vauvakuume mutta ei vielä

Hei,

toi otsikko tossa tarkottaa sitä että mulla on vauvakuume mutta en laskeskele kiertoja tai toisinsanoen ei olla vielä tekemässä lasta vaan mahdollisesti aletaan yrittään syksyllä... Nyt on sitä aikaa että mietitään vielä kaikki asiat ja pohditaan ollaanko valmiita yms....

Onko täällä jossainn semmosta palstaa johon voisin mennä "neuvoja" hakemaan tai kiinnostaako muitakin tämä?

 

Heippa

Täällä olisi yksi kiinnostunut Vauvakuumetta pukkaa, mutta lasta yritämme saada vasta reilun vuoden päästä. Tämä siksi, koska menemme avomieheni kanssa naimisiin kesällä 2008 :heart: Sain kesäkskin alan hommia, jotka luultavasti jatkuu ens vuoteen saakka, joten nyt täytyy vaan kestää tää kuumeilu

 

Täällä myös yksi kuumeilija, joka ei ole vielä päässyt yrittämään Vuoden päästä ehkä alkaa yritys tai jotain sinnepäin..

 

\

Minkäs ikäsiä työ ootte?

Minä 24, mies 27. Parisen vuotta olen kuumeillut, mies vasta lämpiämässä. :heart:

 

IHANAA kun löytyi muitakin tässä asiassa!

Mä oon 26v ja mieheni 25v.

Kuume on hirvee mutta miten sitä yhtäkkiä vaan lopettaa pillerit ja on valmis näin isoon asiaan?

 

\

Kuume on hirvee mutta miten sitä yhtäkkiä vaan lopettaa pillerit ja on valmis näin isoon asiaan?

Odotusaika on yhdeksän kuukautta just siksi, että siihen ehtii henkisesti valmistautua :wave: Eikä se tärppikään aina ihan heti satu välttämättä kohdalle! Eli jos on kova kuume, niin yritystä vaan! =)

 

Täälläkin on yksi vauvasta kovasti haaveileva. :wave: Miehen kanssa ollaan puhuttu, että syksyllä jätän pillerit pois ja sen jälkeen alkaa yritys. Millään ei malltais odottaan siihen asti, mutta eihän siihen syksyyn niin pitkä aika enää ole, eihän?

 

\

Minkäs ikäsiä työ ootte?
Minä 19,mies 23.

Minä 25v ja mies kohta 26v
Nimimerkki Haaveilija: Se syksy tulee taas yllättävän nopeasti. Kohta jo huomaamme, että kesä on jo ohi B)

 

\

Jos teillä on lapsia jo ennestään niin kauanko meni ku tärppäs pillereitten lopettamisen jälkeen? Ja mitä merkkiä "söitte" ?

Mulla ei oo omia lapsia laisinkaan. Siskon neljä lasta on riittänyt tähän asti Mä olen syönyt noin kymmenen vuotta Mercilon yhdistelmäpillereitä. Mietinkin pitäiskö ne jättää pois jo syyskuussa kun reseptikin loppu?! Vauvaa siis yritetään vasta vuoden päästä.

On se merkillistä, kun toisilla tärppää heti, toisilla vasta kuukausien tai jopa vuosien yrittämisen jälkeen :/ Perhesuunnittelun kotisivuilla on kaavio (tosin lähde 80-luvulta), mutta siinä näkyy, että noin 50% naisista tulee raskaaksi kuuden kuukauden kuluttua e-pilleriehkäisyn lopettamisen jälkeen (synnyttämättömät naiset). Eli tän mukaan vuosikin on lyhyt aika yrittää. Pitäiskö siis jo alkaa yrittään nyt, niin vuoden päästä vois tärpätä? Vitsi...

