vauvakuume mutta ei vielä

Siis vaikka kuinka yritän ajatella kaikkee muuta niin silti vaan mietin,et onkohan tärpänny vai ei :/ on tää tuskaa. Tänää siis kp 21/28 ja nyt tuntuu sellasta ovis/menkka kivun sekoitusta alavatsalla/munasarjoissa. ei hitsi..pakko poistua ennen kun alan kuvitteleen kaikkee Niin jä vähän alaselkääkin särkee..

 

Tsemppiä mamitre piinaaviin päiviin! Ne on nimensä mukaan varmasti niiiiiiin piinaavia!

Sitten kun meidän yritys alkaa todenteolla ajattelin hieman yrittää vähentää tätä kaksplussassa surffailua.. Jos vaikka laittas jonkun eston päälle etten pääse näille sivuille!

 

Kiitos vaan Mammukka81 =)

Nyt uutena kysyisin, että onko teillä kaikilla ollut 'valmis' elämäntilanne vauvaan- kiva ammatti, vakituinen työ jne.. kun meillä tilanne on se, että olen toivonut pääseväni opiskelemaan, mutta nyt taas opinnot siirtyivät ainakin vuodella, eikä sittenkää ole varmuutta pääsenkö opiskelemaan. Olenhan tietysti nuori ja minulla on aikaa saada lapsi myöhemminkin jos sellainen siunaantuu, mutta mutta... mies sanoi, että ei kai sitä lasta sitten edes 'yritetä', jos haluan koulunkäyntiä jne. En vain oikein itsekään tiedä, mitä ja milloin asioita haluan. Vai omatko nämä sellaisia asioita, jotka menevät omalla painollaan? :/

Olen vakituisessa työssä, mutta jotenkin kaipaisin 'turvaksi' vielä ammatin, josta todella tykkäisin (yksi ammatti löytyy jo). Toisaalta ajatus siitä, että joutuisin koulunkäynnin takia odottamaan ainakin vuoteen 2011, että voitaisiin alkaa pikkuista harkitsemaan... Ei mukava ajatus. Voi mitä mielenmyllerrystä

 

No mulla on yksi ammatti,mutta se ei niinkään kiinnosta.Valmistuin 2000 ja tein sen jälken paljon eri hommia,pätkätöitä siis.2004 toukokuusta asti olen ollut kotona ja hoitanut lapsia.Olen siis jatkossakin vielä kotona,ellen tässä välissä pääse johonkin töihin ennenkuin toivomani kolmonen syntyy.

Yöllä särki munasarjoja ovismaisesti mut kipeemmin ja nyt on sellasta pientä menkka juilintaa ja alaselkää hiukan särkee.Tänään kp 22/28. Tilasin eilen 2 raskaustestiäkin verkkoapteekki.fi sivuilta. Oli ihan huippu halpoja,2kpl yht.1.80? ja 1? kulut päälle. En tiiä millasia ne on,mutta jos nyt huonoja niin ei hinta ainakaan päätä huimannu.
Mutta nyt hipsin poikien kanssa alakertaan,kamu on tulossa kylään poikiensa kanssa! :wave:

 

...jep menkat löysivät viattoman kohteensa eilen illalla, en muistanutkaan miltä tuntuu kulkee "vaipat" housussa kun edelliset menkat ollu 2006 helmikuussa ennen raskautta. Mahaa juilii, öllöttää :$

