet, kysyn vaan? Mä tein siksi että halusin lapsia, olen siis itsekäs paska.[/QUOTE]

Teitkö sä ne lapset yksin niin, että isää tarvittiin vain siittämään? Tietääkö sun lapset kuka niiden isä on? Siitä tässä itsekkyydessä on kyse. Ainahan se on itsekästä hankkia lapsia, koska niitä yleensä hankitaan siksi että itse sitä haluaa. Jos itsekkyys on väärä sana tähän, niin sopeisko julma? Ajattelematon? Epäreilu? Koska siitä on musta kyse, jos ei anna lapselleen minkäänlaista mahdollisuutta tuntea isäänsä.

 

[cay]

Tein yksin enkä ole katunut. Hyvin pärjätään eikä lapsi mun mielestä jää mistään muusta paitsi paitsi vanhempien riitelystä. MOni kaveri siis eronnut melko pian lapsen syntymän jälkeen ja monella isä jättänyt hommansa täysin. Kannattaa tehä jos siltä tuntuu.

 

[Emilyn]

Tein kyllä, mutta en suunnitellusti olisi enää biologisesti alkanut lisääntymään.. ja lapset ovat juurikin tuon 4,5 ja 2,5 plus 1kk ikäinen. Kuopuksellakin on periaatteessa isänsä mutta aika näyttää missä määrin mukana, uskoisin että ajan myötä tulee olemaan lapsensa elämässä. Raskausaika yms meni ilman hänen osallistumistaan.