 

Mä olen 23 ja mun sulho 33, naimisiin mennään kesäkuussa ja sen jälkeen varmaan ois vauvan suunnittelua luvassa. Sulholla on ollut vauvakuume jo pidempään, mutta mua pelottaa. Vaikka oishan se kiva, ja sen takia tännekkin palstalle ekaa kertaa nyt eksyin.. Kyl mä oisin valmis, ja jos nyt tulisin raskaaks ei se ois maailman loppu mut haluisin viel ainakin vuoden "aikaa". Kun aloitan nyt uudessa duunissa collegesta valmistumisen jälkeen.. Olis hyvä saada vähän työkokemusta ennen kun pitäs jäädä äitiyslomalle..

Ja niin, mä tahtoisin kaksoset, työn ja pojan!! =)

 

Mä päätin oikein rekisteröityä, hih!

 

Aika monen haaveena on varmasti saada perheeseen tyttö ja poika. Ja tietysti sitä haaveilla saa, kunhan se pysyy tietyissä rajoissa. Mun serkun miehen vanhemmat ilmas aika selkeesti, että ne toivoo lapsen lapsekseen poikaa. Ne ei olis hyväksynyt tyttöä sukuun. Niiden ilokseen serkkuni on synnyttänyt heille kaksi pojan poikaa. Mun mielestä törkeetä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Valitettavasti emme voi vaikuttaa lapsemme/lapsiemme sukupuoleen. Ja ehkä se on hyväkin niin... Maailma vois muuten olla naisia täysi

Minusta on kans tärkeää, että lapsemme syntyisivät terveinä Nykyään on niin paljon erilaisia sairauksia ja allergioita, että saa olla kyllä kiitollinen, jos joskus saa terveitä lapsia Olishan se kiva saada meidän sukuun myös tyttöjä, koska poikia on niin paljon, mut en sitä sillai varsinaisesti toivo. Kunhan nyt ees niitä lapsia siunaantuis :saint:

 

Heippa!

Tännekin nyt harmaana kommentoin...

Itsellä vauvakuume kasvanut tässä parin vuoden aikana rutkasti. Ja mieskin saatu puhuttua mukaan haaveiluun. Nyt vielä viikon verran syön pillereitä ja sitten mennään fiiliksellä. Varmaan ensimmäinen kk kondomi käytössä ja kesäkuusta sitten ei mitään. Tosiaan ollaan mietitty, että eipä meistä tämän valmiimpia tule ja siihen tärppiin voi mennä pitkä tai lyhyt aika ja tässä vaiheessa käy se pidempikin aika, kun vielä ei varsinaista "kiirettä" lasten hankkimiselle ole. Ja jos menee lyhyt aika, niin onnesta soikeena ollaan

Ja taloudellisesti asiat on aina miten on. Itse valmistun nyt kuukauden kuluttua ja mies on töissä. Jos vauva perheeseen saadaan, mies lähtee opiskelemaan vasta äitiyslomani jälkeen. Eli vielä opiskelija elämääkin tässä sivussa vietetään...

Tsemppiä kaikille! Ja uskallusta ja viisaita päätöksiä!

 

Kiitos nimimerkille "pakko kommentoida" Mä olen sun kanssa samoilla linjoilla. Koskapa sitä olis täysin valmis vanhemmuuteen? Kyllä siihen sitten kasvaa ajan kanssa. Ja kyllä sitä tulee monet toimeen lasten kanssa pienemmälläkin rahamäärällä. Sitä pitää jättää sitten omat menot vähemmälle

Olishan se itsellekin turvallisempaa, jos saisin puolentoista vuoden aikana vakipaikan jostain, mut ei sitä kukaan heti vastavalmistunutta vakipaikkaan ota. Ehkä 25-vuotias lapseton naishakija pelästyttää kaikki työnantajat Kai ne aattelee, et kohta se kuitenkin jää äippälomalle
Enää en niin ajattele tuota työtä ja rahaa niin vahvassa roolissa kuin aikaisemmin... Minulle tärkeimpiä asioita ovat perhe, läheiset ja terveys.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

 

Ilmoittaudun mukaan ketjuun vaikka esikoinen on vasta 4kk!!! Näköjään mulla on krooninen vauvakuume ja toiveissa olisi saada suht pian tytölle pikkuveli tai -sisko. Ehkä syksyllä alkaa yritys...