No mut jos jotain positiivista etsin tästä niin nyt on teoriassa mahdollista raskautua kun hormonitoimintakin palautuu raskautta edeltäneeseen tilaan =)

mamitreedelleen peukutan täällä, toiv. nuo oireet vahvistuvat vaan

Ripsuh Eipä kai se elämäntilanne ns. ikinä ole valmis vauvan tuloon. Meille riitti se, että molemmat meistä halusi perustaa perheen ja saada sen yhteisen rakkauden hedelmän. Miehellä siis ammatti ja hän työelämässä, mulla oli 1 ammatti ja toisen ammatin opiskelu oli loppusuoralla kun + testin tein, oon hoitoalalla, joten töitä riittää. Ennen synnytystä muutettiin vuokrakaksiosta omaan kolmioon, joten täällä nyt tilaa vaikka toisellekin :heart: Eli kun teilläkin kerran tuo lapsi haaveena on niin kyllä sitä opiskella voi raskaana ollessaan ja lapsen syntymän jälkeenkin. Ja asiat kyllä yleensä etenevät omalla painollaan ja järjestyvät parhain päin. Hyvä, että kuitenkin pohdit asioita, päätös lapsesta on aina iso ja merkittävä asia.

jaahas, nyt tuo tyllerö öhisee parvekkeella siihen malliin, että päikkärit on ohi.
Sateista tiistaita...

 

nko teillä kaikilla ollut 'valmis' elämäntilanne vauvaan- kiva ammatti, vakituinen työ jne..

Miellä tilanne oli ihan kaikkea muuta kuin "valmis": minä vielä valmistumatta, mieheltä oli työsuhde juuri loppunut (yt-neuvottelujen tuloksena) ja hän oli lähdössä opiskelemaan uutta ammattia, talonrakennus kesken (ja tietty sievoiset lainat) ja siihen tilanteeseen lapsi ilmoitti tulostaan. No, mulla kyllä oli työ, jossa teen nytkin diplomityötäni - onneksi opiskelen teknistä alaa, jossa lopputyönkin tekemisestä maksetaan aika mukavasti.

Äitiysloman jälkeen olen jatkanut lopputyötä (joka jäi siis kesken äitiysloman takia) täällä samassa paikassa (paitsi että välillä käyn täällä keskustelupalstalla vähän hakemassa puhtia pakertamiseen) ja mahdollisesti jatkan vakituisessa suhteessa sitten valmistumisen jälkeen. Mieheni valmistuu n. vuoden päästä, mutta tekee keikkahommia myös opiskelun ohessa. Ihan hyvin ollaan pärjätty, niin kamalalta kun tuo tilanne ehkä kuulostaakin. Onneksi on ollut molempien vanhemmat tukena. Lapsi on nyt reilu 3kk päälle vuoden ikänen ja on kivassa päivähoitopaikassa kun mä olen taas töissä ja mies opiskelee/keikkailee. Tyttö on myös tyypillisesti pari tuntia iltapäivällä mun vanhempien luona hoidossa ja toisinaan miehen vanhemmilla tarvittaessa. Isovanhemmat ovat hoitaneet likkaa tosi mielellään ja tyttökin viihtyy hirmu hyvin. Onneksi kaikki isovanhemmat asuvat lähistöllä, parin kilsan päässä.

Täytyy kumminkin todeta, että yhtään ei ole kaduttnut tai harmittanut tuo lapsen saamienen! Onha se toki välillä raskasta ja väsyttää ja tyttö kiukuttelee jne, mutta kyllä ihan tosiaan kokonaisuudessaan voisi sanoa, että parasta, mitä olen aikaiseksi tässä elämässä saanut!

Ja mitä tulee elämän valmiuteen, niin enpä tiedä milloin meilläkin sitten olisi ollut ns. kaikki valmiina ja sopiva hetki lapsen tuloon. Kyllä monilla on ammatit, työt, ikää, kokemusta, asunto ja tietenkin vakaa parisuhde (no se meilläkin on) ja sitten puuttuu enää lapsi, mutta meidän tapauksessa siihen kyllä olisi voinut vielä tovi vierähtää, että sikäli oli ihan onni "onnetomuudessa" - jos näin nyt voi ylipäänsä sanoa - että lapsi tuli ilman edes sen kummempia suunnitelmia.

Tässä tämä meidän stoori. Varmaan olisi aika palata työn pariin...