Olen 25 -vuotias ja mies vuoden vanhempi. Vakityöpaikat on ja muutenkin ollaan "rauhoituttu" tähän perhe-elämään. Mutta kyllä muakin silloin jännitti ja välillä epäilytti kun ehkäisy jätettiin pois. Olin syöny muistaakseni 8 vuotta e-pilsuja (viimeisimmät Yasmin) ja kierto oli kyllä ihan sekaisin...plussa saatiin hiukka yli puolen vuoden yrittämisen jälkeen, käytin ovistikkuja niin ajotus oli kohallaan

Raskausaika oli IHANAA (ihan oikeesti, kaipaan sitä ihan tositosi paljon) mutta synnytys tosi vaikea ja vieläkin ahdistaa kun sitä ajattelee. Ei siitä kuitenkaan sen enempää tällä palstalla. Vauva on aivan ihana, sydän meinaa välillä pakahtua :heart: ja vaikka välillä on raskasta ja yöheräilyt piinaa, niin kyllä tää on parasta mun elämässä.

Miehen kanssa ollaan varovasti puhuttu aiheesta, mutta en viitti tästä aiheesta vielä hirveesti meuhkata, kun vasta tammikuussa saatiin tuo kauan kaivattu vauveli...että kiva kun voi täällä kuumeilla jo hyvissä ajoin

 

Ilmoittaudun mukaan teihin kuumeilijoihin. Ollaan avomiehen kanssa molemmat 25 v. ja esikoisesta kovasti haaveiltu jo jonkin aikaa. Työ- ja opiskelukuviot sekä alituinen muuttaminen paikkakunnalta toiselle ovat saaneet lykkäämään yrityksen aloittamista. Kesä on vielä ajateltu odottaa ja syksyllä olis tarkoitus lopettaa pillerit. Hirveä kuumeilu kyllä päällä, eikä mitenkään viitsisi enää odottaa, vaikka toisaalta myös välillä pelottaa ajatus näin suureen asiaan ryhtymisestä. Myös pelottaa, että mitä jos ei saakkaan lapsia tai jos raskautuminen osoittautuu kovin vaikeaksi.

Että tällaisia ajatuksia mulla. Kiva, että tällainen palsta on, jonne voi purkaa tuntoja!

 

Samoilla linjoilla täälläkin mennään. Syksyllä olis tarkoitus jättää pillerit pois. Kova vauvakuume on ollut jo pitkään, mutta opiskelut kestävät vielä tuonne ensivuoden toukokuuhun. Ikäkin on asia joka mietityttää, olen vasta 20v. Kovasti olen mietiskellyt olenko vielä valmis... Kyllä sitä vauvaa vaan mietin silti joka ikinen päivä, nimet on jo valmiina ja olen psyykannut itseäni synnytyskertomuksilla

 

:attn: ja uppista, ettei ihan hukuta tänne kuumeilijoitten joukkoon :wave:

Ylläolevaan galluppiin sen verran, että olen tosiaan nyt mammalomalla tunne loka-marraskuulle, ja sitten olis tarkoitus palata töihin osa-aikaisena. Kun ei tuo asuntolaina itsestään hoidu...mielellään olisin kyllä pidempään kotona.

Mutta tää on kyllä huolestuttavaa tää kuumeilu...kun se vauvanhankinta ei todellakaan ole tän kevään/kesän juttu!!! Tein sen virheen, että kerran näille sivuille eksyin (muiden kaltaisteni joukkoon B) ) ja se oli menoa...ja mulla on ihan näinä päivinä vuosi siitä, kun sain sen kauan kaivatun plussan testiin, haikea olo :/ . Se oli siis todella ihana tunne.

Pukkaan vähän uutta galluppia: eli ootteko miettineet, mikä on tämän ah niin ihanan mutta toisaalta repivän ja raastavan vauvakuumeen synnyttänyt? Lähinnä ite oon miettinyt, että mikä saa mut haluamaan uutta vauvaa, kun ensimmäinenkin on noin pieni. Enkä halua, että esikoinen jää jostain paitsi, jos seuraava vauva sais alkunsa suht pian. Mutta mulla on itellä kaks veljeä, joihin on abaut 10 vuoden ikäero ja ne on mulle ehkä enemmän kuin setiä, ja mun mies on perheensä ainoa lapsi. Että tavallaan kokee jääneensä jostain paitsi kun ei ole läheisiä välejä sisaruksiin :/

Ja toiveena mulla/meillä olis ainakin 3 lasta..joten miks ei pienellä ikäerolla ainakin tätä toista. Ja mua pelottaa kun toi synnytys oli niin vaikee, et myöhemmin alkaisin pelätä vielä enemmän...ristiriitaista, varsinkin kun tuntuu välillä, et imetys on viimeistään sumentanut mun aivot :snotty:

No, ehkä puolen vuoden päästä(jolloin yritys ois ehkä ajankohtaista) on ehkä selkeemmät aatokset...

 

Pukkaan vähän uutta galluppia: eli ootteko miettineet, mikä on tämän ah niin ihanan mutta toisaalta repivän ja raastavan vauvakuumeen synnyttänyt?

Hyvän kysymyksen pistit Hmm... Mun vauvakuumeen "syntyyn" on vaikuttanut monet eri asiat. Ihana mies on tietysti se ykkösjuttu Sit oon aina halunnut olla nuori äiti, koska "kärsin" teininä siitä, kun parhaan ystäväni mummo oli miltei minun vanhempieni ikäinen Olen kuitenkin päässyt jo sen yli (vanhemmat saivat minut siis 35-vuotiaina) Vauvakuumeeseen tietysti vaikuttaa tämän hetkinen elämäntilanne muutenkin, sillä avomieheni on vakityöpaikassa ja minäkin sain paperit ulos koulusta vuoden alussa. Nyt olen siis siirtymässä koulun penkiltä työelämään.
Ja kyllä nuo siskon, serkkujen ja ystävien ihanat lapsetkin nostattavat vauvakuumettani.

Ystävät ovat merkinneet minulle aina paljon, sillä isosiskoni ja isoveljeni ovat minua noin 15 vuotta vanhempia - ovat äidin ensimmäisestä avioliitosta. Tunsin usein olevani yksin, kun minä pikkuisena kaipasin leikkikaveria, niin sisko ja veli pyörivät jo kylillä :ashamed: Onneksi minulla oli paljon ystäviä, jotka sitten leikkivät kanssani Jos siis lapsia joskus saan, niin haaveena olisi kaksi tai useampi lapsi sopivalla ikäerolla, jotta heistä olisi myös seuraa toisilleen

 

Färbö: Mitä vastasit siskosi vanhimman lapsen kysymykseen? Teillä onkin ollut ihanan suuri perhe On varmasti mukavaa, kun on niin paljon siskoja... Onko teillä hyvät välit keskenänne?

Etkä todellakaan ole liian nuori, ainakaan minun mielestäni. Äitini sai esikoisensa 18-vuotiaana. Paljon nuoremmatkin ovat jo äitejä. Ei sitä ikää parane katsoa vaan sitä omaa elämäntilannetta. Joku 30-vuotiaskaan ei välttämättä ole "valmis" äidiksi, onneksi olemme kaikki niin erilaisia Itse tiedämme parhaiten, koska olemme "valmiita".

Muuten, Hubaisaa Vappua kaikille B) Minulla se meneekin työn merkeissä.

 

\

...vakipaikan jostain, mut ei sitä kukaan heti vastavalmistunutta vakipaikkaan ota. Ehkä 25-vuotias lapseton naishakija pelästyttää kaikki työnantajat Kai ne aattelee, et kohta se kuitenkin jää äippälomalle
Enää en niin ajattele tuota työtä ja rahaa niin vahvassa roolissa kuin aikaisemmin... Minulle tärkeimpiä asioita ovat perhe, läheiset ja terveys.