 

onko teillä kaikilla ollut 'valmis' elämäntilanne vauvaan- kiva ammatti, vakituinen työ jne..

No siinä mielessä meillä oli "valmis" elämäntilanne, että vakituiset työt on ja muutenkin ollaan juoksumme juostu nyt ainakin vähäksi aikaa. Mutta oon kyllä sitä mieltä, että jos jää oottamaan sitä täydellistä elämäntilannetta niin voi jäädä vauva saamatta...kyllä mekin oltiin tosi epävarmoja, että ollaanko nyt varmasti valmiita vanhemmuuteen, mutta hyvinhän tää on sujunut. Ja tosiaan yrittämisessä saattaa vierähtää tovi ja odotusaikakin tuppaa olemaan sen 9kk, niin siinähän kerkiää tapahtumaan/tekemään vaikka mitä...

Joo, mäkin peukutan Mamitrelle ja onnittelen SisarHENTOvalkoista ihanista puolukkapäivistä...kannattaa tosiaan miettiä, että oot taas lähempänä vauvahaaveita! Ja tais teilläkin se "vahinko"kerta osua aika otolliseen aikaan, meinaan lähellä ovista kun nyt menkat alkoi. Se voi kuulkaa olla pienestä kiinni .

Ja tää lähtee pian katsomaan 2vrk ikäistä vauvelia...apua, ei tee hyvää tälle kuumeelle. No, ehkä mä kestän .

 

Sain minäkin aikaiseksi rekisteröityä Jos sitä alkaisi ahkerammin tännekin kirjoittelemaan.

Vauvakuume ei ole laskenut, odottelen vaan kovasti syksyä että yritys voi alkaa.
Saatiin iloisia uutisia, minun ei tarvitsekaan mennä syksyllä takasin töihin! Mies sai uuden työpaikan, palkka on niin paljon parempi että se mahdollistaa minun kotiin jäämisen. Meillä siis on tuo yksivuotias pojankoltiainen jota jään hoitamaan kotiin
Saa nähdä milloin työelämään sitten palaan jos pikkukakkonen saadaan alulle jo syksyllä. Vaan en valita

Veljellenikin syntyi tuossa muutama viikko sitten toinen lapsi Käytiin sitä sunnuntaina katsomassa ja voi että hän oli pieni <3

No, just kun pääsin vauhtiin niin poika heräsi päiväunilta

 

Ihanaa, kiitos kaikille vastauksista! Olo helpottui huomattavasti, kun kävin lukee näitä juttuja. Voihan se siis olla, ettei ikinä ole täydellisesti valmis.. Kaikki perusjutut meillä on kunnossa; 'oma' kolmio, miehellä myös vakituinen työ ja hän tienaakin siitä aika hyvin. Itsellä siis kans vakituinen työ, mutta ei vastaa koulutustani. Uskon kyllä, että jatkaminen nyk. työpaikassa onnistuisi vielä vauvankin jälkeen-edessä on uusia tuulia ja työnkuvani muuttuu mieluisammaksi, joten mielenkiintokin työhön varmasti pysyisi.

Perheenjäseneni toivovat meille varmasti vauvaa, äitinikin on siitä jo puhunut Hän on melko vanhoillinen, enkä olisi uskonut, että hän melkein toivoo raskauttani jo tässä iässä Tosin kenellekään emme ole vauva-ajatuksista puhuneet vakavasti.. siskolle sanoin leikillään ohimennen. (Tai siis puoliksi tosissaan :heart: )

Mukava kuulla kaikkien teidän muiden juttuja, kun ei oikein tiedä, kenelle vielä uskaltaisi asiasta intoilla =)

 