Näin siis minun työpaikassa ajateltiin, mutta palkkasivat silti ja sikäli oikeassa olivatkin, kun jäin heti puolen vuoden päästä aloittamisesta äitiys lomalle. Hyvin meillä suhtauduttiin! Samoilla linjoilla olen kanssasi noista elämän prioriteeteista: perhe, ystävät, terveys ym. ovat ensisijaisia asioita!

 

Färbö Todella ikävä kuulla, otan osaa :hug:

 

Mulla on ollut vauvakuumetta jo parin vuoden ajan. Avokki ei ole ollut kovin innostunut asiasta, sanoi ennen aina, et katotaan sit 10 vuoden päästä, tai katotaan sit kun ollaan valmistuttu, on vakituiset työt molemmilla, oma koti ja talous kunnossa. Olin jotenkin ymmärtänyt, ettei hän ole valmis isäksi vielä pitkään aikaan (10 vuoteen tai ollenkaan).

En itsekään vauvakuumeesta huolimatta koe olevani vielä valmis äidiksi. Ja avomiehen hermoja säästääkseni olen vaiennut vauvakuumeesta (ja sitten salaa netissä surffanut vauvasivustoilla). Nyt keväällä olen alkanut puhumaan vauvoista avoimemmin ja vihdoin tunnustanut hänelle vauvakuumeeni. Pelkäsin jotenkin, että hän luulisi minun haluavan vauvaa nyt heti, mutta hän ymmärsikin hyvin, että haaveilen vauvasta sitten joskus.

Eilen otin vauva-asian puheeksi kun puhuimme muutenkin tulevaisuudestamme. Kerroin, että haluan lapsia paljon aikaisemmin kun 10 vuoden päästä. Haluan, että 30-vuotiaana mulla olisi ainakin yksi tai kaksi lasta. Avomies tuntuikin yllättäen olevan samaa mieltä. Sanoin vielä, että jos meillä olisi silloin n. 30-vuotiaina kaksi lasta, on lasten "hankkiminen" aloitettava n. 3 vuoden päästä. Ja tästäkin mies oli samaa mieltä! Eli kyllä miehen mieli voi muuttua lasten suhteen. Nyt tuntuu, et rakastan mun miestä vielä enemmän kun ollaan yhtä mieltä siitä, koska niitä lapsia aletaan yrittämään. Ja jaksan odottaa sen 3 vuotta, että voi jättää ehkäisyn pois. Tietysti mieli voi vielä muuttua, mutta luotan nyt siihen, et mullakin on vielä joskus perhe =)

 

\

Hm...mulle on ihan sama "kumpia" tulee kunhan on terveitä.
Mies tosin sanoo että tekee vaan poikia...

Meillä sama juttu, ku mulla ollu kauhee kuume, mutta en oo saanu miestäni asiasta samaan mieleen.. mut sano et syksyllä voin jättää pillerit pois.

Niin ku meijän suvussa ei oikeestaan ookaan ku tyttöjä itelläni on 3 siskoa, siskollani on kaks tyttöä. mutta mies se vaan vakuuttaa että hänestä ei tuu ku poikia.
olishan se toisaalta kiva jos sukuun yks "äijäkin" saatais, mut pääasia on että on terve..

 

Eikös se riipu miehen siittiöistä, tuleeko poikia vai tyttöjä, vai molempia? Ken ui nopeiten Ü Ei kai sitä lapsen sukupuolta voi sillai suvun lapsiin verrata - et jos suvus on paljon poikia, niin itsekin sitten saa poikavauvoja?! :/

Me ollaan vasta lähiaikoina päätetty, että alamme lasta yrittämään reilun vuoden päästä. Ennen se oli semmoinen häilyvä käsite. Mulla on pakko olla joku suunnitelma tai haave, jota sitten odottaa Eihän sitä sitten taas tiedä, minkä ajan kuluttua tärppää... tai tärppääkö ollenkaan.