Niinkuin mä olen täällä aiemminkin pohtinut, niin en usko, et ikinä tulee sitä "oikeaa hetkeä" lapselle. Meillä on molemmat valmistuneet, vakityöt, oma kolmio ja ollaan naimisissa. Ja nyt sitten odottelen sitä ylennystä.. Sen jälkeen varmaan seuraavaa jne. Jossain vaiheessa työelämän vaan on pakko odottaa lapsen takia. Ja ei kai sillä niin paljon merkitystä ole, missä välissä se tauko tulee (opintojen tai uran tms. aikana), voihan niitä (lapsia ja siis taukoja) loppujen lopuksi tulla vaikka kuinka monta. Ja toisaalta, kaikki äidit varmaan on mun kanssa samaa mieltä, että lapsen synnyttyä kaikki muu on toisarvoista. =)

 

Täällä on näköjään ollut puhetta siitä onko "valmis" elämäntilanne vauvaa varten vai ei. Meillä noin suurin piirtein on, sain vakituisen työpaikan kesäkuun alusta ja mies töissä hyvin menestyvässä perheyrityksessä. Ja on oma kämppä. Molemmilla on gradut vielä kyllä vähän kesken, mutta hyvin voiton puolella. oma työni ei ole koulutusta vastaavaa, mutta en jaksa odotella ylennyksiä tms., vaan heti koeajan lopulla aloitetaan yritys. Tässä ehtii vielä olla työelämässä ja rakentaa uraa 30 vuotta (ainakin!), joten en ole siitä huolissani. Mutta kuten moni on sanonut, koskaan ei tule sitä valmiiksi pedattua "oikeaa hetkeä". Mitä tahansa voi elämässä tapahtua, joten turhaan ei kannata odottaa. Meillä on mennyt miehen lämpenemistä odotellessa, mutta nyt sekin on valmis perheen perustamiseen. Sen siitä saa, kun ottaa nuoremman miehen

 

Juteltiin tänään illalla taas, ja eiköhän me tässä ihan maltillisin mielin lähdetä liikkeelle. Helpottavaa kuitenkin tietää, että koska kummatkin lapsen haluavat, ni tavallaan mitään ei pidä pelätä =)
Ajatusta tässä sitten kypsytellään... mikään kiire ei meillä ole, mutta pikkuinen olisi kyllä tervetullut. Ja kun sitä ei tiedä, milloin edes tärppäisi.. Eli aika kahden vaiheilla tässä liikutaan =)

Onneksi minulla on ihana mies, tämänkin asian suhteen. Hän sanoi, että silloin on oikea aika, kun minusta sille tuntuu Eli hänelle vaikka heti! Miehestäni tulee hyvä isä :hehkutusta: :heart:

 

Oi, ihanaa Ripsuh! Oikein kiva tilanne sulla =) .

Miten muuten SisarHENTOvalkoinen, imetätkö miten paljon vielä? Kun mulla on tää imettäminen vähentynyt jonkun verran nyt kiinteitten myötä, mutta tarkoitus olis kyllä jatkaa vielä pitkään. Yöimetyksistä olis kyllä kiva päästä pian eroon...haukotus.

 

Miten muuten SisarHENTOvalkoinen, imetätkö miten paljon vielä?

Tällä hetkellä imetän 3-4krt/vrk:ssa painottuen aamuun ja iltaan, eli päivä mennään korvikkeella ja öisin tyttö ei syö. Itse täysimetin ennen kiinteiden aloitusta eli nyt tissittely todella vähentynyt ja siksipä ne puolukkapvä:t löysi perille,heh.Mun tyttö tosiaan lopetti yösyötöt 3KK:den iässä eli oon päässy sikäli helpolla ja näin jaksanu keikkaillakin kun saa yöt nukuttua. Kuinka usein sun neiti syö öisin? Sanotaan, että 1/2-vuotias pärjää ilman yösyöttöjä, eli voithan yrittää vieroitella varsinkin jos syksyllä palaat työelämään niin on tosi tärkeetä, että saisit itekin levätä yöt kunnolla.Jossain pinossa oli vinkki mitä kannattaa kokeilla yövieroituksessa, eli kun alkaa vaatimaan maitoa niin kastaa tutin kylmään veteen ja antaa sen lapselle (moni kuulemma rauhoittunut näin) ja sit on tietty ne normivieroituskonstit mitkä tiedät varmasti itsekin. Mun tytölle ei siis tarvinnu mitään konsteja, hän vaan alkoi nukkumaan 8-10h putkeen

lilli85 oih, onpa ihanaa, että saat jatkaa kotiäiteyttä =) Itsekin nautin täysillä tästä. Toisaalta on välillä mukavaa piipahtaa töissä, sitä kummasti virkistyy ja lisäraha ei ole pahitteeksi, oon tehnyt keikkaa 3-5krt/kk:dessa kun tyttö täytti 4kk ja samaa rataa aion jatkaa tämän vuoden. Ens vuonna varmaan alan tekee 50%- hoiturinsijaisuutta, aika näyttää...

Upeeta Ripsuh kun saitte asioita puhuttua halki... nyt vaan kohti unelmia :heart:

Ne pienet tuhisevat nyytit on niin ihania... :heart:

 

Näätänen ja Pantteri, mä peesailen teidän ajatuksia kyllä täysin, mitä tulee tuohon "oikeaan" hetkeen. Jos on kovasti kiinnostunut uran luomisesta ja haluaa kumminkin lapsia, niin melkeinpä sanoisin, että lapset kannattaa pyöräyttää jo opiskeluaikana tai työuran alussa, koska mä ainakin koen, että aina vakeampi jäädä työstä äitiyslomalle, jos on oikein lähtenyt ura käyntiin, töitä on paljon ja on itse vaikeasti "korvattavissa". Mun esimieheni tuumasi, että ihan hyvähän se on näin heti alkuun, kun kumminkin varmaan jossain vaiheessa jäisin äitiyslomalle, kun kerroin hänelle perheenliäyksestä heti näin alkuun ja lopputyökin jäi siis kesken. Hän siis varmaan ajatteli, että kun on enemmän vastuuta, niin on tosiaan hankalampi paikata äitiysloman ajan puuttuva työpanos ja toisaalta itsekin ehkä jaksaa paremmin hoitaa sekä työ että kotiasiat vielä nuorella iällä. Vaikka tokihan työnantajan kannalta "lapsellisilla" tulee aina mm. sairauspoissaoloja ym. lasten takia jonkin verran. Mutta sekin on vain elämää. Toisaalta on myös tutkittu, että työntekijät, joilla on perheasiat suht. kunnossa, ovat kumminkin hyviä, tunnollisia ja tuottavia työntekijöitä eli työnantajankin tavallaan kannattaa tukea myös perhe-elämää, eikä kuluttaa työntekijöitään loppuun. Perhe on nimittäin rikkaus ja sieltä saa myös henkisiä voimavaroja!

Opiskeluaikana lapsen hankkimisessa on kumminkin se huono puoli vs. työaikana, että äitiyspäivärahat ovat huomattavasti pienemmät.

Tulipas taas paasattua... :ashamed:

 

Kiitti Janis peesauksesta. :flower: Mä kun olen kovasti "uraihminen" (<- ai, kuinka pahasti särähtääkin tällä foorumilla ), enkä millään malttaisi jäädä mammalomalle ennen ensimmäistäkään ylennystä / heti ensimmäisen jälkeen. Kai sitä pelkää, että sitten kun lapsi tulee, ei enää ura niin paljon kiinnosta ja on vaarassa jämähtää siihen, missä silloin on. Toisaalta oon koittanut itselleni vakuutella just sitä, mistä kirjoitit, että uran alussa ja niin edelleen. Kuume kun on vaan niin kova. :heart: Olisko muilla mielipiteitä asiasta?

 

Syön enää tämän ja seuraavan laatan pillereitä sit jätämme ne pois.
Eli kohta pääsemme yrittään kolmatta. En millään jaksaisi odottaa. Olen tästä laatasta syönyt vasta 6päivää. Eli alotamme nyt vähän aikasemmin yrittämisen mitä oli tarkoitus. Nyt kun pillerit loppuu kotoa lisää ei haeta. Toivottavasti mies ei muuta päätöstään. Itse olin kuun lopussa menossa hakeen lisää pillereitä apteekista. Mihin mies sit vaan tokas että ei niitä nyt enää haeta. Tuli minulle täysin yllätyksenä.

 

Minkä ikäiset sun aikaisemmat lapset on äiti84 ja 2p?

 

Vanhempi tuli juuri 3v6kk ja nuorempi on 2v2kk.

 

Mammukka81, SisarHENTOvalkoinen ja Färbö kiitos tsempistä ja mukavista ajatuksista :hug:
Vaikka vauvan tulo voikin olla kaukainen asia, tunnen oloni niiiiin onnelliseksi kun ajattelenkin asiaa! :heart: Uskon kyllä, että asiat menee omalla painollaan. 'Juttelin' tänään siskon pojan kanssa (2v), on ne vaan niin ihania ja piristää päivää


Ja mulle voi muuten paikkakunnaksi laittaa E-Suomi =)

 

Auts...nyt on kaivettu kukkapenkkiä ja leikattu nurtsia niin että kroppa on tulessa. Mulla on nyt motivaatio korkeella noitten pihajuttujen kanssa, kun eihän sitä tiedä jos vaikka ens kesänä ois jo niinsanotussa siunatussa tilassa , niin vois ottaa iisissti . No joo, eipäs mennä asioiden edelle vielä...

SisarHENTOvalkoinen, ongelmana ton imetyksen suhteen on lähinnä se, että tyttö herää 4-5 aikaan rinnalle (nukkuu siis sinne asti yhtäsoittoa n. klo 20 lähtien) ja sen jälkeen aamuyö menee aika risasesti. Ja mä kun en malta mennä nukkumaan kun joskus 23 jälkeen niin joskus aamulla on vähän tööt olo. Eli hyvin typy nukkuu, mutta herää hiukka liian aikaseen näin mamman makuun. No, ehkä nää rytmit tästä ajan kanssa rukkaantuu.

Näätänen, mä en koe olevani mitenkään uraihminen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta olen kyllä erittäin onnellinen, että mulla on vakituinen toimi, johon palata äippäloman jälkeen. Työnantajan suhtautuminen oli kyllä neutraalin nihkeetä, kun raskautumisesta aikoinaan kerroin ja mielessä on käynyt, että mites sit jos melko pian työhönpaluun jälkeen ilmoittaisin uudesta tulokkaasta...mutta se on sit voivoi heille ja jeeeee mulle . Korvaamaton en kuitenkaan taida olla...pulju pyörii kyllä ilman muakin. Janis kirjoitti kyllä asiaa noista työjutuista, samaa mieltä.

Äiti84 ja 2p onnittelut! Pääset pian jo jännäilemään =) . Sun pojilla on melko pieni ikäero, miten teillä silloin vauva-aika sujui kun toinen syntyi (sori, jos oot jo asiasta kertonut...en muista)?

Ripsuh kiitos vaan itsellesi =) . Mukavaa kun on tällainen paikka, johon voi kirjoitella eikä kukaan pidä höyrähtäneenä . Mutta koukkuun tänne jää, onkohan diagnosoitu jo vauvakuumepalstailuriippuvuus...sopis mulle :wave: .

Mamitre, oireita???

 

Ihan hyvin jaksettiin. Nuorempi ei kärsinyt koliikista onneksi. En edes muista enää tarkasti. Meni päivä kerrallaan. Olin todella paljon yksin lasten kanssa. Mies ajaa rekkaa ja teki pitkiä päiviä. Nuorempi oli onneks aika helppo lapsi vanhempaan verrattuna. Vanhempi huusi yöt ja päivät noin 3kk ikään asti.
Kuinka tuon voi tälälailla unohtaa?
Luulin että olisi ollut raskasta kun oli kaksi pientä. Mutta nyt tuntuu että voi olla raskaampaa kun nämä kaksi ovat nyt aika rajussa iässä. Ottavat aina välillä yhteen ja sit tuleekin jommalta kummalta itku. Mutta kasvavathan he koko ajan ja ei sitä tiedä kuin nopeasti edes tärppää. Pojat tosin ovat tärpänneet heti ekasta kierrosta pillerien lopetuksen jälkeen.
Vanhempaa poikaa ajattelin syksyl koittaa saada seurakunnan kerhoon kaks kertaa viikossa. Niin saisi ikäistään seuraa. Ei ole koskaan ollut hoidossa. Voi tehdä hänelle hyvää saada muitakin kavereita.

 

Vaan saadaan!Se tuntuu monilta välillä unohtuvan...Tunnen itekkin monia pareja joilla todella hankalaa saada lapsia ja ikä ei tilannetta kyllä paranna...Itselläni on tällä hetkellä yksi lapsi ja haaveissa yrittää pikku-kaakosta kunhan talo saadaan valmiiksi.En halua tähän taloon enää lisää lapsia, vaikka mies olisi halunnutkin..Joskus koen huonoa omaatuntoa siitäkin että josko odotamme liian kauan.

 

Mammukka81, kyllähän noita on maanantaista asti ollut,alaselkää on särkenyt kokoajan,paitsi öisin ja niitä menkka/ovismaisia kipuja on ollut kans koko ajan.Viime päivinä menkkamaista juilintaa.Nyt hiukan taas tuntuu alkavan kun tovi sit herättiin.Pohkeita on välillä vähän särkenyt myös. Meillä myös pojilla pieni ikäero,1v5kk ja paremmin on menny mitä odotin.
Meillä kans nuorempi oli helpompi ja ei tarvinnu pahemmin öisin valvoo,muutakun syöttää. Tosin nuo on nuorempia mitä äiti84 ja 2p lapset nyt on.
Meillä pojat nyt 2v10kk ja 1v5kk pian.

Tänään pitäs tulla tilaamani testit,nyt kp 24/28.

 

EIpä kestä Näätänen! Ja sikäli pelkosi lapsen saamisen jälkeisestä jämähtämisestä on aiheellinen, että asiat kyllä tuppaavat saamaan uuden arvojärjestyksen lapsen myötä eli ura voi kyllä helposti jäädä kakkoseksi, mutta ei se sitä tarkoita, että siitä pitäisi luopua kokonaan. Itse asiassa olen kumminkin sitä mieltä, että se, että lapsi onkin ykkösprioritettiina elämässä ei missään tapauksessa ole kumminkaan huono asia. Se rikkaus, minkä lapsen saaminen tuo elämään on kyllä korvaamatonta ja sääli olisi, jos uran takia myöhään jäänyt lasten hankkiminen jäisikin vain yritykseksi. Toki on olemassa parempia ja huonompia elämäntilanteita lapsen yrittämiseen, mutta onhan se niinkin kuten Justiinax tuossa totesikin, että lapsia ei tehdä vaan ne saadaan.

Färbö, sitähän voi alkaa yrityksen siinä heti, kun on työssä aloittanut. Yrittämiseen voi kuitenkin mennä aikaa ja kyllähän itse raskauskin kestää sen 9 kk eli töissä kyllä ehtii olemaan (ainakin sen aikaa, että pääsee paremmille äippärahoille ) ja kyllä myöhemminkin sitten äitiyslomien jälkeenkin - sittenhän se vasta varsinaisesti alkaa, se ura nimittäin.